Browsing by Subject "Moraalifilosofia"

Kriminologia ja moraalifilosofia ovat tutkimushistoriallisesti vahvasti sidoksissa toisiinsa. Kriminologiset teoriat ja näiden teorioiden mukaisesti toteutetut soveltavat tutkimukset asettavat lähtökohdikseen samoja elementtejä, joita moraalifilosofinen näkemys oikean ja väärän toiminnan perimmäisinä syinä olettavat. Moraalifilosofisessa tutkimusperinteessä rikollisuuden ajatellaan johtuvan ihmisen toiminnasta, joka luonteensa tai ajattelunsa perusteella tekee tekoja. Koska moraali on ennen kaikkea yhteiskunnallinen ilmiö, myös ulkopuoliset tekijät huomioidaan rikollisuuden syiden tarkastelussa. Kriminologia tieteenä taas selittää empiirisesti rikollisuuden syiden johtuvan sekä yksilön ominaisuuksista että sosiaalisesta ympäristöstä, mutta samalla kriminologisessa tutkimusperinteessä hyväksytään se, että rikollisuuteen liittyy mahdollinen määrittämätön tekijä, joka omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miksi tietystä yksilöstä tulee rikollinen. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella moraalifilosofisesta näkökulmasta sellaisten ihmisten moraaliajattelua, jotka ovat syyllistyneet rikokseen. Tutkimuskysymyksenä esitän mikä osuus moraaliajattelulla on rikollisuudessa ja minkälaiseen moraalifilosofiseen teoriaan kriminologinen tutkimus rikollisuuden syiden selittämisessä voisi sopia siten, että se syventää ymmärrystä ja laajentaa niitä oletuksia, jotka empiiristen tutkimusten ja teorioiden taustalla on. Tutkielman tarkoituksena on siten tarkastella, minkälainen moraalifilosofinen teoria tai viitekehys voisi tukea kriminologista tutkimusta ja sen teorioiden soveltamista. Tämän tutkielman tutkimusmetodina toimii systemaattinen analyysi, jossa keskiössä on käsitteiden, käsitejärjestelmien sekä niiden keskinäisten suhteiden selvitys. Moraali ja rikollisuus ovat ilmiötä, joita voidaan lähestyä monen eri tieteen näkökulmasta. Näin ollen erityisesti moraalin käsite ja määritelmä riippuvat siitä, minkä tieteenalan viitekehyksestä moraalia tarkastellaan. Rikollisuuden määritelmä taas tieteenalasta riippumatta on yhtenäisempi; rikollisuus on toimintaa, joka on vastoin yhteiskunnan määrittämää normistoa. Vaikka käsitteiden määritelmistä ei ole yksiselitteistä tarkkuutta, sanojen merkityksiä tarkastelemalla voidaan jäsentää ja esittää huomioita erilaisista ajattelutavoista sekä sosiaalisista ilmiöistä. Tässä tutkielmassa tarkastelen rikollisuuteen ja moraaliajatteluun liittyviä käsitteitä, käsitteellisiä yhteyksiä sekä käsitejärjestelmiä moniulotteisen lähdekirjallisuuden pohjalta, joka koostuu filosofisista, kriminologisista ja näitä tieteitä yhdistävistä teoksista. Moraalifilosofisesta näkökulmasta voidaan perustellusti väittää, että sellaisen käyttäytymisen taustalla, jossa toimitaan vastoin sitä, minkä ajatellaan olevan hyvää ja oikeudenmukaista ja rikotaan yhteiskunnan sääntöjä, on yksilöllinen moraaliajattelu. Moraalisessa toiminnassa yksi keskeisin tekijä on oikeudenmukaisuusajattelu, jonka tavoitteena on soveltaa universaaleja moraalisääntöjä. Tiettyjen tekojen kriminalisointi perustuu oikeudenmukaisuuteen ja ihmisarvon kunnioittamiseen, joihin myös säädetty laki nojautuu. Kun moraalinen toiminta mielletään hyvänä, oikeana ja oikeudenmukaisena toimintana, joka kohdistuu sekä toisiin ihmisiin että yksilöön itseensä, moraalinen toiminta voidaan samaistaa ihmisarvoa kunnioittavaan toimintaan ja inhimillistä käyttäytymistä voidaan tarkastella siitä näkökulmasta, mitä se kertoo toimijan asennoitumisesta ihmisyyteen. Ihmisarvon kunnioittaminen ilmentää moraalin yleismaailmallista olemusta, ja näin ihmisarvoa kunnioittavan toiminnan tarkastelussa teoreettisena viitekehyksenä voisi toimia Veikko Launiksen muotoilema arvokkuusetiikka, jossa ihmisarvo luo perustan ihmisen kunnioittamiselle ja oikeudenmukaisuudelle, jotka ohjaavat kaikkea inhimillistä toimintaa. Moraalifilosofian lähtökohtana on tarkastella rikollisuutta moraalisena ilmiönä, kun taas empireisenä tieteenä kriminologian tavoitteena on selittää rikollisuuden syitä huomioimalla yksilöiden vaihteleva alttius rikkoa yhteisön määrittelemiä normeja. Moraalifilosofisen näkökulman huomioiminen ja tiedostaminen tutkimuksen taustalla voi syventää ymmärrystä rikollisuudesta ilmiönä ja laajentaa niitä oletuksia, joita empiiristen tutkimusten ja teorioiden taustalla on.