Browsing by Subject "Palestiina"

Tutkimuksessa tarkastellaan Kirkkojen maailmanneuvoston käynnistämän ekumeenisen kumppanuusohjelman EAPPI:n toimintaa käsitteleviä, sekä toiminnan pohjalta nousseita teologisia pohdintoja. Pohdinnoista on koottu Theological Reflection on Accompaniment niminen dokumentti, jota tarkastellaan tutkimuksessa teoreettisen viitekehyksen avulla. Tutkimuksen kohteena ovat vaikuttamistyölle annetut perustelut sekä näiden perustelujen suhde konfliktitilanteessa syntyneisiin kansallisiin kertomuksiin. Tavoitteena on selvittää, millä tavoin vaikuttamistyö ymmärretään ja selitetään, miten tätä käsitystä ylläpidetään ja millä tavoin vaikuttamistyölle annetut perustelut yhdistyvät jo olemassa oleviin näkemyksiin konfliktista. Tutkimuksen kohteena oleva EAPPI on vuonna 2002 aloitettu kansainvälinen vapaaehtoisohjelma, jonka kautta Länsirannalle ja Itä-Jerusalemiin lähetetään kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailijoita. Ohjelman tavoitteena on kerätä havaintoja palestiinalaisten elämästä miehityksen alla, sekä tarjota heille henkistä ja käytännön tukea. Paikan päällä tarkkailijat keskittyvät erityisesti ihmisoikeusloukkauksien raportoimiseen sekä miehityksen ongelmista kertovan materiaalin keräämiseen. Kotiin palatessaan he aloittavat vaikuttamistyön, jonka tavoitteena on lisätä poliittista painetta miehityksen lopettamiseksi. Ohjelma teologisia perusteita pohditaan dokumentissa joka on koottu vuonna 2005 käytyjen keskustelujen pohjalta. Theological Reflection on Accompaniment sisältää puheenvuoroja paitsi tarkkailijoina toimineilta, myös Kirkkojen maailmanneuvoston edustajilta sekä Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispalta. Tutkimuksen kohteena olevaa aineistoa tarkastellaan kahden käsitteen pohjalta rakennetun teoreettisen viitekehyksen avulla. Narratiivin käsitteen avulla tarkastellaan dokumentin sisältämiä kuvauksia konfliktista sekä näiden kuvausten eli narratiivien sisäistä dynamiikkaa ja prosesseja. Vaientamisen, arvioinnin ja uhriuttamisen kautta tarkastellaan narratiivien vaikutusta kumppanuusohjelman välittämien viestien sisältöön ja toisaalta vaikuttamistyön vaikutusta narratiivien sisältöön. Realistisen empatian käsitteen avulla tarkastellaan vaikuttamistyön tavoitteen ja ohjelman sisältämien narratiivien suhdetta. Näkemisen, tunnistamisen ja puhumisen kautta konfliktissa ja konfliktista syntyneet kertomukset tuodaan esille ja välitetään eteenpäin. Analyysissa keskitytään tarkastelemaan sitä, miten vaikuttamistyön tavoitteet vaikuttavat tähän prosessiin ja miten narratiiveja käsitellään vaikuttamistyössä. Tutkimuksessa argumentoidaan, että vaikuttamistyön ja kumppanuusohjelman tarpeita palvelevan yhtenäisen ja vaikuttavan sanoman luominen ovat osin jännitteisessä suhteessa ohjelman perusteiden sekä konfliktin kompleksisuuden kanssa. Ohjelman monisyiset perusteet sekoittuvat aineistossa ohjelman ydintavoitteeseen eikä ympäröivän konfliktin vaikutusta narratiiveihin voida tavoitteista ja toiminnan luonteesta johtuen välttämään. Samalla vaikuttamistyön vaatima sitoutuminen vaikuttaa itsessään väistämättä työtä kuvaaviin kertomuksiin tuoden niihin vahvan henkilökohtaisen ulottuvuuden. Vaikuttamistyön tavoitteeksi asetettu hiljaisuuden rikkominen toteutuu korvaamalla vaiennettujen ääni kertojan äänellä ja viemällä se eteenpäin tavalla, jonka uskotaan parhaiten vaikuttavan sen kohteisiin.

John Dominic Crossan on tuonut 1990-luvulla Uuden testamentin tutkimukseen sosiaalista kerrostuneisuutta ja talonpoikaisvastarintaa selittävän sosiologisen mallin, joka perustuu sosiologi Gerhard Lenskin ja yhteiskuntatieteilijä John Kautskyn luomiin malleihin, jotka Crossan yhdistää Lenski–Kautsky-malliksi, ja soveltaa sitä ajanlaskun ajan Palestiinaan ja erityisesti Galileaan. Lenski–Kautsky-mallissa maatalousyhteiskunnassa ihmisiä vajoaa alempiin yhteiskuntaluokkiin, kun yhteiskunnassa tapahtuu samanaikaisesti kaupungistumista (urbanization), rahatalouden kehitystä (monetization) ja kirjallisen kulttuurin kasvua (scribalization) (Lenski), ja kaupallistuneessa yhteiskunnassa eliitti vie talonpojilta maat, mikä aiheuttaa heissä merkittävää vastustusta ja kapinahenkeä (Kautsky). Vertailen Crossanin Lenski–Kautsky-mallin lähtökohtia, kaupungistumista, rahatalouden kehitystä, kirjallisen kulttuurin kasvua, kaupallistumista, talonpojan aseman huononemista ja vastarintaa, tekstien ja arkeologian antamiin näkökulmiin. Käytän pro gradu -tutkielmassani kirjallisina lähteinä Josefuksen Juutalaissodan historiaa (Bellum Judaicum) ja Juutalaisten muinaisaikoja (Antiquitates Judaicae) sekä synoptisia evankeliumeita ja Q-lähdettä. Pro gradu -tutkielmani tulokset ovat seuraavat: arkeologian ja tekstien valossa Lenski– Kautsky-malli on sovellettavissa Herodes Antipaan ajan Galileaan osittain. Tekstit ja arkeologia tukevat mallin oletusta sosiaalisesta eriarvoisuudesta kaupungistumisen, rahatalouden kasvun ja kirjallisen kulttuurin kasvun esiintyessä yhteiskunnassa samanaikaisesti. Tekstit ja arkeologia eivät kuitenkaan tue oletusta ihmisten vajoamisesta yhteiskuntaluokissa alemmas. Vastarinnasta ja kapinahengestä ei myöskään ole viitteitä lähdeaineistossa. Arkipäivän hiljaista vastarintaa Galilean maaseutuväestössä todennäköisesti ilmeni, sillä verorahat veivät galilealaisilta osan tuloista. Rahaa oli niukasti, mutta galilealaiset talonpojat saivat toimeentulonsa viljelemästään maasta. Vakaa poliittinen ilmapiiri oli talonpojille tärkeämpää kuin kapinaliikkeiden muodostaminen. Lenski–Kautsky-mallin analyysi tuotti merkittäviä näkökulmia sosiologisten mallien käytöstä Galilea-tutkimuksessa.

Tiivistelmä: Maisterintutkielmani tarkoitus on avata Israelin ja Palestiinan taiteen kansallisten myyttien ja symbolien käyttöä alueen taiteessa. Käsittelen maa-alueeseen liittyviä naissymboleita ja uhrin ja urhon myytien ilmentymiä. Tutkimustapauksinani käytän muun muassa Sigalit Landaun suolatöitä, Anisa Ashkarin ja Raeda Saadehin performansseja, Adi Nessin ja Michail Hallaqin pietatöitä ja Ismail Shammoutan ”Madonna” maalauksia. Tulen tutkimaan asiaa Roland Barthesin teorian avulla, joka jakaa myytin kohtaamisen ja käytön kolmeen eri tapaan. Tapa yksi on myyttiä tuottava, tapa kaksi on sen huomaava ja analysoiva ja tapa kolme on sitä sokeasti kuluttava. Havaittavissa on myös mahdollinen uusi tapa, eli myyttiä ”pakeneva” tapa. Tämä tapa on reaktio tavalle kaksi. Yhdistän havaitun Barthesin myytin kohtaamisen tavan hermeneuttisen kehään ja spiraaliin. Erityisesti spiraalin avulla kykenen selvittämään myytin mahdollisia totaalisia ja relatiivisia käyttötapoja. Myytin käyttötavasta ja sen hermeneuttisesta asemasta voi myös versoa yhteisen synteesin mahdollisuus. Termillä totaalinen tarkoitan asiaa, joka voi tuoda vakautta, mutta voi olla samalla sitova. Termillä relatiivinen tarkoitan asiaa, joka on eteenpäin vievä ja reflektoiva, mutta samalla voi olla tyhjyyttä luova. Siinä missä reflektointi uudistaa myyttistä kenttää, voi se myös luoda tyhjyyttä. Vastaavasti voivat jäykät myyttirakenteet tukahduttaa muutoksen ja ne voivat pitää yllä heikkoa ja kärsivää yhteiskuntaa. Taideteoksessa voi olla samaan aikaan relatiivisuutta ja totaalisuutta, koska ne palvelevat eri lailla oman yhteisönsä sisällä ja suhteessa vastapuoleen. Yhdellä objektilla voi olla monta eri symbolista merkitystä ja tulkintaa. Etnografiset elementit ja diasporaelementit ilmenevät usein relatiivisesti, kun ne on aseteltu vastapuolta ja hegemoniaa vastaan. Yhteisön sisällä ne helposti ilmenevät totaalisina ja ylläpitivät tiukkoja myyttirakennelmia. Israelin sisällä postsionistinen ajattelu haastaa hegemonista tilannetta ja purkaa sen myyttejä. Palestiinan sisällä, poliittisen epävakauden vuoksi, myytit palvelevat yhteisöä ylläpitävänä rakenteena. Universaali kuvakieli ja taidehistorialliset referenssit palvelevat kiinnikekohtana länteen. Ne luovat globaalisti kielen, jonka avulla myös poliittinen viesti on selkeästi ymmärrettävä (sosialistinen realismi ja kristillinen ikonografia) Jossain tapauksissa universaali kieli voi olla myös etnografinen ilmentymä. Yhteydellä antiikkiin korostetiin oman kansan maanomistusoikeutetta ja sen historiallisia juuria. Tutkielmani antaa ongelmasta alustavan kuvan, mutta toivon sen luovan keskustelua myyttien käytön mahdollisuuksista ja rajoituksista.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kuinka skeittaaminen voi toimia väkivallattoman vastarinnan muotona Palestiinassa. Skeittaaminen on oma alakulttuurinsa, jolla on jo lajin alkuajoista saakka ollut tietynlainen yhteiskunnan etenkin kapitalistisia valtarakenteita vastustava asema. Skeittaaminen voidaan nähdä jopa anarkistisena toimintana, sillä se haastaa normatiivista tapaa liikkua julkisessa tilassa sekä ottaa tilaa haltuun omaehtoisesti, näin vastustaen tilaan ylhäältä liitettyjä merkityksiä. Tutkimuksen pääaineisto koostuu videoista ja ei-akateemisista artikkeleista, joita analysoidaan Foucault ’laisen diskurssianalyysin sekä feministisen visuaalisen analyysin kautta. Tutkimuksessa tunnistetaan seitsemän päädiskurssia, jotka edustavat eri väkivallattoman vastarinnan muotoja. Näistä ’skeittiparkki vastarinnan tilana’, ’resilienssi vastarintana’ sekä ’tilallinen vastarinta kehollisuuden ja liikkeen kautta’ toimivat suorana vastarintana Israelin miehitykselle, kun taas ’yhteenkuuluvuus globaalin skeittiyhteisön kanssa’ ja ’vastarinta representaatioiden kautta’ vastustavat miehitystä epäsuorasti. Diskurssit ’konservatiivisten normien vastustaminen’, sekä ’länsimaisen skeittikulttuurin vastustaminen’ sen sijaan haastavat kulttuurisia ja yhteiskunnallisia normeja ja asenteita. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Frantz Fanonin postkoloniaalinen teoria, josta etenkin ylempi- ja alempiarvoisen (superior & inferior) teoretisointi nousee keskeiseen asemaan. Fanonin teoriaan liittyy ajatus dekolonisaation väkivaltaisesta luonteesta, joka luo jännitteen tutkielman väkivallattomuuden näkökulmalle. Tätä jännitettä puretaan tarkastelemalla Gandhin väkivallattomuuden teoriaa sekä pohtimalla missä oikeastaan kulkee raja väkivallattoman ja väkivaltaisen vastarinnan välillä. Tutkielman johtopäätöksenä on, että vaikka skeittaaminen ei itsessään vapauta Palestiinaa Israelin miehityksestä, sillä voi olla erityisen vapauttava vaikutus skeittaajiin itseensä, joka nähdään sekä mentaalisena että kehollisena dekolonisaationa. Lisäksi palestiinalaisen skeittikulttuurin nähdään haastavan länsimaista skeittikulttuuria, jossa maskuliinisuus on ollut perinteisesti keskiössä.

Tässä maisterintutkielmassa tutkin palestiinalaisen luterilaisen emerituspiispan ja Luterilaisen maailmanliiton entisen presidentin Munib Younanin (1950-) teologista ajattelua. Tutkin, missä määrin Younanin ajattelu sitoutuu osaksi vapautuksen teologian diskurssia ja toisaalta luterilaista perinnettä. Lisäksi analysoin Younanin ajattelua kristittyjen yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi, ja lähdemateriaalina käytän kolmea Younanin julkaistua kirjaa sekä kolmea lyhyempää puhetta tai tekstijulkaisua. Viime vuosikymmeninä perinteinen saksalainen ja pohjoismainen luterilainen ajattelu on tullut jossain määrin toisenlaisista konteksteista nousevien teologisten tulkintojen haastamaksi. Palestiinalaisten luterilaisten kontekstuaalista lähestymistapaa voidaan pitää yhtenä näistä haastajista. Younanin ja Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon teologiaa leimaa pitkittynyt Israel-Palestiinan konflikti, niin sanotun profeetallisen diakonian painottaminen sekä pyrkimys vuoropuheluun niin muiden kirkkokuntien kuin alueen monoteististen uskontojen kanssa. Israel-Palestiinan konflikti on muovannut Younanin teologista ajattelua; Younan pitää miehitystä syntinä ja puhuu oikeudenmukaisen rauhan sekä kahden valtion mallin ratkaisun puolesta. Younan kritisoi voimakkaasti kristillistä sionismia liittäen sen osaksi uskonnollista ääriajattelua. Younanin kontekstuaalisilla tulkinnoilla on yhtymäkohtia vapautuksen teologian perinteeseen. Käsittelen tutkielmassani Younanin maan teologiaa sekä martyrian teologiaa, joka nojautuu väkivallattomuuteen ja raamatullisen oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Younan liittää yhteiskunnallisen toiminnan osaksi kristittyjen ja kirkon tehtävää. Hän perustelee toimintaa paitsi profeetallisen diakonian käsitteestä käsin, myös hyödyntämällä perinteisiä luterilaisia opinkohtia ja käsitteitä. Laki ja evankeliumi, uskon vanhurskauttaminen ja kahden regimentin oppi tulkitaan kristityn oikeudenmukaisuutta puolustavasta tehtävästä käsin, ja toisaalta Younanin tulkinnat argumentoivat aktiivisen yhteiskunnallisen toiminnan puolesta. Yksi kirkon yhteiskunnallisen toiminnan muoto on monoteististen uskontojen välinen dialogi, joka perustuu yhteiseen toimintaan ja maailman palvelemiseen opillisten keskustelujen sijaan. Younan liittääkin uskontodialogin ja -trialogin osaksi kirkon diakonista työtä. Younanin ajattelussa korostuu uskonnon myönteinen merkitys yhteiskunnalliseen toimintaan rohkaisevana tekijänä. Hänen mukaansa Raamatun profeettojen ja Jeesuksen opetuksista nousee profeetallinen ja vastakulttuurinen oikeudenmukaisuuden vaatimus, joka johtaa kristittyjä ja kirkkoja puolustamaan rauhaa, universaalia ihmisarvoa ja moninaista rinnakkaiseloa. Younan puolustaa moninaista ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa, ja uskoo luterilaisen ”poliittisen maltillisuuden” sovellutuksensa tukevan kestävän yhteiskuntajärjestyksen rakentamista Lähi-idässä.

Tiedekunta – Fakultet – Faculty Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildningsprogram – Degree Programme Alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta – Studieinriktning – Study Track Afrikan ja Lähi-idän opintosuunta Tekijä – Författare – Author Anna-Mari Luntinen Työn nimi – Arbetets titel – Title Suomen Keren Kajemet Leisrael 100 vuotta Työn laji – Arbetets art – Level pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year elokuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 94 + 2 liitettä Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan Juutalaisen kansallisrahaston eli Keren Kajemet Leisraelin (KKL) Suomen-haaran sadan vuoden historiaa yhdistyksen perustamisesta vuonna 1918 vuoteen 2018. Tutkielman pääosan muodostaa KKL:n Suomen-yhdistyksen (KKF ry) Helsingin yliopistolta tilaaman historiikin käsikirjoitus. Työn lähtökohtana on laatia historiikinkirjoittamisen periaatteita noudattaen tilaajayhteisön odotuksia vastaava, heidän kokemuksiaan kuvaava kertomus yhdistyksen sadan vuoden taipaleesta. Historiikin aineistona ovat KKF ry:tä koskevat lähteet Kansallisarkistossa, Jerusalemin Sionistisessa keskusarkistossa sekä yhdistyksen omassa hallussa. Aineisto koostuu sähkeistä, kirjeistä, esitteistä, pöytäkirjoista ynnä muista lyhyistä teksteistä. Lisäksi haastatellaan kolmea yhdistyksen veteraania sekä sen nykyistä puheenjohtajaa Työssä tarkastellaan yhdistyksen toiminnan tavoitteita ja työtapoja – varainkeruuta ja tiedotustoimintaa Israelin maan hyväksi – sen osallistuessa juutalaisvaltion perustamiseen sekä sittemmin edelleen ympäristönmuokkaukseen Israelin valtion synnyttyä. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten ajan kulku ja historiallinen konteksti vaikuttivat yhdistyksen toimintaan. Yhdistys toimi sadan vuoden ajan johdonmukaisesti tavoitteidensa saavuttamiseksi, mutta sodilla ja taloudellisilla taantumakausilla oli sen toimintaan jonkin verran vaikutusta. Erityisen paljon työmuotojen muuttumiseen vaikutti sadan vuoden aikana tapahtunut tekniikan kehitys. Tutkielmasta selviää, miten vahva Suomen-yhdistyksen ja koko järjestön sionistinen aatemaailma on ja miten saumattomasti se liittyy järjestön toimintaan ympäristöjärjestönä. Palestiinalaisten historia ja asema puuttuvat historiikin historiallisesta kontekstista ja sen lähteistä lähes kokonaan. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Juutalainen kansallisrahasto – Keren Kajemet Leisrael, juutalaisvaltio, ympäristöjärjestö, sionismi, Israel, Palestiina Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Kulttuurien osasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Rauhan- ja konfliktintutkimuksen alaan sijoittuvan tutkielman tavoitteena on vastata kysymykseen, miten tilaa hallitaan ja sen kautta palestiinalaissiviilien elämää kontrolloidaan Länsirannan Jordanjoen laaksossa. Siinä analysoidaan toistaiseksi vähän tukittua, noin kolmasosan Länsirannasta kattavaa Jordanjoen laakson aluetta sekä siellä elävien beduiinien liikkumista ja sen rajoittamista. Laaksosta on hetkellä yli 90 % palestiinalaisten ulottumattomissa erilaisten liikkumista ja tilaa kontrolloivien mekanismien vuoksi. Tutkimalla palestiinalaissiviilien liikkumisen rajoittamista erityisesti beduiinien kautta, joiden paimentolaisuuteen perustuva elämäntapa vaatii liikkumista laidunmaiden perässä vuodenaikojen mukaan, päästään käsiksi siihen monimutkaiseen prosessiin, jolla Israel hallitsee tilaa ja fragmentoi Länsirannan aluetta. Tutkielma on kuvaileva tapaustutkimus, jonka tutkimusmateriaalina ovat vuonna 2013 suoritetut teemahaastattelut beduiinien miehitys- ja tilaongelmista sekä YK-järjestöjen raportit sekä kartat alueelta. Liikkumisen rajoittaminen ja sen kontrollointi määritellään Johan Galtungin väkivaltaisen rakenteen käsitteen kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu Galtungin lisäksi territoriaalisuuden käsitteelle sekä David Torpeyn ajatukselle siitä, että valtioita voidaan pitää legitiimin väkivallan lisäksi myös liikkeen monopoleina. Tätä täydentävät Fréderick Grosin ja Hagar Kotefin tilaa ja sen hallintaa käsittelevät teoriat sekä Michel Foucault’n hallinnallisuuden analyysi. Teoreettisen viitekehyksen pohjalle on rakennettu kaksi hypoteesia. Ensimmäisen mukaan palestiinalaissiviilejä marginalisoidaan turvallisuuden nimissä ja tätä marginalisaatiota tuotetaan kontrolloimalla liikkumista. Tämä näyttää pitävän paikkansa beduiinien kohdalla. Erityisesti alueen jako A-, B- ja C-alueisiin, konkreettiset esteet teillä sekä maastossa ja maan hamuaminen siirtokunnin, armeijan aluein ja luonnonpuistoin kaventaa heidän elintilaansa huomattavasti. Beduiinit eivät kykene ylittämään tarkastuspisteitä tarvittavien lupien puuttuessa ja tämä kykenemättömyys liikkua pois Jordanjoen laaksosta sitoo heidät yhä tiukemmin kiinni tilaan, jossa fyysinen liikkuma-alue tiukkenee entisestään. Toisen hypoteesin mukaan liikkumista tutkimalla kautta pääsee tarkastelemaan territoriaalista prosessia, jonka seurauksena palestiinalaissiviileillä on käytössään ainoastaan alle 10 % Jordanjoen laakson pinta-alasta. Haastatteluiden, karttojen ja raporttien pohjalta tutkielmassa piirtyy kuvan siitä, että territoriaalinen prosessi, jossa Israel hamuaa yhä laajenevaa alaa Jordanjoen laaksosta näyttää olevan olemassa. Siihen, mihin tämä johtaa ja miksi se on olemassa on analyysin pohjalta vaikeampi vastata. Yksi mahdollinen kehityssuunta palestiinalaisalueiden fragmentoimisessa ja tilan pirstaloimisessa on mahdollisen kahden valtion ratkaisun vieminen yhä kauemmas tulevaisuuteen, joka tekee tutkimusaiheesta maailmanpoliittisesti merkittävän.

Israelilaisten ja palestiinalaisten välinen konflikti on jatkunut vuosikymmenten, joidenkin näkemysten mukaan jopa vuosisadan ajan, eikä sille näy tulevan loppua. Konflikti ei ole helposti ratkaistavissa, sillä siihen liittyy monenlaisia ja eri tasoisia ongelmia. Esimerkiksi sen pitkäkestoisuus on johtanut siihen, että molempien osapuolien katkeroituminen ja vihanpito on siirtynyt sukupolvelta sukupolvelle. Kyseisenkaltaiseen pitkäkestoiseen konfliktiin vaikuttavia tekijöitä on lukuisia ja niiden kaikkein yksityiskohtainen analysointi ja arviointi on käytännössä mahdotonta. Kuitenkin jo aiheeseen paneutuminen ja sen ymmärtäminen voi johtaa siihen, että konfliktin ratkaisemiseksi kyettäisiin ottamaan askeleita eteenpäin. Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella, millä tavalla uskonnollisuuden rooli ilmenee israelilaisten ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa. Tähän pyrin saaman vastauksia kolmen eri tutkimuskysymyksen avulla: 1) Millaisia uskonnollisia piirteitä israelilaisten ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa esiintyy 2) Miten konfliktin osapuolten näkemykset konfliktin uskonnollisista piirteistä eroavat toisistaan ja missä ne ovat yhteneväisiä 3) Millaisia negatiivisia ja/tai positiivisia vaikutuksia uskonnollisuudella on konfliktissa. Tutkimukseni aineisto on peräisin neljältä haastattelemaltani Suomessa asuvalta israelilaiselta ja kolmelta palestiinalaiselta. Haastatteluni ovat puolistrukturoituja haastatteluja eli teemahaastatteluja. Teemakysymykset antavat mahdollisuuden tutkia konfliktia laajemmasta näkökulmasta käsin. Tutkimusmetodinani puolestaan toimii laadullinen teema-analyysi Haastatteluaineistostani nousi esiin kuusi erillistä teemaa, joissa ilmenee uskonnollisia elementtejä konfliktiin liittyen. Teemat koskevat osapuolten identiteettejä, Israelin politiikkaa, Israelin siirtokuntia, Hamasia, uskonnollisia paikkoja, erityisesti Jerusalemia sekä uskontojen/uskonnollisuuden roolia konfliktin ratkaisemisessa. Haastateltavat näkemyksissä oli nähtävissä enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroavaisuuksia, vaikkakin molempia esiintyi tutkimuksessa. Eroavaisuuksia oli erityisesti nähtävillä Israelin politiikkaa koskevassa teemassa, kun taas siirtokuntia, Hamasia ja uskonnollisia paikkoja käsittelevissä teemoissa näkemykset olivat ennemmin yhteneväisiä. Tutkimukseni mukaan konfliktissa esiintyvä uskonnollisuuden rooli on ennemminkin negatiivinen kuin positiivinen. Tämä näkyy erityisesti siirtokuntia ja Hamasia koskevissa teemoissa, mutta myös silloin, kun uskonnollisia elementtejä haluttiin liittää vastakkaiseen osapuolen toimintaan. Toisaalta uskonnollisuudella nähtiin teoriassa olevan myös mahdollisuuksia positiiviseen vaikutukseen, mutta käytännössä se ei ole näkynyt Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa.