Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Pelko"

Sort by: Order: Results:

  • Kun M/S Estoniasta tuli joukkohauta : katastrofin todistajien kokeman pelon, trauma-altistuksen ja jälkipuintitilaisuuteen osallistumisen yhteys traumaperäisen stressin oireisiin 
    Eränen, Liina Sofia Eleonoora (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuonna 1994 uponneen M/S Estonian pelastustöihin osallistuneiden autolauttojen henkilökunnan traumaperäisen stressin oireita (PTSD). Tutkielman tavoitteena on selvittää millainen yhteys trauman aikana koetulla pelolla, trauma-altistuksella sekä psykologiseen debriefing-tilaisuuteen osallistumisella on suuronnettomuuden aiheuttamien PTSD-oireiden voimakkuuteen. Teoriataustana hyödynnetään Janoff-Bulmanin perususkomusten teoriaa, jonka mukaan traumaattisia kokemuksia kohdanneiden yksilöiden voi olla haastava sisällyttää traumakokemuksiaan maailmankuvaansa, mikä johtaa tiedonkäsittelylle keskeisten perususkomusten pirstaloitumiseen. Teorian mukaan traumaattisille kokemuksille on tyypillistä, että yksilö joutuu kohtaamaan haavoittuvuutensa sekä ympäristönsä epäoikeudenmukaisuuden. Aineistona toimii vuonna 1995 poikkileikkausaineistona kerätty survey-kysely, johon ovat vastanneet Merimies Unionin jäsenet (N = 636), jotka työskentelivät pelastustöihin osallistuneilla autolautoilla onnettomuuden aikoihin. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan onnettomuusyönä työvuorossa olleita henkilökunnan jäseniä (N = 261). Analyysimenetelminä käytettiin muun muassa eksploratiivista faktorianalyysia, Pearsonin korrelaatiokertoimia sekä usean muuttujan lineaarista regressioanalyysia, joilla selvitettiin tutkielmalle asetettuja hypoteeseja. Lisäanalyyseina hyödynnettiin moderaatioanalyysia sekä yksisuuntaista varianssianalyysia. Tulosten mukaan koettu pelko on tilastollisesti erittäin merkitsevästi yhteydessä PTSD-oireiden voimakkuuteen, oletusten mukaisesti. Onnettomuuden aikaisille järkyttäville tapahtumille altistumisen havaitaan olevan negatiivisessa yhteydessä koettujen PTSD-oireiden voimakkuuteen tilastollisesti jokseenkin merkitsevästi, mikä on ristiriidassa lähtöoletusten kanssa. Debriefing-tilaisuuteen osallistumisen havaitaan olevan tilastollisesti merkitsevästi positiivisessa yhteydessä koettujen PTSD-oireiden voimakkuuteen, mikä on niin ikään lähtöoletusten vastaista. Jatkotarkasteluissa havaittiin trauma-altistuksen ja debriefingiin osallistumisen moderoivan PTSD-oireiden voimakkuutta tilastollisesti merkitsevästi. Interaktiotermin visuaalisissa tarkasteluissa altistumattomilla ja debriefingiin osallistuneilla vastaajilla havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevästi voimakkaampia PTSD-oireita verrattuna muihin vastaajiin. Altistuneiden joukossa PTSD-oireiden voimakkuus on keskiarvoisesti yhtä suurta, riippumatta siitä onko vastaaja osallistunut debriefingiin. Keskiarvoisesti vähiten oireita havaitaan altistumattomilla ja debriefingiin osallistumattomilla vastaajilla. Tutkielman tulokset tukevat aiemman tutkimuksen havaintoja trauman aikaisen pelon vaikutuksista uhrien PTSD-oireiden voimakkuuteen. Tulokset antavat lisäksi viitteitä siitä, ettei trauma-altistuksen ja PTSD-oireiden voimakkuuden yhteyttä voida pitää niin yksiselitteisenä kuin aiempi kirjallisuus on joskus olettanut. Jatkossa tulisi tarkastella laajemmin voiko yksilön toiminta, kuten muiden uhrien auttaminen trauman aikana muodostua oireilta suojaavaksi tekijäksi.Tutkielman tulosten sekä aiempien tutkimusten perusteella debriefingin käyttöä tulee tarkastella kriittisesti. Aiemmassa tutkimuksessa on harvemmin tarkasteltu trauma-altistuksen sekä debriefingin interaktioiden vaikutusta PTSD-oireiden voimakkuuteen. Tutkielman tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että debriefing saattaa vaikuttaa eri tavoin eri trauma-altistuksen kohdanneiden uhrien toipumiseen. Tulosten perusteella keskiarvoisesti voimakkaimmista oireista kärsivät vähiten altistuneet sekä debriefingiin osallistuneet vastaajat. Traumoista toipumisen näkökulmasta olisi jatkossa tärkeää selvittää kenelle debriefingiin osallistuminen on hyödyllistä ja kenelle se saattaa olla haitallista.
  • Lastenkirjallisuus tunnekasvatuksen välineenä: pelon tunteen käsittely lasten kuvakirjoissa 
    Ylitalo, Vilma (2023)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pelon tunnetta lasten kuvakirjallisuudessa. Pelko on jossain määrin osa jokaisen lapsen elämää, ja sen oikeanlainen käsittely lapsuudessa on tärkeää. Varhaiskasvattajien on tärkeää löytää keinoja pelon tunteen käsittelyyn lapsen kanssa. Lastenkirjallisuutta tutkittaessa voi saada käsityksiä siitä, miten sitä voisi käyttää kasvatuksen kontekstissa, erityisesti tunnekasvatuksen näkökulmasta. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jonka avulla etsin kirjoista tutkimuskysymyksiini vastauksia. Tutkimukseni aineistona oli 12 kappaletta vuosina 2016–2022 julkaistua lasten kuvakirjaa, joissa pelon tunne oli merkittävässä roolissa. Tutkimuksessa kuvakirjallisuudesta etsittiin pelon aiheuttajia, pelon ilmenemiskeinoja sekä keinoja pelon hallintaan ja käsittelyyn. Tutkimustuloksista tulee ilmi, että lastenkirjoissa käsitellään monipuolisesti erilaisia pelon aiheita. Kuvakirjoista nousi esille hahmojen sisältä kumpuavia pelon tuntemuksia, sekä konkreettisia, nähtäviä tai kuultavia, ympäristöön liitettäviä pelkoja. Erityisesti aineistosta korostui, kuinka pelot olivat usein yhteydessä toisiinsa, eivätkä useinkaan koskettaneet vain yhtä tiettyä asiaa. Pelon ilmenemistapoja aineistosta löytyi niin kirjojen sanoituksessa, kuin kuvituksessakin. Pelko näkyi kirjoissa ilmeiden, asentojen ja eleiden, pelkojen sanoittamisen ja fyysisten reaktioiden kautta. Pelon kuvauksen kohdalla kirjoissa korostui visuaalinen kuvallinen kerronta, jolloin pelko näkyi eniten hahmojen ilmeissä ja eleissä. Keinoja pelon käsittelyyn ja hallintaan aineistosta nousi runsaasti. Jokaisessa tutkitussa kuvakirjassa pelko hälveni jollain tavalla. Erityisesti aineistosta korostui muiden hahmojen tuki, rohkaiseva sisäinen ja ulkoinen puhe sekä hahmon oman toiminnan tärkeys pelon kohtaamisessa ja voittamisessa. Kirjallisuudessa esitetään monipuolisesti esimerkkejä siitä, miten hahmot kokevat pelkoa, miten pelko näyttäytyy ja miten sitä voisi käsitellä. Kuvakirjaa tutkiessa, lasten on helpompi oppia ymmärtämään ja käsittelemään myös omia tuntemuksiaan jonkin pelottavan asian äärellä. Lasten kuvakirjat tarjosivat runsaasti ja monipuolisesti materiaalia pelon tunteen käsittelyyn, jonka perusteella voidaan todeta, että kuvakirjat sopeutuvat hyvin tunnekasvatuksen välineeksi varhaiskasvatukseen.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO