Browsing by Subject "Populismi"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2022)Vaikka populismia ja sen suosiota on tutkittu laajalti, on populismin tutkiminen sosiaalisen median alustoilla jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän lisäksi populismi käsitetään kommunikaation tapana vain harvoin. Samoin populismin määrän empiirinen tutkiminen on politiikan tutkimuksessa jäänyt vähälle huomiolle. Tämä tutkielma pyrkii hahmottamaan populismin ilmenemistä kommunikaation tapana Twitterissä ja sitä, millaisia empiirisiä havaintoja populismista kyetään tällä alustalla havainnoimaan. Aineistona tässä tutkielmassa toimii Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalien demokraattipuolueen johtavien ehdokkaiden, Bernie Sandersin ja Joe Bidenin, twiitit demokraattipuolueen esivaalien ajalta. Näitä twiittejä tutkitaan sisältöanalyysiä hyödyntäen, ja näin twiiteistä havainnoidaan ne termit ja sanat, joita ehdokkaat käytävät eniten. Samoin tietyt sanat ja termit on määritelty siten, että ne viittaavat populismiin ja populistiseen viestintään, ja tutkielma havainnoi sen, miten tällaiset sanat esiintyvät ehdokkaiden twiiteissä. Tämän perusteella tämä tutkielma osoittaa empiirisesti sitä, miten ehdokkaiden twiitit edustavat populismia. Empiiristen havaintojen suhteen sekä Sandersin että Bidenin twiiteistä löytyy populistisia termejä ja viittauksia. Sandersin twiiteistä 55.4 % sisältää populistisia viittauksia, Bidenillä vastaava luku on puolestaan 37.7 %. Vaikka molempien ehdokkaiden twiiteistä suuri osa on populistisia, on heidän kielenkäytössään ja kommunikaatiossaan kuitenkin eroja. Sandersin populismi perustuu enemmän superrikkaiden sekä yhtiöeliittien kritisointiin. Samoin Sanders esittää twiiteissään monia erilaisia ongelmia, joita hän pyrkii ratkaisemaan. Bidenillä populistiset viittaukset sen sijaan keskittyvät enimmäkseen tuolloisen istuvan presidentin, Donald Trumpin, kritisointiin. Bidenin populismi perustuu enemmän kansan yhdistämiseen Trumpin vastustamisen ympärille. Populismia ja sen määrää pystytään siis tutkimaan empiirisesti ilman, että poliittisia toimijoita määriteltäisiin populisteiksi ennen empiirisen tutkimuksen tekoa. Poliittisista viesteistä ja kommunikaatiosta on havaittavissa populistisia piirteitä, ja populismia on varteenotettavaa käsitellä kommunikaation tapana. Tämä tarkoittaa sitä, että myös perinteisesti ei-populistisiksi koetut toimijat kuten Biden voivat myös hyödyntää populistista kommunikaatiota. Erityisesti populismia ilmenee ehdokkaiden twiiteissä siinä, että he muodostavat itsensä ja kampanjoidensa ympärille tietynlaisia identiteettejä.
-
(2022)Vaikka populismia ja sen suosiota on tutkittu laajalti, on populismin tutkiminen sosiaalisen median alustoilla jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän lisäksi populismi käsitetään kommunikaation tapana vain harvoin. Samoin populismin määrän empiirinen tutkiminen on politiikan tutkimuksessa jäänyt vähälle huomiolle. Tämä tutkielma pyrkii hahmottamaan populismin ilmenemistä kommunikaation tapana Twitterissä ja sitä, millaisia empiirisiä havaintoja populismista kyetään tällä alustalla havainnoimaan. Aineistona tässä tutkielmassa toimii Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalien demokraattipuolueen johtavien ehdokkaiden, Bernie Sandersin ja Joe Bidenin, twiitit demokraattipuolueen esivaalien ajalta. Näitä twiittejä tutkitaan sisältöanalyysiä hyödyntäen, ja näin twiiteistä havainnoidaan ne termit ja sanat, joita ehdokkaat käytävät eniten. Samoin tietyt sanat ja termit on määritelty siten, että ne viittaavat populismiin ja populistiseen viestintään, ja tutkielma havainnoi sen, miten tällaiset sanat esiintyvät ehdokkaiden twiiteissä. Tämän perusteella tämä tutkielma osoittaa empiirisesti sitä, miten ehdokkaiden twiitit edustavat populismia. Empiiristen havaintojen suhteen sekä Sandersin että Bidenin twiiteistä löytyy populistisia termejä ja viittauksia. Sandersin twiiteistä 55.4 % sisältää populistisia viittauksia, Bidenillä vastaava luku on puolestaan 37.7 %. Vaikka molempien ehdokkaiden twiiteistä suuri osa on populistisia, on heidän kielenkäytössään ja kommunikaatiossaan kuitenkin eroja. Sandersin populismi perustuu enemmän superrikkaiden sekä yhtiöeliittien kritisointiin. Samoin Sanders esittää twiiteissään monia erilaisia ongelmia, joita hän pyrkii ratkaisemaan. Bidenillä populistiset viittaukset sen sijaan keskittyvät enimmäkseen tuolloisen istuvan presidentin, Donald Trumpin, kritisointiin. Bidenin populismi perustuu enemmän kansan yhdistämiseen Trumpin vastustamisen ympärille. Populismia ja sen määrää pystytään siis tutkimaan empiirisesti ilman, että poliittisia toimijoita määriteltäisiin populisteiksi ennen empiirisen tutkimuksen tekoa. Poliittisista viesteistä ja kommunikaatiosta on havaittavissa populistisia piirteitä, ja populismia on varteenotettavaa käsitellä kommunikaation tapana. Tämä tarkoittaa sitä, että myös perinteisesti ei-populistisiksi koetut toimijat kuten Biden voivat myös hyödyntää populistista kommunikaatiota. Erityisesti populismia ilmenee ehdokkaiden twiiteissä siinä, että he muodostavat itsensä ja kampanjoidensa ympärille tietynlaisia identiteettejä.
-
SOSIOEKONOMISEN ASEMAN YHTEYS MAAHANMUUTTOVASTAISUUTEEN SUOMESSA JA MUUALLA EUROOPASSA 2010-LUVULLA (2017)Maahanmuutosta on 2010-luvun Euroopassa tullut yhä näkyvämpi osa päivän politiikkaa ja julkista keskustelua. Samalla populistinen oikeistoradikalismi on lisännyt kannatustaan eri puolilla Eurooppaa. Monissa maissa maahanmuuttoa ja Euroopan unionia vastustavat toimijat ovat tulleet näkyväksi osaksi yhteiskunnallista päätöksentekoa, millä on ollut myös yhteiskuntapoliittisia seurauksia. Iso-Britanniassa maahanmuuton ja eurooppalaisen yhteistyön vastustaminen on saanut aikaan päätöksen erota unionista. Tutkielma on vertaileva tutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää eurooppalaisten maahanmuuttovastaisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielmassa liikutaan kolmella tasolla: maahanmuuttovastaisuuden ilmenemistä tarkastellaan ensin koko Euroopan tasolla, minkä jälkeen maahanmuuttovastaisuuden jakautumista eritellään hyvinvointiregiimien välillä sekä niiden sisällä. Tutkimusaineistona toimi vuonna 2014 kerätty, monikansallinen European Social Survey (ESS7) – kyselyaineisto. ESS7 – kyselyyn vastasi yhteensä 40 185, 22:ssa eri Euroopan maassa asuvaa henkilöä. Kyselyn vastaajien alaikäraja oli 15 vuotta. Kyselyaineiston analyysin tutkimusmetodina käytettiin aluksi klusterianalyysiä ja hyvinvointiregiimi- ja maakohtaisia suoria jakaumia. Varsinaisena analyysimenetelmänä toimi logistinen regressioanalyysi. Tutkielman empiirisessä osuudessa analysoidaan erilaisia tutkimuskirjallisuudessa esiintyviä makro-, meso- ja mikrotason tekijöitä eurooppalaisten maahanmuuttovastaisuuden selittäjinä. Makrotasolla tarkastelin ristiintaulukoinnin avulla maahanmuuttovastaisuuden ilmenemistä eri hyvinvointiregiimeissä sekä yksittäisissä maissa, vallitsevan työttömyysasteen ja maahanmuuttajien väestöosuuden näkökulmista. Mikrotason analyysissä erittelin yksilön sosioekonomisen aseman yhteyttä maahanmuuttovastaisuuteen. Mesotasolla analyysiin sisällytettiin poliittiset puolueet. Maahanmuuttovastaisuus vaihteli melko selvästi eri hyvinvointiregiimien välillä sekä jonkin verran niiden sisällä. Pohjoismaisessa hyvinvointiregiimissä maahanmuuttovastaisuus oli vähäisintä, kun taas itäeurooppalaisessa regiimissä suurinta. Ristiintaulukointi osoitti maahanmuuttovastaisuuden olevan makrotasolla yhteydessä maassa vallitsevaan työttömyysasteeseen. Sosioekonomisen aseman merkitys maahanmuuttovastaisuuden selittäjänä näyttäytyi koko Euroopan tason ja maatason logistisissa regressioanalyyseissä erilaisena. Euroopan tason analyyseissä alhainen sosioekonominen asema lisäsi todennäköisyyttä maahanmuuttovastaisuuteen. Maatason analyyseissä yksilön puoluekanta selitti eniten asennoitumista. Tutkielman johtopäätöksenä oli, että parhaiten eurooppalaisten maahanmuuttovastaisuutta selittävä tekijä näyttäisi olevan populistisen oikeistoradikalismin kannattaminen. Oikeistoradikaalit populistipuolueet ja muut poliittiset toimijat ovat asenneilmaston rakentamisen kannalta keskeisiä.
Now showing items 1-5 of 5