Browsing by Subject "Porvoo"

Arkeologia käyttää menneisyyden tutkimuksen apuna useita eri tutkimusväyliä. Yksi näistä väylistä on osteologia eli luututkimus. Osteologisilla tulkinnoilla saadaan tietoa niin yksilöistä kuin kokonaisista populaatioista. Terveydentilan määrittäminen on yksi osteologisen tutkimuksen osa-alueista, ja se on tärkeä ei vain menneen yhteisön ymmärtämiseksi, vaan sen avulla voidaan luoda laajempia linjoja kansanterveyden kehitykseen. Harrisin linjat (Harris lines) erottuvat luista ympäristöään tiheämpinä linjoina, jotka esimerkiksi pitkissä luissa ovat luun pitkään linjaan nähden horisontaalisia, ja näkyvät luun sisäpuolella kohoumina ja röntgenkuvissa vaaleampina (tiheämmän luun) alueina. Linjat huomattiin ensimmäistä kertaa yli sata vuotta sitten, mutta niiden etiologia on pysynyt epäselvänä. Tässä tutkimuksessa tehtiin ensimmäinen suomalaisesta aineistosta julkaistava, laajempi Harrisin linjojen laskenta ja analysointi. Päämääränä oli luoda uutta tutkimusmateriaalia suomalaisten terveydestä, sekä pyrkiä selvittämään Harrisin linjojen etiologiaa. Harrisin linjoilla on aiemmin todettu olevan yhteys kasvuun ja kasvua pysäyttäviin sairausjaksoihin, mutta mitään suoraa yhteyttä Harrisin linjojen ja sairauksien ja esimerkiksi lyhyemmän pituuden välillä ei ole löydetty. Tämän työn hypoteesina olikin, että Harrisin linjoilla on selkeämpi yhteys kasvunopeuteen kuin taudinaiheuttajiin. Koska Harrisin linjat ovat biomekaanisen prosessin tulos, ne voivat myös kadota tämän saman prosessin myötä, muodostaen tutkimushaasteen. Vain murto-osa biologisista tapahtumista näkyy luissa saakka, miksi luissa nähtäviä ilmiöitä on pyrittävä ymmärtämään mahdollisimman hyvin, myös Harrisin linjoja. Tämän tutkimuksen materiaalina käytettiin kolmen suomalaisen arkeologisen kohteen luuaineistoista otettuja röntgenkuvia, jotka FT Kati Salo oli ottanut osana väitöskirjatutkimustaan. Materiaaleina toimivat Porvoon kirkon hauta-aineisto kaivausvuodelta 2007 (N= 56), Rengon kirkon hauta-aineisto kaivausvuodelta 2008 (N=56) ja Haminan rykmenttialueen hauta-aineisto kaivausvuodelta 2011 (N=35). Kaikki röntgenkuvatut yksilöt näiltä kohteilta käytiin läpi manuaalisesti havainnoimalla, ja linjojen määrät merkattiin ylös tilastollista analyysia varten. Etiologian selvittämistä varten Harrisin linjojen syntymäajankohta määritettiin sääriluiden (tibiae) alemmasta osasta. Sääriluun alempaa päätä on käytetty useissa ulkomaalaisissa analyyseissa, sillä Harrisin linjat ovat siinä parhaiten esillä. Sääriluun käyttäminen myös suomalaisen aineiston analysointiin tekevät tuloksista helposti hyödynnettäviä muissa tutkimuksissa. Linjat myös tyypitettiin ulkonäkönsä perusteella heikkoihin, kohtalaisiin ja vahvoihin. Tulokset osoittivat, että yli puolella tutkituista yksilöistä oli ainakin yksi Harrisin linja jossain luuelementissä, ja Rengossa jopa 96 prosentilla tutkituista tapauksista oli Harrisin linjoja. Linjojen syntymäajankohdan määrittäminen toi esiin piikkejä muodostumisajankohdissa, jotka mukailivat kasvukäyrissä nähtäviä kasvupyrähdysaikoja. Tämä viittaa siihen, että Harrisin linjoja syntyy enemmän kasvupyrähdysten aikaan. Kun aineisto jaettiin muilla lapsuudenajan terveydentilasta indikoivilla tekijöillä, kuten cribra orbitalialla ja hammaskiillehypoplasialla, ns. sairaammilla yksilöillä oli ylimääräinen Harrisin linjojen syntyvyyspiikki keskilapsuudessa. Keskilapsuuden kasvupyrähdys on osa normaalia kasvua, joten sen näkyminen ”sairaampien” keskuudessa viittaa voimakkaampaan kiinniottokasvuun tänä aikana. Nämä linjat ovat saattaneet jäädä muissa tutkimuksissa huomiotta, sillä aikuisilla tämän ajankohdan linjat olivat tyypiltään heikkoja. Koska havaintoa ei ole aiemmin tehty, jatkotutkimusta suuremmalla otannalla suositellaan. Harrisin linjojen esiintymisen on todettu olevan yleisempää ennen ns. modernia aikaa, mikä yhdessä tämän tutkimuksen tulosten kanssa tukee yleistä käsitystä kansanterveyden tilanteesta ennen modernin lääketieteen vaikutusta esimerkiksi lapsuudenajan sairauksien esiintymiseen. Kasvu on dynaaminen prosessi, johon vaikuttaa niin perimä kuin ympäristö, ja Harrisin linjat ovat merkki tämän prosessin kyvystä mukautua ympäristön asettamiin haasteisiin.

Julkinen tila on kaupungissa keskeinen tekijä ja tori on julkisista tiloista leimallisin. Historiallisesti torien merkitys kaupungissa on suuri ja vaihdellut historian aikana. Tori on mielenkiintoinen keskus kaupungissa: dynaaminen ja eläväinen torikaupan aikoina, hiljainen ja autio niiden ulkopuolella. Julkisten tilojen monipuolistuminen on asettanut torit asemaan, jossa ne eivät enää ole ensisijainen kokoontumispaikka. Tori elää kaupungin mukana ja saa kehityksen tuloksena uusia funktioita. Tutkimus selvittää näitä käyttötarkoitusten muutoksia käyttäen tapausesimerkkinä Porvoon toria 1832–2021. Tutkimus on saanut alkunsa Porvoon kaupungin keskustakehittämishankkeesta, johon liittyen tutkimuksen tekijä laati toriympäristön historiaselvityksen vuonna 2020. Tutkimuksen metodina on temaattinen tarkastelu, joka torin historiallisia vaiheita vertaamalla ja yhteiskunnalliseen kontekstiin asettamalla vastaa kysymykseen, kuinka torin muuttuvat funktiot ovat vaikuttaneet sen rooliin kaupungissa. Lähdeaineisto koostuu arkistolähteistä, valokuvista, sanomalehtijulkaisuista täydennettynä toriyrittäjien haastatteluilla. Kirjallisuus hyödyntää erityisesti julkisen tilan piirteitä sekä Porvoon historiaa selvittäneitä teoksia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys soveltaa Lefebvren tilan tuotannon teoriaa korostamalla ihmisen oikeutta kaupunkiin ja toria kaupunkilaisten arjen tilana. Teoria tarjoaa perustan kaupunkisuunnittelun historiassa tehtyjen arvovalintojen tutkimiseen. Tutkimus teoretisoi myös tilaa suhteellisena käsitteenä ja tarkastelee paikan merkitystä kaupungissa siihen liitettyjen mielikuvien avulla. Tutkimus jakaa torin neljään toiminnalliseen funktioon, jotka ovat tulleet torille eri aikoina, mutta ovat kaikki läsnä nykyisin. Ensimmäinen funktio, torikauppa, on pitkään hiipuneenakin yhä elävä torin käyttötarkoitus. Toinen funktio on torin symbolisesti merkittävä edustusrooli. Se näkyy paitsi torin varrelle sijoittuneissa instituutioissa myös torin ajoittain korostuvassa roolissa kansalaisaktivismin näyttämönä. Kolmas funktio on kaupungin keskeisenä liikennealueena toimiminen. Keskeinen sijainti on tuonut torille linja-auto- ja taksiasemat, jotka ovat merkittävästi muokanneet torikuvaa 1930-luvulta tähän päivään. Neljäs funktio on tapahtumapaikka, joka liittyy kaupunkikeskustojen kehittämisen trendiin. Tori tarjoaa puitteet niin perinteisten kuin uusien kaupunkitapahtumien paikkana. Lisäksi tutkimus vertaa Porvoon toria kolmeen muuhun suomalaiskaupungin samanikäiseen toriin ja niiden historiaan. Torien taustojen analysointi selvittää, miksi ne ovat kehittyneet eri tavoin ja asettaa Porvoon torin historian laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin.