Browsing by Subject "Ravitsemus"

Tausta: Fosforin saanti on Suomessa kaksin-kolminkertaista suhteessa ravitsemussuosituksiin. Tärkeimmät fosforin lähteet suomalaisilla ovat liha-, maito- ja viljavalmisteet. Elintarvikkeissa luontaisesti esiintyvä fosfori on liittyneenä proteiiniin ja muihin ravintoaineisiin. Kasviperäisissä proteiinin lähteissä fosfori esiintyy fytaattina, jonka hyväksikäytettävyys on pienempi kuin eläinperäisen proteiinin fosforilla. Fosfori on tärkeä ravintoaine, mutta suurissa määrin sillä voi olla haitallisia vaikutuksia elimistössä. Munuaisen vajaatoimintaa sairastavilla veren suuri fosfaattipitoisuus on haitallista ja se on yhdistetty sydän- ja verisuonitauteihin. Vastaavanlainen yhteys on havaittu myös terveillä ihmisillä. Ravinnon fosforin osalta on vähemmän tutkimustuloksia. Fosfaatin ja kalsiumin aineenvaihdunta toimii tiiviisti yhdessä ja niiden säätelyyn osallistuvat mm. lisäkilpirauhashormoni (PTH), fibroblastikasvutekijä 23 (FGF23) ja kalsitrioli (1,25-dihydroksi-D-vitamiini, 1,25(OH)2D). PTH:n ja FGF23:n kohonnut pitoisuus on yhdistetty mm. verisuonien kalkkeutumiseen ja häiriintyneeseen luustoaineenvaihduntaan. Tavoitteet: Työn tavoitteena oli tutkia, onko eläin- ja kasviproteiinipainotteisen ruokavalion välillä eroa fosforin saannissa ja eroavatko ruokavaliot vaikutuksiltaan fosfaattiaineenvaihduntaan. Tutkimushypoteesina oli, että kasviperäinen fosfori imeytyy heikommin kuin eläinperäinen fosfori ja että se aiheuttaa heikomman vasteen fosfaatin aineenvaihdunnan merkkiaineissa. Aineisto ja menetelmät: Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin ScenoProt-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavia oli yhteensä 136 ja heidät jaettiin kolmeen ruokavalioryhmään: eläinproteiinipainotteinen (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 70/30) 50/50-ruokavalio (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 50/50) ja kasviproteiinipainotteinen (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 30/70). Laskennallinen proteiinin osuus kaikissa ruokavalioissa oli 17E%. Tutkittavat olivat terveitä 20-69-vuotiaita aikuisia (79 % naisia, 21 % miehiä). Intervention kesto oli 12 viikkoa. Ennen intervention alkua ja sen lopussa tutkittavilta kerättiin paastoverinäyte ja vuorokausivirtsa, sekä neljän päivän ruokapäiväkirja. Ravintoaineiden saantia analysointiin AIVODiet-ohjelmalla. Eroja fosforin saannissa intervention loppupisteessä tutkittiin varianssianalyysilla. Fosfaattiaineenvaihduntaan liittyvien merkkiaineiden pitoisuuksia veressä (seerumin kalsium ja fosfaatti, sekä plasman PTH, FGF23 ja 25(OH)D) ja virtsassa (virtsan fosfaatti ja kalsium) intervention loppupisteessä tutkittiin kovarianssianalyysilla käyttäen ennen interventiota mitattuja pitoisuuksia kovariaattina. Tulokset: Alkupisteessä ryhmien välillä ei ollut eroa fosforin saannissa (p>0,05). Intervention lopussa eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa fosforin saanti oli 1807 mg (SD 506 mg) ja kasviproteiinipainotteisessa ruokavaliossa 1558 mg (SD 320 mg) (p<0,001). Eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa fosforin eritys (U-Pi) oli intervention lopussa suurempaa kuin kasviproteiinipainotteisessa (p<0,001). Kun fosforin eritys vakioitiin fosforin saannilla, eritys oli edelleen suurempaa eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa verrattuna kasviproteiinipainotteiseen (p<0,001). Verestä mitatuissa fosfaatti-, kalsium-, PTH-, FGF23 ja 25(OH)D-pitoisuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ruokavalioryhmien välillä intervention lopussa (p>0,05). Plasman PTH-pitoisuus nousi (p≤0,005) ja 25(OH)D-pitoisuus laski (p<0,001) kaikissa ryhmissä. Johtopäätökset: Fosforin saanti ja fosfaatin eritys oli vähäisempää kasviproteiinipainotteisessa ruokavaliossa kuin eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa. Fosfaattiaineenvaihdunnan verestä mitattujen merkkiaineiden pitoisuuksissa ei havaittu eroa ruokavalioiden välillä. Tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että eläinproteiiniperäinen fosfori saattaa imeytyä tehokkaammin kuin kasviproteiiniperäinen fosfori. Nämä tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia. Jatkotutkimuksia eläin- ja kasviperäisestä fosforista tulisi tehdä erityisesti terveillä koehenkilöillä. Myös fosfaatin aineenvaihduntaa ja sen osallistumista sairauksien kehittymiseen tulisi vielä tutkia lisää.

The development of food industry has led to increase of selection in retail markets and creation of processed food items. Even more products having health improving effects are launched on the market. Although consumers prefer easy and effortless food options, healthy food is considered to be additive-free and as naturally manufactured as possible. A healthy diet supports both physical and mental well-being. Despite of the fact that adult population is having enough protein already, high-protein diet has become a fashion trend in today’s society. High-protein food items are sold in almost every retail markets and used by all kinds of consumers on daily basis. Not only sport nutrition brands but also dairy companies are nowadays manufacturing high-protein products. The aim of this research was to sort out how the young and sporty women took an attitude towards protein quarks. The research was carried out as a qualitative research and the data was assembled basis interviews. The purpose of interview was also to find out to whom high-protein products were targeted and if the products were generally considered to be useful. The results proved that the attitude towards high-protein food products was variable. In interviewees’ opinions, high-protein products were brought into the market to serve the needs of the consumers that are more active than average, although, it was believed that these products were used by even more people in reality. High-protein products were not considered to be essential but in some cases useful. Protein quarks were purchased every now and then, in case of a sudden need of snack. Easy usability and high amount of protein were seen as a redeeming feature of the products. On the other hand, the amount of added sugar or artificial sweeteners reduced the eagerness to buy the product.

Tausta ja tavoitteet: Punaisen lihan syömisen on todettu lisäävän paksusuolen syöpäriskiä väestötutkimuksissa. Sen suolistolle haitalliset vaikutukset voivat selittyä suolistossa muodostuvilla N-nitrosoyhdisteillä (NOC). NOC:itä muodostuu ruoansulatuskanavassa suhteessa punaisen lihan syöntimäärään, ja yhdisteitä voidaan mitata ulosteesta ATNC:nä (Apparent Total N-Nitroso Compounds). Ulosteen NOC-pitoisuuden on havaittu olevan yhteydessä paksusuolikasvaimiin eläinmalleissa. Ruokavaliolla voi mahdollisesti vaikuttaa NOC:iden sisäsyntyiseen muodostumiseen. Marjat sisältävät runsaasti kuitua ja ovat hyvä polyfenolien lähde. Nämä yhdessä saattavat vähentää NOC:iden muodostusta suolistossa. Marjojen tai niiden sisältämien polyfenolien vaikutusta NOC:iden muodostukseen ei ole tutkittu aiemmin. Tässä tutkimuksessa tutkitaan, vaikuttaako marjojen syönti ulosteen NOC-pitoisuuteen henkilöillä, joiden ruokavalio sisältää päivittäin punaista lihaa, ja onko NOC:illä yhteyttä ravintoaineiden saantiin. Sen lisäksi mitataan ulosteen polyfenolimetaboliitteja. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus oli osa Helsingin yliopistossa, Ravitsemustieteen osastolla, toteutettua KarniMari-tutkimusta. Se oli rinnakkaisasetelmalla toteutettu satunnaistettu interventiotutkimus. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin tutkimuksen toista tutkimushaaraa (n = 43), johon kuului kaksi eri ruokavalioryhmää (n = 21 ja n = 22 tutkimusryhmissä). Tutkittavien ikä oli 20–67 vuotta. Tutkittavat nauttivat neljän viikon ajan 150 g sianlihatuotteita päivittäin, minkä lisäksi toinen ryhmä nautti myös noin 200 g marjoja päivittäin. Tutkimusmittaukset tehtiin tutkimuksen alussa sekä lopussa. Tutkittavilta kerättiin ulostenäytteet ja he pitivät ruokapäiväkirjaa. NOC mitattiin ulosteesta mittaamalla typpiyhdisteistä vapautuva typpioksidi NO-analysaattorilla. Polyfenolimetaboliitit mitattiin ulosteesta UHPLC-DAD-FLD-menetelmällä. Tilastoanalyyseissä ryhmien välisiä eroja testattiin t-testillä ja ei-parametrisilla testeillä sekä tarkasteltiin muuttujien välisiä korrelaatioita Spearmanin järjestyskorrelaatiolla. Ohjelmana käytettiin IBM SPSS Statistics 22 -tilasto-ohjelmaa. Tulokset: Tutkimusryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja NOC-pitoisuuksissa tutkimuksen lopussa, vaikka pitoisuudet olivat marjoja syöneillä pienempiä. Marjoja syöneet saivat merkitsevästi enemmän kuitua (p = 0,024) ja C-vitamiinia (p < 0,001) ruoasta. Ulostevedestä mitattiin polyfenoliyhdisteitä, mutta urolitiiniä tai antosyaaneja ei havaittu. Marjoja syöneillä protokatekiini- (p = 0,027) ja p-kumariinihappojen (p = 0,003) pitoisuudet olivat merkitsevästi kontrolliryhmäläisiä suuremmat. Johtopäätökset: Tällä tutkimusasetelmalla marjojen syönnillä ei pystytty vaikuttamaan ulosteen Nnitrosoyhdisteiden pitoisuuteen, mutta polyfenolimetaboliittien (protokatekiini- ja pkumariinihappojen) pitoisuudet suurenivat punaista lihaa sisältävällä ruokavaliolla. Marjojen syönti voi lisätä kuidun saantia ravitsemussuositusten suosittelemalle tasolle. NOC:iden yhteyttä paksusuolen syöpäriskiin tulee tutkia edelleen.

Introduction: Individual’s physiological functions and behavior are controlled by biological and social rhythms, as well light-dark-rhythm. The biological, intrinsic circadian rhythm is synchronized to follow the 24-hour day by external cues, mainly by light-dark-rhythm. Despite the synchronizing, there are inter-individual changes in this rhythm partly due the genetics. Chronotype expresses these differences and can vary from extreme morning type to extreme evening type. In addition, social rhythms, such as work schedules, control behavior as well. Sometimes these biological and social rhythms are not aligned causing social jet lag (SJL). From SJL can be distinguished two different phenomena; sleep debt caused by changes in sleep-awake-rhythm and the misalignment between biological and social rhythm without the effect of sleep debt. Especially evening types have been considered to suffer more of SJL and therefore, SJL has been thought to explain adverse health outcomes, such as obesity, and unhealthy behavior, such as poor quality of total diet, of evening types. However, the amount of previous studies considering the association between SJL and quality of the diet and prevalence of obesity of different chronotypes is scarce. Objectives: The objectives were to study the association between chronotype and SJL, as well the association between SJL and quality of the diet evaluated by Baltic Sea Diet Score and obesity by chronotypes in Finnish adult population. The purpose was also to study differences of two SJL formulas, of which are meant to distinguish the sleep debt and misalignment between biological and social rhythms. There are not previous studies to examine the differences between these two formulas. Methods: This study is a cross-sectional study based on two national population-based studies (FINRISK 2012, DILGOM 2014) which included 6779 men and women aged 25─74 years. Chronotype was evaluated by shortened Morningness-Eveningness Questionnaire (MEQ) and it was categorised into three group (morning, intermediate, evening). SJL was calculated by the original SJL formula and the sleep corrected SJL formula and was categorised into three groups by the degree of SJL (< 1h, ≥ 1h, < 2h and ≥ 2h). Participants’ habitual food consumption was evaluated by validated food frequency questionnaire (FFQ) and the quality of the diet by Baltic Sea Diet Score (BSDS). Body weight, height and waist circumference (WC) was measured by study personnel and BMI was calculated (kg/m2). Analysis of covariance (ANCOVA) followed by Bonferroni multiple comparison post hoc test and logistic regression were used to analyse the differences between the lowest (< 1h) and the highest (≥ 2h) SJL groups by chronotypes. Results: Among evening types were more participants in the SJL-group of at least 2 h by both of SJL formulas compared to morning types (p < 0.001). Participants in the highest SJL group (≥ 2 h) tended to have lower adherence to Baltic Sea Diet, however this association was statistically significant only among morning types (p = 0.006) as SJL was calculated by the sleep corrected formula. Participants in the lowest SJL-group consumed more berries, fruits and cereals and less alcohol compared to the participants in the highest SJL-group, but those were significant findings only among morning types (< 0.05). Participants in the highest SJL group were more obese measured by BMI and WC compared to the lowest SJL group (< 1 h) only among morning types (BMI, p = 0.016; WC, p = 0.012) by the sleep corrected SJL formula. Among evening types, there were not differences between SJL groups considering the obesity measurements. Results were similar about nutrition and obesity when SJL was calculated by the original SJL formula. Conclusion: Evening types suffer more of SJL, but it does not seem to be relevant for the quality of the diet or obesity as it is among morning types of which SJL is associated to the quality of the diet and prevalence of obesity. However, sleep debt does not seem to explain these findings.