Browsing by Subject "SDT"

Background: The purpose of this study is to bring understanding of what elements enable experts' knowledge sharing in digital service organizations. In digital service organizations the organizational structure is often project-based. Customer projects start and end throughout the calendar year, and the employees working within them may change along with the new projects. In addition, digital service companies have been actively hiring new employees. Rapidly grown number of new employees and the fact that the closest co-workers change throughout the year may cause challenges to the employees’ knowledge sharing within projects and beyond them to the wider organization. The elements which interrelation with employees’ knowledge sharing is examined in this study are self-determination theory’s three basic psycholog-ical needs, empowering leadership, and psychological safety. The theoretical framework is based on the concepts of knowledge and expertise, and on the previous research about the basic psychological needs and autonomous motivation, empowering leadership, and psychological safety at work. Problem: The aim of this research is to gain more understanding of what elements enable employees’ knowledge sharing in digital service organizations. The viewpoint is in the conditions where the employees operate at work. Methods: The nature of the research is qualitative interview study. The research material was collected by interviewing eight employees in one digital service company in spring 2020. Empirical data was analysed by theory- and data-driven content analysis. Results: The results of this study imply that the informants’ views on knowledge sharing at work were in line with the previous studies. All the elements examined interrelated with employees’ knowledge sharing as enabling it. Significance: The results bring understanding of what elements in organizations can enable employees’ motivation, ability, and opportunity to share their knowledge at work.

Tutkimuksessani olen lähestynyt vuorovaikutustyylin muutosprosessia ja liikunnanopettajaopiskelijoiden kokemia haasteita motivoivana vuorovaikutustyylin oppimisessa. Aineistona on toiminut motivoivan vuorovaikutustyylin kurssisuorituksen osana kerätyt oppimispäiväkirjaraportit tulevilta liikunnan- ja terveystiedon opettajilta. Tutkimuksen tekoa perustelen tarpeella fasilitoida motivoivan vuorovaikutustyylin opetusta, jolle tällainen lähempi tarkastelu liikunnanopettajien rakentamasta toimijuudesta vuorovaikutustyylin muutoksen prosessissa voi tarjota tarttumapintaa. Tutkimuskysymyksiksi täsmentyivät: ”1 Minkälaisia positioita opettajille ja oppilaille muodostuu motivoivan vuorovaikutustyylin kurssin oppimispäiväkirjaraporteissa, sekä minkälaisia päämiehiä opettajien positioissa toimijuus rakentuu palvelemaan?” ja ”2 Minkälaista liikunnanopettajan vakuuttavaa ammatillista toimijuutta aineistossa rakennetaan?”. Tutkimus edustaa konstruktionistista ja relationalistista laadullista sosiaalipsykologiaa. Lähestymistavaksi on valikoitunut diskurssianalyysin kattokäsitteen alta kriittinen diskursiivinen psykologia yhdistettynä relationalistiseen tapaan tarkastella toimijuutta ja sille muodostuvia päämiehiä. Tutkielmassa yhdistellään kriittistä diskursiivista psykologiaa kriittisen pedagogiikan ja motivoivan vuorovaikutustyylin tutkimuskirjallisuuteen. Positioita muodostui kaiken kaikkiaan 13. Opettajien positioita kahdeksan (8) ja oppilaiden positioita viisi (5). Tulosten valossa yhtenä haasteena motivoivan vuorovaikutustyylin opetuksessa ovat konfliktissa olevat opettajan ammatillista tehtävää kehystävät diskurssit ja konflikti erityisesti opettajan ammatin säilyttävän ja kehittävän tehtävän välillä. Nämä odotukset ja diskurssit näyttäytyivät aineistossa opettajan uskottavan ammatillisen toimijuuden rakentamisena, jossa oppilaan palveleminen ensisijaisena päämiehenä rakentui paikoitellen konfliktiin opettajan vakuuttavan toimijuuden esityksen kanssa. Motivoivan vuorovaikutustyylin mukainen opettajuuden oppilaskeskeinen toimijuuden tapa näyttää haastavan sellaista asetelmaa, jossa oppilaan ja opettajan suhde on hierarkkinen agentti-päämies –suhde, jossa toinen palvelee toimijuudellaan toista osapuolta intresseineen. Tulokset indikoivat, että yksi mahdollinen ongelma motivoivan vuorovaikutustyylin viemisessä kentille käytäntöön ovat yhteensopimattomat opettajan vakuuttavan ammatillisuuden diskurssit. Tämän perusteella motivoivan vuorovaikutustyylin omaksumisen haasteita on syytä tutkia ammattierityisessä kontekstissaan. Tässä tutkielmassa kehitysehdotuksena motivoivan vuorovaikutustyylin opettamiseen esitetään, että opettajalla tulisi olla tarjolla tarpeeksi motivoivan vuorovaikutustyylin oppilaskeskeisyyteen sopivia opettajuuden diskursseja ja identiteettiresursseja. Motivoivan vuorovaikutustyylin omaksuminen voi olla herkkä prosessi, jossa opettaja asettaa itsensä haavoittuvaan asemaan sosiaalisen ympäristön silmien alla luopuessaan perinteisestä ”toimijuuden naamiostaan”. Tutkielman tulosten perusteella liikunnanopettajaopiskelijoiden tukemiseksi motivoivan vuorovaikutustyylin omaksumiseen olisi syytä tutkia myös niitä sosiaalisia ja institutionaalisia puitteita, joista vuorovaikutustyyliään muuttavat ammentavat resursseja toimijuutensa toteuttamiseen ja siten kääntää katse siihen erityiseen asemaan ja sen sosiaaliseen dynamiikkaan, mistä käsin motivoivan vuorovaikutustyylin mukainen toimijuus mahdollistuu.

Aims. The aim of the research was to find out are there any connections between parents socioconomical status and secondary school students highest degree goals, their personal study goals, and how they experience them. In addition, one aim was to find out are there any connections between parents socioeconomical status and how students motivate themselves for their goals. Furthermore, I consider do these connections differ between genders. Methodology. The research was conducted as a part of a larger Mind the Gap research project funded by the Academy of Finland in the spring of 2013. 1342 first year secondary school students from 17 different secondary schools in Helsinki took part in the research. Students named their highest degree goal and also named one personal study goal. The answers were analysed with the help of a contingency table. On questions of personal project analysis inventory, Little's (1983) PPA-indicator was used, and on motivation Deci and Ryan's (1985) SDT-indicator. The results were analysed by using a one-way analysis of variance. Results and conclusions. The study shows, in accordance to earlier studies made in a Finnish context, that there is a connection between parents socialeconomical status and students highest degree goals, but the connection is not strong. Furthermore, the study shows that 50,8% of first year secondary school students don't know what is their highest degree goal. No significant connection of personal study goals on secondary school students was found. But there is a significant connection between how students experienced reaching their goals and how they motivated themselves to reach them. Students whose mothers are managerial employees experienced stronger progress and persistence. When both parents have a higher sociaeconomical status, there is a connection between the students intrinsic motivation to reach their personal study goals. The results show that a higher sosioeconimical status leads students to find a natural intrinsic motivation for secondary school studies.