Browsing by Subject "SLCO1B1"

Repaglinidi on diabeteslääke, jota suositellaan koetinlääkkeeksi sytokromi P450 (CYP) 2C8 -entsyymin välityksellä tapahtuvien lääkkeiden yhteisvaikutusten tutkimiseen kliinisissä lääketutkimuksissa. Repaglinidin farmakokinetiikassa on paljon yksilöiden välistä vaihtelua ja aiemmissa tutkimuksissa SLCO1B1- ja CYP2C8-geenien perinnölliset muutokset ovat assosioituneet muutoksiin repaglinidin farmakokinetiikassa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin kattavasti perimän vaikutusta repaglinidin farmakokinetiikkaan. Tutkimuksessa hyödynnettiin koehenkilötutkimuksissa kerättyä dataa repaglinidin pitoisuuksista 173 terveeltä vapaaehtoiselta, joiden perimä määritettiin lähes koko perimän laajuisella DNA-sirulla. Perimän vaikutusta repaglinidin farmakokinetiikkaan tutkittiin perimänlaajuisessa assosiatiotutkimuksella. Vahvin assosiaatio oli OATP1B1-kuljetusproteiinia koodaavan SLCO1B1-geenin c.521T>C-mutaation yhteys suurentuneeseen repaglinidin altistukseen ja huippupitoisuuteen. Uutena löydöksenä SLCO1A2-geenin muutos rs11045916 assosioitui alentuneeseen repaglinidin altistukseen. Rs11045916 oli täysin kytkeytynyt SLCO1A2 c.38T>C -mutaatioon, joka aiheuttaa muutoksen OATP1A2-kuljettajaproteiinissa. Molemmat muutokset olivat vahvasti kytkeytyneet SLCO1B1-geenin c.463C>A-muutokseen, joka on aiemmissa tutkimuksissa assosioitunut alentuneeseen altistukseen repaglinidille. Repaglinidin ei ole aiemmin osoitettu kulkevan OATP1A2-transportterin kautta ja yksi mahdollinen selitys mekanismille alentuneen altistuksen taustalla on kytkeytyminen SLCO1B1-geenin muutokseen. Kandidaattigeenianalyysissa myös CYP2C8*3-alleeli oli yhteydessä alentuneisiin repaglinidipitoisuuksiin. Tutkimus vahvistaa aiemmat havainnot SLCO1B1- ja CYP2C8-geenien perinnöllisen vaihtelun merkittävästä vaikutuksesta repaglinidin farmakokinetiikkaan. Tutkimuksessa havaitun SLCO1A2:n mutaation osalta tarvitaan vielä jatkotutkimuksia, jotta voidaan arvioida, onko mekanismi taustalla OATP1A2:n vai OATP1B1:n toimintaan liittyvä.

Eri statiinien metaboliaa ja kuljetusta ohjaa useita proteiineja, joiden toimintaan vaikuttaa geenien variaatio. Vain muutamilla geeni varianteilla on todettu kliinisesti merkittäviä vaikutuksia. Esimerkiksi SLCO1B1 c.521T>C assosiaatio simvastatiinin aiheuttamaan lihastoksisuuteen tunnetaan hyvin. Tutkimuksemme tavoitteen oli selvittää SLCO1B1 c.521T>C assosiaatiota statiini intoleranssiin atorvastatiinilla, fluvastatiinilla pravastatiinilla ja simvastatiinilla. ABCG2 c.421C>A assosiaatiota statiini intoleranssiin selvitettiin atorvastatiinilla, fluvastatiinilla ja rosuvastatiinilla. CYP2C9*2 ja *3 alleelien assosiaatiota statiini intoleranssiin selvitettiin fluvastatiinilla. Näiden varianttien assosiaatiota statiini intoleranssiin tutkittiin 2042 statiini hoidon aloittaneen potilaan aineistolla yhdistämällä siihen geneettinen data Helsingin Biopankista, tieto kreatiinikinaasi mittauksesta ja statiini lääkkeiden osto data. Tutkimuksemme varmisti SLCO1B1 c.521C/C genotyypin aikaisemmin tunnetun yhteyden simvastatiini intoleranssiin käyttäen statiinin vaihtoa toiseen statiiniin merkkinä intoleranssista (Riskisuhde [HR] 1,88; 95 % CI 1,08-3,25; P=0,025). Sama tulos saatiin, kun vaihto tietoon yhdistettiin CK-arvo mittaus (HR 5,44; 95 % CI 1,49-19,9; P=0,011). c.521T>C kantajilla oli suurentunut riski pravastatiinin intoleranssiin statiinin vaihtajilla, kun sitä verrattiin homotsygoottiseen T/T genotyyppiin (HR 2,11; 95 % CI 1,01-4,39; P=0,047). Muilla statiiniella testatuilla varianteilla ei ollut assosiaatiota statiini intoleranssi määritelmään, mutta fluvastatiinilla havaittiin nousevaa trendiä riski alleelien määrään nähden, kun tilannetta verrattiin potilaisiin, joilla oli yksi tai nolla riski alleelia (HR 1,88; 95 % CI 0,90-3,96; P=0,094). Tuloksia voidaan käyttää farmakogeneettisten hoitosuosituksien laatimisessa ja metologiaa voi käyttää jatkossa suuremmissa tutkimuksissa.

OATP1B1 is an influx transporter that is predominantly expressed in the liver, and it mediates the uptake of many clinically important endogenous compounds and drugs from portal vein blood into hepatocytes. OATP1B1-mediated uptake affects the rate of hepatic elimination of substrate drugs, directly affecting their plasma concentrations. Some naturally occurring single nucleotide variants (SNVs) in the SLCO1B1 gene encoding OATP1B1 can alter the transport function of the transporter resulting in alterations in pharmacokinetics, efficiency and toxicity of substrate drugs. The aim of this master´s thesis was to examine the effect of four naturally occurring SNVs of the SLCO1B1 gene on transport activity, expression, and localization of the OATP1B1 transporter in vitro. SNVs 170G>A (R57Q), 388A>G (N130D), 452A>G (N151S) and 758G>A (R253Q) were created using site-directed mutagenesis in the SLCO1B1 gene presenting in the pENTR221 plasmid. Recombinante baculoviruses were produced in Sf9 cells using the Bac-to-Bac® Baculovirus Expression System and used to transduce HEK293 cells for the overexpression of OATP1B1 wild type and variant proteins. An uptake assay was used to study the transport activity of the OATP1B1 variants in HEK293 cells. Western blotting was used to study the expression of OATP1B1 proteins in membrane vesicles. Immunofluorescence staining was used to determine the localization of OATP1B1 wild type and variants in HEK293 cells. Transport activity of the OATP1B1 variants R57Q and R253Q was significantly decreased compared to wild type. In contrast, transport activity of the N130D ja N151S variants was not significantly altered. The reasons for the changes in transport activity could not be reliably estimated due to the failure to measure the expression levels of OATP1B1 proteins by Western blotting. However, immunofluorescence microscopy revealed that the localization and expression of the all the studied OATP1B1 in baculovirus transduced HEK293 cells were comparable to the wild type. The results of this master´s thesis indicate that SNVs 170G>A and 758G>A can impair the transport activity and substrate uptake functions of OATP1B1 in vitro. Additional in vitro studies of transport activity, expression and localization of the variants R57Q and R253Q will be required to confirm these results. In the future, the R57Q and R253Q variants should be also studied for their possible clinical significance in pharmacokinetics and pharmacodynamics of substrate drugs, as SNVs 170G>A and 758G>A may increase the exposure and the risk for adverse effects of OATP1B1 substrate drugs.