Browsing by Subject "Saamelaiset"

Tämä pro gradu-tutkielma tarkastelee Saamenmaan asuttamista ja suomalaistamista asutuskolonialismin näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko Koltanmaan asuttaminen sekä kolttasaamelaisten suomalaistaminen ymmärrettävissä asutuskolonialismiksi. Tutkielma keskittyy Koltanmaahan kohdistuneeseen asuttamiseen ja assimilaatiotoimiin, joiden myötä kolttasaamelaisvähemmistön kulttuurista ja esimerkiksi omasta kielestä tuli vakavasti uhanalaisia. Ajallisesti tutkielmassa selvitetään yhteiskunnallisten muutosten ja murrosten vaikutuksia ensimmäisestä maailmansodasta alkaen toisen maailmansodan jälkeiseen kolttasaamelaisten uudelleensijoittamiseen ja elämän vakiintumiseen väestönsiirtojen yhteydessä ja niiden jälkeen. Kolttasaamelaisiin kohdistuneita toimenpiteitä analysoidaan asutuskolonialismin viitekehyksessä. Asutuskolonialismin kontekstissa Koltanmaan asuttamisprosessi rinnastuu muualla maailmassa tapahtuneisiin vastaaviin prosesseihin ja sitoo Saamenmaan historian ja erityisesti Suomen valtion käytännöt osaksi globaalia, kolonialistista toimintaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on asutuskolonialistinen tutkimus. Asutuskolonialismille tyypillistä on kolonisoijille merkityksellisten alueiden asuttaminen väestöllä, jonka tarkoitus on rakentaa alueelle valtaväestön yhteiskunnallisten normien mukainen kulttuuri ja hallintojärjestelmä ja syrjäyttää alkuperäisväestön vastaavat. Asutuskolonisaatio ja assimilaatiopolitiikka ovat harvoin Suomessa tapahtuneeksi miellettyä politiikkaa. Tutkimuksen keskeisimmäksi lähdeaineistoksi tarkentui kolttasaamelaisten sijoittamissuunnitelmat toisen maailmansodan aikana ja muutamia vuosia sen päättymisen jälkeen. Pääasialliset asiakirjat ovat Lapin lääninhallituksen, Lapin maakunta-arkiston ja Metsähallituksen alaisten toimikuntien asiakirjat, jotka ovat merkittäviä suomalaista asuttamispolitiikkaa tutkiessa. Kolttasaamelaisten sodan jälkeiseen sijoittamiseen liittyvät muistiot, kirjelmät ja aloitteet löytyvät suurimmaksi osaksi Kansallisarkiston Oulun toimipisteestä, kuten myös useita kolttasaamelaisten kyläkokousten pöytäkirjoja 1940- ja 1950-luvuilta. Tutkimusaineisto osoittaa, että Koltanmaan haltuunotto, asuttaminen ja hallinta toteutettiin suomalaisen valtiovallan lähtökohdista ja niiden intressien perusteella, jotka olivat merkityksellisiä suomalaisille poliittisille tarkoitusperille. Asutuskolonialismin kautta toteutetut poliittiset ratkaisut ja niiden myötä toteutetut yhteiskunnalliset muutokset ja uudistukset johtivat tilanteeseen, jossa kolttasaamelaiset joutuivat ja joutuvat yhä kamppailemaan elintilastaan ja kulttuurinsa olemassaolosta. Ongelmallisinta kolttasaamelaisiin kohdistuneessa politiikassa oli se, ettei kolttasaamelaisten omia kokemuksia ja näkemyksiä huomioitu riittävästi. Alkuperäisväestön ohittaminen alkuperäisväestöön kohdistuneessa poliittisessa toiminnassa on asutuskolonialismia tyypillisimmillään.

Tutkielmassa tarkastellaan saamelaisiin viittaavien paikannimien sijainteja suhteessa tunnettujen muinaisjäännöskohteiden sijaintiin Kuusamon kunnan alueella. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä paikannimet liittyvät todennäköisimmin Kuusamon muinaisten saamelaisten asutukseen tai muuhun toimintaan. Lisäksi tutkitaan, minkälaista paikannimistöä eri muinaisjäännöstyyppien lähistöltä löytyy. Saamenkielisen sanan sisältävien paikannimien levinneisyyden perusteella voidaan myös saada lisätietoa seudun asutushistoriasta. Samalla tarkastellaan, mitä asioita on huomioitava, kun paikannimistön avulla tehdään tulkintoja esihistoriasta. Tutkimus toteutetaan luomalla aineistosta levinneisyyskarttoja paikkatieto-ohjelmaan syötettyjen koordinaattitietojen avulla. Ensin tutkitaan saamelaisperäisiä paikannimiä kokonaisuutena, ja niiden levinneisyyttä kunnan alueella verrataan arkeologiseen aineistoon. Seuraavaksi tutkitaan nimenosa kerrallaan muiden mahdollisesti saamelaisiin viittaavien paikannimien yhteyttä muinaisjäännöksiin. Sitten tarkastellaan vielä muinaisjäännöskohteiden ympäristön nimistöä, ja tehdään kaavioita eri paikannimien yleisyydestä eri aikaisten ja tyyppisten kohteiden läheisyydessä. Analyyseista selvisi, että saamelaisperäiset paikannimet ovat yleisimpiä siellä, missä saamelaisten tiedetään historiallisella ajalla eläneen. Paikannimellä voi olla useita eri nimeämisperusteita, joten yksittäisen nimen perusteella on yleensä vaikea tehdä johtopäätöksiä sen yhteydestä muinaiseen todellisuuteen. Tietyt saamelaisperäiset eläinten jälkiin liittyvät paikannimet liittyvät kuitenkin hyvin usein pyyntikuoppiin.

Objectives. The aim of this study is to describe Sámi people’s experiences at residence schools during the Second World War and 1950’s to 1960’s. In addition, the object is to examine what kind of shared history Sámi people construct by remembering their experiences in Inarilainen magazine. Educational history of the Sámi has been studied considerably, but Sami people’s experiences and survival strategies at the residence school have been examined less and they are still unknown for the majority of Finnish people. The beginning of Truth- and Reconciliation Commission in 2020 will make residence school experience studies even more essential to Sámi community. Methods. The material for this thesis consists of ten interviews and one memoir about resi-dence school life. They were published in Inarilainen magazine between 2018–2020. The study was conducted in the frameworks of oral history and narrative research. Thematic anal-ysis was applied. Results and conclusions. Residence school narratives were divided in three main themes that were home sickness, foreignness and coping. Home sickness narratives were connected es-pecially to first years at school and it was significant collective experience. Narrative of for-eignness depicted educational system’s assimilative ways which were told in memories of studying new language, new cuisine and bullying. Coping narrative reflected how Sámi want-ed residence schools to be remembered from present perspective. They emphasized how they managed to cope with foreign environment and take advantage of what they learned at school. Shared narrative of residence schools should emphasize coping narrative instead of victim narrative. These findings endorse previous studies that have exposed same experienc-es of home sickness and assimilation.