Browsing by Subject "Scintigraphy"

Rasitusperäisiä takasääriluun lateraalisen kondyluksen luuvaurioita on raportoitu esiintyvän nuorilla lämminveriravureilla. Näissä luuvaurioissa alkuperäinen vaurio on rustonalaisessa luussa ja itse nivelrusto on sairauden alkuvaiheessa terve. Vaurioitunut rustonalainen luu ei pysty kuitenkaan vaimentamaan nivelrustoon kohdistuvia iskuja, joten sairaus saattaa johtaa osteoartriittiin. Tyypillinen potilas on nuori, kilpaileva lämminveriravuri. Useimmiten ontuminen on kroonista ja lievää. Taivutuskoe ja palpaatiolöydökset ovat yleensä negatiivisia. Lateraalisen metatarsaalihermon puudutuksella ontuma pystytään paikantamaan takasääriluun lateraaliseen kondylukseen. Selviä radiologisia muutoksia ei yleensä havaita. Gammakuvaus eli skintigrafia on osoittautunut parhaaksi menetelmäksi rasitusperäisten luuvaurioiden diagnosoimisessa. Skintigrafiatutkimuksessa yleisin löydös on fokaalinen IRU (increased radioisotope uptake) takasääriluun lateraalisessa kondyluksessa. Luuvaurion hoitona on käytetty pitkiä lepojaksoja, mutta pitkäkään lepo ei välttämättä ole korjannut tilannetta. Kokeellisena hoitomuotona on käytetty shock wave –terapiaa ja luun poraamista. Lisäksi käytetään nivelensisäisesti polysulfatoituja glykosaminoglykaaneja tai vaihtoehtoisesti natriumhyaluronaattia ja metyyliprednisoloniasetaattia sekä tulehduskipulääkkeitä. Vaste nivelensisäiseen lääkitykseen vaihtelee, koska alkuperäinen vaurio sijaitsee rustonalaisessa luussa. Retrospektiivisen tutkimuksen materiaali koostui 16 ravihevosesta, joilla oli diagnosoitu rasitusperäinen takasääriluun lateraalisen kondyluksen luuvaurio. Hevosten potilastiedot ja skintigrafiakuvat käytiin läpi, ja lisäksi hevosten omistajia haastateltiin puhelimitse helmikuussa 2003. Hevosten luuvauriot luokiteltiin tyyppeihin I-V ottaen huomioon kliiniset, radiologiset ja skintigrafiset löydökset. Suurimmalla osalla tutkimuksen hevosista ontuma oli lievää, ontuma hävisi/väheni metatarsaalihermon puudutuksella eikä radiologisia muutoksia havaittu. Hevosilla esiintyi eniten tyypin III luuvauriota. Kaikki hevoset oli lääkitty nivelensisäisesti, mutta vaste oli huono. Lepojaksojen pituus vaihteli viikosta yhteen vuoteen. Suomenhevosia ja lämminverihevosia oli tässä tutkimuksessa yhtä monta. Rasitusperäinen takasääriluun lateraalisen kondyluksen luuvaurio onkin luultavasti hevosen ravivalmennuksesta aiheutunut vaiva. Alle 50% hevosista palasi kilpailukäyttöön diagnoosin jälkeen. Varhainen diagnoosi voisi mahdollisesti parantaa ennustetta. Shock wave –terapiasta tai luun poraamisesta ei havaittu olevan etua pelkkään lepojaksoon verrattuna. Rasituksen pitäminen kohtuullisena, erityisesti nuorilla hevosilla, todennäköisesti vähentää luuvaurioriskiä. Hohkaluuvaurioiden paranemisprosessin tarkempi tutkimus saattaisi auttaa ymmärtämään paremmin myös näitä rasitusperäisiä luuvaurioita.