Browsing by Subject "TBP"

Punkkivälitteiset patogeenit (PVP) ovat yleisimpiä zoonoottisten tartuntojen aiheuttajia Suomessa. Tautitaakkaan vaikuttavat erityisesti Borrelia burgdorferi sensu lato -bakteerien (BBSL) ja puutiaisaivokuumeviruksen (TBEV) aiheuttamat tartunnat. Molemmat ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Tapausten lisääntymisen voi pääosin laskea taudinaiheuttajien päävektorien, puutiaisen (Ixodes ricinus) ja taigapunkin (I. persulcatus), levittäytymisen ansioksi. Ulkoloisina punkit välittävät tauteja useisiin selkärankaisiin ruokinnan yhteydessä. Ankarat talvet ovat rajoittaneet punkkien levittäytymistä pohjoiseen, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttamat leudommat talvikelit ovat edistäneet valloitusretkeä uusille alueille. Vaikka sopiva ilmasto on olennaista punkkien esiintyvyydelle, vaikuttaa punkkien isäntälajiston rakenne mitä luultavimmin punkkien ja PVP:ien yleisyyteen paikallisella tasolla. Tässä tutkielmassa punkkeja kerättiin 6 aitausalueelta ja niiden ympäristöstä. Samoilta alueilta määritettiin lisäksi piennisäkkäiden ja hirvieläinten määrät. Koska aitaukset ja niiden ympäristöt luultavasti edustavat samankaltaista ilmastoa, pyrittiin tutkielmassa tutkia, kuinka punkki-isäntiin liittyvät tekijät vaikuttavat punkkien ja PVP:ien esiintyvyyteen. TBEV-positiivisen poolin sekä TBEV-vasta-aineita kantavien piennisäkkäiden perusteella Hangossa varmistettiin mahdollisesti uusi TBEV pesäke. Aitausten, piennisäkäsmäärien ja hirvieläintiheyksien pohjilta luotiin yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM) selittämään punkkien ja PVP:ien esiintyvyyttä tutkimusalueilla. TBEV jätettiin mallinnuksen ulkopuolelle pienen otoskoon takia. Hirvieläintiheydet olivat erittäin merkitsevä punkkien esiintyvyyteen vaikuttava tekijä. BBSL:n yleisyyteen ei yksikään tekijä vaikuttanut merkitsevällä tasolla – mahdollisena syynä piennisäkäspopulaatioiden muutoksen viiveellinen heijastuminen kerättyjen punkkien tartunta-asteeseen.