Browsing by Subject "Taitavuoret"

Now showing items 1-4 of 4

Ihmistoiminnan ja korkeusvaihtelun vaikutukset sammakkoeläinten laji- ja yksilömääriin Kenian Taitavuorilla

Szeto, Usko (2020)

Sammakkoeläinten laji- ja yksilömäärät ovat voimakkaassa laskussa maailmanlaajuisesti. Lajeista yli 40 prosenttia on uhanalaisia ja sammakkoeläimet ovat siten kaikkein uhatuin selkärankaisryhmä. Syynä laji- ja yksilömäärien rajuun laskuun pidetään muun muassa elinympäristöjen tuhoutumista, tauteja ja ilmastonmuutosta. Korkeusvaihtelun tiedetään vaikuttavan sammakkoeläinten levinneisyyteen. Topografinen vaihtelu vaikuttaa lajistoon pääasiassa kahdella tapaa: korkeuden kasvaessa sademäärä yleensä nousee ja keskilämpötila laskee. Kosteus ja lämpötila ovat sammakkoeläimille tärkeitä ympäristötekijöitä, sillä ne ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, joiden lisääntyminen on yleensä sidoksissa vesistöihin. Tarpeeksi kostea elinympäristö on tärkeää sammakkoeläimille myös sen takia, että ne hengittävät osittain kostean ihonsa avulla. Ihminen vaikuttaa sammakoiden laji- ja yksilömääriin sekä suoraan että epäsuorasti. Esimerkkejä suorista vaikutustavoista ovat muun muassa sammakkoeläinten metsästys ruoaksi ja pyydystäminen harraste-eläimeksi. Epäsuoria vaikutustapoja ovat muun muassa elinympäristöjen muuttaminen, tautien leviäminen sekä vieraslajit. Elinympäristöjen tuhoutuminen on yksi suurimmista uhista sammakkoeläimille. Taitavuoret sijaitsevat Etelä-Keniassa ja ovat osa Itäisiä Kaarivuoria. Alue tunnettaan merkittävänä monimuotoisuuskeskuksena ja sieltä on kuvattu kolme alueella endeemistä sammakkoeläinlajia. Näiden lisäksi alueella tiedetään esiintyvän ainakin 23 muuta sammakkolajia. Topografinen korkeusvaihtelu ja voimakas ihmistoiminta tekevät alueesta kiinnostavan kohteen sammakkoeläinten kohdistuvalle tutkimukselle. Ihmistoiminnan ja korkeusvaihtelun vaikutuksia sammakkoeläinten laji- ja yksilömäärät tutkittiin tutkimuslinjojen ja niille sijoitettujen tutkimuspisteiden avulla. Sammakkoeläimiä pyydystettiin 10 minuutin ajan jokaiselta tutkimuspisteeltä ja kiinni otetuista sammakoista kirjattiin ylös paino ja pituus. Lisäksi niistä otettiin tunnistamisen mahdollistavat valokuvat. Tutkimuspisteistä kirjattiin ylös topografinen korkeus (mpy) ja maankäyttötapa. Tutkimuspisteet luokiteltiin kolmeen eri habitaattityyppiin: avoimiin paikkoihin, rehevän kasvillisuuden pisteisiin ja luonnontilaisiin metsiin. Tutkimuksessa saatiin paljon lisätietoa Taitavuorten alueen sammakkoeläinlajistosta. Alueelta tunnistettiin useita lajeja, jotka suosivat tiettyä habitaattityyppiä. Myös korkeusvaihtelun todettiin vaikuttavan lajistoon. Sammakkoeläinten yksilömäärä oli pienin rehevän kasvillisuuden tutkimuspisteissä. Tähän vaikutti sekä sammakkoeläinten vaikea havainnointi tiheässä kasvillisuudessa, että tyypillisten luonnonmetsälajien puuttuminen näiden pisteiden lajistosta.
Ihmistoiminnan ja korkeusvaihtelun vaikutukset sammakkoeläinten laji- ja yksilömääriin Kenian Taitavuorilla

Szeto, Usko (2020)

Sammakkoeläinten laji- ja yksilömäärät ovat voimakkaassa laskussa maailmanlaajuisesti. Lajeista yli 40 prosenttia on uhanalaisia ja sammakkoeläimet ovat siten kaikkein uhatuin selkärankaisryhmä. Syynä laji- ja yksilömäärien rajuun laskuun pidetään muun muassa elinympäristöjen tuhoutumista, tauteja ja ilmastonmuutosta. Korkeusvaihtelun tiedetään vaikuttavan sammakkoeläinten levinneisyyteen. Topografinen vaihtelu vaikuttaa lajistoon pääasiassa kahdella tapaa: korkeuden kasvaessa sademäärä yleensä nousee ja keskilämpötila laskee. Kosteus ja lämpötila ovat sammakkoeläimille tärkeitä ympäristötekijöitä, sillä ne ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, joiden lisääntyminen on yleensä sidoksissa vesistöihin. Tarpeeksi kostea elinympäristö on tärkeää sammakkoeläimille myös sen takia, että ne hengittävät osittain kostean ihonsa avulla. Ihminen vaikuttaa sammakoiden laji- ja yksilömääriin sekä suoraan että epäsuorasti. Esimerkkejä suorista vaikutustavoista ovat muun muassa sammakkoeläinten metsästys ruoaksi ja pyydystäminen harraste-eläimeksi. Epäsuoria vaikutustapoja ovat muun muassa elinympäristöjen muuttaminen, tautien leviäminen sekä vieraslajit. Elinympäristöjen tuhoutuminen on yksi suurimmista uhista sammakkoeläimille. Taitavuoret sijaitsevat Etelä-Keniassa ja ovat osa Itäisiä Kaarivuoria. Alue tunnettaan merkittävänä monimuotoisuuskeskuksena ja sieltä on kuvattu kolme alueella endeemistä sammakkoeläinlajia. Näiden lisäksi alueella tiedetään esiintyvän ainakin 23 muuta sammakkolajia. Topografinen korkeusvaihtelu ja voimakas ihmistoiminta tekevät alueesta kiinnostavan kohteen sammakkoeläinten kohdistuvalle tutkimukselle. Ihmistoiminnan ja korkeusvaihtelun vaikutuksia sammakkoeläinten laji- ja yksilömäärät tutkittiin tutkimuslinjojen ja niille sijoitettujen tutkimuspisteiden avulla. Sammakkoeläimiä pyydystettiin 10 minuutin ajan jokaiselta tutkimuspisteeltä ja kiinni otetuista sammakoista kirjattiin ylös paino ja pituus. Lisäksi niistä otettiin tunnistamisen mahdollistavat valokuvat. Tutkimuspisteistä kirjattiin ylös topografinen korkeus (mpy) ja maankäyttötapa. Tutkimuspisteet luokiteltiin kolmeen eri habitaattityyppiin: avoimiin paikkoihin, rehevän kasvillisuuden pisteisiin ja luonnontilaisiin metsiin. Tutkimuksessa saatiin paljon lisätietoa Taitavuorten alueen sammakkoeläinlajistosta. Alueelta tunnistettiin useita lajeja, jotka suosivat tiettyä habitaattityyppiä. Myös korkeusvaihtelun todettiin vaikuttavan lajistoon. Sammakkoeläinten yksilömäärä oli pienin rehevän kasvillisuuden tutkimuspisteissä. Tähän vaikutti sekä sammakkoeläinten vaikea havainnointi tiheässä kasvillisuudessa, että tyypillisten luonnonmetsälajien puuttuminen näiden pisteiden lajistosta.
Sticta-suvun jäkälien fotobionttien geneettinen monimuotoisuus Kenian Taitavuorilla

Parviainen, Anna (2020)

Jäkälät ovat sieniosakkaan ja yhteyttävän levän muodostamia symbiooseja, joista suurin osa elää maaekosysteemeissä ympäri maapalloa. Jäkälät toimivat ekosysteemeissä tärkeinä indikaattorilajeina, sillä ne ovat usein hyvin herkkiä elinympäristössä tapahtuville muutoksille, esimerkiksi ilmanlaadun huononemiselle. Sticta-suvun syanojäkäliä on tähän mennessä kuvattu noin 200 lajia erityisesti subtrooppisilta ja trooppisilta alueilta. Todellisuudessa lajimäärän arvioidaan olevan paljon suurempi. Afrikan jäkälistä tiedetään vielä suhteellisen vähän, ja tietomme Itä-Afrikan Sticta-lajeista pohjautuvat pääasiassa 1980-luvulla tehtyyn tutkimukseen. Tässä tutkimuksessa tavoitteenani oli tuottaa DNA- analyysiin perustuva selvitys Sticta-suvusta Kenian Taitavuorilla. Tutkimuksessa selvitin myös Sticta-lajien symbioottisten syanobakteerigenotyyppien levinneisyyttä Taitavuorten eri metsäsaarekkeissa ja eri Sticta-lajeissa. Tutkimukseni aineistona oli 176 jäkälänäytettä, jotka ovat kerätty Taitavuorten alueelta sekä Elgonvuoren rinteeltä Länsi-Keniasta Jouko Rikkisen ja Ulla Kaasalaisen toimesta vuosina 2009- 2017. Alustava lajinmääritys morfologian perusteella tapahtui mikroskopoimalla. Neljänkymmenenkahdeksan näytteen tarkempi lajinmääritys tehtiin DNA-menetelmin, selvittämällä jokaisesta näytteestä sienen sekä syanobakteerin genotyyppi. DNA-eristyksen, PCR:n sekä elektroforeesin tein Helsingin luonnontieteellisen museon laboratoriossa kesällä 2018. DNA- sekvensointi tehtiin Sanger-menetelmällä Saksassa GATC Biotech-yrityksen toimesta. Laboratoriotöiden tuloksena sain sieniosakkaan DNA-sekvenssin kaikkiaan 48 jäkälänäytteistä. Sekvenssien perustella 46 näytettä voitiin määrittää ennestään tunnetuiksi Sticta-lajeiksi, ja kaksi näytettä osoittautui Sticta pseudosylvatica -lajille sukua olevaksi, toistaiseksi kuvaamattomaksi lajiksi. Näytteistä löytyi kaikkiaan 21 erilaista syanobakteerigenotyyppiä. Eri metsäsaarekkeista kerättyjen näytteiden syanobakteerikoostumus ei näyttänyt poikkeavan toisistaan, mutta Sticta- lajien syanobakteerikannat poikkesivat toisistaan.
Sticta-suvun jäkälien fotobionttien geneettinen monimuotoisuus Kenian Taitavuorilla

Parviainen, Anna (2020)

Jäkälät ovat sieniosakkaan ja yhteyttävän levän muodostamia symbiooseja, joista suurin osa elää maaekosysteemeissä ympäri maapalloa. Jäkälät toimivat ekosysteemeissä tärkeinä indikaattorilajeina, sillä ne ovat usein hyvin herkkiä elinympäristössä tapahtuville muutoksille, esimerkiksi ilmanlaadun huononemiselle. Sticta-suvun syanojäkäliä on tähän mennessä kuvattu noin 200 lajia erityisesti subtrooppisilta ja trooppisilta alueilta. Todellisuudessa lajimäärän arvioidaan olevan paljon suurempi. Afrikan jäkälistä tiedetään vielä suhteellisen vähän, ja tietomme Itä-Afrikan Sticta-lajeista pohjautuvat pääasiassa 1980-luvulla tehtyyn tutkimukseen. Tässä tutkimuksessa tavoitteenani oli tuottaa DNA- analyysiin perustuva selvitys Sticta-suvusta Kenian Taitavuorilla. Tutkimuksessa selvitin myös Sticta-lajien symbioottisten syanobakteerigenotyyppien levinneisyyttä Taitavuorten eri metsäsaarekkeissa ja eri Sticta-lajeissa. Tutkimukseni aineistona oli 176 jäkälänäytettä, jotka ovat kerätty Taitavuorten alueelta sekä Elgonvuoren rinteeltä Länsi-Keniasta Jouko Rikkisen ja Ulla Kaasalaisen toimesta vuosina 2009- 2017. Alustava lajinmääritys morfologian perusteella tapahtui mikroskopoimalla. Neljänkymmenenkahdeksan näytteen tarkempi lajinmääritys tehtiin DNA-menetelmin, selvittämällä jokaisesta näytteestä sienen sekä syanobakteerin genotyyppi. DNA-eristyksen, PCR:n sekä elektroforeesin tein Helsingin luonnontieteellisen museon laboratoriossa kesällä 2018. DNA- sekvensointi tehtiin Sanger-menetelmällä Saksassa GATC Biotech-yrityksen toimesta. Laboratoriotöiden tuloksena sain sieniosakkaan DNA-sekvenssin kaikkiaan 48 jäkälänäytteistä. Sekvenssien perustella 46 näytettä voitiin määrittää ennestään tunnetuiksi Sticta-lajeiksi, ja kaksi näytettä osoittautui Sticta pseudosylvatica -lajille sukua olevaksi, toistaiseksi kuvaamattomaksi lajiksi. Näytteistä löytyi kaikkiaan 21 erilaista syanobakteerigenotyyppiä. Eri metsäsaarekkeista kerättyjen näytteiden syanobakteerikoostumus ei näyttänyt poikkeavan toisistaan, mutta Sticta- lajien syanobakteerikannat poikkesivat toisistaan.

Now showing items 1-4 of 4

Browsing by Subject "Taitavuoret"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO