Browsing by Subject "Teodikea"

Tässä tutkielmassa tarkastelen Jobin kirjan reseptiota venäläisen kirjailijan Fjodor Mihailovits Dostojevskin (1821–1881) romaanissa Karamazovin veljekset (1880). Analyysini keskittyy niihin kohtiin Karamazovin veljeksissä, joissa Jobin kirjan vaikutus on selkeimmin havaittavissa. Tutkimuskysymykseni on: mihin Jobin kirjan osiin ja näkökulmiin Dostojevskin reseptio kohdistuu Ivan Karamazovin hahmossa ja ohjaajavanhus Zosiman puheessa? Tutkielmani metodi on reseptiohistoriallinen analyysi. Tämä metodi, jolla tähtään Jobin kirjan vaikutuksen arviointiin, perustuu Jobin kirjan syntykontekstin ja Dostojevskin tulkintakontekstin tarkasteluun ja alkuperäisen tekstin ja siitä syntyneen tulkinnan vertailuun. Tavoitteenani on tuoda reseptiohistoriallisen metodin avulla esiin se Jobin kirjan aines, jonka Dostojevski koki omassa ajassaan ja tilanteessaan merkitykselliseksi ja joka siten vaikutti Karamazovin veljeksiin. Analyysini perusteella argumentoin, että Ivan Karamazovin hahmossa näkyy Dostojevskin reseptio Jobin ystävistä, jotka Ivanin tapaan puhuvat Jumalasta, mutta eivät suoraan Jumalalle, kuten Job. Tuon esille että, Ivanin hahmossa näkyy Dostojevskin reseptio myös Jobin kirjan dialogiosion Jobista. Tämä väitteeni perustuu siihen, että molemmat, sekä Ivanin hahmo että Jobin kirjan dialogiosion Job, kohdistavat kritiikkinsä viatonta kärsimystä kohtaan ja vaativat sen perusteella oikeudenmukaisuuden toteutumista tässä maailmassa. Väitettä tukee myös se, että molemmissa teksteissä ilmenee arvostusta heidän kriittisiä ja kyseenalaistavia näkemyksiään kohtaan. Analyysini perusteella esitän, että Dostojevskin reseptio kohdistuu Ivanin hahmossa Jobin kirjan dialogiosuuden molempiin osapuoliin, Jobiin ja hänen ystäviinsä. Osoitan, että molemmat dialogiosuuden osapuolet näkyvät Ivanissa, myös tämän hahmon ratkaisemattoman sisäisen ristiriitaisuuden perusteella. Ivan jää hahmona samaan keskeneräiseen tilaan kuin Jobin ja hänen ystäviensä välinen keskustelu. Tämän perusteella väitän, että Dostojevskin reseptio kohdistuu tämän hahmon osalta Jobin kirjan dialogiosuuden kokonaisuuteen ja siten viisausdialogin genreen ylipäänsä. Ohjaajavanhus Zosiman puheen osalta Dostojevskin reseptio kohdistuu analyysini perusteella Jobin kirjan kehyskertomuksen Jobin hahmoon, joka ylistää Jumalaa irrationaalisesti omista kärsimyksistään huolimatta. Osoitan, että kehyskertomuksen reseptio on havaittavissa myös Zosiman puheeseen sisältyvässä Jobin kirjan tulkinnassa, jossa korostuu selkeästi kehyskertomusta leimaava eheys ja lopullisuus, dialogiosioon liittyvän ratkaisemattomuuden ja keskeneräisyyden sijaan. Zosiman puheeseen sisältyvässä Jobin kirjan tulkinnassa korostuu myös Jobin kirjan näkemys luomistyöstä pohjimmiltaan selittämättömänä tapahtumana. Korostamalla luomistyön positiivista luonnetta Dostojevski argumentoi Ivanin aiemmin painottamaa maailman hylkäämistä vastaan. Näiden analyysin tulosten pohjalta argumentoin, että Dostojevskin reseptiossa keskeistä on Jobin kirjan perustavanlaatuinen jännite kehyskertomuksen ja dialogiosuuden erilaisten teologisten painotusten välillä. Tutkielmani osoittaa, että Dostojevski pyrki Job-viittauksillaan käymään keskustelua omien aatteellisten vastustajiensa kanssa ja argumentoimaan omien uskonnollisten näkemystensä puolesta. Dostojevskin Job-viittausten erittely auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin kärsimyksen ongelman käsittelyyn liittyviä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä muinaisessa Israelissa ja modernilla ajalla.