Browsing by Subject "Toimijuus"

Preventing younger generation’s social exclusion is one of the greatest challenges of our time. The consequences of social exclusion reflect on economy and as human suffer-ing. Even though the subject has been researched very recently and quite extensively, the phenomenon has not decreased after different kind of interventions in the light of statistics. Different interview-based researches and knowledge based on experience help finding the core of the issue around the young people’s agency. The seminar essay focuses on finding the factors that limit the agency of younger generation who are using or are on the edge of using the public services. The research method used in the seminar essay is a literature survey, which is a theoretical survey of the research literature related to the phenomenon. Younger generation’s agency is examined through three different aspects: (1) the social capital and trust, (2) participation and loneliness and (3) different forms of power. The frame of reference is the public service system which is often the link for the young person to be part of the society. Social capital and trust, which are each other’s preconditions, were essential factors limiting young people’s agency. The fundamental causes to the situation appeared to be the experi-ences of not participating and loneliness. The consequence of these experiences is not be-ing able to have social capital. Different social networks play a great role in building the young person’s agency. In addition, different forms of power seemed to restrict young people es-pecially when using the public service system. Categorising way of talking about young peo-ple and labelizing them highlighted young people not confronting each other and their thought-lessness. Confronting young people by their problems seems to be discouraging and making them more passive.

Tavoitteet: Tässä tutkimuksessa tutkittiin toimijuuden ilmenemistä päiväkodin perushoitotilanteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa, ilmeneekö toimijuutta näissä perushoidollisissa tilanteissa ja jos kyllä niin miten. Menetelmät: Tutkimuksen aineistona toimi Helsingin yliopiston Myötätunnon rakentuminen varhaiskasvatuksen arjessa- tutkimushankkeesta koostuva materiaali. Materiaali koostui videoista, jotka olivat kuvattu Helsingin keskustassa sijaitsevassa päiväkodissa. Materiaalia kuvattiin kolmesta eri ryhmästä, joista kaksi oli 1–3-vuotiaiden ryhmiä ja yksi 2–4-vuotiaiden ryhmä. Videomateriaali rajattiin perushoitotilanteista ruokailuun sekä pukemis- ja riisumistilanteisiin. Tutkimuksen analyysipohjana toimi Elina Pajun tutkimus Lasten arjen ainekset: etnografinen tutkimus materiaalisuudesta, ruumiillisuudesta ja toimijuudesta päiväkodissa (2013). Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksen tuloksissa voidaan todeta, että toimijuutta ilmeni näissä perushoidollisissa tilanteissa. Toimijuus rakentui kolmen teoreettisen käsitteen ympärille, jotka oli-vat vuorovaikutus, tila sekä liike. Tuloksia tarkasteltaessa havaittiin lasten kekseliäisyys muuttaa ti-lanteita heille kiinnostavaksi yhdeksi ydin tekijäksi. Tämän lisäksi toimijuuden ilmenemisen mer-kittäväksi tekijäksi tunnistettiin lasten keskinäinen vuorovaikutus. Tutkimus antoi varhaiskasva-tuksen opettajille ja hoitajille tietoa perushoitotilanteiden moninaisuudesta.

Koulukotinuoria on tutkittu pääosin ongelmakeskeisesti. Sen sijaan hyvin pärjänneiden koulukotinuorten tutkimus on jäänyt vähäiseksi, ja positiivista elämänpolkua tukevat tekijät tunnetaan melko heikosti. Tämä tutkielma pyrkii vastaamaan tähän ongelmaan. Aihetta lähestytään tarkastelemalla hyvään aikuisiän tilanteeseen päässeiden entisten koulukotinuorten elämäntarinoita, ja niissä esiintyvää toimijuutta sekä toimijuuden muotojen kehitystä. Työn teoreettinen viitekehys koostuu narratiivisesta lähestymistavasta sekä toimijuutta koskevista teorioista. Tutkielman aineiston muodostaa 13:n hyvään aikuisiän tilanteeseen päässeen koulukotinuoren elämäntarinahaastattelut. Tarinoita lähestytään narratiivisen konstruktivistisen menetelmän avulla. Tarkoituksena on tutkia, kuinka koulukotinuoret itse ymmärtävät ja selittävät elämäntapahtumiaan, ja millaisia merkityksiä he antavat niille. Haastattelut analysoidaan hahmottaen tarinoiden käännekohdissa esiintyvää toimijuutta erikseen kolmesta eri elämänvaiheesta. Myös käännekohdissa esiintyviä identiteettisiirtymiä analysoidaan toimijuuden kuvaajina. Tulokset osoittavat, että koulukotinuorten elämäntarinoissa esiintyy kahta eri toimijuustyyppiä. Nämä toimijuustyypit ovat ykköstyypin toimijuus, eli yksilön kyky osallistua toimintaan sekä ymmärtää oman toimintansa tavoitteet, sekä kakkostyypin toimijuus, eli subjektin itsenäinen toiminta ympäröivissä rakenteissa. Elämäntarinoissa esiintyy myös näiden kahden toimijuustyypin yhdistelmä. Ykköstyypin toimijuutta esiintyy useimmiten koulukodin aikaisessa elämänvaiheessa, kakkostyypin toimijuutta koulukotia edeltävässä elämänvaiheessa ja toimijuustyyppien yhdistelmää koulukodin jälkeisessä elämänvaiheessa. Toimijuustyypit eroteltiin lisäksi alakategorioihin sen perusteella, että kenen intressejä niissä palveltiin. Koulukotinuorten elämäntarinat voitiin myös jaotella kahteen erilaiseen tarinakategoriaan toimijuuden muotojen kehityksen perusteella. Näitä olivat sopeutumistarina ja itsenäisen toimijan tarina. Sopeutumistarinassa toimijuus esiintyi ennen koulukotia kapinointina, mutta koulukodin aikana se muuttui sopeutumiseksi ja myöhemmin koulukodin jälkeisessä elämänvaiheessa vastuullisen aikuisen toiminnaksi. Itsenäisen toimijan tarinassa kertojat palvelivat omia intressejään läpi tarinan, mutta luopuivat kapinallisen nuoren identiteetistä koulukodin aikaisessa tai koulukodin jälkeisessä elämänvaiheessa. Tutkielman tulosten perustella hyvään aikuisiän tilanteeseen päässeet entiset koulukotinuoret muodostavat omista kokemuksistaan eheän elämäntarinan. Se auttaa heitä kokemaan elämän merkitykselliseksi, yhtenäiseksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Tarinoissa korostetaan sitä, kuinka vaikeista olosuhteista huolimatta oltiin päästy hyvään nykytilanteeseen. Tulosten perusteella koulukoti ei ainoastaan rajoita nuorten toimijuutta, vaan mahdollistaa yksilön autonomisen ja vapaaehtoisen toiminnan. Tämä näkyy muiden intressejä palvelevan ykköstyypin toimijuuden yleistymisenä, joka merkitsee esimerkiksi kykyä tahdonvoiman hyödyntämiseen sekä itsesäätelyyn. Koulukotinuoret liikkuivat myös usean eri identiteetin rajapinnoilla elämäntarinan tasolla tarkasteltuna. Tämä kuvastaa heidän elämänkulullista toimijuuttaan, eli kykyä vaikuttaa omaan elämään pitkällä aikatähtäimellä.

Radikaali-islamistisen terroristijärjestö Isisin niin sanottu kalifaatti kukistui alkuvuodesta 2019 Syyriassa. Kalifaatin jäljiltä alueella oli tuhansia ulkomaalaisia, jotka olivat matkustaneet Syyrian ja Irakin konfliktialueelle 2010-luvun aikana. Heidän joukossaan oli 11 suomalaista naista ja heidän lapsensa, jotka päätyivät Syyriassa sijaitsevalle al-Holin leirille. He olivat valtavan mediahuomion kohteena loppuvuodesta 2019. Julkisessa keskustelussa kiisteltiin siitä, onko Suomi velvollinen auttamaan al-Holin leirillä olevia naisia ja heidän lapsiaan. Maisterintutkielma analysoi tapoja, joilla al-Holin naisten suhdetta Isisiin ja toimijuutta kuvattiin Helsingin Sanomissa. Erityisesti tarkastellaan, miten sukupuoli vaikutti tapaan, jolla naisten roolia järjestössä kehystettiin. Terroristiseen toimintaan kytkeytyvien naisten kuvaamisesta on tehty kansainvälistä tutkimusta. Myös Syyriaan ja Irakiin lähteneiden naisten mediakuvauksia on tutkittu maailmalla. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että naisten osallistuminen poliittiseen väkivaltaan mielletään poikkeukselliseksi tai jopa luonnottomaksi. Naisten toimintaa kuvaillaan eri tavoin kuin miesten. Sitä selitetään usein ammentamalla erilaisista sukupuoleen liittyvistä stereotypioista. Tyypillistä on, että naisten toimijuutta ja toiminnan poliittisia motiiveja häivytetään. Heidän osallistumistaan poliittiseen väkivaltaan selitetään esimerkiksi henkilökohtaisilla syillä tai naisten kuvaillaan joutuneen manipuloinnin uhreiksi. Tutkielma peilaa aiemmin tehtyä tutkimusta suomalaiseen uutiskontekstiin. Aineistona toimivat Helsingin Sanomien printtilehdessä ja verkkosivuilla joulukuussa 2019 julkaistut jutut. Kaikkiaan artikkeleita oli 72. Tutkielmassa analysoidaan kehyksiä, joita al-Holin naisten toimijuuteen ja sukupuoleen liitettiin. Menetelmänä kehysten tutkimisessa toimi sisällönanalyysi. Tutkielma toteaa, että julkisen keskustelun päähuomio oli joulukuussa 2019 al-Holin ympärille syntyneessä poliittisessa kuohussa. Siksi naisten taustoja ja toimintaa Isisin valtiokokeilussa käsiteltiin tiiviisti suhteessa aiheesta julkaistuun suureen juttumäärään. Usein jutuissa naisten roolia kehystettiin Isisissä lyhyesti. Naisten roolin kuvaamiseen ei ollut lehdessä myöskään yhtä vakiintunutta tapaa. Naisten annettiin ymmärtää olleen lähellä Isisiä esimerkiksi vaimoina tai kalifaatin asukkaina kuvaamatta heitä järjestön varsinaisiksi toimijoiksi. Toisaalta lähes yhtä usein jutuissa oli viittauksia aktiiviseen toimijuuteen, kuten esimerkiksi naisten rooliin Isisin tukitoiminnassa. Sen sijaan viittauksia väkivaltaan osallistumisen mahdollisuuteen oli hyvin harvoin. Muutamissa jutuissa Isisiin liittyvää kehystä ei ollut lainkaan. Naisten suhdetta Isisiin ja toimijuutta kehystettiin varovaisemmin kuin miesten, joihin viitattiin aineistossa usein suoraan Isisin taistelijoina. Vaikka naisten roolia saatettiin kuvata tiiviisti, heidän annettiin toisaalta hyvin usein ymmärtää olevan turvallisuusuhka. Naisten mahdollista auttamista Suomeen perusteltiin heidän lastensa pelastamisella. Lasten oikeudet menivät siis useimmiten uhkan edelle. Juuri lapsista puhuttaessa naisten toimijuus korostui, sillä heidän kuvailtiin olevan vastuussa päätymisestään konfliktialueelle toisin kuin lasten. Toimijuuden esittäminen oli siis myös kontekstisidonnaista. Naisten äitiys korostui usein jutuissa, mikä on tyypillistä naisten kohdalla aiemmankin tutkimuksen valossa. Tutkielma vahvistaa aiemman tutkimuksen viitteitä siitä, että terroristiseen toimintaan kytkeytyvien miesten ja naisten toimintaa kuvataan eri tavoin. Lehden kuvauksissa oli kuitenkin erilaisia vivahteita.

Helsingin ensikoti (perustettu 1942) on osa järjestöä, joka tarjoaa lastensuojelun palveluja. Toiminnan tavoitteena on tukea vauvaperheitä, jotta he voisivat pärjätä itsenäisesti tai kevyemmän tuen avulla omassa kodissaan huolehtien vauvastaan riittävän hyvin. Vanhemmuus koetaan usein haastavaksi ja tähän vaikuttavat sekä vanhemman tilanne ja tausta, vauvan temperamentti mutta myös yhteiskunnan asettamat odotukset vanhemmuudelle. Tavoitteena on selvittää vanhempien kokemuksia ensikodin toiminnasta. Mitkä tekijät ensikotikuntoutuksessa olivat merkityksellisiä äideille ja auttoi heitä selviytymään? Entä mitkä olivat mahdollisesti selviytymistä haittaavat tekijät? Aineistona on viisi puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut tehtiin ensikodissa asuneille äideille, jotka ensikotikuntoutusjakson jälkeen olivat voineet muuttaa omaan kotiin yhdessä vauvansa kanssa. Haastattelut analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA) avulla. Yhteisökuntoutuksen tärkeimpiä elementtejä ovat sosiaalinen tuki sekä sosiaalinen oppiminen. Tutkielmassa käy ilmi, että haastateltujen äitien Ensikodissa saamat kokemukset psyykkisestä ja fyysisestä turvallisuudesta, kohdatuksi tulemisesta sekä heidän kuntoutuksessa kokemansa korjaavat kokemukset, sosiaalinen tuki ja sosiaalinen oppiminen johtavat vanhemmuuden vahvistumiseen. Tähän prosessiin vaikuttaa lisäksi vanhempien oma toimijuus. Traumatyön viitekehys ja vakauttavat työmenetelmät ovat keskeisiä tulosten saavuttamiseksi. Tutkielmassa käy myös ilmi vanhempien erilaisia kokemuksia riittämättömästä tuesta Ensikodissa. Erityisesti nousee esille riittämätön lastenhoitoapu sekä joillekin äideille kuntoutusjakson riittämätön kesto. Ne äidit, jotka kokivat saaneensa liian vähän lastenhoitoapua, kokivat sen vaikuttavan kielteisesti omaan jaksamiseensa. Ne äidit, joiden ensikotijaksot olivat lyhyet, tai joihin usein haettiin jatkoaikaa, kokivat tämän epävarmuuden aiheuttavan heille merkittävää ylimääräistä huolta ja stressiä ja sitä kautta haittaavan heidän kuntoutustaan. Yhteisökuntoutus Ensikodissa on tukenut vanhemmuuden vahvistumista. Yhteiskunnallisesti toiminnalla voi olla suuri merkitys ylisukupolvisten ongelmien katkaisemisessa. Vanhempien erilaisia kokemuksia riittämättömästä tuesta tulisi ottaa vakavasti, jotta ensikotitoiminnassa ei esimerkiksi syyllistyttäisi yhteiskunnassa vallitsevaan itsepärjäämisen kulttuurin vahvistamiseen.