Browsing by Subject "Turvallisuuspolitiikka"

Suomen ja Ruotsin Euroopan unionin jäsenyyksien myötä maat lähtivät aktiivisesti yhteisvoimin edistämään Baltian maiden integroitumista läntisiin yhteistyöasetelmiin. Unioniin kohdistunut Suomen ja Ruotsin painostus kattavammalle Baltia-politiikalle lähensi Baltian maita lännen vaikutuspiirin kanssa, nostaen samalla pintaan kansainvälistä kenttää halkovia kysymyksiä turvallisuudesta ja vakaudesta, sekä yksittäisten valtioiden-, kansainvälisten instituutioiden ja suurvaltojen turvallisuuspoliittisista intresseistä liittyen Baltian turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen 1990-luvun puolivälissä   Tutkielman tutkimusaihe on rajattu Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön Baltiassa ja maiden välikäsirooliin EU-lähtöisessä Baltia-politiikassa 1990-luvun puolivälissä. Tutkimusaihetta käsitellään ja keskeiset argumentit muodostetaan liberalismin ideologisen laajentumisen-, vallan-, turvallisuuden- ja monikansallisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön laajemman tutkimuksellisen keskustelun kontekstista. Tutkielman ongelmanasettelua testataan seuraavilla tutkimuskysymyksillä: miksi Suomen ja Ruotsin välikäsirooli EU-lähtöisessä Baltia-politiikassa edisti maiden turvallisuuspoliittisia intressejä? Miksi EU-lähtöinen välikäsirooli oli Suomen ja Ruotsin kansainvälisen aseman kannalta merkityksellistä? Miksi vallan ulottuvuudet konkretisoituvat Baltia-kysymykseen? Tutkielman primääriaineisto koostuu Ulkoministeriön arkistoaineistosta ”Tukholman R-sarja”, ja Suomen 6.6.1995 valtioneuvoston selonteosta eduskunnalle; ”Turvallisuus muuttuvassa maailmassa”-julkaistusta alkuperäisaineistosta, sekä Ruotsin hallituksen propositiosta 1994/95:160; ”Sveriges samarbete med Central- och Östeuropa”-julkaistusta alkuperäisaineistosta. Tutkimusaineiston tutkimusmenetelmänä on käytetty induktiivista sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistoa on analysoitu vallan ulottuvuuksien viitekehyksestä.   Tutkimusaiheen keskeiset käsittelyteemat muodostuvat hyvän naapuruuden johtavasta periaatteesta, historiallisesta yhteydestä, turvallisuuspoliittisen tyhjiön eli harmaan alueen merkityksestä; Venäjän-, EU:n- ja kansainvälisen yhteisön roolista sekä turvallisuuden luonteesta ja Baltian kytkennästä. Tutkimusaineiston keskeisten tulkintojen ja johtopäätösten avulla tutkielma havainnollistaa, kuinka Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittinen yhteistyö Baltiassa sekä maiden välikäsirooli EU-lähtöisessä Baltia-politiikassa edisti Suomen ja Ruotsin kansallisia intressejä kansainvälisen yhteisön normien ja periaatteiden mukaisessa linjassa. Baltian maiden turvallisuus- ja vakauskehitys edisti myös Suomen ja Ruotsin turvallisuutta ja vakautta. Suomelle Baltian maiden tukeminen merkitsi Suomen aseman vakiintumista kansainvälisessä yhteisössä diplomatian puitteissa. Ruotsi puolestaan painotti Baltian tukemisen hyötyjen vahvistavan Ruotsin toteuttamaa lähialuepolitiikkaa ja siten myös Ruotsin turvallisuutta. Suomen ja Ruotsin kansallisten tavoitteiden eroista huolimatta molemmat maat katsoivat, että niiden oma panos Baltiassa tuki kansainvälistä turvallisuus- ja vakauskehitystä, jolla oli suoria kansallisia turvallisuuspoliittisia vaikutuksia ja merkityksiä Suomelle ja Ruotsille.   Vallan ulottuvuuksien näkökulmasta tarkasteltuna Suomi ja Ruotsi asettuivat kansainvälisen yhteisön ja Baltian maiden väliin. Kyseisessä asetelmassa kollektiivin muodostama voima ylläpitää kansanvälisen yhteisön hegemoniaa, josta Suomi ja Ruotsi katsoivat hyötyvänsä suorasti tai epäsuorasti. Asetelmassa Suomi ja Ruotsi olivat kollektiivin valtaa vastaanottavassa asemassa, mutta samalla myös valtaa välittävinä osapuolina, jossa asetelman viimekäden valtaa vastaanottavat osapuolet olivat Baltian maat. Kansainvälisen yhteisön jäseninä Suomi ja Ruotsi hyötyivät asemastaan yhteisössä, mutta samalla ne toimittivat välikäsiroolin virkaa kansainvälisen yhteisön intressien edistämiseksi Baltiassa.

Muuttuneen maailmanpoliittisen tilanteen motivoimana Euroopan komissio julkaisi vuoden 2017 aikana Valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta – Pohdintaa ja skenaarioita: EU-27 vuoteen 2025 mennessä sekä viisi temaattista pohdinta-asiakirjaa liittyen eri politiikan aloihin EU:ssa. Pro gradu -tutkielmassa analysoidaan yleisluontoista Valkoista kirjaa, jossa komissio hahmottelee EU:n tulevaisuutta ja toimijuutta kansainvälisen politiikan kentässä sekä pohdinta-asiakirjaa Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta. Tutkielman tutkimuskysymyksellä on kaksi ulottuvuutta: Ensisijaisesti pyritään tarkastelemaan käyttääkö komissio asiakirjojen yhteydessä turvallistamiselle tyypillisiä puheakteja tai kielellisiä rakenteita, joiden avulla pyritään vaikuttamaan yleisön käsitykseen uhkien eksistentiaalisesta luonteesta. Toiseksi, tutkielmassa analysoidaan skenaarioiden taustalla vaikuttavia oletuksia: Minkälaista toimijaa EU:sta ollaan näiden skenaarioiden perusteella rakentamassa, ja minkälaisia maailmankuvia ne olettavat? Tutkimusongelmaa tarkastellaan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian sekä kriittisen diskurssianalyysin (CDA) avulla. Turvallistamisteorian analyysin kohteena on turvallistava puheakti. Sanomalla ”turvallisuus” toimijat nostavat tietyn tekijän tai kehityskulun normaalin politiikan yläpuolelle, joka mahdollistaa poikkeuksellisten toimien täytäntöönpanon. Turvallistavana toimijana tutkielmassa on Euroopan komissio sekä Euroopan unionin edustajat. Asiakirjojen yleisönä ovat EU:n kansalaiset, sidosryhmät sekä päätöksentekijät jäsenvaltioissa ja EU:ssa. Turvallistamisteorialle merkityksellisiä kysymyksiä ovatkin: kuka turvallistaa, kenelle ja miksi? Kriittisen diskurssianalyysin avulla pyrin löytämään niitä kielellisiä, retorisia ja semioottisia rakenteita ja keinoja, joilla Euroopan komissio pyrkii vakuuttamaan yleisönsä turvallistamisteorialle olennaisista eksistentiaalisista uhista, ja sopivista toimenpiteistä näiden uhkien käsittelyyn. Skenaarioiden taustalla vaikuttaa merkittävästi EU:n integraatio ja sen taso, ja eksistentiaalisena uhkana Euroopan unionille pidetään tässä tutkielmassa sirpaloitumista tai niitä kehityskulkuja, jotka haittaavat sen integraatioprosessia. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa hahmotellaan Euroopan unionin uhkakuvia sekä niissä viime vuosien aikana tapahtunutta muutosta. Toisessa osassa analysoidaan Valkosien kirjan sekä puolustuspoliittisen pohdinta-asiakirjan skenaarioita, sekä niissä esiintyviä turvallistamisteorialle ominaisia puheakteja ja vakuutteluun pyrkiviä retorisia keinoja. Lopuksi pohditaan skenaarioiden taustaoletuksia sekä niiden olettamia maailmankuvia. Tämä pohdinta keskittyy kolmeen erilaiseen tulevaisuuden kuvaan: Hedley Bullin (1977) määrittämään uuskeskiaikaiseen, postmoderniin poliittiseen järjestelmään, EU:n siirtymiseen kohti valtiollista toimijuutta sekä unionin sirpaloitumista tai osittaista hajoamista. Pro-gradu tutkielma osoittaa, että asiakirjat sisältävät selkeitä turvallistamisliikkeitä ja niissä rakennetaan abstrakteihin kehityskulkuihin perustuvia uhkakuvia. Tämän turvallistamisen tarkoituksena on vakuuttaa diskurssin yleisö puolustuspoliittisen integraation tarpeesta. Uutena ilmiönä EU:n turvallisuuskäsityksessä on myös toimijaperustaisten uhkakuvien tuominen keskusteluun. Tämä kuvastaa osaltaan laajempaa muutosta maailmanpoliittisessa tilanteessa, mutta tuo myös esiin Euroopan unionin tavoitteet luoda itsestään yhä selkeämmin valtiolliseen toimijaan verrattavissa olevaa turvallisuuspoliittista kokonaisuutta, jolla olisi kyky puolustaa itseään sotilaallisesti. Komissio sekä EU näyttävät tasapainoilevan omien poliittisten tavoitteiden sekä epävarman kansainvälisen politiikan tilanteen välillä, ja pyrkivät asemoimaan itseään tähän muuttuneeseen järjestelmään uudelleen. Skenaarioiden luominen on yksi keino vahvistaa EU:n toimijuutta ja hallita epävarmaa tulevaisuutta. Skenaarioiden kuvaileman turvallisuuteen ja puolustukseen perustuvan toimijan luominen saattaa kuitenkin aiheuttaa laajempia maailmanpoliittisia ja voimapoliittisia seurauksia. Jos Euroopan unioni osallistuu näihin voimapoliittisiin kilpailuihin, se samalla kadottaa alkuperäisen tarkoituksensa, jonka tavoitteena oli lopettaa nämä valtataistelut Euroopassa.