Browsing by Subject "Twitter"

In the aftermath of a crisis, uninterrupted flow of the crisis information is vital to take immediate action in battling against the crisis phenomenon which causes threat and harm. Crisis information is transferred through crisis communication practices which is no longer limited to top-down perspective. Ordinary people execute crisis communication with the aspatial digital affordances social media facilitate and they participate in crisis response through networks formed in such platforms. Although significance of the subject increases, the bottom-up perspective of crisis communication on social media remains as a gap in the research literature. This thesis aims to contribute to the research field with a case study on Twitter reflections of 2021 Bodrum Wildfires in Turkey. The crisis phenomenon chosen in this thesis stands out with its intensity and scope as it is considered as the largest wildfires that have happened in Turkey. The purpose of this research is to examine social media reflections of the public during 2021 Bodrum Wildfires as it gives hints of how and what kind of crisis communication practices they performed, especially in forms of crisis response. In addition, functions of social media usage in specific to case of this thesis are explored. In this thesis, 1.000 tweets under the hashtag #bodrumyangın during the acute phase of the crisis are collected from Advance Search inquiry of Twitter. As the principles of digital media ethnography is followed, data are examined via utilizing qualitative content analysis. The results of this thesis showed that people conducted crisis communication on Twitter to disseminate breaking news in regard to Bodrum Wildfires and to facilitate volunteer mobilization networks and crisis response coordination efforts. The main functions of social media usage in this case study are dissemination of breaking news about the crisis, retrieving on-site crisis information, formation of mobilization networks for crisis response, virtual public arena to evaluate crisis management and to discuss origin of the crisis, outpouring emotional load and receiving sentimental support, generation of humorous content as coping mechanism. Findings goes in line with the concept of bottom-up crisis communication on social media in which this thesis adopted as theoretical framework. Additional value this thesis presents is the observation of hashtag utilization on social media crisis communication acting as a digital affordance to ease dissemination and accession of the crisis information.

The number of people belonging to a language minority in Finland is increasing and people are becoming more and more spatially mobile. This has also led to an increase in transnationals and higher rates of cross-border mobility. With new methods involving social media big data, we can map spatial mobility patterns in new ways and deepen the understanding of how people relate to space. Differences in spatial mobility can for example give us an indication of the rate of integration into society. Some claim that a more spatially mobile life is a sign of success, but can we see differences in spatial mobility between people in Finland? The three language minorities considered in this thesis are Swedish, Russian, and Estonian. The history and culture of these groups are different as well as their status in Finnish society. Swedish speakers, with a national language status, have a different role in society, but do this well integrated minority differ from the other ones spatially? By using Twitter data and looking at the spatial mobility within Finland, we see where differences occur between language groups. To understand how strong ties the language groups have with neighbouring countries, we look at cross-border mobility to Estonia, Russia, and Sweden. The results show that there are differences in the spatial mobility of language minorities in Finland. Estonian speakers most frequently visit Estonia, while at the same time they are less mobile within Finland. The variation was large for Russian speakers, with some visiting Russia often and others almost never. Swedish speakers seem to have relatively weak ties to Sweden, compared to the other language groups and have very similar spatial mobility to the majority Finnish speaking population.

Populist leaders are often studied when they are in opposition, providing an alternative to a failing democracy. The case of Donald Trump in the aftermath of the United States presidential election 2020 is different, as he is a populist leader in the position of power, trying to be re-elected as president. Thus, my aim in this thesis is to study the use of populist rhetoric by Donald Trump on Twitter following election day, 3 November 2020, as a populist who is no longer in the opposition, but rather a president trying to maintain office. By mainly drawing on the characteristics of populist rhetoric mapped out by Benjamin Moffitt (2014), I analyze a selection of tweets from November 2020 to January 2021 with the goal of identifying characteristics of populist rhetoric in his tweets. Moffitt identifies three main characteristics of populist rhetoric: ‘the people’ versus ‘the elite’, performing a notion of crisis, and ‘bad manners’. My results show that both ‘the people’ versus ‘the elite’ and the performance of crisis are both explicitly present in Donald Trump’s tweets. He creates a typically populist binary, identifying himself and Republicans with the true American Heartland, ‘the people’. Trump elevates the election results to a level of crisis, claiming a stolen election and voter fraud as the reasons for Biden’s victory. ‘Bad manners’ is almost Trump’s trademark. While visible in his tweets, it is at times difficult to draw the line between the rhetoric of Twitter and populist rhetoric, as there is significant overlap between the two. My results show, that even when losing power, Trump follows traditional populist rhetoric. However, in an interesting turn of events, he also changes the limits of ‘the people’ and ‘the enemy’, calling out other Republicans and Fox News in his tweets when he feels that they are betraying him and no longer supporting him. Thus, he diverts from the traditional populist ‘us’ and ‘them’ binary, creating a third category, a sort of purgatory, where Republicans who formerly were ‘the people’ now reside.

Tutkielma käsittelee mikroblogi Twitterissä esiintyvien hashtagien käyttöä lingvistisestä näkökulmasta ja keskittyy hashtageihin avustusjärjestö Unicef Sverigen Twittertilillä (@unicefsverige). Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka Unicef Sverige käyttää hashtageja twiiteissään kesäkuulta joulukuulle 2016. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa, millaisia pragmaattisia funktioita näillä hashtageilla on, kuinka ne sopeutetaan niitä ympäröivään tekstiin ja millaisen tyylillisen vivahteen ne antavat twiiteille ottaen huomioon Unicef Sverigen muodollisemman ja Twitterin vapaamuotoisemman kontekstin. Tutkimuksen aineisto koostuu korpuksesta, joka sisältää 216 Unicef Sverigen julkaisemaa twiittiä, joissa esiintyy yhteensä 266 hashtagia. Tutkielman teoreettinen tausta pohjautuu tutkimukseen verkkoviestinnästä sekä aikaisempiin tutkimuksiin hashtageista. Jälkimmäisistä tärkeimmät ovat Wikströmin (2014), Zappavignan (2015) ja Scottin (2015) tutkimukset, jotka keskittyvät tutkimaan hashtageja Twitterissä. Aineistoa analysoidaan sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä hyödyntäen ja yllä mainittuja tutkimuksia apuna käyttäen. Tutkimus osoittaa, että tutkimusjakson aikana hashtageja käytetään Unicef Sverigen twiiteissä säännöllisesti ja jokseenkin monipuolisesti. Tutkimuksesta käy ilmi, että suurin osa hashtageista rakentuu substantiiveista ja että hashtageja käytetään erityisesti avainsanoina. Hashtageilla on kuitenkin myös muita pragmaattisia funktioita, sillä ne toimivat lisäinformaationa ja metakommentteina twiiteissä ja niitä käytetään myös emfaattisesti. Hashtageja sopeutetaan niiden tunnusomaisesta rakenteesta huolimatta niitä ympäröivään tekstiin melko perinteisesti kieliopillisesta ja ortografisesta näkökulmasta katsottuna, vaikka monia poikkeuksiakin löytyy. Lisäksi tutkimus osoittaa, että hashtagien käyttö antaa twiiteille vapaamuotoisemman sävyn myös Unicef Sverigen kontekstissa, vaikka samalla itse hashtagit voivat usein olla asiallisia. Hashtagien käyttö vaikuttaa siis tyylillisesti twiitteihin, vaikka se mukailee organisaation toiminnan asiallista tyyliä. Se että hashtageja käytetään erityisesti avainsanoina on linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa ja tutkimus vahvistaa näin ollen, että tämä on edelleen keskeinen funktio Twitterissä. Kieliopilliselta kannalta hashtagien käytössä näkyvät selvät erot kertovat kuitenkin niiden poikkeavasta asemasta suhteessa muuhun tekstiin.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan populismin toimintalogiikkaa ja siihen sisältyvää vastakkainasettelujen rakentamista kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkimusanalyysin lähtökohtana on oikeistopopulismin suhde feminismiin, ja tämän ilmeneminen Twitterissä. Tutkimusaineisto perustuu perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon vuoden 2020 Twitter -julkaisuihin, joissa kritisoidaan feminismiä ja feministisiä toimijoita sekä näiden julkaisujen kommentteihin. Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Kuinka Jussi Halla-aho rakentaa vastakkainasetteluja feminismiä kohtaan Twitterissä? ja 2) Miten populismin logiikka ilmenee vastakkainasettelujen rakentamisessa? Tutkimusanalyysi pohjautuu ensisijaisesti Ernesto Laclaun diskursiivis-teoreettiseen näkemykseen populismista, jonka mukaan populismi tarkoittaa viholliskuvan rakentamista suhteessa määriteltyyn “toiseen”. Tutkielman tarkoitus on analysoida, kuinka populismin toimintalogiikkaa ymmärtämällä, voidaan havainnollistaa vastakkainasettelujen muodostumisen prosessia. Analysiin tarkoituksena on näin ollen läpivalaista Jussi Halla-ahon harjoittamaa poliittista viestintää Laclaun kuvaaman populismin logiikan viitekehyksessä. Analyysissa Halla-ahon julkaisuja ja niiden kommentteja tarkastellaan ennen muuta merkitysten liittämisen sekä hegemonian muodostamisen prosessien kautta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että vastakkainasettelujen rakentuminen on noudattanut Laclaun kuvaamaa populismin logiikkaa. Halla-ahon feminismiin ja feministisiin toimijoihin kohdistamaa kritiikkiä analysoimalla, voidaan havaita, että Halla-aho pyrki tietoisesti liittämään näihin kohteisiin kriittisiä merkityksiä ja rakentamaan siten viholliskuvaa sekä muodostamaan vastakkainasetteluja. Halla-ahon viestit ovat aiheuttaneet kärjekästä ja kovasanaista kommentointia selkeästi sekä julkaisujen puolesta että niitä vastaan. Halla-ahoon ja tämän harjoittamaan viestintään kohdistetaan, myös voimakasta kritiikkiä kommenteissa. Aineistossa feminismi ei kuitenkaan saanut osakseen muita kuin kriittisiä määritelmiä, eikä Halla-ahon esittämiä määritelmiä pyritty kyseenalaistamaan. Kommenttikentässä kriittisten merkitysten liittämisen prosessi on sen sijaan tehostunut, sillä lukuisat kommentoijat ovat jatkaneet Halla-ahon käyttämien kriittisten merkitysten liittämistä feminismiä ja feministisiä toimijoita kohtaan. Analyysin kautta kuvataan, kuinka vastakkainasettelujen muodostumisessa on lopulta kyse poliittisesta vallanjaosta ja sen rakentumisesta diskursseissa. Sekä Jussi Halla-ahon sosiaalisen median julkaisut että feminismi edustavat tässä tutkielmassa ennen muuta esimerkkiparia, joiden kautta tarkastellaan populististen toimijoiden harjoittamaa vastakkainasettelujen rakentamista diskursiivis-performatiivisena toimintana.

Tämä sosiolingvistinen tutkielma pyrkii selvittämään Lontoossa kehittyneen kielivarieteetin, Multicultural London Englishin (MLE), käyttöä kirjoitetussa muodossa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, käytetäänkö tämän niin kutsutun multietnolektin piirteitä myös kirjallisessa ilmaisussa. Multietnolektit sekoittavat monia eri kieliä ja yksinkertaistavat valtakieltä. Multietnolekteja on syntynyt moniin Euroopan monietnisiin kaupunkeihin vuosituhannen vaihteessa, ja ne ovat olleet sosiolingvistiikan tutkijoiden mielenkiinnon kohteita jo pitkään. Tämä tutkielma keskittyy kolmeen MLE:n piirteeseen: slangisanojen käyttöön, fonologisten piirteiden toteutumiseen kirjoitetussa muodossa sekä man-sanan käyttöön pronominina. Aineistona tutkimuksessa käytettiin grime-artistien twiittejä. Twitter-aineistot ovat tulleet viime vuosina yhä suositummiksi kielentutkijoiden parissa. Tähän tutkimukseen se valikoitui, koska epästandardeja varieteetetteja esiintyy sosiaalisessa mediassa verrattain paljon. Aineisto kerättiin 20 grime-artistin twiiteistä, ja kokonaisuudessaan aineistoon kuuluu noin 60 000 twiittiä ja noin 600 000 tuhatta sanaa. Aineistoa käsiteltiin käyttäen SketchEngine-nimistä korpustyökalua. Löydöksiä verrattiin MLE korpukseen, joka koostuu puhutusta MLE-aineistosta. Suurin osa analyysista oli määrällistä, mutta kielenpiirteitä käsiteltiin esimerkkien avulla myös laadullisesti. Aineistosta etsittiin avainsanoja, sanojen yleisyyttä sekä niiden kollokaatiota (sanoja, jotka esiintyvät yhdessä). Tutkimustulokset osoittavat, että monet MLE:n piirteet ovat siirtyneet puhutusta kielestä myös kirjallisen ilmaisun piiriin. MLE:n fonologisia piirteitä sisältäviä ilmaisuja löytyi aineistosta jonkin verran. Ilmaisut, kuten dem, dat, da ja ting, olivat yleisiä suurimmalla osalla artisteista, mutta monissa tapauksissa fonologisten ilmaisujen käyttö rajoittui muutamaan ihmiseen. MLE:n slangisanoja käytettiin aineistossa hyvin runsaasti, joten voidaan todeta, että niiden käyttö on vakiintunutta myös kirjallisessa muodossa. Myös man-pronominin käyttö oli hyvin yleistä tutkimusaineistossa. Sekä slangisanojen että man-pronominin käyttö oli yleisempää Twitter-ainestossa kuin puhutun kielen korpuksessa. Vertailu puhutun kielen korpuksen kanssa oli kuitenkin haastavaa, sillä se oli vanhempi kuin Twitter-korpus ja koostui nuorempien ihmisten haastatteluista. Tästä syystä jatkotutkimusta vaaditaan, jotta puhutun ja kirjallisen muodon välisiä eroja voidaan tutkia tarkemmin MLE-puhujien keskuudessa.

Social media has emerged as a mainstream communication channel alongside traditional media. Twitter in particular has risen to a significant social role, even though it is not the most popular social media. Twitter serves as an arena for discussion, where a diverse user base expresses its views on issues such as logging. The logging amounts are much discussed because of the carbon emissions and the disruption of biodiversity it causes. This study uses data collected from Twitter, where logging is mentioned, and trends are formed to show the public's opinions on logging. This study uses framing analysis to analyse the content, language, and perspective of the tweets to form frames that describe public opinions. The data set is 500 tweets collected between 1 January 2022 and 31 November 2022, which were collected manually using Twitter's built-in advanced search function to limit the data using the search terms #logging and logging, and by limiting the timeframe. The collected data is analysed using framing analysis, after which larger frames representing consistent trends are formed from the frames. In the analysis, the most common frames were found to be the neutral information sharing frame and the forest use criticism frame, which was contrary to expectations given Twitter's reputation as a platform for heated debate. The next most common frame was the frame of defending nature conservation. The results show that public opinion is a combination of neutral information sharing and condemnation of logging. The results may have been influenced by the keywords chosen to collect the data, which are negatively charged in themselves. Twitter has worked well as a platform for information sharing and discussion, on forests and other topics. The future of Twitter is currently uncertain. Changes made by its current owner have caused problems and many users and advertisers have fled the platform. In the future, it remains to be seen whether a social media replacement for Twitter will be found, or whether the platform will change for the better.

The language of evaluation enables us to share opinions, cement values, and create interpersonal meaning. It is a fundamental aspect of both social media communication and political discourse. This study uses Martin and White’s (2005) Appraisal Framework to investigate how political actors use evaluation to express emotions and confer judgement in their attempts to increase support on social media. Drawing on a corpus of 1,212 tweets from Boris Johnson and Jeremy Corbyn during the 2019 British General Election campaign, this study focuses on how the individual politicians use ATTITUDE to build positive-self and negative-other evaluations. The analysis then considers the wider performance of populism in political discourse by examining positive appraisals of the people, presented against negative judgements of a corrupt elite. Finally, the thesis explores how specific Twitter features can be incorporated into the Appraisal Framework to better capture evaluation in tweets as complete objects. Contrary to expectations about the prevalence of negative messaging in electoral campaigns, the findings show that both candidates preferred to post positive evaluations on Twitter. Corbyn favoured judgements of his party that empathised their moral superiority (PROPRIETY), and Johnson praised his party for their ability to negotiate a departure from the EU (CAPACITY). Both candidates performed elements of populism, but the presentation and evaluation of the people was very different, with Johnson performing an exclusionary form of populism and Corbyn presenting a more inclusionary form. Whilst there are challenges in applying the Appraisal Framework to online campaigning, the results give a much more nuanced understanding of the evaluation inherent to this discourse than automated sentiment analysis is able to, particularly in identifying the interplay of positive-self and negative-other evaluation. However, Appraisal reaches beyond the text, and many features were present in the media attached to the tweets, and future studies would benefit from incorporating these aspects into the analysis. The evaluative force of other resources, such as emoji and hashtags, and Twitter practices, such as retweeting, should similarly not be underestimated, and this study concludes by suggesting how these aspects can be brought into the Appraisal Framework.

Tutkielma käsittelee Venäjän Suomen suurlähetystön toteuttamaa julkisuusdiplomatiaa vuosien 2012–2020 välisenä aikana. Venäjän julkisuusdiplomatian äskeishistoriaa tutkitaan Venäjän Suomen-suurlähetystön Twitter-tililtä sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Tutkielmassa tarkastellaan suurlähetystön tuottamaa Twitter-viestintää julkisuusdiplomatiana sekä analysoidaan sitä tutkimuskirjallisuutta vasten. Tutkielmassa julkisuusdiplomatia ymmärretään valtiollisten toimijoiden viestinnäksi, jonka päämääränä ovat kyseisen maan ulkopoliittiset tavoitteet. Empiirisen aineiston muodostavat suurlähetystön Twitter-tili sekä Venäjän Suomen-suurlähettilään julkiset esiintymiset. Analyysin tuloksena käy ilmi sosiaalisen median keskeinen rooli julkisuusdiplomatiassa. Lisäksi selviää millaista julkisuusdiplomatiaa Venäjä harjoittaa Suomessa sekä mitkä ovat sen tavoitteet. Lähestymistapa havainnollistaa julkisuusdiplomatian jatkuvuuksia Itä-Ukrainan sodan sekä kiristyvän maailmanpoliittisen tilanteen ympärillä. Tutkielma osoittaa, että Venäjä pyrkii edistämään julkisuusdiplomatiansa avulla omaa vaikutusvaltaansa sekä ulkopoliittisia tavoitteitaan. Tärkeimpinä tutkimustuloksina käy ilmi, että Suomi ei ole merkittävä kohde Venäjän julkisuusdiplomatiassa. Venäjän tavoitteena on ylläpitää hyviä naapuruussuhteita ja samalla sitoa Suomi vaikutuspiirinsä taloudellisen ja arktisen yhteistyön sekä energiapolitiikan avulla. Venäjä ei julkisuusdiplomatiansa avulla pyri suoraan vaikuttamaan Suomen politiikkaan tai päätöksentekoon, joskin sen toiveena on Suomen pitäminen sotilaallisesti liittoutumattomana. Hyvä naapuruus on Venäjän Suomeen suunnatun julkisuusdiplomatian keskeisimpiä diskursseja. Se juontaa juurensa jo YYA-Suomen ajalta, joka muodostaa Venäjälle edelleen suhteiden ihannetilan. Hyvän naapuruuden voidaan tulkita vallitsevan niin kauan kuin Venäjän intressit huomioidaan päätöksenteossa. Julkisuusdiplomatiaa voidaan tulkita myös informaatiovaikuttamisena, jonka avulla pyritään heikentämään toisen valtion sisäistä tilaa. Itä-Ukrainan sodan aktiivisessa vaiheessa 2014–2015 myös Venäjän mediasota oli kiivaimmillaan. Tämä heijastui myös Suomeen suunnatussa julkisuusdiplomatiassa. Itä-Ukrainan sodan lisäksi tutkielman aikavälille sijoittuvat vuoden 2015 pakolaiskriisi sekä turvapaikanhakijoiden välineellistäminen, kuten osa myös niin sanotun lapsikiistan (venäläislasten huostaanotot Suomessa) vaiheista. Periodin päätösvuodelle mahtuvat myös koronaepidemian alkuvaiheet. Maisterintutkielma tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella sekä tulkita mitkä ovat tuolloin olleet Venäjän pyrkimykset.

Sosiaalinen media on 2010-luvulla muodostunut merkittäväksi osaksi ihmisten arkea, ja samalla siitä on tullut tärkeä sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä identiteetin ja statuksen esittämisen paikka. Oman maun ja elämäntyylin osoittaminen erilaisten julkaisujen kautta on tässä tärkeässä roolissa. Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan mikroblogipalvelu Twitteriin julkaistuja twiittejä, jotka liittyvät suomalaiseen kasviproteiinivalmiste nyhtökauraan. Twiittien lisäksi aineistona hyödynnetään nyhtökauraa koskevia artikkeleita ja pätkiä TV-ohjelmista, joihin twiiteissä on viitattu. Tutkielmassa analysoidaan, miten nyhtökauraa on voitu eri tavoin hyödyntää twiiteissä oman identiteetin ja statuksen esittämisen välineenä. Tarkastelun kohteena olevat twiitit on julkaistu aikavälillä 25.11.2015-31.7.2016. Tällä ajanjaksolla nyhtökaura tuli ensimmäisiä kertoja julkisuuteen, sai vähitellen runsaasti huomiota sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa, oli käynnistyvän tuotantonsa takia saatavuudeltaan hyvin eksklusiivinen, ja alkoi lopulta vähitellen muuttua arkipäiväisemmäksi, yleisesti kuluttajien saatavilla olevaksi tuotteeksi. Tutkielman kaksivaiheisessa analyysissä pyrkimyksenä on ensin muodostaa kattava käsitys siitä, miten nyhtökaurasta puhuttiin tarkasteltavan ajanjakson aikana ja millaisia ominaisuuksia ja merkityksiä siihen yhdistettiin sekä twiiteissä että tuotetta esittelevissä artikkeleissa ja ohjelmissa. Analyysin toisessa vaiheessa syvennetään ymmärrystä siitä, millaisia identiteettejä nyhtökauran avulla esitettiin ja miten nyhtökauraan liittyviä twiittejä voitiin käyttää symbolisen erottautumisen välineenä. Analyysimenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että nyhtökaurasta puhuttiin tarkastellulla ajanjaksolla erityisesti vastuullisena, kasvipohjaisena, trendikkäänä ja ennakkoluulottomana suomalaisena ruokainnovaationa. Näin ollen nyhtökauran avulla voitiin esittää etenkin vastuullisen kuluttajan identiteettiä. Samaan aikaan mediassa puhuttiin laajemminkin vastuullisen kuluttamisen trendistä, joten nyhtökaura mahdollisti myös itsen esittämisen trendikkäänä ja asioista perillä olevana aktiivisena henkilönä, mihin voi 2010-luvulla liittyä statusarvoa varsinkin nuorten ikäluokkien keskuudessa. Nyhtökauraan ja siihen kohdistuvaan innostukseen liittyen twiitattiin myös negatiiviseen sävyyn. Tämä mahdollisti perinteisemmän, trendeistä piittaamattoman identiteetin esittämisen. Lisäksi nyhtökauran avulla korostetiin vegaanin tai kasvissyöjän identiteettiä. Keskeisenä teemana näiden kaikkien erilaisten identiteettien ympärillä twiiteissä nousi esiin pyrkimys aitouteen. Identiteetin aitouteen liittyi kaksi ulottuvuutta: yhtäältä todisteltiin Twitterissä esitetyn identiteetin todenmukaisuutta, ja toisaalta korostettiin oman identiteetin luonnollisuutta ja perustumista puhtaasti sisäisiin mieltymyksiin ja motiiveihin. Tutkielman tapausesimerkki havainnollistaa, miten arkisen ruokatuotteen avulla sosiaalisessa mediassa voidaan esittää varsin erilaisia identiteettejä. Ajankohtaiset trendit sekä sosiaalisen median piirteet vaikuttavat osaltaan identiteetin ja statuksen esittämisen tapoihin ja mahdollisuuksiin.