Browsing by Subject "Ulkoasianministeriö"

Tutkimus käsittelee Ulkoasianministeriössä kylmän sodan aikana, tarkemmin vuosina 1963–1989, käytyä keskustelua Suomen ja Euroopan neuvoston suhteista. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten toimijoiden välinen suhde muotoutui, mitkä tekijät näihin suhteisiin vaikuttivat ja millaisia argumentteja Suomen jäsenyyden puolesta ja vastaan annettiin tutkimusaikana. Suomen ja Euroopan neuvoston suhteiden kehitystä ei aiemmin ole juurikaan tutkittu ja olemassa oleva tutkimus keskittyy lähinnä Suomen liittymiseen organisaatioon vuonna 1989 ja sitä ympäröivään keskusteluun. Yleensä Suomen länsi-integraation tutkimus on keskittynyt taloudellista yhteistyötä edistäneisiin organisaatioihin. Tutkimuksen tavoite onkin osaltaan avata Suomen suhteiden kehitystä muihin kuin taloudellisiin organisaatioihin. Tutkimuksen lähdemateriaali koostuu Ulkoasiainministeriön arkiston Euroopan neuvostoa käsittelevästä aineistoista vuosilta 1963–1989. Kyseessä olevaa aineistoa ei ole aikaisemmin kokonaisuudessaan käytetty tutkimuksen lähdemateriaalina. Aineisto tarjoaakin erinomaisen pohjan tutkimusaiheen käsittelyyn ja suhteiden kehittymisen tutkimiseen. Muu tutkimuksen lähdemateriaali koostuu Euroopan neuvoston Parlamentaarisen yleiskokouksen dokumenteista. Suomen suhteiden kehittyminen Euroopan neuvostoon kytkeytyi kylmän sodan realiteetteihin ja Suomen harjoittamaan puolueettomuuspolitiikkaan. Ulkoasiainministeriössä kiinnostus Euroopan neuvostoa kohtaan vaihteli vuosikymmenestä toiseen: vuonna 1967 ja 1980-luvun alussa jopa liittyminen jäseneksi oli lähellä, kun taas 1970-luvulla mielenkiinto neuvostoa kohtaan oli vähäistä. Se, miten Suomi oli saanut järjestettyä suhteensa Euroopan talousorganisaatioihin, esimerkiksi Euroopan talousyhteisöön tai Euroopan vapaakauppajärjestöön, vaikutti kiinnostuksen tasoon Ulkoasianministeriössä. Kun taloussuhteiden koettiin olevan vakaalla pohjalla, yhteyksiä neuvostoon voitiin tiivistää. Euroopan neuvosto perustettiin vuonna 1949 edesauttamaan läntisen Euroopan yhdentymispyrkimyksiä ja Neuvostoliitossa se nähtiinkin läntisen blokin yhteenliittymänä. Neuvostoliiton suhtautuminen Euroopan neuvostoon määritteli myös Suomen liikkumavaran sen suhteissa neuvostoon. 1980-luvun toiselle puoliskolle asti Neuvostoliiton kanta Suomen jäsenyyteen oli kielteinen. Vasta kun itäblokin valtiot, Unkarin sekä Romanian ja Puolan johdolla, alkoivat osoittaa kiinnostusta Euroopan neuvostoa kohtaan ja luomaan suhteita siihen, Ulkoasianministeriö presidentin johdolla koki liittymisen neuvostoon ajankohtaiseksi. Tutkimus osoittaa, että Suomen ja Euroopan neuvoston suhteet kehittyivät läpi kylmän sodan eikä kiinnostus järjestöä kohtaan koskaan täysin kadonnut Ulkoasiaministeriössä.