Browsing by Subject "Ulkopolitiikka"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen ja Ruotsin poliittisia suhteita vuosina 1990 – 1991 maiden integraatiopolitiikan kautta. Tutkielma käsittelee Ruotsin muuttunutta integraatiopoliittista linjaa ja sen vaikutuksia maiden suhteisiin. Esiin nousevat erityisesti Ruotsin hallituksen uusi integraatiopoliittinen linja, Ruotsin ulkoministerin Sten Anderssonin tästä poikennut lausunto marraskuussa 1990 sekä Ruotsin ilmoituksen myötä muuttunut turvallisuuspolitiikka, joka liukui puolueettomuudesta kohti sotilaallista liittoutumattomuutta. Tutkielmassa analysoidaan, kuinka Ruotsin päätös anoa EY-jäsenyyttä vuonna 1991 kaikkine episodeineen vaikutti Suomen ja Ruotsin suhteisiin. Samalla tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka heikensivät maiden välisiä suhteita, maiden puolueettomuuspolitiikan eroja sekä ETA-neuvottelujen merkitystä maiden integraatiopolitiikalle. Keskeisiä toimijoita, joita tarkastellaan tässä tutkimuksessa, ovat Suomen ja Ruotsin ulkopolitiikan ylin johto sekä maiden ulkoministeriöiden korkeat virkamiehet. Ulkoministeriö arkiston raportit vuosilta 1990 – 1991, joista suurin osa on kirjoitettu Suomen Tukholman suurlähetystössä, muodostavat merkittävimmän osan aineistosta. Lisäksi perehdytään aikalaiskeskusteluun suomalaisen ja ruotsalaisen sanomalehtiaineiston avulla. Tukea päätelmille tarjoavat seminaariesitelmät ja muu arkistomateriaali sekä sekundäärilähteenä muistelma- ja tutkimuskirjallisuus. Keskeisenä tutkimustuloksena esitetään, että Ruotsin integraatiopolitiikka syksyllä 1990 heikensi Suomen ja Ruotsin kahdenvälisiä suhteita. Lisäksi esitetään, että seurannut kehitys osoitti Suomen ja Ruotsin ulko- ja turvallisuuspoliittisen suhteen muuttuneen kylmän sodan päättyessä. Suomessa Ruotsin EY-jäsenyydestä huolestuttiin monesta syystä. Jäsenyys vaaransi Suomelle tärkeät ETA-neuvottelut, osoitti maiden puolueettomuuspolitiikan erot ja näytti, että Ruotsissa sisäpoliittiset motiivit ajoivat Suomen edun ohitse. Tutkimustuloksena esitetään myös, että Suomen ja Ruotsin heikentyneet suhteet näkyivät myös henkilötasolla. Erityisesti presidentti Mauno Koivisto näki Ruotsin kehityksen vaarantavan Suomen integraatiopoliittisen linjan. Tästä huolimatta myös Suomessa alkoi pohdinta ETA:n vaihtoehdoista viimeistään keväällä 1991. Ruotsin ilmoitus syksyllä 1990 aloitti Ruotsissa uudenlaisen ulkopolitiikan ajan, mikä aiheutti Suomessa hämmennystä sekä pettymystä. Tästä huolimatta tarkastellulla ajanjaksolla Suomen ja Ruotsin kanssakäyminen oli hyvin tiivistä ja tulehtuneita suhteita pyrittiin myös korjaamaan aktiivisesti.