Browsing by Subject "Uskontokasvatus"

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää Tapiolan seurakunnan perhekerhojen historiallista kehittymistä sekä osallistujien antamia merkityksiä perhekerhotoiminnalle. Kyseessä on tapaustutkimus, jota tarkastellaan kahden tutkimuskysymyksen avulla. Ensimmäisen kysymyksen avulla pyritään selvittämään, miten Tapiolan seurakunnan perhekerhot ovat kehittyneet, kun taas toinen kysymys keskittyy siihen, minkälaisia merkityksiä Tapiolan seurakunnan perhekerhotoimintaan osallistuvat aikuiset antavat perhekerholle. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestämä perhekerhotoiminta on osa varhaiskasvatusta ja kristillistä kasvatusta. Tutkimuksen pohjana käytetään Kirsi Tirrin ja Mervi Muhosen kristillisen kasvatuksen määritelmää kuuden ulottuvuuden avulla, sillä perhekerhotoiminta sisältää opillisen, rituaalisen, kokemuksellisen, eettis-moraalisen, huolenpidollisen sekä pedagogisen ulottuvuuksien piirteitä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen eli kvalitatiivinen ja sen aineisto koostuu seurakunnan arkiston toimintakertomuksista sekä keväällä 2016 perhekerhoihin osallistuneille aikuisille teetetyn avoimen kyselylomakkeen vastauksista. Kyselomakkeeseen vastasi 16 aikuista neljästä Tapiolan seurakunnan perhekerhosta. Kyselylomakeaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimuksen arkistolähteiden mukaan perhekerhotoiminta on ollut suosittua perustamisestaan lähtien. Kävijämäärä on vuosien varrella vaihdellut tasaisesti, mutta osallistujia on kuitenkin riittänyt. Kyselylomakkeen vastauksien perusteella perhekerhoon osallistutaan sosiaalisten suhteiden ja vertaistuen, monipuolisen ja mielekkään toiminnan, hengellisyyden sekä musiikillisten elementtien vuoksi. Vastaajien mukaan perhekerho on paikka, jossa lapset viihtyvät leikkien ja laulujen parissa ja vanhemmat saavat rauhassa keskustella samassa elämäntilanteessa olevien aikuisten kanssa. Tapiolan seurakunnan perhekerhoihin osallistutaan, koska ne koetaan lämpimäksi yhteisöksi. Erityisesti perhekerhojen hartaus- ja lauluhetket koetaan yhteisöllisyyden kokemusta lisäävinä piirteinä. Monet osallistujat olivat aktiivisia ja säännöllisiä perhekerhokävijöitä, jotka aikovat jatkaa perhekerhotoimintaan osallistumista vielä jatkossakin.