Browsing by Subject "Valko-Venäjä"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2019)Euroopan unioni on uudenlainen valtioiden välisen yhteistyön muoto. Sen toiminnan pohjana ovat sellaiset normit kuten rauha, demokratia, ihmisoikeuksien kunnioitus ja oikeusvaltioperiaate, eikä sillä itsellään ole käytössään sotilaallista ulottuvuutta, eli armeijaa. Koska EU ei ole samanlainen toimija kuin maailmanpolitiikan yleisin yksikkö eli kansallisvaltio, on sen analysoimiseksi kehitetty uudenlaisia määritelmiä. EU ei ole perinteinen sotilaalliseen voimankäyttöön nojaava suurvalta, mutta sillä on silti vaikutusvaltaa etenkin lähialueillaan Euroopassa. Kylmän sodan päättymisen jälkeen EU:n vetovoima ja vaikutusvalta myötävaikutti monien, eritoten itäeurooppalaisten, yhteiskuntien transformaatioon, jossa EU:n omat keskeiset arvot kuten demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioitus, levisivät tehokkaasti Euroopassa. Tämä EU:n ansioksi usein tulkittu muutos, sekä globaalin toimintaympäristön muutos, jossa EU:lla oli uudenlainen rooli, herätti lisääntynyttä akateemista kiinnostusta EU:n vaikutusvaltaa ja toimijuutta kohtaan. 2002 Ian Manners esitteli kuuluisaksi nousseen teoriansa Euroopan unionista normatiivisena valtana. Normatiivinen valta on Mannersin mukaan valtaa muokata sitä mikä koetaan normaaliksi. Normatiivisen vallan teorian mukaan EU on uniikki toimija, joka muokkaa maailmanpolitiikan normaalitilaa sekä olemalla erilainen että toimimalla eri lailla kuin muut toimijat, keskeisenä tavoitteenaan saavuttaa oman toimintansa keskiössä olevien universaalien normien leviäminen myös muiden maailmanpolitiikan toimijoiden lähtökohdaksi. Tässä tutkielmassa analyysin kohteeksi otetaan nimenomaisesti toiminta. EU:n vaikutusvalta tulee näkyväksi vuorovaikutussuhteissa muiden toimijoiden kanssa, joten tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin ulkopolitiikkaa normatiivisen vallan teorian näkökulmasta. EU:n ulkopolitiikan yksi useimmiten käytetyistä politiikkainstrumenteista ovat pakotteet. Tästä huolimatta niiden tarkastelu osana EU:n ulkopolitiikkaa on jäänyt vähäiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan kansainvälisten pakotteiden historiaa toimintalogiikkaa, sekä pakotteiden muotoutumista keskeiseksi ulkopolitiikan välineeksi eritoten Euroopan unionissa. Yksi pitkäkestoisimmista unionin pakoteregiimeistä on Valko-Venäjän vastaiset pakotteet. Tutkielmassa analysoidaan EU:n Valko-Venäjän vastaisia pakotteita normatiivisen ulkopolitiikan analyyttisen viitekehyksen avulla, joka esitellään tutkielmassa. Valko-Venäjä on nuori valtio, jota on kuvailtu Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi. Itsenäistyttyään Neuvostoliitosta 1990-luvun alussa se ei ole seurannut naapurimaidensa, kuten Baltian maiden ja Puolan, polkua kommunistisesta suunnitelmataloudesta kohti demokratiaa ja markkinataloutta vaan on liukunut kohti autokratiaa presidentti Aljaksandr Lukašenkan johdolla, joka on hallinnut maata yksinvaltiaana vuodesta 1994. Räikeät demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen loukkaukset ovat saaneet EU:n asettamaan pakotteita Valko-Venäjää vastaan. EU:n tavoitteena on ollut sekä tuomita nämä vääryydet että saada Valko-Venäjä muuttamaan toimintatapojaan kohti demokraattista, ihmisoikeuksia kunnioittavaa oikeusvaltiota. Pakotteet ovat tiukentuneet asteittain 1990-luvun lopulta lähtien, kunnes EU päätti luopua niistä vuoden 2016 alussa. Tutkielman perusteella teoria Euroopan unionista normatiivisena valtana ei saa tukea tarkastellusta tapauksesta. Analysoidun tapauksen valossa EU:n ulkopolitiikan tavoitteet ja keinot ovat osittain normatiivisia mutta kokonaisuutta tarkasteltaessa EU:n ulkopolitiikkaa ei voida pitää normatiivisena, eikä EU:ta toimijana normatiivisena valtana. Normatiivinen valta toimisi aktiivisena normaalitilan muokkaajana, jonka tavoitteena on ylittää historiallisesti muotoutunut suurvaltapolitiikka. Tarkastellun tapauksen valossa EU näyttäytyy pikemminkin status quo-lähtöisenä toimijana, joka pyrkii maksimoimaan vaikutusvaltaansa suurvallan tavoin sen sijaan että pyrkisi muokkaamaan maailmanpolitiikan normaalitilaa kohti kosmopoliittisempaa, monenkeskistä maailmaa.
-
(2022)Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan Puolan ja Valko-Venäjän rajakriisiä vuonna 2021. Rajakriisi sai alkunsa kesällä, kun Valko-Venäjä lennätti tuhansia ihmisiä Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä Puolan, Latvian ja Liettuan ulkorajoille tavoitteenaan painostaa Euroopan unionia luopumaan Valko-Venäjälle asettamistaan pakotteista. Vastauksena tähän Puolan hallitus pyrki estämään maahan pyrkivien maahantulon. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Thierry Balzacqin turvallistamisen teoria, joka pyrkii selittämään julkisten turvallisuusongelmien rakentamista. Teoria keskittyy erityisesti syy-seuraussuhteeseen turvallistavien puheaktien ja politiikan välineiden välillä. Tutkielman tavoitteena on selvittää teoreettisen viitekehyksen avulla, miten Puolan hallitus vakuutti kansallisen ja eurooppalaisen yleisönsä siitä, että rajakriisi edustaa turvallisuusuhkaa Puolalle ja Euroopan unionille. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti Puolan hallituksen toimia. Tutkielman menetelminä toimivat kehysanalyysi sekä kriittinen sisällönanalyysi. Kehysanalyysillä keskitytään turvallisuusuhkien kielelliseen rakentamiseen, kun taas kriittisellä sisällönanalyysillä tarkastellaan hallituksen valitsemia politiikan välineitä turvallisuusuhkien pienentämiseksi. Kehysanalyysin aineisto koostuu Puolan pääministerin, sisäministerin, puolustusministerin ja ulkoministerin tviiteistä sekä Latvian, Liettuan, Puolan ja Viron pääministerien yhteisistä vetoomuksista koskien rajakriisiä. Kriittinen sisällönanalyysi on toteutettu teorialähtöisesti ilman varsinaista aineistoa. Kehysanalyysissä aineistosta nostetaan esille hybridisodan, EU:n yhtenäisyyden ja humanitaarisen vastuun kehykset. Kriittisessä sisällönanalyysissä puolestaan keskitytään lainsäädäntöön, mediakontrolliin ja militarismiin. Analyysin perusteella Puolan hallitus rakensi hybridisodan ja EU:n yhtenäisyyden kehysten avulla Valko-Venäjän vihamielisyydestä ja maahantulijoista turvallisuusongelman Puolalle ja Euroopan unionille. Kehysten avulla hallitus oikeutti poikkeusolojen julistamisen sekä lakimuutokset, joiden myötä riippumattoman median ja humanitaaristen organisaatioiden pääsy rajalle kiellettiin. Samalla rajalle siirrettiin tuhansia sotilaita ja poliiseja estämään maahantulo. Tutkielman johtopäätöksenä on, että Puolan hallitus turvallisti rajakriisin omien intressiensä mukaisesti. Tämä näkyy siinä, että rajakriisin uhka oli liian pieni edustaakseen todellista uhkaa Puolalle tai Euroopalle. Maahantulijoiden turvallistaminen hallituksen toimesta ruokki pikemminkin kuvaa Puolan hallituksesta Puolan ja Euroopan unionin suojelijana. Samalla turvapaikkavastaisen toiminnan tavoitteena oli edistää muukalaisvastaisuutta ja nationalismia valtaapitävän Laki ja oikeus -puolueen kannatuspohjan vahvistamiseksi. Tutkielman perusteella olisi mielenkiintoista vertailla Puolan hallituksen suhtautumista erilaisiin muuttoliikkeisiin viimeisten vuosien aikana.
-
(2022)Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan Puolan ja Valko-Venäjän rajakriisiä vuonna 2021. Rajakriisi sai alkunsa kesällä, kun Valko-Venäjä lennätti tuhansia ihmisiä Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä Puolan, Latvian ja Liettuan ulkorajoille tavoitteenaan painostaa Euroopan unionia luopumaan Valko-Venäjälle asettamistaan pakotteista. Vastauksena tähän Puolan hallitus pyrki estämään maahan pyrkivien maahantulon. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Thierry Balzacqin turvallistamisen teoria, joka pyrkii selittämään julkisten turvallisuusongelmien rakentamista. Teoria keskittyy erityisesti syy-seuraussuhteeseen turvallistavien puheaktien ja politiikan välineiden välillä. Tutkielman tavoitteena on selvittää teoreettisen viitekehyksen avulla, miten Puolan hallitus vakuutti kansallisen ja eurooppalaisen yleisönsä siitä, että rajakriisi edustaa turvallisuusuhkaa Puolalle ja Euroopan unionille. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti Puolan hallituksen toimia. Tutkielman menetelminä toimivat kehysanalyysi sekä kriittinen sisällönanalyysi. Kehysanalyysillä keskitytään turvallisuusuhkien kielelliseen rakentamiseen, kun taas kriittisellä sisällönanalyysillä tarkastellaan hallituksen valitsemia politiikan välineitä turvallisuusuhkien pienentämiseksi. Kehysanalyysin aineisto koostuu Puolan pääministerin, sisäministerin, puolustusministerin ja ulkoministerin tviiteistä sekä Latvian, Liettuan, Puolan ja Viron pääministerien yhteisistä vetoomuksista koskien rajakriisiä. Kriittinen sisällönanalyysi on toteutettu teorialähtöisesti ilman varsinaista aineistoa. Kehysanalyysissä aineistosta nostetaan esille hybridisodan, EU:n yhtenäisyyden ja humanitaarisen vastuun kehykset. Kriittisessä sisällönanalyysissä puolestaan keskitytään lainsäädäntöön, mediakontrolliin ja militarismiin. Analyysin perusteella Puolan hallitus rakensi hybridisodan ja EU:n yhtenäisyyden kehysten avulla Valko-Venäjän vihamielisyydestä ja maahantulijoista turvallisuusongelman Puolalle ja Euroopan unionille. Kehysten avulla hallitus oikeutti poikkeusolojen julistamisen sekä lakimuutokset, joiden myötä riippumattoman median ja humanitaaristen organisaatioiden pääsy rajalle kiellettiin. Samalla rajalle siirrettiin tuhansia sotilaita ja poliiseja estämään maahantulo. Tutkielman johtopäätöksenä on, että Puolan hallitus turvallisti rajakriisin omien intressiensä mukaisesti. Tämä näkyy siinä, että rajakriisin uhka oli liian pieni edustaakseen todellista uhkaa Puolalle tai Euroopalle. Maahantulijoiden turvallistaminen hallituksen toimesta ruokki pikemminkin kuvaa Puolan hallituksesta Puolan ja Euroopan unionin suojelijana. Samalla turvapaikkavastaisen toiminnan tavoitteena oli edistää muukalaisvastaisuutta ja nationalismia valtaapitävän Laki ja oikeus -puolueen kannatuspohjan vahvistamiseksi. Tutkielman perusteella olisi mielenkiintoista vertailla Puolan hallituksen suhtautumista erilaisiin muuttoliikkeisiin viimeisten vuosien aikana.
-
(2020)Tutkielma käsittelee nuorten valkovenäläisten aikuisten puolan kielen käyttöä luoteisen Valko-Venäjän alueella. Työ perustuu Valko-Venäjällä ja Puolassa toteutettuun haastattelututkimukseen. Haastatteluiden pohjalta analysoin sitä, mikä merkitys puolan kielen osaamisella ja sen käytöllä on nuorten puolalaisten keskuudessa tämän päivän Valko-Venäjällä, jossa puhutaan monilla eri kielillä ja niiden varianteilla. Puolan kielen välittyminen aikaisemmilta sukupolvilta uusille on vähentynyt vuosikymmenien aikana Valko-Venäjän kielipolitiikan johdosta. Toisaalta Puolan kansallisen yhtenäisyyden myyttiä on ylläpidetty vähemmistöpuolalaisten keskuudessa, mikä on ollut oleellinen ja kantava voima vähemmistöidentiteetin, puolan kielen ja puolalaisuuteen miellettyjen traditioiden uusintamisessa ja edelleen välittämisessä. Ajatus puolalaisuuden ja siten puolan kielen siirtymisestä seuraaville sukupolville nimenomaan puolalaisten perinteiden kautta yhdisti kaikkia informanttejani. Vaikka kielen merkitystä ovat ilmentäneet ja toisintavat edelleen yhteisön traditiot, uskonnolliset menot ja katolisen kirkon asema ja katolilaisuus yhtenä puolalaisuuden merkkinä sekä aikaisemmat sukupolvet ja heidän merkityksenannot puolan kielelle, eivät ne enää määritä niin vahvasti informantin antamaa merkitystä kielitaidolle tämän tulevaisuudessa tai edes nykyisyydessä. Tutkielman perustavanlaatuisena lähtökohtana on määritelmä kielestä sosiaalisena konstruktiona: kieli on osa yhteiskuntaa. Kaikki kielelliset ilmiöt ovat erityislaatuisia sosiaalisia ilmiöitä. Mikään kielellinen variaatio ei ole ehdonalainen yksilön valinnalle, vaan se on sosiaalisen eriytymisen tulos. Kieli myös vaihtelee ihmisten sosiaalisten identiteettien mukaisesti eri interaktioissa, niiden tarkoitusten mukaan, jotka ovat yhtä lailla sosiaalisesti määriteltyjä. Osoitan tutkielmassa, kuinka erilaisia voivat olla puolan kielen taitotasot, käyttöyhteydet ja sille annettu merkitys läntisellä Valko-Venäjällä puolankielisten nuorten aikuisten parissa. Havainnollistan nämä ulottuvuudet kaaviossa ja osoitan siinä haastateltavieni välisiä eroja. Puran eri teemojen alle muun muassa puolan kielen oppimista, sen käytön toteutumista, vastaajien kieli-identiteettiä. Analyysissäni osoitan, miten näissä määrittelyissä nähdään taustalla laajempi yhteisön antama käsitys ja arvo kielelle ja sen merkitykselle. Korkea taitotaso puolan kielessä tai kielen käytön määrä ei automaattisesti osoita, kuinka iso merkitys vähemmistökielen osaaminen on kyseisen vähemmistön edustajalle. Kielitaito ei tällä kohderyhmällä kaikille ollut osaltaan luomassa vähemmistöidentiteettiä, mutta monille se oli tärkeä ulottuvuus oman puolalaisuuden rakentamisessa. Kielitaito ei otantani pohjalta määritä suoraan puolalaisuutta, siispä kokemukset kielen käytön merkityksestä eroavat.
-
(2020)Tutkielma käsittelee nuorten valkovenäläisten aikuisten puolan kielen käyttöä luoteisen Valko-Venäjän alueella. Työ perustuu Valko-Venäjällä ja Puolassa toteutettuun haastattelututkimukseen. Haastatteluiden pohjalta analysoin sitä, mikä merkitys puolan kielen osaamisella ja sen käytöllä on nuorten puolalaisten keskuudessa tämän päivän Valko-Venäjällä, jossa puhutaan monilla eri kielillä ja niiden varianteilla. Puolan kielen välittyminen aikaisemmilta sukupolvilta uusille on vähentynyt vuosikymmenien aikana Valko-Venäjän kielipolitiikan johdosta. Toisaalta Puolan kansallisen yhtenäisyyden myyttiä on ylläpidetty vähemmistöpuolalaisten keskuudessa, mikä on ollut oleellinen ja kantava voima vähemmistöidentiteetin, puolan kielen ja puolalaisuuteen miellettyjen traditioiden uusintamisessa ja edelleen välittämisessä. Ajatus puolalaisuuden ja siten puolan kielen siirtymisestä seuraaville sukupolville nimenomaan puolalaisten perinteiden kautta yhdisti kaikkia informanttejani. Vaikka kielen merkitystä ovat ilmentäneet ja toisintavat edelleen yhteisön traditiot, uskonnolliset menot ja katolisen kirkon asema ja katolilaisuus yhtenä puolalaisuuden merkkinä sekä aikaisemmat sukupolvet ja heidän merkityksenannot puolan kielelle, eivät ne enää määritä niin vahvasti informantin antamaa merkitystä kielitaidolle tämän tulevaisuudessa tai edes nykyisyydessä. Tutkielman perustavanlaatuisena lähtökohtana on määritelmä kielestä sosiaalisena konstruktiona: kieli on osa yhteiskuntaa. Kaikki kielelliset ilmiöt ovat erityislaatuisia sosiaalisia ilmiöitä. Mikään kielellinen variaatio ei ole ehdonalainen yksilön valinnalle, vaan se on sosiaalisen eriytymisen tulos. Kieli myös vaihtelee ihmisten sosiaalisten identiteettien mukaisesti eri interaktioissa, niiden tarkoitusten mukaan, jotka ovat yhtä lailla sosiaalisesti määriteltyjä. Osoitan tutkielmassa, kuinka erilaisia voivat olla puolan kielen taitotasot, käyttöyhteydet ja sille annettu merkitys läntisellä Valko-Venäjällä puolankielisten nuorten aikuisten parissa. Havainnollistan nämä ulottuvuudet kaaviossa ja osoitan siinä haastateltavieni välisiä eroja. Puran eri teemojen alle muun muassa puolan kielen oppimista, sen käytön toteutumista, vastaajien kieli-identiteettiä. Analyysissäni osoitan, miten näissä määrittelyissä nähdään taustalla laajempi yhteisön antama käsitys ja arvo kielelle ja sen merkitykselle. Korkea taitotaso puolan kielessä tai kielen käytön määrä ei automaattisesti osoita, kuinka iso merkitys vähemmistökielen osaaminen on kyseisen vähemmistön edustajalle. Kielitaito ei tällä kohderyhmällä kaikille ollut osaltaan luomassa vähemmistöidentiteettiä, mutta monille se oli tärkeä ulottuvuus oman puolalaisuuden rakentamisessa. Kielitaito ei otantani pohjalta määritä suoraan puolalaisuutta, siispä kokemukset kielen käytön merkityksestä eroavat.
-
(2012)Tutkielman tarkoituksena on selvittää Valko-Venäjällä toimivan ulkomaisen yritystoiminnan kokemuksia ja näkemyksiä Valko-Venäjän nykyhallintokulttuurin piirteistä. Tutkielmassa pyritään saamaan vastausta siihen, onko Valko-Venäjällä nähtävissä merkkejä länsimaalaisista institutionalisoituneista rationaalisen hallinnon normeista ja arvomaailmasta, kuten hyvä hallinnan (good governance) periaatteista, jotka viitekehyksenä käytetyn kulttuuri-institutionalistisen teorian perusteella leviävät aaltomaisesti globaalissa maailmassa muun muassa ylikansallisten organisaatioiden ja muiden valtioiden taholta. Tässä tutkielmassa tarkasteluun valitut hyvän hallinnan piirteet ovat oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen, byrokratian laatu ja yksityisen sektorin asema ja korruption kitkeminen, jotka muodostivat rungon teemahaastatteluille, joita toteutettiin niin Suomessa kuin Valko-Venäjällä kaiken kaikkiaan kaksitoista kappaletta. Olettamuksena oli, että hyvän hallinnan periaatteiden suodattumista löytyisi yksityisen sektorin asemasta. Vaikka maan talouden yksityistämisprosessi on ollut hidasta ja marginaalista, Valko-Venäjä on myöntänyt tarvitsevansa ulkomaisia investointeja maan taloutensa pyörittämiseksi. Näin ollen premissinä teoriasta on, että Valko-Venäjän hallinnolla on tarvetta legitimoida toimintaansa kansanvälisen yhteisön keskuudessa siinä määri, että ulkomaisten yritysten kiinnostus maata kohtaan säilyisi kohtalaisena. Tutkimus on lähtökohdiltaan laadullinen tapaustutkimus, johon kerättyä haastatteluaineistoa on analysoitu teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkielman keskeisinä tuloksina kerätyn aineiston perusteella on, että Valko-Venäjällä on vain vähän merkkejä globaalien institutionalisoituneiden hallinnon normien ja arvomaailman sopeuttamisesta tarkasteltujen hyvän hallinnan piirteiden kontekstissa. Ulkomaisen yritystoiminnan asema yksityisellä sektorilla on suhteellisen hyvä ja liiketoimintaa on mahdollista harjoittaa ilman sekaantumista korruptioon, mikä koettiin Valko-Venäjän vahvuutena muiden Itä-Euroopan maiden kontekstissa. Oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ei Valko-Venäjällä toteudu ja byrokratian laadussa on vaatimatonta rationaalisuutta. Päätelminä on, että Valko-Venäjän vallanpitäjien keskuudessa esiintyy kuitenkin suhteellista tarvetta legitimoida maata kansainvälisten toimijoiden vaatimien standardien mukaisesti siinä määrin, että yhteistyö ja kiinnostus maata kohtaa, ulkomaisten investointien muodossa, säilyisi kohtalaisena. Tämä johtuu aineiston perusteella tehdyn tulkinnan mukaan siitä, että Valko-Venäjä tarvitsee kipeästi ulkomaista pääomaa avustamaan maan talouden pyörittämistä ja siitä, että ulkomainen yritystoiminta onkin useimmissa tapauksissa otettu vieraanvaraisesti vastaan. Valtion suojellessa omia intressialojaan, ei toiminnan legitimaatiosta tosin välitetä aina edes ulkomaisen yritystoiminnan silmissä. Tästä esimerkkinä muun muassa maan presidentin sanelemat ukaasit, jotka ovat koskettaneet myös ulkomaista yritystoimintaa. Valko-Venäjän kehityksen painopistettä on vaikea osoittaa. Maata ei voi kutsua vanhan neuvostoaikaisen hallintokulttuurin ja uuden läntisiin arvoihin perustuvan kulttuurin vedenjakajaksi, koska maassa ei ole nähtävissä tarpeeksi piirteitä globaalien institutionaalisten hallinnon arvomaailman ja mallien sopeuttamisesta. Päinvastoin maan autoritaarisen hallitsijan osalta sopeuttaminen lakeihin on usein seremoniallista.
Now showing items 1-6 of 6