Browsing by Subject "Välimiesmenettely"

Välimiesmenettelyä pidetään yksityisenä riidanratkaisuna, sillä riidan ratkaisevat tuomioistuimen sijasta välimiehet, eikä menettelyssä usein tarvita tuomioistuimen puuttumista. Täysin yksityistä välimiesmenettely ei aina ole, vaan yleisen tuomioistuimen tehtävänä on harjoittaa oikeudellista kontrollia ja valvoa, että välitystuomiot täyttävät tietyt niille laissa asetetut minimivaatimukset. Lisäksi tuomioistuimilla on välimiesmenettelyä tukevia tehtäviä liittyen pakkokeinojen käyttämiseen sekä välimiesten nimeämiseen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä on kyseisten tehtävien rooli suhteessa välimiesmenettelyyn, asianosaisten oikeusturvaan sekä julkiseen intressiin. Toisena tutkimuskysymyksenä esityksessä on selvittää, tulisiko välimiesoikeudelle antaa toimivalta määrätä täytäntöönpanokelpoisia turvaamistoimia ja millä edellytyksillä se olisi mahdollista. Tutkielma lähtee liikkeelle täytäntöönpanon ja julkisen vallan käytön yleisten edellytysten tarkastelulla Suomen oikeusjärjestyksessä. Kolmannessa luvussa analysoidaan VML:n mukaisia tuomioistuimelle annettuja välimiesmenettelyyn liittyviä tehtäviä, jotka voidaan jakaa välimiesmenettelyn kulkua tukeviin ja avustaviin tehtäviin, yksinomaan viranomaisten toimivaltaan kuuluviin avustaviin tehtäviin sekä välimiesmenettelyn ja välitystuomion varsinaisiin kontrollitehtäviin. Neljännessä luvussa verrataan UNCITRALIN mallilain mukaisia säännöksiä välimiesten määräämistä turvaamistoimista Suomen oikeusjärjestyksen mukaisiin tuomioistuimen määräämiin turvaamistoimiin. Viidennessä luvussa tarkastellaan sääntelyä turvaamistoimien määräämisestä välimiesmenettelyssä Singaporessa ja Ruotsissa. Tutkielmassa päädytään lopputulokseen, että välimiehille tulisi antaa toimivalta määrätä täytäntöönpanokelpoisia turvaamistoimia ja tarkoituksenmukaisin keino sen toteuttamiseksi olisi mallilain turvaamistoimisäännösten implementointi mahdollisimman pienin muutoksin. Tuomioistuimen julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien voidaan kuitenkin todeta olevan välttämättömiä eikä niitä voida luovuttaa välimiesoikeudelle. Lisäksi sekä mitättömyysperusteita että välimiesmenettelylain mallilakia laajempia moiteperusteita voidaan nähdäkseni pitää ongelmallisina suomalaisen välimiesmenettelyn houkuttelevuuden kannalta.

Tutkielmassa käsitellään välityslausekkeita, jotka antavat yhdelle välityslausekkeen osapuolista oikeuden oikeusprosessin valintaan riitatilanteessa. Valintaoikeuden omaava osapuoli voi käyttää tällaista yksipuolista valintalauseketta turvatakseen omat oikeutensa ja aiheuttaakseen haittaa toiselle osapuolelle. Työn tarkoituksena on selvittää, miten välimiesmenettelylaki ja oikeustoimilain kohtuuttomuussääntely suhtautuvat yksipuoliseen valintaoikeuteen. Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Tutkimuksessa kuvataan yleisesti erilaisia epätavallisia välityslausekkeita ja tarkastellaan välimiesmenettelylain asettamia mahdollisia rajoituksia yksipuoliselle valintaoikeudelle. Työssä käydään läpi välimiesmenettelylain asettamat rajoitukset lausekkeen käytölle yksittäisessä soveltamistilanteessa. Yksipuolisen valintaoikeuden kohtuullisuutta arvioidaan oikeustoimilain 36 §:n kautta. Tätä varten käsitellään välityslausekkeen kohtuusarvioinnille merkitykselliset seikat ja arvioidaan yksipuolista valintalauseketta näiden kautta. Tutkimuksessa annetaan ratkaisunormi tilanteeseen, jossa vahvempi osapuoli käyttäisi valintaoikeutta moitittavalla tavalla. Tutkielmassa tehdään johtopäätös, jonka mukaan yksipuolinen valintaoikeus voi olla kohtuuton sopimusehto, kun sillä estetään heikompaa osapuolta esittämästä omia vaatimuksiaan.