Browsing by Subject "adrenaliini"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Kirjallisuuskatsaus käsittelee laktaatin normaalikinetiikkaa elimistössä, laktaatin kertymistä eri patologisissa tiloissa, laktaatin määrityksen kliinistä käyttöä ja anestesian vaikutusta laktaattipitoisuuteen eri eläinlajeilla ja ihmisellä. Tutkimus suoritettiin kuudella koe-eläimeksi kasvatetulla, täysikasvuisella, terveellä beaglella, joilla jokaisella tehtiin kuusi erilaista käsittelyä satunnaisessa järjestyksessä. Käsittelyt olivat 1) isofluraani, 2) isofluraani ja kipustimulus, 3) propofoli, 4) propofoli ja kipustimulus, 5) kontrolli ja 6) kontrolli ja kipustimulus. Kaikissa käsittelyissä koirat saivat esilääkityksenä dexmedetomidiinia annoksella10 mg/kg im. Kipustimuluksena käytettiin tassun kastamista jääveteen. Anestesian induktio tapahtui propofolilla vasteen mukaan ja anestesian pituus oli yksi tunti. Koirat saivat 100% happea koko anestesian ajan. Koirat ekstuboitiin nielemisrefleksin palautuessa. Kontrollikäsittelyissä koirat hengittivät huoneilmaa. Verinäytteet plasman laktaatin, pH:n, verikaasujen, kaliumin ja adrenaliinin määrittämiseksi otettiin reisivaltimokatetrin kautta ennen anestesian induktiota, anestesian aikana ja sen jälkeisenä kolmen tunnin seuranta-aikana. Tutkimuksen yhteydessä tutkittiin myös muita asioita, joita ei ole käsitelty tässä työssä. Plasman laktaattipitoisuus pysyi normaalirajoissa (0,9-1,9 mmol/l) kaikissa käsittelyissä. Kipustimulus ei aiheuttanut eroa laktaattipitoisuuksiin. Laktaattipitoisuus oli anestesian aikana merkitsevästi alempi propofoli- kuin isofluraanikäsittelyssä tai kontrolleilla. Isofluraanikäsittelyssä laktaattipitoisuus anestesian aikana oli merkitsevästi alempi kuin kontrolleilla. Tämän arvellaan johtuvan anestesian aikaisen hypoventilaation aiheuttamasta respiratorisesta asidoosista, mikä oli voimakkainta propofolianestesiassa. Hyperkapnia voi suoraan stimuloida sydämen toimintaa parantaen kudosperfuusiota, tai alhainen pH lisää laktaatin metaboliaa kudoksissa tai sen siirtymistä punasoluihin, jolloin se ei ole mitattavissa plasmasta. Heräämisvaiheessa laktaattipitoisuus oli korkeampi anestesiakäsittelyissä kontrolleihin verrattuna. Laktaattipitoisuuden nousu saattoi tulla esiin vasta tässä vaiheessa, kun perfuusio parani, tai pH-muutoksen seurauksena. Tutkimuksessa testattiin myös erään kirjallisuuslähteen hypoteesin perusteella adrenaliini-, kalium- ja laktaattipitoisuuden välistä riippuvuutta, mutta näiden välillä ei saatu esiin tilastollista korrelaatiota.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)Medetomidiinia ja asepromatsiinia käytetään yleisesti anestesian esilääkkeenä koiralla. Medetomidiini on α2-agonisti ja asepromatsiini fentiatsiini. Aineet eroavat toisistaan sekä vaikutusmekanismeiltaan että vaikutuksiltaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla asepromatsiinin ja medetomidiinin ominaisuuksia käytettäessä niitä esilääkkeenä sekä selvittää, onko aineiden vaikutuksilla olennaisia eroja potilaan stressireaktioon ennen leikkausta ja sen jälkeen. Aineiden ominaisuuksia käsitellään kirjallisuuskatsauksessa. Tutkimukseen valittiin Yliopistollisen eläinsairaalan potilasmateriaalista 44 narttukoiraa, jotka tulivat sterilaatioleikkaukseen. Koirilla ei ollut sairauteen viittaavia löydöksiä. Koirat jaettiin sattumanvaraisesti kahteen yhtä suureen ryhmään, joista toiset saivat esilääkitykseksi medetomidiinia ja butorfanolia (20 μg/kg + 0,2 mg/kg) ja toiset asepromatsiinia ja butorfanolia (0,05 mg/kg + 0,2 mg/kg). Esilääkitys annettiin lihaksensisäisesti. Anestesian induktioon käytettiin propofolia ja ylläpitoon isofluraania. Jokainen koira sai lisäksi kipulääkitykseksi preoperatiivisesti karprofeenia ja postoperatiivisesti buprenorfiinia. Perioperatiivisena aikana koirien plasmasta mitattiin koirien adrenaliini-, noradrenaliini-, β-endorfiini-, ja kortisolipitoisuuksia. Lisäksi mitattiin sydänfrekvenssiä ja verenpainetta. Koirien sedaatiotasoa ja kipua arvioitiin. Medetomidiiniryhmässä adrenaliini- noradrenaliini ja kortisolipitoisuudet olivat merkitsevästi pienempiä kuin asepromatsiiniryhmässä. B-endorfiinipitoisuudet ryhmien välillä eivät eronneet toisistaan. Medetomidiiniryhmässä sydänfrekvenssi oli matalampi ja keskiverenpaine korkeampi kuin asepromatsiiniryhmässä. Postoperatiivisesti asepromatsiiniryhmä oli syvemmässä sedaatiossa kuin medetomidiiniryhmä. Aineiden eroa kivunpoistossa ei pystytty suoraan vertaamaan potilaiden erilaisen sedaatiotason vuoksi. Tutkimuksessa havaitut erot potilaiden stressihormonien pitoisuuksissa perioperatiivisena aikana viittaavat siihen, että tässä suhteessa medetomidiini olisi potilaalle parempi vaihtoehto esilääkkeeksi kuin asepromatsiini. Aineilla oli myös eroa mitattaessa anesteettien tarvetta, sedaatiotasoa ja verenkiertoelimistön toimintaa.
Now showing items 1-2 of 2