Browsing by Subject "adventismi"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2019)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata seitsemännen päivän adventistien ja luterilaisten välisiä ekumeenisia oppikeskusteluja vuosina 1994–1998. Tutkimuksessa kuvataan kahden ekumeenisilta lähtökohdiltaan erilaisen kirkkokunnan oppikeskusteluja. Tutkimuksessa selvitetään Adventtikirkon erityispiirteiden kuten tutkivan tuomion, sapattilepopäivän ja lopun ajan ennustusten käsittelyä ekumeenisissa oppineuvotteluissa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat Adventtikirkon syntyhistoria Amerikassa 1800-luvun herätyksen aikana, Adventtikirkon keskeiset opilliset erityispiirteet sekä aikaisemmat Adventtikirkon ekumeeniset oppineuvottelut, joita on käyty muiden kirkkokuntien kanssa, erityisesti evankelikaalisten. Osana teoreettista viitekehystä on adventismissa arvostetun Ellen G. Whiten elämä ja ajatukset. Menetelmät. Tutkimusaineistoon kuului Lutherans & Adventist in Conversation – Report and Papers Presented 1994–1998 eli ekumeenisten oppikeskustelut. Oppikeskustelut rakentuvat neljästä erillisestä tapaamisesta, minkä perusteella on laadittu loppuraportti perusteluineen, johtopäätöksineen sekä suosituksineen. Tutkimusaineistoon kuului lisäksi neljän oppikeskusteluiden aikana pidetyt esitelmät. Tutkimus oli kvalitatiivinen sisällönanalyysi, jonka tutkimusmetodina oli systemaattisen analyysin menetelmä. Tutkimusaineisto kuvattiin systemaattisesti valitun metodin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Luterilaiset kirkot ovat käyneet paljon neuvotteluja, mikä näkyy luterilaisen osapuolen tavassa tuoda asioita esiin oppikeskusteluihin. Luterilaiset kirkot suhtautuvat positiivisesti kristillisten kirkkojen yhteyden rakentamiseen. Adventtikirkko pienempänä kirkkona ja aiemmin varauksellisesti ekumeeniseen toimintaan suhtautuneena on kokemattomampi oppikeskustelujen osapuolena. Adventtikirkko on tietoisesti korostanut sanomansa tärkeyttä kristillisten kirkkojen yhteyden sijaan. Adventtikirkko haluaa päästä lahkolaisuuden maineestaan pois ja saada tunnuksen yhtenä protestanttisena kirkkokuntana, mikä näkyy osapuolen tavassa käydä oppikeskusteluja. Adventtikirkon opillinen toiminta on henkilöitynyt vahvasti Bert B. Beachiin ja William G. Johnsoniin, joiden suhtautuminen on ollut positiivista ekumeenisen toimintaan, mikä on mahdollistanut käydyt oppikeskustelut. Kirkkokuntien tapa lukea Raamattua, soveltaa tutkimusmenetelmiä sekä viitata siihen opissaan, poikkeavat toisistaan. Raamatun apokalyptinen kirjallisuus on keskeinen osa Adventtikirkon erityisiä opillisia piirteitä. Luterilaiset suhtautuvat epäilevästi Adventtikirkon tulkintoihin Raamatun apokalyptisesta kirjallisuudesta. Kuitenkin molempien kirkkokuntien raamattukäsityksissä on paljon yhtäläisyyksiä sekä molemmat vetoavat yksin Raamattuun kristillisen opin lähteenä. Kirkkokunnilla on riittävä yhteinen näkemys vanhurskauttamisopista ja sakramenteista, vaikka käytännössä ajattelu ja käytäntö sakramenteista ovat erilaiset. Molemmat kirkkokunnat näkevät kasteen edellyttävän uskoa ja puolestaan molemmat näkevät tärkeäksi ehtoollisen hengellisen ulottuvuuden. Yhteiset näkemykset ovat mahdollistaneet kirkkokuntien molemminpuolisen yksinkertaisen tunnustamisen kristillisenä kirkkona.
-
(2019)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata seitsemännen päivän adventistien ja luterilaisten välisiä ekumeenisia oppikeskusteluja vuosina 1994–1998. Tutkimuksessa kuvataan kahden ekumeenisilta lähtökohdiltaan erilaisen kirkkokunnan oppikeskusteluja. Tutkimuksessa selvitetään Adventtikirkon erityispiirteiden kuten tutkivan tuomion, sapattilepopäivän ja lopun ajan ennustusten käsittelyä ekumeenisissa oppineuvotteluissa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat Adventtikirkon syntyhistoria Amerikassa 1800-luvun herätyksen aikana, Adventtikirkon keskeiset opilliset erityispiirteet sekä aikaisemmat Adventtikirkon ekumeeniset oppineuvottelut, joita on käyty muiden kirkkokuntien kanssa, erityisesti evankelikaalisten. Osana teoreettista viitekehystä on adventismissa arvostetun Ellen G. Whiten elämä ja ajatukset. Menetelmät. Tutkimusaineistoon kuului Lutherans & Adventist in Conversation – Report and Papers Presented 1994–1998 eli ekumeenisten oppikeskustelut. Oppikeskustelut rakentuvat neljästä erillisestä tapaamisesta, minkä perusteella on laadittu loppuraportti perusteluineen, johtopäätöksineen sekä suosituksineen. Tutkimusaineistoon kuului lisäksi neljän oppikeskusteluiden aikana pidetyt esitelmät. Tutkimus oli kvalitatiivinen sisällönanalyysi, jonka tutkimusmetodina oli systemaattisen analyysin menetelmä. Tutkimusaineisto kuvattiin systemaattisesti valitun metodin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Luterilaiset kirkot ovat käyneet paljon neuvotteluja, mikä näkyy luterilaisen osapuolen tavassa tuoda asioita esiin oppikeskusteluihin. Luterilaiset kirkot suhtautuvat positiivisesti kristillisten kirkkojen yhteyden rakentamiseen. Adventtikirkko pienempänä kirkkona ja aiemmin varauksellisesti ekumeeniseen toimintaan suhtautuneena on kokemattomampi oppikeskustelujen osapuolena. Adventtikirkko on tietoisesti korostanut sanomansa tärkeyttä kristillisten kirkkojen yhteyden sijaan. Adventtikirkko haluaa päästä lahkolaisuuden maineestaan pois ja saada tunnuksen yhtenä protestanttisena kirkkokuntana, mikä näkyy osapuolen tavassa käydä oppikeskusteluja. Adventtikirkon opillinen toiminta on henkilöitynyt vahvasti Bert B. Beachiin ja William G. Johnsoniin, joiden suhtautuminen on ollut positiivista ekumeenisen toimintaan, mikä on mahdollistanut käydyt oppikeskustelut. Kirkkokuntien tapa lukea Raamattua, soveltaa tutkimusmenetelmiä sekä viitata siihen opissaan, poikkeavat toisistaan. Raamatun apokalyptinen kirjallisuus on keskeinen osa Adventtikirkon erityisiä opillisia piirteitä. Luterilaiset suhtautuvat epäilevästi Adventtikirkon tulkintoihin Raamatun apokalyptisesta kirjallisuudesta. Kuitenkin molempien kirkkokuntien raamattukäsityksissä on paljon yhtäläisyyksiä sekä molemmat vetoavat yksin Raamattuun kristillisen opin lähteenä. Kirkkokunnilla on riittävä yhteinen näkemys vanhurskauttamisopista ja sakramenteista, vaikka käytännössä ajattelu ja käytäntö sakramenteista ovat erilaiset. Molemmat kirkkokunnat näkevät kasteen edellyttävän uskoa ja puolestaan molemmat näkevät tärkeäksi ehtoollisen hengellisen ulottuvuuden. Yhteiset näkemykset ovat mahdollistaneet kirkkokuntien molemminpuolisen yksinkertaisen tunnustamisen kristillisenä kirkkona.
-
(2020)Adventismi levisi Amerikasta Suomeen 1800 -luvun lopulla Ruotsin kautta. Ruotsinkielisenä liikkeenä alkanut työ laajeni suomenkieliseen väestöön, ja suomenkieliset adventistit saivat vuonna 1897 suomenkielisen lehtensä. Sen nimi muutettiin Valon Viesti -nimiseksi vuoden 1945 lopussa. Tutkielmassani tarkastelen, minkälainen oli lehden profiili ja pääasiallinen sisältö vuosina 1945–1947 nimimuutoksen jälkeisenä aikana ennen Pariisin rauhansopimusta. Lehti ilmestyi kerran kuussa. Käytin historiallisen tarkastelun tukena lehdistöhistoriallisessa tutkimuksessa käytettyjä kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia keinoja. Valon Viesti oli säilyttävä lehti eli sen tehtävänä oli vahvistaa ja pitää yllä adventistien uskonnollista identiteettiä. Lehden sivuilla julkaistiin toistuvasti kirjoituksia adventistiselle uskonnolliselle ajattelulle keskeisistä aiheista. Niitä olivat terveysasiat, sapatin vietto, uskoville kuuluva kaste, kristillinen eskatologia, mihin kuului ajanmerkkien seuraaminen, Ilmestyskirjan ja Danielin kirjan lukeminen, ja Jeesuksen takaisin tulon ja tuomiopäivän odottaminen. Uskonnollista identiteettiä vahvistavalle lehdelle oli tarvetta suomalaisessa uskonnollisessa ympäristössä, jossa adventistit olivat vähemmistössä, ja kirkkona Suomessa vasta hiljattain perustettu. Lehden kirjoittajissa oli runsaasti suomalaisia adventistista työtä tekeviä henkilöitä, mukaan lukien lehden päätoimittaja Kalle Ville Osola. Kotimaisten adventistien kirjoitusten lisäksi lehdessä oli käännöstekstejä, joiden kirjoittajat olivat muun muassa Amerikan, Tanskan ja Ruotsin kansalaisia. Tämä johtui adventistisen liikkeen ylirajaisesta luonteesta. Kotimaisten kirjoittajien artikkelit kiinnittivät lehden Suomeen, ja ulkomaalaiset kirjoittajat kiinnittivät lehden lukijat osaksi läntistä maailmaa. Tutkimusajankohtana Suomessa vallitsi epävakaat poliittis-yhteiskunnalliset olot, sillä itsenäisyys ja rauhan pysyminen ei ollut varmaa. Siksi suomalainen lehdistö pyrki valvontakomission ja sensuurin asettamien rajojen sisällä luomaan Suomesta kuvaa valtiona, joka oli itsenäinen ja osa läntistä maailmaa. Valon Viesti -lehden positio tässä asiassa heijasti samaa linjaa muun suomalaisen lehdistön kanssa. Kirjoittajien kansalaisuuden lisäksi lehdessä oli Amerikkaa ihannoivia tekstejä, ja tekstejä, joissa puhuttiin Suomesta itsenäisenä valtiona. Lehden ulkoasu oli myös paikoittain amerikkalaisen ihanteen mukainen. Lehdessä olleissa kuvissa henkilöt saattoivat olla puvut päällä, mikä ei välttämättä vastannut tavallisen kansalaisen ulkoasua suomalaisten adventistien yleensä kuuluessa työväkeen. Toisinaan kuvasto oli hyvin Suomi-henkistä. Kuvia oli esimerkiksi suomen lipusta tai järvimaisemasta.
Now showing items 1-4 of 4