Browsing by Subject "agility"

Tämän lisensiaatintutkielman tarkoitus oli tutustuttaa lukija agilityyn, kertoa olennaisimpia asioita lajiin liittyvästä biomekaniikasta, kinematiikasta ja kinetiikasta sekä koota yhteen jo tutkittua tietoa loukkaantumisista ja niihin liittyvistä riskitekijöistä. Tutkimusosiossa selvitettiin suomalaisten, kilpailevien koirien nopeuksia, vuosittaisia starttimääriä ja rotujakaumaa. Agility on jatkuvasti suosiotaan kasvattava koiraurheilulaji, jota harrastetaan ympäri maailmaa, Suomessa harrastajia on noin 13 500. Agilitykilpailuissa koira suorittaa ohjaajan ohjaamana esteradan. Tavoitteena on tehdä mahdollisimman nopea rata ilman virheitä. Kansallisista säännöistä vastaa Suomen Agilityliitto ry ja kansainvälisistä säännöistä Fédération Cynologique Internationale (FCI). Tasoluokkia Suomessa on kolme ja kokoluokkia viisi. FCI:n kansainvälisissä säännöissä tasoluokkia on kolme ja kokoluokkia kolme. Koiran biomekaniikkaa agilityyn liittyvien estesuoritusten aikana on tutkittu jo jonkun verran. Erityisesti hyppyesteen kinetiikkaa ja kinematiikkaa on tutkittu. On todettu, että hyppykaaren muuttuessa jyrkemmäksi koiraan kohdistuvatt vertikaaliset voimat kasvavat. Suurimmat muutokset kinematiikassa tapahtuvat, kun hyppykorkeus ylittää 76 % ja 126 % koiran säkäkorkeudesta. Etäisyyden vaikutus hypyn kinematiikkaan on tutkimuksissa ollut suurinta maksikoirien kohdalla. A-esteen erilaisten kallistuskulmien (30 °, 35 ° ja 40 °) ei ole todettu vaikuttavan rannenivelen ojentumiseen, eikä koiran kokemiin suurimpiin vertikaalisiin voimiin. Lihasaktivaatiossakaan ei ole huomattu eroja kahdella erilaisella harjakorkeudella. Kolmasosan agilitykoirista on todettu loukkaantuvan jossain vaiheessa harrastusuraa. Loukkaantumisia on raportoitu tapahtuvan sekä kilpailuissa että harjoittelutilanteissa. Yleisimpiä esteitä, joilla loukkaantumisia tapahtuu ovat hyppyeste, A-este ja puomi. Loukkaantumisille altistavia tekijöitä tutkimuksissa ovat olleen muun muassa koiran tai ohjaajan kokemattomuus ja bordercollie-rotu. Yleisimmin vamma on kohdistunut olkapäähän, selkään tai varpaisiin. Suurin osa raportoiduista vammoista on ollut erilaisia pehmytkudosvammoja. Tutkimusosiossa todettiin nopeuksien merkitsevästi kasvaneen vuodesta 2012 vuoteen 2016. Suosituimpien rotujen joukosta löytyi selvästi muita nopeampia rotuja, kuten bordercollie maksikokoisissa koirissa, espanjanvesikoira medikokoisissa koirissa ja shetlanninlammaskoira minikokoisissa koirissa. Rotujakauman todettiin olevan monipuolisin minikokoisten keskuudessa, medi- ja maksikokoisten keskuudessa paimenkoirat pitivät kärkisijaa rotutilastoissa. Starttimäärät jaettiin kuuteen kategoriaan, 1-15, 16-30, 31-45, 46-60, 61-75 ja yli 76 starttia vuodessa. Näistä selvästi yleisin kategoria oli 1-15 starttia vuodessa, johon sijoittui noin puolet kilpailleista koirista. Agilityyn liittyy mahdollisia terveysriskejä ja koirat tulevat yhä nopeammiksi, joten on tärkeää jatkaa tutkimusta. The aim of this licentiate thesis was to introduce the reader to agility, put together the most important things about biomechanics, kinematics and kinetics related to agility, and injuries and risk factors behind injuries. The purpose of the research was to report the speed of the Finnish agility dogs, the annual amount of competitions by dogs and the breed distribution. Agility is a constantly growing canine sport that is practiced all over the world. In Finland approximately 13 500 individuals are participating in agility activities. The idea of the competition is that the dog is running through the obstacle course guided by its handler as fast as possible and without mistakes. The Finnish Agility Association upholds the national regulations and the international rules are made by the Fédération Cynologique Internationale (FCI). In Finland there are three skill levels and five size categories. The FCI rules recognizes three skill levels and three groups according to dog size. Canine biomechanics during agility-related tasks have been studied, especially kinetics and kinematics of the bar jump. It has been reported that when the jump arc becomes steeper, the vertical forces experienced by the front limbs of the dog increase. The largest changes in kinematics occur when the jump height exceeds 76% and 126 % of the dog’s height at the withers. The effect of distance between jumps on kinematics has been greatest in large dogs. The various angles of inclination (30 °, 35 ° and 40 °) of the A-frame were not found to affect the carpal joint extension, nor to the vertical forces experienced by the dog. Previous research reports no differences in muscle activation at two different A-frame apex heights. A third of all agility dogs have been reported to be injured at some point of their career. Injuries have been reported to occur both in competitions and in training sessions. The most common obstacles related to injuries are bar jump, A-frame and dog walk. Risk factors related to injuries in the studies have been the experience of the dog or handler and the Border Collie breed. The most common injured sites are the shoulders, back or phalanges. Most of the reported injuries have been soft tissue injuries. In the research section, running speed significantly increased from 2012 to 2016. The most popular breeds were those faster than others, such as bordercollie in large breeds, Spanish Water Dog in medium, and Shetland Sheepdog in small breeds. Breed distribution was most diverse among small dogs, among medium and large dogs the herding breeds kept the top places in breed statistics. Annual competitions per dog were divided into six categories, 1-15, 16-30, 31-45, 46-60, 61-75, and over 76 starts per year. Of these, the most common category was 1 to 15 competition per year, with about half of the dogs falling in to this category. There might be some health issues related to agility and dog speeds are increasing, so it is important to continue research.

Agilityharrastuksen suosio on lisääntynyt ja siitä on tullut maailman nopeimmin kasvava koiraurheilulaji. Agilityssä koirat suorittavat ohjaajan avulla rataa, joka sisältää hyppäämistä, pujottelua, tiukkoja käännöksiä sekä kiipeilyä. Agilityä voi harrastaa kaikkien terverakenteisten ja hyväkuntoisten koirien kanssa. Agilityradat ovat entistä nopeampia ja haastavampia. Myös koirien urheilulliset vaatimukset ja samalla loukkaantumisriskit ovat kasvaneet. Tämä lisensiaatintyö sisältää kirjallisuuskatsauksen koiran fysiologiasta vertailtuna ihmisen fysiologiaan sekä ihmisten ennen urheilusuoritusta tapahtuvan lämmittelyn vaikutuksesta itse suoritukseen. Koirien lämmittelyn vaikutuksista agilitysuoritukseen ei ole tutkimustietoa. Tämä katsaus ottaa huomioon ihmisen ja koiran elimistöjen erot ja pyrkii saadun tiedon perusteella soveltamaan sopivaa lämmittelyä agilitykoiralle. Tutkittua tietoa tarvitaan kuitenkin lisää. Ihmisillä lämmittely on valmistelevaa harjoittelua pian alkavan suorituksen parantamiseksi. Lämmittelyn tarkoituksena on parantaa lihasten dynamiikkaa ja estää niiden mahdollista loukkaantumista. Lämmittely voi olla aktiivista, passiivista tai se voi sisältää erilaisia venyttelyitä sekä lajityypillisiä harjoituksia. Lämmittelyllä on todettu olevan monia vaikutuksia ihmisten elimistöön, jotka johtavat fyysisen suorituskyvyn parantamiseen sekä vähentävät urheiluvammojen todennäköisyyttä. Suurin osa näistä fysiologisista vaikutuksista johtuu kehon lämpötilan noususta. Kehon lämpötilan nousu aktivoi hermoston toimintaa, aikaansaa nopeamman hapen vapautumisen hemoglobiinista, aiheuttaa verisuonten laajenemista sekä parantaa lihasten verenkiertoa. Lihasten lämpötilan kohoaminen lisää lihasten supistumiskykyä sekä voimantuotantoa. Lihasten joustavuuteen vaikuttaa veren happipitoisuus ja lämpimissä lihaksissa veren happipitoisuus on korkeampi. Kylmät lihakset ovat alttiimpia vaurioille ja loukkaantumisille. Lihaksen lämpötilan nousu lisää myös jänteiden, nivelsiteiden ja muiden sidekudosten elastisuutta parantaen siten nivelten liikkuvuutta. Lajityypillinen lämmittely sisältää samankaltaisia liikkeitä kuin tuleva urheilusuoritus. Lajityypillinen lämmittely on hyödyllinen urheilusuorituksia varten, joissa tarvitaan erityisiä taitoja sekä koordinaatiokykyä. Lämmittelyssä on tärkeää huomioida kesto, voimakkuus, palautuminen, ympäristöolosuhteet sekä harjoituksen suorittajan fyysiset ominaisuudet. Koirien tuki- ja liikuntaelimistön rakenteet kuormittuvat agilityssä ja loukkaantumisia tapahtuu. Eniten niitä sattuu A-esteellä, puomilla ja hypyillä. Useimmiten nämä esteet aiheuttavat vammoja koirien selkään ja olkapäähän. Lämmittelyllä voidaan mahdollisesti ehkäistä koirien loukkaantumisriskiä agilityradalla sekä parantaa suorituksia kisatilanteessa. Agilityn suosio kasvaa ja siksi on tärkeää, että sen harrastajilla on tietoa lämmittelyn merkityksestä koirien hyvinvoinnille ja terveydelle. Kirjallisuuskatsauksen tietoja voivat hyödyntää sekä agilityseurat että muut tämän fyysisesti vaativan lajin parissa harrastavat.