Browsing by Subject "ahmintahäiriö"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2016)Johdanto: Ahmintahäiriö on syömishäiriö, jonka oireita ovat toistuvat ahmintakohtaukset. Niiden aikana syödään suuri määrä ruokaa lyhyessä ajassa ja menetetään syömisen hallinta. Tyypillistä on, että ahmija syö pitkin päivää, eikä syömiseen välttämättä liity nälkää. Koska ahminta tuottaa häpeää, ahmija syö yksin. Ahmintaan liittyy itsehalveksunnan ja syyllisyyden tunteita, ja se aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta. Ahmintahäiriöön ei kuulu tyhjentäytymistä tai muita kompensaatiokeinoja painonnousun estämiseksi kuten bulimia nervosassa. Ahmintahäiriö voi johtaa lihavuuteen, joka on riskitekijä mm. tyypin 2 diabetekselle. Tavoite: Ahmintahäiriön ja ahmintaoireiden esiintyvyydestä suomalaisilla nuorilla naisilla ja miehillä ei ole tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yleisiä ahmintahäiriö ja ahmintaoireet ovat tutkittavassa aineistossa oirekyselyn (Eating Disorder Inventory, EDI) ja puolistrukturoidun haastattelun (Semistructured Clinical Interview, SCID) perusteella. Lisäksi selvitettiin masennuksen ja muiden syömishäiriöiden esiintyvyyttä sekä lihavuuden tai ylipainon riskiä ahmintahäiriöisillä naisilla. Samalla selvitettiin diagnostisten tunnuslukujen avulla EDI-oirekyselyn soveltuvuutta ahmintahäiriön tunnistamiseen riskiryhmistä. Aineisto ja menetelmät: Nuorten Kaksosten Terveystutkimuksen (FinnTwin16) osanottajat eli Suomessa vuosina 1975‒ 1975 syntyneet kaksoset (N=5258, 2835 naista, 2423 miestä, vastausprosentti naisilla 87 ja miehillä 83) täyttivät syömishäiriöitä seulovan kyselylomakkeen, joka sisälsi kysymyksiä painosta ja syömiskäyttäytymisestä sekä syömishäiriöiden oireita mittaavan EDI-osion. Seulontapositiiviset naiset, heidän kaksossiskonsa ja satunnaisotos seulontanegatiivisia naisia kutsuttiin puhelinhaastatteluun, jossa diagnosoitiin puolistrukturoidun SCID-haastattelun avulla anoreksia nervosa, bulimia nervosa, ahmintahäiriö ja masennus DSM-IV-tautiluokituskriteereihin perustuen. Miehiä ei haastateltu. Epidemiologisten tunnuslukujen ja logistisen regression avulla kuvattiin ahmintahäiriön ja ahmintaoireiden esiintyvyyttä ja ahmintahäiriön kliinistä kuvaa. Lisäksi EDI-kyselyn soveltuvuutta ahmintahäiriön tunnistamiseen riskiryhmistä selvitettiin herkkyyden ja tarkkuuden receiver operator curve (ROC) -analyysin avulla. Tulokset: Haastattelun perusteella 15 naista sai ahmintahäiriön DSM-IV-diagnoosin (esiintyvyys 0,5 %, ilmaantuvuus 30/100000 henkilövuotta). Muu syömishäiriötausta ahmintahäiriöisillä oli epätavallinen, mutta masennusta esiintyi noin kolmanneksella. Ahmintahäiriöisillä naisilla oli yli 10-kertainen riski (95 %:n luottamusväli 3,0–35,0) ylipainoon tai lihavuuteen (painoindeksi > 25kg/m2) verrattuna kohortin terveisiin. Yksittäisistä ahmintaoireista naisilla yleisimmät olivat tunnen syyllisyyttä ylensyötyäni (20 %), ahdan itseni täyteen ruokaa (13 %) ja syön silloin, kun olen poissa tolaltani (13 %). Miehillä yleisin ahmintaoire oli ahdan itseni täyteen ruokaa (17 %). Paras ahmintahäiriön seula ROC-analyysin perusteella oli EDI:n kolmen ala-asteikon kokonaispistemäärä (AUC-arvo 0,9, herkkyys 86 % ja tarkkuus 82 %). Johtopäätökset: Tulosten perusteella ahmintahäiriö oli harvinainen naiskaksosilla, mutta erilaiset ahmintaoireet olivat melko yleisiä sekä naisilla että miehillä. Masennuksen esiintyvyys sekä lihavuuden tai ylipainon riski ahmintahäiriöisillä olivat suurempia kuin terveillä. EDI-kysely soveltui hyvin ahmintahäiriön seulomiseen. Ahmintahäiriön matalan esiintyvyyden ja EDI-kyselyn seulontaominaisuuksien takia ahmintahäiriön seulominen kannattaa keskittää tiettyihin riskiryhmiin kuten masentuneet tai ylipainoiset nuoret naiset. Ravitsemusepidemiologisesta näkökulmasta ahmintahäiriön ja ahmintaoireilun välinen raja voidaan nähdä liian tiukkana, sillä ahminnan terveydelle aiheuttamia epäedullisia vaikutuksia esiintyy epäilemättä jo paljon ennen varsinaista ahmintahäiriödiagnoosia. Ahmintahäiriön tunnistaminen ja ehkäisy varhaisessa vaiheessa on tärkeää, jotta sen aiheuttamia terveyshaittoja voidaan ehkäistä.
-
(2016)Goals. The purpose of this study is to look at the association between binge eating disorder and functional impairment. Binge eating disorder is the most prevalent eating disorder and a new addition to the DSM 5. Functional impairment is an important factor in determining the damage caused by mental health disorders. Is there functional impairment in binge eating disorder and how much was examined in this study. The effect of sociodemographic factors (age, sex, work status and marital status) on the risk of binge eating disorder and the effect of sociodemographic factors and age of onset on the functional impairment caused by binge eating disorder were subsequently examined. Methods. The data was derived from the Collaborative Psychiatric Epidemiology Surveys, which is freely available and includes the prevalences and correlates of mental health disorders. The diagnosis of binge eating disorder was defined by the DSM-IV criteria based CIDI-interview. Functional impairment was measured by modified WHODAS-II-questionnaire and SDS-questionnaire meant specifically for the measurement of eating disorders. The association of sociodemographic factors and binge eating disorder was examined using the logistic regression. The association of sociodemographic factors and age of onset and the functional impairment caused by binge eating disorder was examined using the ordinal regression. Results and conclusions. There was functional impairment in binge eating disorder compared to general population but this functional impairment was mild. The disorder was more common in women, it affected people in every age category but not the older age cohorts and it was not linked to marital status. However it was associated to unemployment. The functional impairment caused by binge eating disorder was only explained by unemployment in the area of work and education. Otherwise, age, sex, age of onset and marital status was not associated to the functional impairment caused by binge eating disorder. The functional impairment present in binge eating disorder seems to be caused by other factors than sociodemographic factors or age of onset. The potential candidates might be other coexisting psychopathology.
-
(2022)Ahmintahäiriö on epätyypillinen syömishäiriö, johon liittyy toistuvia ahmintakohtauksia, joiden aikana syödään hallitsemattomasti suuria määriä ruokaa, vaikka olo olisi jo epämiellyttävän täysi. Mantelitumake on ohimolohkon pohjukassa sijaitseva pelon ja tunteiden, mutta myös ruokahalun ei-homeostaattisen säätelyn, kannalta tärkeä rakenne. Mantelitumakkeen sentraalisen tumakkeen lateraalisen osan (CeL) solut säätelevät muun muassa ruoan palkitsevuutta ja tyydyttyneisyyden tunteen muodostumista ruokailun aikana. Suurin osa CeL:n kolinergisista hermoyhteyksistä on aivorungon pedunculopontisesta tegmentaalisesta tumakkeesta (PPT) projisoituvia hermoratoja. PPT:een kolinergisten hermopäätteiden in vivo optisen aktivaation on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu säätelevän opittua välttämiskäyttäytymistä, mutta optisen aktivaation vaikutusta ruoankulutukseen koe-eläimillä ei ole vielä tutkittu. Tämän pro gradu -tutkielman kokeellisen osan tavoite oli tutkia PPT:sta CeL:aan projisoituvan kolinergisen hermoradan in vivo optisen aktivaation vaikutusta ruoankulutukseen C57BL/6N -hiirillä. Optisen aktivaation vaikutusta tutkittiin sekä homeostaattiseen että ei-homeostaattiseen ruoankulutukseen. Ei-homeostaattisen ruoankulutuksen tutkimiseksi hiirille indusoitiin ahminnan kaltaista syömiskäyttäytymistä tarjoamalla hiirille rasvapitoista ruokaa viikoittain 24 tunnin jaksoissa. Tämän lisäksi tutkittiin ovatko optisen aktivaation vaikutukset kumottavissa asetyylikoliinireseptorien antagonistien mekamyyliamiinin tai skopolamiinin intraperitoneaalisella annostelulla. In vivo optisella aktivaatiolla ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta ruoankulutukseen C57BL/6N -hiirillä. Tästä johtuen myöskään asetyylikoliinin antagonistien annostelun vaikutusta optisen aktivaation vaikutuksiin ei voitu arvioida. Tulokset viittaavat siihen, että PPT:een ja CeL:n välinen kolinerginen hermorata säätelee koe-eläimillä opittua välttämiskäyttäytymistä, mutta ei ruokahalua. Näin ollen on myös epätodennäköistä, että optisen aktivaation vaikutukset edellyttävät CeL:n proteiinikinaasi C deltaa ilmentäviä soluja. PPT:een kolinergisten hermosolujen vaikutus CeL:n toimintaa hermosolutasolla tulee kuitenkin varmistaa tarkemmissa jatkotutkimuksissa. Vaikka tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta, havaintoihin on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä tutkimuksen toteuttamiseen liittyneet haasteet voivat rajoittaa havaittujen tuloksien luotettavuutta.
-
(2022)Ahmintahäiriö on epätyypillinen syömishäiriö, johon liittyy toistuvia ahmintakohtauksia, joiden aikana syödään hallitsemattomasti suuria määriä ruokaa, vaikka olo olisi jo epämiellyttävän täysi. Mantelitumake on ohimolohkon pohjukassa sijaitseva pelon ja tunteiden, mutta myös ruokahalun ei-homeostaattisen säätelyn, kannalta tärkeä rakenne. Mantelitumakkeen sentraalisen tumakkeen lateraalisen osan (CeL) solut säätelevät muun muassa ruoan palkitsevuutta ja tyydyttyneisyyden tunteen muodostumista ruokailun aikana. Suurin osa CeL:n kolinergisista hermoyhteyksistä on aivorungon pedunculopontisesta tegmentaalisesta tumakkeesta (PPT) projisoituvia hermoratoja. PPT:een kolinergisten hermopäätteiden in vivo optisen aktivaation on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu säätelevän opittua välttämiskäyttäytymistä, mutta optisen aktivaation vaikutusta ruoankulutukseen koe-eläimillä ei ole vielä tutkittu. Tämän pro gradu -tutkielman kokeellisen osan tavoite oli tutkia PPT:sta CeL:aan projisoituvan kolinergisen hermoradan in vivo optisen aktivaation vaikutusta ruoankulutukseen C57BL/6N -hiirillä. Optisen aktivaation vaikutusta tutkittiin sekä homeostaattiseen että ei-homeostaattiseen ruoankulutukseen. Ei-homeostaattisen ruoankulutuksen tutkimiseksi hiirille indusoitiin ahminnan kaltaista syömiskäyttäytymistä tarjoamalla hiirille rasvapitoista ruokaa viikoittain 24 tunnin jaksoissa. Tämän lisäksi tutkittiin ovatko optisen aktivaation vaikutukset kumottavissa asetyylikoliinireseptorien antagonistien mekamyyliamiinin tai skopolamiinin intraperitoneaalisella annostelulla. In vivo optisella aktivaatiolla ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta ruoankulutukseen C57BL/6N -hiirillä. Tästä johtuen myöskään asetyylikoliinin antagonistien annostelun vaikutusta optisen aktivaation vaikutuksiin ei voitu arvioida. Tulokset viittaavat siihen, että PPT:een ja CeL:n välinen kolinerginen hermorata säätelee koe-eläimillä opittua välttämiskäyttäytymistä, mutta ei ruokahalua. Näin ollen on myös epätodennäköistä, että optisen aktivaation vaikutukset edellyttävät CeL:n proteiinikinaasi C deltaa ilmentäviä soluja. PPT:een kolinergisten hermosolujen vaikutus CeL:n toimintaa hermosolutasolla tulee kuitenkin varmistaa tarkemmissa jatkotutkimuksissa. Vaikka tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta, havaintoihin on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä tutkimuksen toteuttamiseen liittyneet haasteet voivat rajoittaa havaittujen tuloksien luotettavuutta.
Now showing items 1-4 of 4