Browsing by Subject "aikakauslehdet"

Tässä laadullisessa tutkimuksessa selvitetään sitä, kuinka homoseksuaalisuus rakentuu nuorille naisille suunnatussa Demi-lehdessä. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata tapoja, joilla homoseksuaalisuudesta kirjoitetaan lehdessä. Samalla kuvataan myös niitä keinoja, joissa kuva homoseksuaalisuudesta rakentuu sulkemalla se ulos keskustelusta, joka näennäisesti koskettaa kaikkia lehden lukijoita. Näiden poissulkemisten kautta rakennetaan myös normia heteroseksuaalisuudelle. Tutkimuksen aineistona on Demi-lehden vuoden 2010 vuosikerta ja erityisesti sen Suhteet- ja Keho-palstat. Aineistoa on tutkittu laadullisen sisällönanalyysin sekä feministisen lähiluvun kautta luokitellen ja rinnakkain teorian kanssa edeten. Teoriataustana tutkimuksessa on käytetty sosiaalisten representaatioiden teoriaa sekä suomalaisessa sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa vielä vähän käytettyä näkymättömyyden psykologian teoriaa. Tutkimus osoittaa, että homoseksuaalisuus rakentuu Demissä ongelmakeskeisyyden kautta. Homoseksuaalisuutta käsitellään pääasiallisesti nuorten itse lehteen lähettämissä kysymyksissä sekä lyhyissä rakkaustarinoissa. Homoseksuaalisuudesta rakentuu Demissä kuva tunne-elämän ilmiönä, ei fyysisenä haluna samaa sukupuolta kohtaan. Heteroseksuaalinen seksi määrittyy Demissä pitkältä lisääntymisterveyden kautta: seksi on riskejä saada seksitauti tai tulla raskaaksi. Homoseksuaalisuuteen ei paradoksaalisesti kuulu seksi lainkaan, vaan koko homoseksuaalisuus rakentuu seksittömäksi, syväksi ystävyydeksi. Nautinnon lehden sivuilla voi saada ainoastaan sooloseksin eli masturboinnin kautta. Demissä pyritään ajoittaisen sukupuolineutraalin kielenkäytön kautta puhuttelemaan laajemmin erilaisia lehden lukijoita. Samalla kuitenkin supistuu konkreettisten roolimallien määrä esimerkiksi homoseksuaalisille nuorille. Neutraali kieli mahdollistaa sen, että lukija voi tulkita termin 'rakas' halunsa mukaan joko tytöksi tai pojaksi, mutta todennäköisyys termin homoseksuaaliselle tulkinnalle on kyseenalainen lehden yleisen kirjoitustavan ollessa eksplisiittisen heteroseksuaalinen. Tutkimus osoittaa, että vaikka homoseksuaalisuus ei ole Demissä absoluuttisen näkymätöntä, ei se kuitenkaan asetu samaan asemaan heteroseksuaalisuuden kanssa. Homoseksuaalisuus rakentuu tunne-elämän poikkeavuudeksi, jonka myötä elämässä joutuu varautumaan suurempiin ja todennäköisempiin pettymyksiin, kuin mitä heteroseksuaalinen henkilö oletetusti kohtaisi. Homoseksuaalisuus on näennäisesti hyväksyttyä, mutta edelleen kuitenkin marginaalissa.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Tutkielmassani tarkastelen, miten Me Naisien ja Annan politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita käsittelevissä kirjoituksissa politisoitiin naisten poliittista ja sosiaalista asemaa ja sukupuolten suhteita. Tarkastelen, mitä naisten asemaan liittyviä keskusteluja naistenlehdet nostivat esiin kolmena naisten poliittisen edustuksen kannalta erityisenä vaalivuotena. Käsittelen vaalivuosia 1983, 1991 ja 2007, jolloin naiset saivat prosentuaalisesti uuden ennätysmäärän paikkoja eduskunnassa. Tarkoitukseni on selvittää, millaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia aiheita on jutuissa painotettu, millainen sävy niissä on, näkyvätkö eduskuntavaalit kirjoituksissa. Oletukseni myös on, että juuri näinä eduskuntavaalivuosina naistenlehdissä on ilmestynyt tavallista enemmän politiikasta ja yhteiskunnasta kertovia kirjoituksia, sekä puhuttelua niemenomaan lukijoille äänestäjinä. Valitsemani vaalivuodet sijoittuvat eri vuosikymmenille, joten työssäni pystyn tekemään eräänlaisen läpileikkauksen, niin naistenlehtien kehityksessä, kuin suomalaisen yhteiskunnan muutoksessakin. Edellä mainitulla tutkimus- ja apukysymyksillä pyrin vahvistamaan jo tutkija Raili Malmbergin esittämää ajatusta siitä, että suomalaisilla naistenlehdillä on ollut oma tehtävänsä kasvattaa lukijoitaan naiskansalaisuuteen . Vuonna 1983 keskiössä oli keskustelu tasa-arvopoliittisista uudistuksista, joilla parannettiin naisten ja perheiden asemaa yhteiskunnassa. Tasa-arvopolitiikan etenemisestä huolimatta naispoliitikot olivat naistenlehdissä vielä uutinen, haastatteluissa olivat lähinnä korkeassa poliittisessa asemassa olleet naispoliitikot, lähinnä ministerit. Eduskuntavaalien suhteen lehdet ottivat aktiivisesti kantaa naisten suuremman edustuksen puolesta. Vuonna 1991 laman vaikutukset hallitsivat lehtien palstoilla: naistenlehdet kommentoivat voimakkaasti laman sukupuolivaikutuksia. Samalla Euroopan integraatio ja kansainvälistyminen nousivat esiin. Eduskuntavaaleissa naisia vedottiin äänestämään inhimillisemmän politiikan puolesta laman olosuhteissa. 2000-luvulla lehdissä näkyi ns. post-politiikan aikakausi, sillä suorat poliittiset kannanotot tai vaatimukset lakiuudistuksista väistyivät. Sukupuolten suhteita arvioitiin työn ja perheen, ei tasa-arvopolitiikan kautta. Molemmissa naistenlehdissä käsiteltiin 1980-luvun alusta 2000-luvun puoliväliin monipuolisesti tasa-arvopolitiikkaa ja sukupuolten välisiä suhteita. Naistenlehdet ovat omalla panoksellaan osallistuneet yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuoneet esille niitä naisten kannalta esiin nousevia epäkohtia. Sekä Anna ja Me Naiset kokivat muutoksen vuosikymmenien saatossa: aktiivinen kollektiivisen tasa-arvopolitiikan ajaminen on saanut väistyä yksilökeskeisemmän politiikan tieltä ja politiikka on jäänyt lehtien sivuilla osittain paitsioon. Avainsanat – Nyckelord – Keywords tasa-arvo, mediatutkimus, aikakauslehdet, eduskuntavaalit

Tutkimuksessa selvitetään, miten kansainvälinen adoptioperhe käsitetään perheenä ja kuinka kansainvälisesti adoptoidun lapsen erilainen tausta jäsentyy aikakauslehtien lehtikirjoituksissa. Tutkimuksen lähtökohtana on kaksi piirrettä, jotka erottavat kansainvälisen adoptioperheen niin sanotusta tavallisesta perheestä: adoptio perustuu ei-geneettiseen sukulaisuuteen ja kansainvälinen adoptiolapsi on usein selvästi erinäköinen kuin adoptiovanhempansa. Tutkimuksessa kysytään, miten yleisölle representoidaan perheen tekeminen, kun perhe syntyy normin vastaisesti kansainvälisen adoption kautta, millä edellytyksellä kansainvälisesti adoptoitu lapsi pääsee suomalaisen perheen jäseneksi, miten adoptiolapsen erilaisuutta käsitellään julkisuudessa ja haastaako kansainvälinen adoptioperhe niin sanotun perinteisen perheen, kun se ei synny biologiselta pohjalta. Tutkimuksen aineisto koostuu 70 kansainvälistä adoptioperhettä käsittelevästä aikakauslehtiartikkelista kahden vuosikymmenen ajalta, vuosilta 1990–2009. Tutkimuksessa tarkastellaan väljän teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, miten aineistossa määritellään perhettä, suomalaisuutta ja niiden rajoja sekä minkälaisia merkityksiä määrittelyihin sisältyy. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on ydinperheideologia ja ideaaliperheen normit sekä suomalaisen yhteiskunnan asennoituminen erilaisuuteen ja käsitykset siitä, miten adoptiolapsen erilaisuuteen on eri aikoina suhtauduttu. Analysoimalla mediapuhetta on päästy käsiksi siihen, mikä on hyvä perhe ja kuka voi olla suomalainen. Tutkimus vahvistaa, että perheen ja lapsen merkitys on kulttuurissamme suuri. Tutkimus osoittaa, että adoptioperhe haastaa julkisuudessa perinteisen perheen sisällyttämällä perheen sisälle toisen ja olemalla avoin adoptiolapsen menneisyydelle. Julkisuuden adoptioperhe ei uhkaa ydinperheideologiaan liittyviä ideaaliperheen normeja. Tutkimuksessa päädytään tulokseen, että koska perhe syntyy normin vastaisesti, se täytyy julkisuudessa representoida parempana kuin perinteinen perhe, mikä myös ylläpitää ja vahvistaa ideaaliperheen normeja. Aikakauslehtien adoptioperhe korostaa länsimaista poissulkevaa, vain yhdet vanhemmat -perhekäsitystä ja vaikenee lähes kokonaan lapsen syntymäperheestä. Länsimainen perhe näyttäytyy ensisijaisena perheenä adoptiolapselle. Tutkimuksen valossa näkyy, että suomalaiseksi ei pääse automaattisesti. Tutkimus osoittaa kaksi tapaa suhtautua erilaisuuteen. Kansainvälisesti adoptoidun lapsen erilaisuus tulee käsitellyksi ensinnäkin pintana, lapsi kasvatetaan valkoiseksi ja pyritään sulauttamaan suomalaiseksi. Toinen suhtautumistapa lapsen erilaisuuteen on korostaa lapsen kulttuuria ja sen mukanaan tuomaa kosmopoliittisuutta eksoottisena lisänä. Tutkimus näyttää, että nämä kulttuurimme kaksi nykyistä tapaa suhtautua erilaisuuteen sisältävät joitain ongelmia. Ne voivat esimerkiksi häivyttää mahdollisen rasismin, koska sitä ei käsitteellistetä. Adoptiolapset ovat kuitenkin kohdanneet eriasteista leimaamista ja rasismia Suomessa: ihonväri on ollut ratkaiseva erontekojen väline. Adoptoidut joutuvat neuvottelemaan suomalaisuudesta, mutta he myös vastustavat leimaamista ja ovat aktiivisia toimijoita.

Tutkin väkevien alkoholijuomien mainontaa Yhdysvaltalaisissa aikakauslehdissä. Lähdeaineistona käytän lehtiä Life ja Ebony, joista ensimmäinen edustaa valtavirran valkoista amerikkalaisuutta ja tälle kohderyhmälle suunnattua mainontaa, ja jälkimmäinen mustalle vähemmistölle kohdennettua alkoholimainontaa. Tutkimuk-sen mielenkiinnon kohteena on väkevien alkoholijuomien printtimainonta: miten mainonta eroaa kyseisissä lehdissä ja tapahtuuko tässä muutosta tarkastelujakson, vuosien 1960–1968 välillä. Tutkielmani aineistona ovat pääasiassa suuret, kokosivun mainokset. Käytän tutkielmassani laadullisia menetelmiä, sisällönanalyysiä ja historiallista laadullista lähestymistapaa joiden pohjalta teen tulkintoja kuvallisesta mainosaineistosta. Vertailen Lifen ja Ebonyn antamaa kuvaa siitä, millaisia juomia ajanjaksona kulutettiin ja millaisen kuvan mainostajat halusivat tuotteistaan välittää. Otan huomioon historiallisen ajanjakson erityispiirteet, keskittyen erityisesti mustan väestön erikoisasemaan ja kansalaisoikeustaistelun etenemiseen. Pääpaino tutkimuksessa on kuitenkin mainosten välittämässä kuvassa 1960–luvun yhteiskunnasta. Väkevien alkoholijuomien mainonta erosi toisistaan, kun vertailin kahta eri aikakauslehteä. Eroja oli juomien laadussa ja mainosten sisällössä. Valkoisille keskiluokkaisille kuluttajille suunnatussa lehdessä ei näkynyt juurikaan vähemmistöjen edustajia, ei myöskään mustia amerikkalaisia. Usein sama mainos oli tehty uudes-taan vähemmistön lehteen, luoden eri mallien avulla samaistuttavia kohteita mustille kuluttajille. Kansalaisoikeustaistelu ja mustien poliittisen ja yhteiskunnallisen aseman paraneminen näkyi mainosaineis-tossa hitaasti. Muutamat integroidut mainokset, siis mainokset joissa esiintyi sekä mustia että valkoisia, olivat poikkeuksia joita esiintyi vasta käsittelemäni ajanjakson loppupuolella. Näitä mainoksia esiintyi sekä Lifessä että Ebonyssä. Mainostajat muuttivat toimintatapojaan hitaasti, taustalla tähän vaikuttivat sekä taloudelliset että yhteiskunnalliset syyt. Poliittiset edistysaskeleet mustien kansalaisoikeuksien paranemisen suhteen nä-kyivät tutkimassani aineistossa vain vähäisissä määrin.