Browsing by Subject "aivot"

Tämän tutkielman aiheena on tietoisuuden käsite Edmund Husserlin transsendentaalifilosofiassa. Työn lähtökohtana on huomio siitä, että tietoisuudesta on puhuttu historian saatossa useissa eri merkityksissä, eikä yksimielisyyttä kyseisen käsitteen määritelmästä vielä nykyäänkään ole, vaikka teemana tietoisuus on niin analyyttisessa mielenfilosofiassa kuin fenomenologiassakin. Husserlin tietoisuuden määritelmää lähestytään tarkastelemalla, mitä Husserl reaalisesta ja puhtaasta tietoisuudesta transsendentaalifilosofiansa keskeisessä teoksessa Ideoita puhtaasta fenomenologiasta ja fenomenologisesta filosofiasta (1913) sanoo. Mainittujen käsitteiden toisiinsa suhteuttamisen nojalla työssä esitetään, että Husserl tavoittelee kahden tietoisuuden postuloinnilla vain episteemistä, ei ontista eroa. Tämä väite sopii yhteen Husserlia tulkinneiden filosofien huomioihin, joiden mukaan transsendentaalinen subjekti ja empiirinen subjekti eivät ole eri entiteettejä. Uutta tutkielmassa on tietoisuus-käsitteen toteaminen tarpeettomaksi transsendentaaliselle fenomenologialle sekä termien ”ontinen” ja ”episteeminen” käyttö käsitteinä, joiden avulla voidaan suhteuttaa teoreettisia termejä toisiinsa niin, että käsitteiden välinen ontinen ero tarkoittaa, että termien viittauskohteena olevat ilmiöt voivat olla olemassa toisistaan riippumatta. Tällaisella käyttötavalla voidaan katsoa olevan yleispätevyyttä siten, että se soveltuu muidenkin teoreettisten termien tarkasteluun. Tässä työssä sen avulla jäsennetään myös Husserlin intentionaalisuuden kuvaukseen kuuluvaa noeman käsitettä. Reaalisen tietoisuuden viitatessa elämysvirtaan ja puhtaan tietoisuuden tuon virran konstituutioon termi tietoisuus ehdotetaan korvattavaksi elämysvirran käsitteellä, joka auttaa purkamaan eksistentiaalisessa fenomenologiassa luotua käsitystä, jonka mukaan subjekti on Husserlille maailmasta ja kehosta erillinen tietoisuus. Työssä esitetyn käsite-eksplikaation valossa ontisesti saman elämysvirran nähdään muodostavan kolme erilaista tiedon kohdetta: psykologiassa tutkittavan reaalisen elämysvirran, fenomenologiassa kuvattavat elämysvirran rakentumisen absoluuttiset ehdot ja neurotieteissä tutkittavan elämysvirran neuraalisen perustan.

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on maailmanlaajuisesti merkittävimpiä kielen ja auditiivisen havaitsemisen vaikeuksien aiheuttajia. Viime vuosikymmeninä musiikin ja kielen harjoittamisen on havaittu edistävän aivoissa paitsi modaliteetin sisäistä (kieli–kieli, musiikki–musiikki) havaitsemista myös siirtymävaikutusta erityisesti musiikista kielen havaitsemiseen. Tämä Pro Gradu -tutkielma selvitti äänikirjojen ja musiikin kuuntelun vaikutuksia varhaiseen puheen ja musiikin havaitsemiseen ensimmäisestä aivohalvauksesta toipuvissa aivoissa. Kontrolloituun tutkimusasetelmaan kuului kaksi interventioryhmää, joista toinen kuunteli päivittäin äänikirjoja ja toinen musiikkia ensimmäisten kahden kuukauden aikana aivohalvaukseen sairastumisesta; kontrolliryhmä ei saanut kuunneltavaa materiaalia. Potilaiden (N = 55) varhaista puheen ja musiikin havaitsemista aivoissa mitattiin äänisarjassa poikkeavan tavun (puhe) ja soinnun (musiikki) magneettisella poikkeavuusnegativisuusvasteella (magnetic mismatch negativity, MMNm) akuuttivaiheessa sekä seurantamittauksissa kolme ja kuusi kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta. Magnetoenkefalografisten (MEG) vasteiden lähteet aivoissa paikannettiin erotuskäyrien miniminormiestimaateilla (MNE) potilaiden yksilöllisissä, rakenteellisiin magneettiresonanssikuviin (MRI) perustuvissa aivomalleissa. Vasteiden lähteet rajoitettiin kuuteen puheen ja musiikin havaitsemisen kannalta keskeiseen alueeseen (keskimmäinen ja alempi otsalohkopoimu, ylempi ja keskimmäinen ohimolohkopoimu sekä supramarginaalinen ja kulmapoimu). Ryhmä- ja leesion hemisfäärin interaktiot analysoitiin tilastollisesti toistomittausten varianssianalyysillä näillä alueilla. Lisäksi interaktiotulokset korreloitiin (Pearson) neuropsykologiseen kuntoutumiseen verbaalisen muistin, työmuistin, kielen ja musiikin havaitsemisen osa-alueilla aivovasteiden laajemman osallisuuden selvittämiseksi auditiivisessa tiedonkäsittelyssä. Tutkimuksessa havaittiin, että äänikirjojen kuuntelu tehosti varhaista kielen havaitsemista vasemmanpuoleisilla otsalohkon alueilla kontrolliryhmään verrattuna; MMNm:n lateralisoituminen vasemmalle ilmeni kolme kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta ja oli lisäksi yhteydessä verbaalisen muistin paranemiseen äänikirjaryhmällä. Musiikin havaitseminen puolestaan herätti MMNm- ja P3a-komponentin yhdistelmän, jonka amplitudi vasemmalla alemmalla otsalohkopoimulla korreloi negatiivisesti työmuistin ja verbaalisen muistin paranemiseen kuusi kuukautta aivohalvaukseen sairastumisesta. Musiikin kuuntelu paransi suoriutumista, kun äänikirjojen kuuntelu oli yhteydessä kasvavaan amplitudiin ja heikkenevään työ- ja verbaaliseen muistiin; ilmiö todennäköisesti liittyy musiikin aikaansaamaan aktivaation levittäytymiseen aivoissa. Yhdessä tulokset viittaavat siihen, että äänikirjojen kuuntelu voi kehittää varhaista auditiivista havaitsemista kielimodaliteetin sisällä, joskaan se ei suoraan tue myöhempää, tarkkaavuuteen ja/tai musiikkimodaliteettiin liittyvää havaitsemista. Musiikin kuuntelu sen sijaan ei tue varhaista puheen havaitsemista suoraan, mutta voi edistää aivohalvauksen jälkeisiä plastisia muutoksia havaitsemisen ja verbaalisen muistin kannalta edullisemmalla tavalla.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on hyvin yleisesti tunnettu ja paljon diagnosoitu häiriö. Siihen liittyvät oireet vaikuttavat jokapäiväiseen arkeen kuin koulussa menestymiseen. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö näyttäytyy yhdistelminä impulsiivisuutta, ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta. Oireiden syntyminen on pystytty paikantamaan aivotasolle. Varsinkin välittäjäaineiden poikkeava toiminta on tyypillistä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää liikunnan vaikutuksia aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. Tarkoituksena oli tuoda näkyväksi liikunnasta saatavia hyötyjä aivotasolla. Aiheesta on tuoretta tutkimusta heikosti. Tämä tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Pyrin löytämään tutkimuksia, jotka tarkastelivat liikunnan yhteyttä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. Tutkimus koostuu viidestä systemaattisesti valikoituneesta artikkelista. Kaikki artikkelit ovat kansainvälisiä ja vertaisarvioituja. Artikkelit noudattavat hyväksymis- ja poissulkukriteereitä ja ovat julkaistu verkossa vuosina 2010-2018. Artikkeleiden tulokset ovat analysoitu ja niistä on muodostettu tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset. Tutkimuksen tulosten perusteella, voidaan todeta liikunnan vaikuttavan positiivisesti henkilöihin, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Artikkeleissa on käytetty erilaisia tapoja mittaamaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä ja siinä ilmeneviä pulmia. Kaikissa artikkeleiden tuloksissa todetaan, että liikunta paransi eniten tuloksia. Tuloksissa käy ilmi, että liikunnasta on eniten hyötyä myös verrokkiryhmäläisille, joilla ei ole aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä.

Objectives. Sign languages are perceived and produced by different modalities compared to spoken languages. This has lead to different viewpoints regarding the status of sign languages: are they human languages at all or are they fully comparable to spoken languages? Modality differences have been an interesting topic in the research of the brain mechanisms of sign languages. For spoken languages, the brain mechanisms are mainly based on the left hemisphere and especially on its perisylvian areas. Particularly the role of the left posterior superior temporal sulcus and the left inferior frontal gyrus have been researched. In this review the similarities and differences between the brain mechanisms of sign language and spoken language are discussed based on the current research. Methods. The method of this review was literature review. The studies and books were found from Google Scholar and Helka Finna using, for example, search term sign language brain. Some references for the introduction were searched also from Google. In addition, the suggestion and citation functions were used in Google Scholar, and articles were discovered also by conducting a manual search from the reference lists of the found studies. Results and conclusions. In the studies on the brain mechanisms of sign language it was consistently found that similarly to spoken language, the processing of sign language is mainly based on the left hemisphere and especially on its perisylvian areas. The left inferior frontal gyrus was engaged in production of both spoken and signed languages. In comprehension, the left superior temporal sulcus, the left superior temporal gyrus and the left inferior frontal gyrus were engaged. Results suggested that auditory cortex in the temporal lobe is a constituent part of brain mechanisms despite that sign languages are not perceived auditorily. On the other hand, the relevance of the visuospatial component for the brain mechanisms of sign language was noted in the studies and it was observed that sign language was perceived more bilaterally than spoken language. The more spatial processing was required, the more the activation in the right hemisphere and in the parietal lobes increased. More research is needed about the distinction and overlap of sign language and gesture. Also, the role of the basal ganglia should be studied more in languages of different modalities. The similarities between the brain mechanisms of sign language and spoken language suggest that language is not just a bunch of sensomotor mechanisms but has a deeper neural function in the brain.