Browsing by Subject "ajallisuus"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2016)Tutkielmassani tavoitteena on analysoida, millainen on Jumalan ja ajan välinen suhde; onko Jumala ajassa vai ajan ulkopuolella, vai voiko Jumala olla samanaikaisesti sekä ajassa että ajattomuudessa. Tarkastelemiani Jumalan ja ajan väliseen suhteeseen vaikuttavia asioita ovat ajan rakenne, fysikaalisen todellisuuden luonne fysiikan teorioiden valossa sekä Jumalan ennalta tietämisen ja ihmisen vapaan tahdon suhde. Tutkimusmetodini on systemaattinen analyysi. Tutkielmassa tarkastelemani tutkimuskysymykset ovat: Mikä on Jumalan ja ajan välinen suhde?; Mikä on Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen vapaan tahdon välinen suhde?; Millainen on ajan perimmäinen rakenne? Lähestyn aihetta käyttämällä lähteenäni yhdysvaltalaisen uskonnonfilosofin William Lane Craigin kirjallisuutta. Ensimmäisessä pääluvussa lähteenäni on Craigin teos God, Time and Eternity: The Coherence of Theism II (2001). Toisessa pääluvussa lähteenäni on Craigin teos Divine Foreknowledge and Human Freedom: The Coherence of Theism (1991). Kolmas pääluku perustuu kvanttifysiikan pohjalta esittämääni teoriaan, joten en käytä siinä teologista päälähdettä, vaan kolmannen pääluvun teologinen on pohja suurelta osin kahden ensimmäisen pääluvun perusteella esittämissäni johtopäätöksissä. Ensimmäisessä pääluvussa (luku 2) tarkastelen Jumalan ja ajan suhteeseen vaikuttavia teemoja. Niitä ovat Jumalan läsnäolo ja toiminta fysikaalisessa universumissa, ajan olemus suhteellisuusteorian valossa sekä fysikaalisen universumin luominen. Toisessa pääluvussa (luku 3) tarkastelen Craigin esittämää ratkaisua Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen vapaan tahdon ristiriitaan. Craigin ratkaisun lisäksi tarkastelen aihetta koskevista perinteisistä uskonnonfilosofisista ratkaisuista Boethiuksen esittämää ratkaisua sekä molinismia. Keskeinen kysymys Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen tahdon vapauden suhteen on, määrääkö Jumalan ennaltatietäminen tulevaisuuden, vai onko ennaltatietäminen seurausta siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Kolmannessa pääluvussa (luku 4) esitän Jumalan ja ajan suhteeseen ratkaisun, joka pohjautuu kvanttifysiikan potentiaalisuuksiin perustuvan haarautuvien tapahtumankulkujen malliin. Ratkaisu yhdistää Jumalan ajallisuuden ja ajattomuuden, ja pyrkii siten korjaamaan ensimmäisessä ja toisessa pääluvussa osoittamani ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että Jumala on pelkästään ajaton tai ajallinen. Lopuksi syvennän analyysia tarkastelemalla ajan luonnetta multiuniversumiteorioiden näkökulmasta. Johtopäätökseni on, että kvanttifysiikan potentiaalisuuksiin vetoamalla voidaan osoittaa, että Jumala voi olla samanaikaisesti olemukseltaan ajaton ja aksidentaalisesti ajallinen. Tulevaisuus on olemassa kvanttipotentiaalisuuksina, mutta se ei ole vielä aktualisoitunut, ja siten ihmisten vapaan tahdon valintojakaan ei ole ennalta määrätty. Koska Jumala voi samanaikaisesti toimia fysikaalisen universumin nykyhetkessä, jossa tulevaisuus on vielä avoin, ja nähdä aktualisoituneen tulevaisuuden ajattomuudesta käsin, Jumalan samanaikainen ajattomuus ja ajallisuus eivät ole toisensa poissulkevia asioita.
-
(2016)Tutkielmassani tavoitteena on analysoida, millainen on Jumalan ja ajan välinen suhde; onko Jumala ajassa vai ajan ulkopuolella, vai voiko Jumala olla samanaikaisesti sekä ajassa että ajattomuudessa. Tarkastelemiani Jumalan ja ajan väliseen suhteeseen vaikuttavia asioita ovat ajan rakenne, fysikaalisen todellisuuden luonne fysiikan teorioiden valossa sekä Jumalan ennalta tietämisen ja ihmisen vapaan tahdon suhde. Tutkimusmetodini on systemaattinen analyysi. Tutkielmassa tarkastelemani tutkimuskysymykset ovat: Mikä on Jumalan ja ajan välinen suhde?; Mikä on Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen vapaan tahdon välinen suhde?; Millainen on ajan perimmäinen rakenne? Lähestyn aihetta käyttämällä lähteenäni yhdysvaltalaisen uskonnonfilosofin William Lane Craigin kirjallisuutta. Ensimmäisessä pääluvussa lähteenäni on Craigin teos God, Time and Eternity: The Coherence of Theism II (2001). Toisessa pääluvussa lähteenäni on Craigin teos Divine Foreknowledge and Human Freedom: The Coherence of Theism (1991). Kolmas pääluku perustuu kvanttifysiikan pohjalta esittämääni teoriaan, joten en käytä siinä teologista päälähdettä, vaan kolmannen pääluvun teologinen on pohja suurelta osin kahden ensimmäisen pääluvun perusteella esittämissäni johtopäätöksissä. Ensimmäisessä pääluvussa (luku 2) tarkastelen Jumalan ja ajan suhteeseen vaikuttavia teemoja. Niitä ovat Jumalan läsnäolo ja toiminta fysikaalisessa universumissa, ajan olemus suhteellisuusteorian valossa sekä fysikaalisen universumin luominen. Toisessa pääluvussa (luku 3) tarkastelen Craigin esittämää ratkaisua Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen vapaan tahdon ristiriitaan. Craigin ratkaisun lisäksi tarkastelen aihetta koskevista perinteisistä uskonnonfilosofisista ratkaisuista Boethiuksen esittämää ratkaisua sekä molinismia. Keskeinen kysymys Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen tahdon vapauden suhteen on, määrääkö Jumalan ennaltatietäminen tulevaisuuden, vai onko ennaltatietäminen seurausta siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Kolmannessa pääluvussa (luku 4) esitän Jumalan ja ajan suhteeseen ratkaisun, joka pohjautuu kvanttifysiikan potentiaalisuuksiin perustuvan haarautuvien tapahtumankulkujen malliin. Ratkaisu yhdistää Jumalan ajallisuuden ja ajattomuuden, ja pyrkii siten korjaamaan ensimmäisessä ja toisessa pääluvussa osoittamani ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että Jumala on pelkästään ajaton tai ajallinen. Lopuksi syvennän analyysia tarkastelemalla ajan luonnetta multiuniversumiteorioiden näkökulmasta. Johtopäätökseni on, että kvanttifysiikan potentiaalisuuksiin vetoamalla voidaan osoittaa, että Jumala voi olla samanaikaisesti olemukseltaan ajaton ja aksidentaalisesti ajallinen. Tulevaisuus on olemassa kvanttipotentiaalisuuksina, mutta se ei ole vielä aktualisoitunut, ja siten ihmisten vapaan tahdon valintojakaan ei ole ennalta määrätty. Koska Jumala voi samanaikaisesti toimia fysikaalisen universumin nykyhetkessä, jossa tulevaisuus on vielä avoin, ja nähdä aktualisoituneen tulevaisuuden ajattomuudesta käsin, Jumalan samanaikainen ajattomuus ja ajallisuus eivät ole toisensa poissulkevia asioita.
-
(2020)The aim of this study is to show how university students in humanities talk about their interest in disciplinary choices and studies at their first academic year. The research questions examine which narratives university students in humanities use in talking about their choices. Also, the role of the intrinsic and extrinsic motivation in three identified narratives of 1) interestingness 2) self-regulation and 3) profession is investigated. This study shows how students used these narratives in terms of time perspective: past, presence and future when talking about their interest in their discipline. By recognizing the power of interest of humanities students it is possible to see what we can learn from academically motivated students. As a result of these three identified narratives and their temporal aspect, we can note that the interest development of humanities students often seems to have a long history in the past before they entered their academic studies. Humanities students seem to own strong interpersonal skills and they use their strong intrinsic motivation and interest as a resource to proceed in their studies despite the uncertain future employment goals. The results also show that these students operate in the middle of the academic freedom with multiple choices and often lack a clear view about the future employment of their field after graduation. Also extrinsic motivation in disciplinary choices was used to ensure a safer path into the labour market. A strong personal strong trust to future and personal interest experience was found to be a key resource in the students with well -developed interes. These narratives of student interests give tools to the student guidance to understand humanities students who often seem to have well developed individual interest about their disciplinary choice already in the beginning of their academic studies. This study also agrees with the previous result about the importance of student guidance and student support throughout the university studies. Qualitative content analysis was applied in the study. Instead of using narrative analysis in the traditional way, the “mini-narratives” were identified and explored to capture qualitative understanding about the role of interest in the first year. Temporality in relation to identified narratives of interest offers wider understanding about the interest development during the university studies The data collection was executed by Dr. Johanna Mikkonen in 2006 as she interviewed university students in humanities as part of her doctoral dissertation “Interest in university studies. Its role and relation to motivational variables”. In the future it would be interesting to examine whether these identified narratives change or develop within the university studies and how after intervention to improve student support services.
-
(2020)The aim of this study is to show how university students in humanities talk about their interest in disciplinary choices and studies at their first academic year. The research questions examine which narratives university students in humanities use in talking about their choices. Also, the role of the intrinsic and extrinsic motivation in three identified narratives of 1) interestingness 2) self-regulation and 3) profession is investigated. This study shows how students used these narratives in terms of time perspective: past, presence and future when talking about their interest in their discipline. By recognizing the power of interest of humanities students it is possible to see what we can learn from academically motivated students. As a result of these three identified narratives and their temporal aspect, we can note that the interest development of humanities students often seems to have a long history in the past before they entered their academic studies. Humanities students seem to own strong interpersonal skills and they use their strong intrinsic motivation and interest as a resource to proceed in their studies despite the uncertain future employment goals. The results also show that these students operate in the middle of the academic freedom with multiple choices and often lack a clear view about the future employment of their field after graduation. Also extrinsic motivation in disciplinary choices was used to ensure a safer path into the labour market. A strong personal strong trust to future and personal interest experience was found to be a key resource in the students with well -developed interes. These narratives of student interests give tools to the student guidance to understand humanities students who often seem to have well developed individual interest about their disciplinary choice already in the beginning of their academic studies. This study also agrees with the previous result about the importance of student guidance and student support throughout the university studies. Qualitative content analysis was applied in the study. Instead of using narrative analysis in the traditional way, the “mini-narratives” were identified and explored to capture qualitative understanding about the role of interest in the first year. Temporality in relation to identified narratives of interest offers wider understanding about the interest development during the university studies The data collection was executed by Dr. Johanna Mikkonen in 2006 as she interviewed university students in humanities as part of her doctoral dissertation “Interest in university studies. Its role and relation to motivational variables”. In the future it would be interesting to examine whether these identified narratives change or develop within the university studies and how after intervention to improve student support services.
-
(2020)I study the incarnated complexes of temporality in Kazuo Ohno’s (1906-2010) late work, especially the performance Admiring La Argentina, which I saw in 1982. The research problem is the unsuitability of discourses concerning the pathic puzzle and miracle of this dance. To my knowledge, there is no research tackling the complex of temporalities and the non-measurable temporality of subjectivity. My research tools and theoretical-methodological base come from the concepts of metamodeling of subjectivity from F. Guattari’s Chaosmose as well as Agamben’s theory of the epistemic and methodical paradigm. I place Ohno’s solo dance into a specific microtemporality, which I name dis≈tanssi, and the constructive event loci, a photograph, which I name ins-tanssi. I also depict different qualities of dis≈tanssi: the dis-tango and the ambi-waltz. Ohno’s performance with its dis-forming and the virtual auditorium assemblage are Guattarian aesthetic-ethic paradigms for enriching subjectivity, for which there is a practical need in societies subdued by capital. I study the incarnated multitemporality of Ohno’s dance as well as the attaining of the non-discursive part of the (Guattarian) collective and individual subjectivity in Ohno’s work. This pursuit occurs through the linguistic bridges I have collected. A component of the study is a virtual spectator composition, a foyer, a waiting place, which consists of a collective breath and some named and anonymous expectators, singular pieces of art as aesthetic Agambenian paradigms. My main question was answered, namely how the trauma and miracle that were experienced after K. Ohno’s performance could be named, as well as how they happened: it was about a miracle or a complex of miracle and trauma. My secondary question was how and in what kind of an ontological context to study the pathic, non-discursive part of subjectivity. A new paradigm method and new concepts, a new aesthetic context and approaching the performance as an idiosyncratic process of becoming written answered the secondary, methodological question. My own aesthetic research application was formed as a result of this study, combining Guattari and Agamben’s paradigms and providing a new ontological context, making space for the uniqueness of the research subject. As the methodological result, a new set of concepts describing the dance and the expectators, was formed from Ohno’s idiosyncratic dance. Additionally, I dis-formed the performance by introducing diverse, idiosyncratic linguistic bridges.
-
(2023)Maisteritutkielman lähtökohtana on huomio, että tulevaisuusorientoituneena alana sosiaalityön tutkimuksessa ajallisuus ja tulevaan liittyvät näkökohdat ovat jääneet vähälle tarkastelulle. Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, millaista sosiaalityöntekijöiden tulevaan suuntaava ajattelu on huostaanottojen lopettamis- ja jatkamispäätöksissä. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa huostaanoton lopettamiseen ja jatkamiseen johtaneita syitä sekä perehtyä päätöstekstien ajallisuuteen. Tutkielman toimintaympäristö sijoittuu lastensuojelun sijaishuoltoon, ja keskeinen käsitteellinen täsmennys on huostaanoton ymmärtäminen päätöksenä. Tarkastelua ohjaa huostaanottojen lopettamista käsittelevä tutkimus sekä aikatietoisuus. Aika ja ajallisuus muodostavat tutkielman teoreettisen taustan. Tulevaisuuden tavoittaminen päätöksistä on edellyttänyt ajallisuuteen perehtymistä. Tutkielman aineisto koostuu erään Uudenmaan kunnan kaikista vuonna 2019 tehdyistä huostaanoton lopettamis- tai jatkamispäätöksistä. Analyysiin päätyi 56 päätöstä, joista myönteisiä päätöksiä 42 ja kielteisiä päätöksiä 14. Aineistoa on analysoitu sisällönanalyysilla ja diskurssianalyysilla. Diskurssianalyysi on määritelty aikatietoiseksi, sillä erityistä huomiota on suunnattu siihen, miten päätöksissä konstruoidaan tulevaa ajallisesti. Tutkielman tuloksena havaittiin, että nuorten ikäryhmässä huostaanoton lopettaminen on yhteydessä heidän tilanteensa kohenemiseen, kuten käytöksen muutoksiin ja itsenäistymiseen. Pienempien lasten huostaanotto on voitu purkaa vanhempien tilanteen edistymisen vuoksi, esimerkiksi perheen arjen vakautuessa tai vanhemman sitoutuessa hoitoon. Huostaanottoja on jatkettu tilanteissa, joissa huostaanoton perustelut ovat edelleen ajankohtaisia. Päätösten ajallisuus on yhteydessä lineaariseen aikaan, vaikka asiakkaiden kokemuksellinen aika poikkeaa osin rakenteiden ajasta. Lineaarisuus johdattelee myös sosiaalityöntekijöiden tulevaan suuntaavan ajattelun jäljille. Päätöksistä tunnistettiin neljä tulevaisuusdiskurssia eli odotushorisonttia: toiveikas tulevaisuus, epävarma tulevaisuus, riskien leimaama tulevaisuus ja tuleva palvelupolku. Asiakkaiden tulevaisuus aukeaa päätöksissä suhteessa nykyhetkeen ja menneeseen.
-
(2023)Maisteritutkielman lähtökohtana on huomio, että tulevaisuusorientoituneena alana sosiaalityön tutkimuksessa ajallisuus ja tulevaan liittyvät näkökohdat ovat jääneet vähälle tarkastelulle. Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, millaista sosiaalityöntekijöiden tulevaan suuntaava ajattelu on huostaanottojen lopettamis- ja jatkamispäätöksissä. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa huostaanoton lopettamiseen ja jatkamiseen johtaneita syitä sekä perehtyä päätöstekstien ajallisuuteen. Tutkielman toimintaympäristö sijoittuu lastensuojelun sijaishuoltoon, ja keskeinen käsitteellinen täsmennys on huostaanoton ymmärtäminen päätöksenä. Tarkastelua ohjaa huostaanottojen lopettamista käsittelevä tutkimus sekä aikatietoisuus. Aika ja ajallisuus muodostavat tutkielman teoreettisen taustan. Tulevaisuuden tavoittaminen päätöksistä on edellyttänyt ajallisuuteen perehtymistä. Tutkielman aineisto koostuu erään Uudenmaan kunnan kaikista vuonna 2019 tehdyistä huostaanoton lopettamis- tai jatkamispäätöksistä. Analyysiin päätyi 56 päätöstä, joista myönteisiä päätöksiä 42 ja kielteisiä päätöksiä 14. Aineistoa on analysoitu sisällönanalyysilla ja diskurssianalyysilla. Diskurssianalyysi on määritelty aikatietoiseksi, sillä erityistä huomiota on suunnattu siihen, miten päätöksissä konstruoidaan tulevaa ajallisesti. Tutkielman tuloksena havaittiin, että nuorten ikäryhmässä huostaanoton lopettaminen on yhteydessä heidän tilanteensa kohenemiseen, kuten käytöksen muutoksiin ja itsenäistymiseen. Pienempien lasten huostaanotto on voitu purkaa vanhempien tilanteen edistymisen vuoksi, esimerkiksi perheen arjen vakautuessa tai vanhemman sitoutuessa hoitoon. Huostaanottoja on jatkettu tilanteissa, joissa huostaanoton perustelut ovat edelleen ajankohtaisia. Päätösten ajallisuus on yhteydessä lineaariseen aikaan, vaikka asiakkaiden kokemuksellinen aika poikkeaa osin rakenteiden ajasta. Lineaarisuus johdattelee myös sosiaalityöntekijöiden tulevaan suuntaavan ajattelun jäljille. Päätöksistä tunnistettiin neljä tulevaisuusdiskurssia eli odotushorisonttia: toiveikas tulevaisuus, epävarma tulevaisuus, riskien leimaama tulevaisuus ja tuleva palvelupolku. Asiakkaiden tulevaisuus aukeaa päätöksissä suhteessa nykyhetkeen ja menneeseen.
Now showing items 1-7 of 7