Browsing by Subject "akkulturaatio"

This research discusses how macro-level changes like the collapse of the Soviet Union and Estonia’s EU accession have influenced the experiences of Estonians’ living in Finland. The topic is approached with three main research questions. Firstly, have temporal and structural changes influenced Estonians’ lives in Finland. Secondly, what is the influence of the social position and various encounterings on one’s experiences and how one interprets them. Thirdly, how immigrant’s previous life in Estonia and his or her relations with family members and friends influence his or her current situation in the new country of residence. The main theoretical concepts of the study are ethnic identity, otherness, acculturation and transnationalism. The data collected for the study consists of eight interviews of Estonian women living in Finland. The interviews were semi-structured and emphasized informants’ own interpretations and conceptions of the past. The used method, oral history, is interested in the interpretations of the past and the meaning that the happenings have in the present situation and not only the actual happenings. Reminiscence of the past is a way to share experiences and compare them with those of the others’. It is a way to produce interpretations that supplement, comply and criticize public understandings of the past. Oral history and interviews bring forth new standpoints while they concentrate on informants’ own interpretations of the past. The informants have moved to Finland between 1990 and 2007 and their backgrounds and reasons to move vary. During the time frame of the research, there have been some practical changes that have influenced informants’ possibilities to move and to live in Finland. Residence permits, for example, are not needed anymore. In addition, the reasons to move have changed from returning migration to work based migration. At the same time, also attitudes among Finns towards Estonians have developed into a more tolerant direction. Immigration from Estonia to Finland is often temporary and movers do not necessarily have exact plans how long they are going to stay. This has become possible as crossing borders has eased since Estonia’s EU membership. Even though all the informants are women and Estonian, there are, however, differences in their experiences depending on, for instance, the time of the move, social position, occupation, family situation and personality. These variations influence the way in which they explain their experiences and construct their own identity in relation to the others. Besides, also conceptions of one’s own ethnic group and its past have an impact on the self-understanding. According to the interviews, Estonians seem to be a particular immigrant group in Finland that is regarded mainly positively. However, even though they, in general, speak fluent Finnish and there are similarities in the histories of the two countries, the acceptance of immigrants is always relative and depends on the other factors as well. According to this research, various factors influence the ways how informants experience their everyday life situations in Finland, how differently they explain their experiences and construct their own identities through them.

Tavoitteet. Tässä kandidaatin tutkielmassa selvitetään Suomeen muuttaneiden italialaisten ruokatottumuksia ja niiden muuttumista Suomessa asuttuna aikana. Ruokatottumukset ovat tapoja ja toimintaa ruoan ympärillä, mihin lukeutuvat esimerkiksi raaka-aineiden valinta, ruo-anvalmistus ja ateriointi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä haastateltavien ruokatottumukset ovat muuttuneet, mistä ruokatottumuksista he ovat pitäneet kiinni ja mitkä tekijät selittävät näitä muutoksia ja muuttumattomuutta. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä Suomessa asuvaa italia-laista. Haastattelut toteutettiin yksilöteemahaastatteluina maaliskuussa 2020. Kerätty haas-tatteluaineisto analysoitiin teemoittamalla. Tulokset ja johtopäätökset. Haastateltujen ruokatottumukset olivat muuttuneet Suomessa asuttuna aikana. Muutoksia oli tapahtunut etenkin käytetyissä raaka-aineissa, valmistetuissa ruoissa, aikataulussa, perinteissä sekä sosiaalisissa suhteissa ruokatottumusten ympärillä. Vahvimmin muutoksia selittivät raaka-aineiden saatavuus, laatu ja hinta sekä muuttuneet perhesuhteet. Syyt muuttumattomuuden taustalla liittyivät etenkin makuun, tottumuksiin ja muistoihin, perinteisiin sekä ruokatottumuksiin kohdistuviin asenteisiin.

Pro gradu -tutkielmani kohteena ovat inkerinsuomalaiset paluumuuttajat. Tutkielmani tavoitteena on tarkastella paluumuuttajien sosiokulttuurista sopeutumista ja sen etenemistä. Tavoitteena on tämän lisäksi pyrkiä tunnistamaan tekijöitä, jotka vaikuttavat sosiokulttuuriseen sopeutumiseen sekä ennen maahanmuuttoa että sen jälkeen akkulturaatioprosessin aikana. Teoreettisena viitekehyksenä toimii kulttuurin oppimisen teoria, jonka mukaan maahanmuuttajat oppivat kontaktissa valtaväestön kanssa tarvitsemansa taidot elää uudessa kulttuurissa. Oletuksena on, että valtaväestön kanssa käydyn kontaktin määrä ja laatu, suomen kielen taito sekä Suomen ja Venäjän kulttuurien välinen etäisyys ovat yhteydessä paluumuuttajien sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Tutkielman aineisto on kerätty osana sosiaalipsykologian oppiaineen INPRES-projektia vuosina 2008–2011. Aineisto koostuu kolmesta mittauskerrasta, joista ensimmäinen on suoritettu ennen maahanmuuttoa ja toinen sekä kolmas seurantatutkimuksena maahanmuuton jälkeen. Aineisto on analysoitu käyttäen kvantitatiivisia menetelmiä. Analyyseissä on käytetty parittaisia t-testejä, korrelaatiotarkasteluja ja hierarkkista regressioanalyysiä. Jatkoanalyyseissä on lisäksi muutospisteiden avulla tutkittu paluumuuttajien yksilöllistä muutosta sosiokulttuurisessa sopeutumisessa sekä demografisten tekijöiden mahdollista yhteyttä tähän. Vastaajien sukupuolen, iän ja koulutustason yhteyttä sosiokulttuuriseen sopeutumiseen liittyvien ongelmien määrään tarkasteltiin ristiintaulukoiden ja χ2-testien avulla. Paluumuuttajien sosiokulttuurisessa sopeutumisessa ei ollut eri mittauskerroilla tilastollisesti merkitsevää muutosta ryhmätasolla. Ennen maahanmuuttoa mitattu suomen kielen taito sekä kulttuurien arvioitu etäisyys olivat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä paluumuuttajien sosiokulttuuriseen sopeutumiseen kolmannella mittauskerralla. Myös maahanmuuton jälkeen mitatussa kielitaidossa tapahtunut muutos oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä sosiokulttuurisen sopeutumisen kanssa. Suomalaisten kanssa käydyn kontaktin laatu ja määrä eivät olleet yhteydessä sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Jatkoanalyysien perusteella yksilöiden sosiokulttuurisessa sopeutumisessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa sukupuolen, iän eikä koulutustason perusteella. Pääosin tulokset eivät olleet linjassa aiemman tutkimuksen kanssa.

Maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvanut 1980-luvulta vuoteen 2017 mennessä viisitoistakertaiseksi. Intialaisten määrä Suomessa on lisääntynyt tasaisesti vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Suurin muuttosyy intialaisilla on työ ja heidän merkityksensä Suomen työmarkkinnoilla onkin kasvanut. Intialaisten akkulturaatiota on tutkittu vasta varsin vähän. Akkulturaatiotutkimus on keskittynyt pitkään pakolaisten ja paluumuuttajien akkulturaation tutkimiseen. Koska suurin osa pakolaisista on tullut muslimimaista, on uskontoon liittyvä akkulturaatiotutkimuskin luonnollisesti keskittynyt muslimeihin. Pro gradu -tutkielmani tarkastelee intialaisten maahanmuuttajien akkulturaatioasenteita ja sopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä näiden eroja intialaisten etnisten uskontojen (hindut, sikhit ja jainalaiset), universaalien uskontojen (kristityt, muslimit ja henkisyyttä harjoittavat) ja uskonnottomien (ateistit ja agnostikot) sisällä. Tutkimusmetodina käytettiin lomaketutkimusta, joka toteutettiin marraskuussa vuonna 2016 Indians in Finland Facebook-ryhmässä. Lomaketutkimuksessa hyödynnettiin mixed methods research (MMR) -menetelmää. Kvalitatiivisen aineiston analyysissä hyödynsin temaattista sisällönanalyysiä, joiden vastauksia tarkastelin Berryn akkulturaatioteorian läpi. Tutkimus heijastelee intialaisten Facebook-käyttäjien sisällä koettua sopeutumista suomalaiseen kulttuuriin. Tutkimukseen vastasi 145 henkilöä ja heistä 116 oli 23-35-vuotiaita, jotka olivat muuttaneet Suomeen opiskeluiden tai työn vuoksi. Miehiä vastaajista oli 112 ja naisia 33. Yli puolet vastaajista oli asunut Suomessa 1-4 vuotta. Integraatio oli merkittävin akkulturaatioasenne vastaajien joukossa. Akkulturaatioaste oli alhaisin etnisten uskontojen ryhmässä ja paras uskonnottomien ryhmässä. Akkulturaatioasenteista etnisten uskontojen parissa vaikuttavat separaatio- ja integraatioasenteet. Separaatioasenne tässä ryhmässä esiintyi todennäköisemmin miehillä, jotka olivat muuttaneet Suomeen työn vuoksi. Universaalien uskontojen ja uskonnottomien ryhmässä assimilaatio- ja integraatioasenteet olivat tavallisimmat. Universaalien ryhmässä tavattiin viitteitä myös marginalisaatiosta. Integraatioasenne oli todennäköisin uskonnottomilla. Etnisten uskontojen ja universaalien uskontojen ryhmässä kulttuurien kohtaamiseen liittyvän kriisin laukaisi 7-9 vuoden tienoilla tapahtuva päätös Suomeen jäämisestä. Maahanmuuton alkuvaiheessa esiintyvää ihannointivaihetta ilmeni eniten universaalien uskontojen ryhmässä, mutta myös yksittäistapauksina etnisten uskontojen parissa. Uskonnottomien ryhmässä ihannointivaihetta ei näyttänyt esiintyvän. Intialaisen kulttuurin merkitys ja etninen identiteetti olivat voimakkaampia etnisten uskontojen ryhmän naisilla, jotka ovat muuttaneet Suomeen puolison tai perheen vuoksi. Haasteet sopeutumisessa liittyvät kulttuurien väliseen etäisyyteen. Ihmissuhteiden luomista suomalaisiin pidettiin vaikeana. Intiasta kaivattiin perhettä, sukulaisia, festivaaleja sekä intialaista ruokaa. Vastaajiien kokemat muutokset maahanmuuton jälkeen liittyivät kasvuun ihmisenä sekä suvaitsevaisuuden ja luonnon arvostuksen lisääntymisenä.

Yleisen sosiologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma käsittelee venäjänkielisten nuorten sosiaalista integraatiota Helsingissä. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, miten kieli kulttuurisena järjestelmänä toimii venäjänkielisten nuorten sosiaalisen integraation prosesseissa. Maahanmuuttoa pidetään yhtenä suomalaista yhteiskuntaa nopeasti muuttavana ilmiönä. Julkisessa keskustelussa kannetaan huolta maahanmuuttajien kiinnittymisestä yhteiskuntaan. Erityisesti ollaan kiinnostuneita ns. toisen polven maahanmuuttajista ja heidän kiinnittymisestään. Huoli sosiaalisen kiinnittymisen ongelmista nousee esiin esimerkiksi puheessa nuorten syrjäytymisestä tai yhteiskunnallisen rauhan säilymisestä ja on sanottu, että maahanmuuttajien lasten kohdalla mitataan suomalaisen yhteiskunnan kyky tarjota tasavertaiset mahdollisuudet ja integroida tänne tulevat henkilöt. Venäjänkieliset ovat Suomen suurin kielivähemmistö, vuonna 2013 Suomessa asui 66 379 venäjänkielistä henkilöä. Helsingissä heistä asui 15 341, mikä on reilu viidennes Helsingin vieraskielisistä. Tutkimuksen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja kulttuurintutkimus. Tutkimusteoreettinen lähtökohta on nuorisotutkimus ja maahanmuuttotutkimus. Tutkimuksen keskeiset teoreetikot ovat integraatiota tutkiva funktionalisti Talcott Parsons sekä kulttuuria ja identiteettiä analysoiva Stuart Hall. Parsonsin sosialisaation käsitettä suhteutetaan maahanmuuttotutkimuksessa käytettyyn akkulturaation käsitteeseen, jonka avulla kuvataan rakenteellisia seikkoja. Hallin identiteettiteoretisoinnilla paikannetaan erityisesti tutkimuksen subjektia. Näiden teorioiden avulla rakennetaan viitekehys tutkimuksen empiirisen osan perustaksi. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti ja teoriasidonnaisesti. Tutkimukseen haastateltiin Spinnu-toiminnassa mukana olleita nuoria. Spinnu on kohdennettua nuorisotyötä, johon valikoituvien nuorten on arvioitu olevan syrjäytymisriskissä sosiaalisen integraation ongelmien vuoksi. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemän venäjänkielisen nuoren puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen mukaan kieli kulttuurisena merkitysjärjestelmänä toimii ryhmärajaajana inklusiivisesti, eksklusiivisesti ja integratiivisesti sosiaalisen kiinnittymisen prosesseissa. Merkitykselliset ihmissuhteet sekä mahdollistavat että vaikeuttavat sosiaalisten sidosten ja syntymistä ja vahvistumista. Venäjänkielisten nuorten tapauksessa äidinkieli yhtäältä liittää perheeseen, sukuun sekä laajempaan venäläisyyteen kasvokkain ja abstraktimmin. Toisaalta kieli toimii eksklusiivisena: suomalaisuus rakentuu kielen, kansallisuuden ja kansalaisuuden yhteenkietoutumaksi, joka näyttäytyy usein suljettuna kategoriana. Integratiivisesti kieli toimii silloittavana, jolloin se näyttäytyy esimerkiksi resurssina muiden kulttuurien ymmärtämisessä. Sosiaalinen integraatio vuorovaikutteisina prosesseina on tilannesidonnaista. Integraation kannalta keskeistä on henkilön oma tulkinta tilanteesta, tässä tutkimuksessa erityisesti kielitaustaan liittyvät tulkinnat. Haastatellut nuoret tunnistavat vallitsevia kulttuurisia hierarkioita ja pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan muovaamaan niitä. Keskeistä on identiteetin joustavuus ja tilannesidonnaisuus, mikä mahdollistaa sosiaalisen kiinnittymiseen.

Objectives. This study examines school experiences of young people with immigrant background. More precisely the feeling of togetherness in school. The theoretical ground of this study is built around the concepts, theories and previous studies that cover immigration in the Finnish school system. Research questions are: Does a young person with immigrant background feel that they are part of their schools community? Which are the factors that have an impact on the feeling of togetherness? Methods. The material of the study was gathered by a half structured interview. There were three interviewees all of them men of legal age with immigrant background. The interviews were analyzed using analysis of the content by searching for comments that fit to certain themes. Analysis of the content originated from the material. The interviews were put together into a summary and by that summary the results were combined to previous research results. Results and conclusions. The results have shown that young people with immigrant background had a strong feeling of togetherness in their schools. Social relationships were a crucial part of feeling of togetherness. The interviewees also emphazised the significance of hobbies and language skills in their speech. The participants of this study had had a positive school experience and they had been prosperous in their studies. Previous research has shown that the feeling of togetherness is connected to being successful in school.

Aims. The student bodies in Finnish schools have diversified and have become more multicultural. Hence, teachers require understanding of the processes involving interculturality, tools for engaging in intercultural interaction and skills for working in an intercultural classroom. Yet, our understanding of the adaptation of migrant children to culturally varying demands still remains scarce. This research aims to address this gap and focuses on how an immigrant or a multicultural child adapts to living in between cultures. The research question is examined in terms of the cultural values with regard to traits of temperament and the Temperament-Context Goodness-of-Fit theory in which the context is analyzed through the theory of Developmental Niche. As a complementary theory, the acculturation theory is used to offer a vantage point and research data concerning the process of cultural adaptation. Methods. A Literature review has been utilized as a method of this research. As a complementary method, rational reconstruction has been utilized to analyze differing theories and research data. The research material in this study consists of journal articles from the temperament-context research and complemented with research data concerning acculturation. Results and Conclusions. The results of this study shows that culturally varying values concerning temperament traits are considered to be obvious, though research concerning this assertion are scarce. The analysis of the research data indicates that culturally differing values concerning temperament traits may have an impact on the adaptation of immigrant children in different contexts. Based on the results of this work, it can be demonstrated that there is need for further study on the effects of cultural values to temperament traits within the acculturation theory for understanding adaptation. The results also indicate that there is a need for facilitating temperament-context Goodness-of-Fit in order to prevent adjustment problems.

Tutkielmassa tarkastellaan liikuntatoimintaan osallistumista Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten naisten akkulturaation tukena. Teoreettisena viitekehyksenä toimii akkulturaatioteoria, kulttuurishokin ABC-malli ja kontaktihypoteesi. Aineistona oli viisi fokusryhmähaastattelua ja kolme teemahaastattelua. Yhteensä haastatteluihin osallistui 26 naista kymmenestä eri kieli- ja kulttuuriryhmästä. He olivat asuneet Suomessa keskimäärin 15 vuotta. Tarkoituksena oli tutkia naisten kokemuksia ja kohtaamisia liikuntatoiminnassa sekä niiden yhteyksiä psykologiseen, sosiokulttuuriseen ja sosiaalipsykologiseen sopeutumiseen. Naiset osallistuivat Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman kehittämishankkeen liikuntaryhmiin Espoossa ja Vantaalla. Analyysimenetelmänä on temaattinen analyysi, jota hyödynnetään sekä aineistolähtöisesti että teoriaohjaavasti. Aineistosta on löydettävissä viisi eri teemaa, jotka muodostuvat 12 erilaisesta koodiryhmästä. Haastateltavat osallistuivat liikuntatoimintaan, koska halusivat kohentaa terveyttään, omaksua ja ylläpitää terveellistä elämäntapaa sekä vaalia sosiaalisia suhteita. Lisäksi liikunta näyttäytyi merkityksellisenä välineenä uuden elämän rakentamisessa Suomessa. Liikuntatoimintaan hakeuduttiin myös sen itseisarvon ja liikunnallisten onnistumisten vuoksi. Liikuntatoimintaan osallistuminen tuki Suomeen muuttaneiden naisten psykologista, sosiokulttuurista ja sosiaalipsykologista sopeutumista. Huomionarvoista oli, että eri sopeutumisen muodot tukivat toinen toistaan. Sosiokulttuurisen ja sosiaalipsykologisen sopeutumisen näkökulmasta mielenkiintoista on terveyden ja liikunnan lukutaidon omaksuminen, josta kertoivat Lähi-Idästä ja Afrikasta muuttaneet naiset. Sosiaalipsykologiseen sopeutumiseen vaikuttivat myös haastateltavien kokemukset liikuntaryhmässä koetuista sosiaalisista suhteista sekä ryhmään kuulumisesta. Haastateltavat kokivat liikuntaryhmässä vertaissuhteet omaan kieli- ja kulttuuriryhmään tärkeiksi. Myös muiden vähemmistöön kuuluvien naisten vertaistuki, ystävyys ja kohtaamiset olivat haastateltaville merkityksellistä. Samastumisen kohteena olivat ulkomaalaistaustan lisäksi äitiys ja naissukupuoli. Liikunnan positiiviset fyysiset ja psyykkiset terveysvaikutukset sekä liikunnassa koettu välitön ilo ja onnistumisen kokemukset tukivat haastateltavien psykologista sopeutumista. Psykologiseen sopeutumiseen vaikutti myös se, että maahanmuuton alkuvaiheessa liikunta koettiin tärkeänä uuden mielekkään elämän rakennuspalikkana. Myös liikunnan merkitys kokonaisvaltaisemman terveellisen elämäntavan tukipilarina voidaan katsoa olevan yhteydessä psykologiseen sopeutumiseen. Kontaktia kantaväestön kanssa tapahtui vielä varsin vähän liikuntatoiminnassa. Monessa tutkimuksessa mukana olleessa liikuntaryhmässä oli pääosin tai ainoastaan mukana Suomeen muuttaneita liikkujia. Tulevaisuudessa liikunnan edistämistyössä kohderyhmien määrittelyissä tarvitaan intersektionaalista lähestymistapaa, jolloin henkilön etninen tai maahanmuutto -tausta eivät ole keskiössä. Jo liikuntaryhmien markkinoinnissa tulee rakentaa yhteistä kattoidentiteettiä eri väestöryhmien välille käyttämällä kaikille sopivia ilmaisuja ja väestön moninaisuutta ilmentäviä kuvia. Yhtymäkohtia voisi löytyä eri elämänkulkuun liittyvistä tekijöistä sen sijaan, että yhteinen nimittäjä liittyy etnisyyteen tai maahanmuuttoon. Näin olisi mahdollista luoda kontaktihypoteesille edellytykset käytännössä. Lisäksi on tärkeää, että toiminnassa tuetaan osallistujien vuorovaikutusta ja tuetaan yhteishengen muodostumista kontaktihypoteesin edellytyksiä vahvistaen.

Purpose The aim of this study is to examine the mental and social well-being of adolescents with an immigrant or culturally diverse background attending the final grades of secondary school. The focus of the analyses regarded comparison between first- (1st gen) and second-generation (2nd gen) immigrants based on depression and anxiety symptoms as well as experiences of social acceptance and rejection, the possibility to discuss personal concerns with someone and the possibility to discuss personal matters with parents. The association of these social factors as well as the immigrant background on the depression and anxiety symptoms was analysed. Internationally research results for 1st and 2nd regarding well-being have been contradictory, and in the USA researchers have been puzzled by the so-called immigrant paradox where, contrary to the theory of acculturation, 1st gen have been scoring higher in well-being measures relative to 2nd gen. This study builds its theoretical background in acculturative theory and research, which provides tools for examining the causes and consequences of well-being differences in 1st and 2nd generation adolescents with an immigrant background. The study explores ways to promote the well-being of culturally diverse adolescents in schools. Methods The data used in this study was acquired from the School Health Promotion survey 2017, comprising the data of 8th and 9th graders (N = 73 690). Mental well-being was assessed with PHQ-2 and GAD-7 scales. Social well-being was measured by a sum variable measuring experience in rejection and social acceptance, the possibility to discuss one’s concerns with someone and the possibility to discuss one’s personal matters with parents. Cross-tabulation, Welch’s T-test and logistic regression analysis was used in the data analyses. Results 1st gen showed significantly more mental health symptoms compared to 2nd gen. Furthermore, 1st gen scored lower on all social welfare measures. This is in line with the expectations of the acculturation theory, and thus immigrant paradox was not manifested in this study. As many as 42,1% of 1st gen report that they couldn’t discuss one’s worries to anyone and over a fifth of them hardly ever talked about their personal matters with their parents. In particular, social rejection hampered mental well-being, whilst experiences of social acceptance as well as the possibility to discuss with parents promoted mental well-being.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää maahanmuuttajien akkulturaatioasenteita työpaikalla, sekä kantaväestön näkemyksiä maahanmuuttajien akkulturaatioasenteista. Lisäksi tavoitteena oli tutkia löytyykö akkulturaatioasenteiden ja hyvinvoinnin väliltä yhteyksiä. Tutkimuksessa eroteltiin akkulturaatiostrategiat kahteen osa-alueeseen: käytännössä toteutettuihin ja ideaalisina pidettyihin. Näin ollen tutkimusasetelma mahdollisti vertailun sekä maahanmuuttajien ja kantaväestön näkemysten välillä, että ideaalin ja käytännön välillä. Tutkimuksen aineistona käytettiin Työterveyslaitoksen 'Monikulttuuriset työyhteisöt' –nimikkeen alla vuosina 2006-2007 eräässä kuljetusalan yrityksessä kerättyä aineistoa. Tutkimusjoukko piti sisällään 369 henkilöä: 186 kantaväestön edustajaa ja 183 maahanmuuttajaa. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin SPSS 18.0 for Windows-ohjelmaa. Tutkimustulosten perusteella maahanmuuttajien käytännön ja ideaalisten akkulturaatiostrategioiden välillä ei ole eroa, mutta kantaväestön näkemyksissä ideaali ja käytäntö eroaa selvästi. Suurin ero on assimilaation – sulautumisen – kohdalla. Kuusi prosenttia kantaväestön edustajista katsoo maahanmuuttajien sulautuneen työpaikalle, mutta lähes joka kolmas toivoisi, että maahanmuuttajat sulautuisivat työpaikalle. Ero on lähes viisinkertainen. Vertailtaessa maahanmuuttajien ja kantaväestön edustajien näkemyksiä maahanmuuttajien käytännössä toteutuneita akkulturaatiostrategioita suurin ero on separaation – vain lähtömaan kulttuurisissa tavoissa pitäytymisen – kohdalla. Vain joka kymmenes maahanmuuttajista näkee separoituneensa, mutta joka neljäs kantaväestön edustaja näkee, että työpaikan maahanmuuttajat ovat separoituneet, eli toimivat vain oman lähtömaansa kulttuurin tavoin, eivätkä ole omaksuneet suomalaisia kulttuurisia tapoja. Vertailtaessa maahanmuuttajien ja kantaväestön näkemyksiä ideaalisista akkulturaatiostrategioista näkyvin ero on assimilaation – sulautumisen – kohdalla. Maahanmuuttajista assimilaatiota pitää parhaana – toivottavimpana – vaihtoehtona vain joka kymmenes; kun taas kantaväestön edustajista noin joka kolmas toivoo, että maahanmuuttajat assimiloituisivat, eli toimisivat vain suomalaisten tapojen mukaan. Käytännössä omaksuttujen akkulturaatiostrategioiden ja hyvinvoinnin (työpaikalla) väliltä ei yhteyksiä löytynyt, mutta ideaalisina pidettyjen akkulturaatiostrategioiden ja hyvinvoinnin väliltä maahanmuuttajien kohdalla yhteys löytyi. Ne maahanmuuttajat, jotka pitävät separaatiota – lähtömaan kulttuurisissa tavoissa pitäytymistä – parhaana akkulturaatiostrategiana, voivat huonommin kuin muut. Ero on yli seitsenkertainen. Hyvinvoinnin ja maahanmuuttajan lähtömaan väliltä löytyi myös yhteys luokitellessa maahanmuuttajat Euroopan sisä- ja ulkopuolelta tulleisiin: Euroopan ulkopuolelta tulleet voivat paremmin kuin sisäpuolelta tulleet.