Browsing by Subject "aktivointi"

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Author - Ritva Pernanen Työn nimi – Arbetets titel – Title Aktiivinen kansalainen? Kuntouttavan työtoimintalain (L 189/2001) valmisteluprosessiin liittyvät eduskuntakeskustelut Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 + Liite Tutkielman kohteena on kuntouttavaa työtoimintaa koskevaan lainvalmisteluprosessiin (L 189/2001) liittyvät eduskuntakeskustelut. Kyseessä on yksittäiseen lakiesitykseen (HE 184/2000) kohdistuva tapaustutkimus. Lain kohderyhmään kuuluvat erityisesti ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat samanaikaisesti sekä työvoima- että sosiaalihallinnon asiakkaita. Työssä tarkastellaan yhtäältä sitä, mitkä lakiesityksen kannalta keskeiset aihealueet hallitsivat keskusteluja ja toisaalta sitä, millainen kuva lain kohderyhmästä välittyy keskustelujen kautta ja miten poliittiset päättäjät pyrkivät saavuttamaan lain tavoitteet. Lakialoite sijoittuu historiallisesti ajankohtaan, jolloin Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unionin jäseneksi ja ryhtynyt toteuttamaan aktivointipolitiikkaa. Aktiivinen sosiaalipolitiikka oli yksi väline, jolla hallitus pyrki saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimusaineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista, jotka koskevat kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää lainvalmisteluprosessia. Ensisijainen analyysikohde on lainvalmisteluun liittyvät eduskuntakeskustelut. Tutkielma pohjautuu tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Lainvalmistelukeskustelujen hallitsevin teema on talous, erityisesti uusliberaalia talouspoliittista suuntausta edustava diskurssi. Eriarvoisuus on toinen hallitsevista keskusteluaiheista, sen keskiössä ovat taloudellinen – ja palvelujärjestelmien tuottama eriarvoisuus. Tulos ei ollut yllätys, koska talous ja eriarvoisuus kietoutuivat keskusteluissa monin tavoin toisiinsa. Eriarvoisuutta tuottavien tekijöiden taustalla vaikuttivat yleensä taloudelliset motiivit. Mielikuvaa kohderyhmästä konstruoivat erityisesti seuraavat diskurssit: normaali - poikkeavuus- ulottuvuudella operoiva tarkastelutapa, sitouttamisteemaan sisältynyt sopimuksellisuus ja syyllistäminen. Kohderyhmän kuvaa muokanneiden keskustelujen tuloksena ryhmästä rakentui kaksi toisistaan poikkeavaa mielikuvaa, jotka ilmentävät kahta vastakkaista suhtautumistapaa kohderyhmään: ”keppimalli” ja ”osallistava malli”. ”Keppimallin” ja ”osallistavan mallin” välinen ero tiivistyy työttömyyden syihin. ”Keppimallin” omaksuneet edustajat näkevät työttömyyden syyn olevan työttömässä, hänen ominaisuuksissaan. ”Osallistavat” edustajat katsovat työttömyyden olevan yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä johtuva ongelma. Keskustelijoiden enemmistö kannatti ”osallistavaa mallia”. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itse lakiesitys tukee monessa suhteessa ”keppimallia”. Esitys sisälsi osallistavalta kannalta tarkasteltuna ”ongelmallisia” lähtökohtia, jotka vaikuttivat kohderyhmästä rakentuvaan mielikuvaan. Yksi niistä on oli lain leimaava nimi, jossa sana ”kuntouttava” medikalisoi kohderyhmän vajaakuntoiseksi. Medikalisointi tekee työttömästä poikkeavan ja työttömyydestä henkilökohtaisen, lääketieteellisen ongelman sen sijaan, että se nähtäisiin yhteiskunnan rakenteellisena ilmiönä. Toinen vastaavanlainen piirre esityksessä on aktivointisuunnitelman sopimuksellinen muoto, joka siirtää työttömyyttä koskevaa vastuuta viranomaisilta yksilöille. Vastuun mukana siirtyy myös syyllisyys työllistymisen epäonnistumisesta yksilölle. Edellä konstruoidun ”syyllisyysolettaman” perusteella lakiesitys antaa ikään kuin ”luvan” lain kohderyhmän kurittamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä esitykseen sisältyvien sanktioiden ja vastikkeellisuusvaatimusten oikeuttamista. Aktivointipolitiikan taustalla olevat taloudelliset vaikuttimet selittävät lakiesityksen tavoitteita, ”ongelmakohtia” sekä talouden ja eriarvoisuuden samanaikaista läsnäoloa lainvalmistelukeskustelujen hallitsevina teemoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords

Viimeisten vuosikymmenien aikana aktiivisesta työvoimapolitiikasta on tullut tärkeä vertailevan hyvinvointivaltiotutkimuksen kysymys, kun kehittyneet hyvinvointivaltiot ovat toteuttaneet yhä enemmän reformeja työllisyyden kohentamiseksi. Siinä missä suuressa osassa tätä tutkimusta hyvinvointivaltioiden korostetaan kehittyvän kohti uusliberaalia aktivointityyliä, osoitetaan tässä tutkimuksessa kolmen hyvinvointimallien ideaalityyppeinä pidetyn tapauksen lähentyneen sosiaalidemokraattista aktivointilogiikkaa. Tutkimus rinnastuu teoreettisesti kahteen hyvinvointivaltioiden dynamiikkaa eri tavoin selittävään kirjallisuushaaraan. Näistä ensimmäisessä hyvinvointivaltioiden politiikkojen katsotaan säilyvän toisistaan erottuvina, koska niiden kehitystä ohjaa polkuriippuvuus ja muut hyvinvointivaltioiden vakautta aiheuttavat mekanismit. Toisen näkökulman mukaan näiden polkujen ja mekanismien merkitys on heikentynyt eri valtioille yhteisten haasteiden ja ylikansallisen poliittisen yhteistyön myötä. Tästä syystä eri maiden politiikkojen välisten erojen tulisi kaventua eli konvergoitua. Näitä oletuksia testataan tässä tutkimuksessa vertailemalla Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan aktiivisia työvoimapolitiikkoja vuosina 2013–2018 keskittyen niissä hyödynnettyihin aktivoinnin kannustimiin. Analyysi perustuu laadullisen LABREF-tietokannan aineistoon tapausmaiden toteuttamasta 41:stä aktiivisen työvoimapolitiikan reformista, jotka koodattiin kahdeksaan kannustinkategoriaan. Näitä kannustimia vertaillaan niin kutsuttua parilähestymistapaa hyödyntämällä sen määrittämiseksi, onko niiden käytössä havaittavissa maiden välisten erojen jatkumista, eriytymistä tai kaventumista. Kannustimien vertailussa tarkastellaan kahta ulottuvuutta: niiden läsnäoloa sekä lukumäärää. Tutkimuksen tulosten perusteella kaikki tapausmaat ovat hyödyntäneet pääosin kannustimia, jotka ovat linjassa niiden hyvinvointivaltiomallien perinnön kanssa. Tähän on kuitenkin merkittäviä poikkeuksia. Sekä Saksan että Yhdistyneen kuningaskunnan politiikoissa on hyödynnetty huomattavasti inhimillisen pääoman kehittämiseen tähtääviä kannustimia, jotka ovat linjassa sosiaalidemokraattisen aktivointilogiikan kanssa. Tapausmaiden välillä onkin havaittavissa osittaista konvergenssia kohti tätä kannustintyyppiä. Tapausmaiden toteuttamissa politiikoissa merkittävässä osassa ovat myös sekä työmarkkinoiden kysyntä- että tarjontapuoleen kohdistuvat kannustimet. Angloamerikkalaisista maista tutut työnhaun velvoittavuutta ja sanktioita kasvattavat kannustimet ovat sen sijaan merkittävässä osassa ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan reformeissa, eikä niiden kasvavalle merkitykselle muodostu tukea tämän tutkimuksen viitekehyksessä. Kokonaisuutena tarkasteltuna tutkimuksessa ei löydetä viitteitä myöskään tapausmaiden kannustimien välisten erojen laaja-alaisesta kasvamisesta tai kaventumisesta, vaikka yksittäisten kannustimien kohdalla tällaisia kehityksiä esiintyy.

Työvoiman työkykyisyyden merkitys tulee painottumaan lähitulevaisuudessa, sillä huoltosuhteen muutoksen vuoksi nykyistä useamman työikäisen panos työelämässä tarvitaan. Vähintään 11 päivän työkyvyttömyydessä maksetaan useimmissa tilanteissa Kansaneläkelaitoksen sairauspäivärahaa. Mikäli hoidon yhteydessä on tarve sairauspoissaololle, muodostaa sairauspoissaolo yleensä suurimman osan hoidon kustannuksista. Monikanavarahoituksen vuoksi sairauspäivärahalla olemisesta muodostuu kustannuksia Kansaneläkelaitokselle, työnantajalle, vakuutetulle itselleen ja veromenetysten vuoksi myös julkiselle taloudelle. Tutkielmassa tarkastellaan asiantuntijoiden näkemyksiä sairauspäivärahakäytännön toimivuudesta, sen mahdollisista ongelmista sekä ratkaisukeinoista toimivuuden parantamiseksi. Lisäksi tarkastellaan asiantuntijoiden näkemyksiä niin sanottujen aktivoivien toimien soveltumisesta sairauspäivärahakäytäntöön. Aiempaa tutkimusta asiantuntijoiden näkemyksistä suhteessa suomalaiseen sairauspäivärahakäytäntöön ei ole juuri olemassa. Aktivoivalla sosiaalipolitiikalla on tutkimuksissa tarkoitettu sosiaalipolitiikan ja työllisyyspolitiikan välimaastoon sijoittuvia toimia, joilla työttömiä on tukitoimien ja sanktioiden avulla pyritty saamaan mukaan työelämään ja sosiaaliturvan kustannuksia on pyritty vähentämään. Työttömien aktivoinnista on paljon tutkimusta, mutta työkyvyttömien ja sairauspoissaolojen osalta tutkimusta ei juuri ole tehty. Tutkimuskysymykset olivat: 1) toimiiko nykyinen Kelan sairauspäivärahakäytäntö asiantuntijoiden mielestä ja millaisia ongelmia siihen mahdollisesti liittyy? 2) Mitä tekijöitä asiantuntijoiden mielestä on sairauspäivärahakausien pitkittymisen taustalla? 3) Mitä mieltä asiantuntijat ovat yksilöön tai rakenteisiin kohdistuvista aktivoivista toimista ratkaisukeinoina sairauspäivärahakauden pitkittymiseen tai esittävätkö he muita ratkaisuehdotuksia sairauspäivärahakäytännössä mahdollisesti havaittuihin ongelmiin? Tutkielman aineistona oli viisi asiantuntijahaastattelua, joista tehtiin laadullinen, induktiivinen sisällönanalyysi. Haastatteluissa käytettiin virikkeitä. Tutkielman keskeinen tulos oli se, että haastatellut asiantuntijat toivoivat sairauspäivärahakäytäntöön kohdistuvan nykyistä enemmän hallintaa. Tällä tarkoitetaan toimia, joilla sairauspäivärahaan liittyviä käytäntöjä ohjattaisiin nykyistä paremmin. Ohjausta voisivat toteuttaa useat eri tahot, kuten valtion tutkimus- ja asiantuntijalaitokset, Kansaneläkelaitos, terveydenhuollon koulutus- ja tutkimusorganisaatiot, potilasyhdistykset, työnantajat ja viime kädessä lakien säätäjätkin. Tulosten perusteella asiantuntijat kaipasivat useiden eri tahojen ja instituutioiden aktivoimista sairauspäivärahakäytännön toimivuuden kehittämiseksi, mutta he eivät juuri kannattaneet sairauspäivärahalla oleviin yksilöihin kohdistuvia aktivoivia toimia. Tutkimustulokset tarjoavat uutta tietoa sairauspäivärahakäytännön ongelmakohdista sekä mahdollisista ratkaisuista ja tuloksia voidaan hyödyntää sairauspäivärahakäytännön uudistamisessa osana suomalaisen sosiaaliturvan uudistamista.

Objectives. The research task of this study is to analyze and interpret how online e-learning materi-als focusing on the ideation and design of crafts are suitable for primary school craft education and its planning. Applicability is assessed by examining how the selected e-learning materials support the different stages of the planning process, meet the curriculum requirements, and by assessing the pedagogical quality of the selected e-learning materials. The theory section introduces the concept of holistic craft process and, in particular, the activation, ideation and design phases as part of this process. Pedagogical models of teaching and learning crafts affect the interpretation of the results. The quality criteria produced for the production and quality assessment of e-learning materials were modified to meet the expectations set by teachers for the learning material and the special needs of craft education. These modified criteria were used in the study of the pedagogical quality of the material Methods. In this master’s thesis I studied the e-learning materials available online related to the ide-ation and design of crafts. The on-line resources selected for study were Punomo, Työkaluja käsityön suunnitteluun and Kisälli 1–6, produced by SanomaPro. From these resources, I analyzed all content directly related to ideation and design, as well as assignments where the assignment in-volved elements of ideation and planning. There were a total of 211 pages or assignments to be studied. The pages were analyzed with the help of content analysis and using an analysis framework formed through theory and familiarization with the material. Results and conclusions. For the first and second stages of a holistic craft process, activation and ideation, the pages provided quite scant support. Instead, a lot of material and tasks were found for aesthetic and technical design. Very few pages had content pertaining materialization. The assign-ments also encouraged mainly independent work. Although the pages otherwise implemented the requirements of the curriculum, the use of ideas and diverse experiences and sources of inspiration remained insufficient for the requirements of the curriculum. The e-learning material found online was mainly of excellent pedagogical quality. The content was easy to use and is helpful for teachers in planning lessons.

Tutkielmassa tarkastellaan työvoimapoliittista koulutusta osana suomalaista työvoima- ja aktivointipolitiikkaa. Innoituksena tutkimukselle toimi erityisesti vuosien 2018-2019 aktiivimalli, mutta aktivointipolitiikkaa on harjoitettu Suomessa jo ennen aktiivimallia ja myös sen jälkeen. Aktivointipolitiikkaa on tutkittu enimmäkseen taloustieteen näkökulmasta ja työvoimapoliittinen koulutus on mainittu yleensä vain yhtenä vaihtoehtona useista aktivointitoimista. Tässä tut-kielmassa tutkimuskysymyksiä ovat millaisia vaikutuksia ja seurauksia työvoimapoliittisesta koulutuksesta on ollut ja millaisia ongelmia ja haasteita työvoimapoliittisessa koulutuksessa on osoitettu. Tutkimuksen metodina käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineistona oli useita aktivointia ja koulutusta käsitteleviä tutkimuksia. Aineistossa on mukana sekä yliopistotason tutkimuksia että eri hallinnonalojen tuottamia dokumentteja, sillä erityisesti koulutuksen näkökulmasta aiheesta on kirjoitettu vähän. Aktivointi ja työvoimapoliittinen koulutus näyttäytyivät sinänsä neutraaleina asioina. Aktivoinnin keinot eivät kuitenkaan aina kohdanneet työttömien ja yhteiskunnan tarpeita, vaan aktivointiin vaikuttivat monesti enemmän erilaiset oletukset ja ennakkoasenteet työttömiä ja työttömyyttä kohtaan. Työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistuneet työttömät vaikuttivat työllistyvän hyvin, mutta siihen osallistuvat työttömät olivat yleensä jo ennestään muita työttömiä paremmassa työmarkkina-asemassa.

Pro gradu -tutkielma tarkastelee aktiivisen työvoimapolitiikan strategian kehitystä sen alku-ajoista nykypäivän käytäntöihin. Kiinnostuksen kohteena on taustateorian lähtökohtiin pohjaavien käytännön toimenpiteiden kehitys ja soveltaminen. Työvoimapolitiikan ja työttömyyden suhde on keskeinen. Tutkimus käsittelee myös aktiivisen sosiaalipolitiikan muutosta sekä aktivoinnin vaikuttavuutta.

Sosiaalisen investoinnin idea liittyy länsimaisten hyvinvointivaltioiden uudistamisesta 1990-luvulta lähtien käytyyn keskusteluun. Keskustelussa on esitetty, että sosiaaliturvajärjestelmien painopistettä tulisi muuttaa passiivisista sosiaalieduista ihmisten aktivointiin ja heidän kykyjensä vahvistamiseen. Tarve sosiaalipolitiikan uudelle suunnalle on liitetty talouskasvun hidastumiseen, väestön huoltosuhteen muutokseen sekä politiikkaa ohjaaviin uusiin ideoihin. Tutkielman tavoitteena on kuvata sosiaalisen investoinnin käsitteen muodostumista ja sen saamia keskeisiä painotuksia eurooppalaisissa sosiaalipolitiikan alan lehtiartikkeleissa 2000-luvulla. Tutkielman perustana on sosiaalisen konstruktionismin käsitys maailman ja tiedon luonteesta, jonka mukaan käsitteet muokkaavat maailmaa, eivätkä pelkästään kuvaa sitä. Tutkielma liittyy myös 2000-luvulla käytyyn keskusteluun ideoiden merkityksestä hyvinvointivaltioiden uudistamisessa. Tutkielmassa hyödynnetään käsiteanalyysia sosiaalisen investoinnin kuvaamisessa. Aineistona on 24 tieteellistä lehtiartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2000-2012. Artikkelien kirjoittajat edustavat suurelta osin lähellä EU:n toimielimiä työskentelevää tutkijajoukkoa, joka on kehittänyt sosiaalisen investoinnin ideaa 1990-luvulta lähtien. Tutkielmassa pyrittiin ensin muodostamaan käsitys sosiaalisen investoinnin kehittymisestä käyttämällä apuna artikkeleita sekä muuta tutkimuskirjallisuutta. Tämän jälkeen artikkeliaineistosta etsittiin sosiaaliselle investoinnille annettuja keskeisiä painotuksia. Tutkielmassa sosiaalisen investoinnin idealla kuvataan olevan yhtäläisyyksiä jo 1900-luvun alkupuolella kehittyneeseen näkemykseen sosiaalipolitiikasta tuottavana tekijänä. Sosiaalinen investointi on saanut vaikutteita myös monista muista aatteista ja näkemyksistä, kuten uusliberalismista sekä aktiivisesta sosiaalipolitiikasta. Sosiaalinen investointi on monimerkityksinen konsepti, jota voidaan käyttää erilaisten politiikkojen perustelemiseen. Tutkielman aineistosta erottui kaksi pääasiallista tapaa ymmärtää sosiaalinen investointi: aktivointia ja omavastuuta enemmän painottava angloliberaali käsitys, sekä pohjoismaisesta sosiaalidemokratiasta ammentava, riittävää perusturvaa painottava käsitys. Sosiaalisen investoinnin käsitteestä voidaan löytää yhdeksän keskeistä painotusta. Kaksi tärkeintä ovat ennaltaehkäisyn korostaminen ja ajatus sosiaalipolitiikasta tuottavana tekijänä. Työllisyyden tukeminen, inhimillisen pääoman kasvattaminen ja lasten ja perheiden hyvinvoinnin tärkeys ovat myös sosiaalisen investoinnin painopistealueita. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon pyrkiminen sekä sosiaaliturvan tiukempi kohdentaminen kuvaavat myös keskeisesti sosiaalista investointia. Lisäksi sosiaalisen investoinnin ideassa korostuvat yksilön vastuu sekä käsitteen monitulkintaisuus. Tutkielman lopussa pohditaan sosiaalisen investoinnin idean ja sosiaalityön ilmiöiden mahdollisia yhtymäkohtia. Sosiaalityön eettisten periaatteiden kannalta voi olla haasteellista, mikäli sosiaalisen investoinnin idea ymmärretään kapeasti vain taloudellisena työkaluna ja tätä ideaa käytetään sosiaaliturvan saamisen perusteena tai auttamisen lähtökohtana.

Maisterintutkielmassa analysoidaan työttömien aktivoinnin ja työttömien toimijuuden suhdetta. Tavoitteena on tuottaa tietoa aktivointipolitiikan käytännöistä työttömien näkökulmasta. Tutkielmassa kysytään, minkälaisia ovat työttömien toiminnan mahdollisuudet ja rajoitukset aktivoivissa palveluissa, miten työttömät käyttävät mahdollisuuksiaan ja toimivat rajoitteiden puitteissa sekä miten työttömät määrittävät omaa aktiivisuuttaan. Aktivointipolitiikka on ratkaisuyritys työttömyyteen. Siinä pyritään työllistämään työttömiä työkykyisiä kansalaisia niin, että he palaisivat työmarkkinoille, eikä heidän pääasiallinen toimeentulonsa koostuisi pitkiä aikoja sosiaalietuuksista. Aktivoivat keinot perustuvat oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Parin viime vuosikymmenen aikana työttömien aktivoinnin kansainvälinen suunta on ollut korostaa velvollisuuksia, mikä on tarkoittanut sosiaaliturvan saantiehtojen sekä sanktioinnin kiristämistä. Toimijuuskäsityksen kautta tarkastellaan työttömän toimijuuden suhdetta aktivointipolitiikan konkreettisiin toimiin. Toimijuus hahmotetaan Mustafa Emirbayerin ja Ann Mischen tapaan: yksilön toimijuus tapahtuu rakenteiden ja suhteiden ehdollistamassa tilanteessa, mutta yksilö on tilanteen puitteissa kykenevä valitsemaan toiminnan suunnan, jota ohjaa yksilön suhde omaan menneisyyteensä, nykyisyyteensä ja kuviteltuun tulevaisuuteensa. Näkökulmaa toimijuuteen täydennetään Michel de Certeaun teorialla tuottajista ja kuluttajista, joka tuo olennaisesti vallan (strategian) ja vastarinnan (taktiikat) elementin tilanteelliseen toimintaan. Tutkimusaineistona käytetään vuonna 2018 kerättyä työttömän tarina -kirjoituskilpailuaineistoa. Aineistosta on rajattu 44 vastausta, ja analyysi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Alaluokat on muodostettu aineistolähtöisesti, mutta yläluokkien laatimisessa on hyödynnetty aiempaa tutkimuskeskustelua ja teoriaa. Pääluokat on jaettu Michel de Certeaun teorian mukaan, joka myös palvelee tutkielman analyysilukujen rakennetta. Tutkielmassa havaitaan, että aktivointi ohjaa työttömien toimijuutta suuntautumaan tulevaisuuden tavoitteiden sijaan enimmäkseen nykyhetken toimintaan. Työttömien toimijuus kietoutuu olennaisesti aktivoinnin vaatimuksiin, mutta se ei pelkisty aktivoinnin kontrolloiman tekemisen tasolle. Työttömien tavat käyttää palveluita ja osoittaa aktiivisuutta palvelevat heidän omaa tavoitteellisuuttaan. Tavoitteellinen toiminta ei kuitenkaan ole täysin vapaata, sillä aktiivisuuden osoittaminen vaatii työttömiltä ajoittain toimia, jotka ovat ristiriidassa tavoitteiden kanssa. Tuloksissa korostuu työttömien vastarinta, jossa oman toiminnan kontrollia tai aktiivisuuden määrityksiä ei suostuta luovuttamaan muiden käsiin. Vaikka työttömillä ei ole aina valinnanvaraa aktiivisuuden osoittamisen suhteen, he toteuttavat omaa aktiivista toimintaansa tavalla, joka tekee eroa viralliseen aktiivisuuden määritykseen. Omien tavoitteiden ylläpitäminen luovalla toiminnalla ja aktiivisuuden määrityksien kyseenalaistaminen ovat de Certeaun termein sitkeyden etiikkaa, jossa omaa kohtaloa ei luovuteta ulkopuolisen entiteetin valtaan. Aktivoivat palvelut pääosin keskittyvät aktiivisuuden osoittamiseen nykyhetkessä. Aineistossa on kuitenkin viitteitä siitä, kuinka aktivoivissa palveluissa keskitytään myös työnhakijan menneeseen työuraan tai ohjataan tulevaisuuden tavoitteita realistisempaan suuntaan. Täten on perusteltua ehdottaa jatkotutkimusta hyödyntämään Emirbayerin ja Mischen teoriaa toimijuuden ajallisesta suuntautumisesta ja tutkia, miten aktivoivissa palveluissa pyritään muokkaamaan työnhakijan suhdetta omaan menneeseen tai tulevaisuuteen.