Browsing by Subject "al-Hol"

There has been a vivid public debate in Finland about the women and children who have been staying at al-Hol camp in Syria after the collapse of the ISIS caliphate. This thesis investigates the public debate in the media about these Finnish women and children. Using the method of qualitative content analysis, I examine 117 articles from Helsingin Sanomat from the period from May 1st to December 31st, 2019. My aim is to analyze the key issues that are raised in the debate; how the women and children are depicted; and the linkages between this debate and the changes taking place in the larger Finnish context. These changes involve on the one hand the society becoming more multi-religious, and on the other hand the rise of right-wing populism, anti-immigration, and Islamophobia. The theoretical basis of my analysis is the concept of othering in social sciences, namely the act of creating and using oppositional categories of ‘us’ versus ’them’, which are, for example, based on religion or race. The results show that the women are depicted as ’the dangerous Muslim other’ who could pose a security threat if they are brought back to Finland. These depictions are also shaped by the larger Finnish context, where there are contestations especially around religious diversity that is increasingly becoming a characteristic of society, about Finnishness as a modern identity, and about the challenges of Muslim communities today. My analysis also shows that while children’s rights and wellbeing remain an important goal of Finnish policies and legal obligations, the rights of the Finnish children in the camp have been contested in this debate. This is partly because of legal complexities regarding their repatriation to Finland, and partly because of a security-oriented perspective that sees some of the children as suspects and their relationship with their mothers as a problem. Overall, the analysis shows that the debate about these women and children at al-Hol is not just about whether the people should be repatriated, but about the current changes in Finnish society and the anxieties related to these changes.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, kuinka kolme lähtökohdiltaan toisistaan poikkeavaa verkkouutissivustoa uutisoi Suomen eduskuntaa vuonna 2019 puhututtaneesta kysymyksestä: Syyrian al-Holin leirillä olleiden suomalaisten tilanteesta. Tutkielmassa analysoidaan tapaustutkimuksen kautta oikeistopopulistisen vastamedian ja eduskuntapuolue perussuomalaisten verkkouutissivuston tiedon tuottamista ja keskinäistä vuorovaikutusta sekä pureudutaan Ylen uutisoinnin avulla populismin ja journalismin monisyiseen suhteeseen. Tavoitteena on paikantaa, kuinka uutissivustot kehystävät al-Holin kysymystä ja millaisia representaatioita ne luovat leirin suomalaisnaisista ja -lapsista. Näin pyritään tavoittamaan vastamedian ja puoluemedian tiedonvälityksen yhtäläisyyksiä ja eroja, kuten myös näiden kahden oikeistopopulistisen uutislähteen eroja ja yhtymäkohtia journalistiseen mediaan. Aineistona ovat vastamedia Kansalaisen, perussuomalaisten puoluemedia Suomen Uutisten ja journalistisen media Ylen uutiset. 75 uutisartikkelin otanta on kerätty paikantamalla kunkin sivuston vilkkaimmat uutisoinnin vaiheet tammikuun 2019 ja kesäkuun 2020 väliseltä ajalta ja muodostamalla niistä vertailukelpoisia. Metodina toimii kvalitatiivinen uutiskehysanalyysi, ja kehysten tunnistamisen pohjana on hyödynnetty Karina Horstin suomalaisesta maahanmuuttouutisoinnista paikantamia kehyksiä. Sivustojen uutisoinnista nousee esiin kolme merkittävää kehystä: islamistisen terrorismin uhan kehys, lapsen edun ja oikeuksien kehys sekä valtiollisen kontrollin kehys. Al-Holin leirin suomalaisten uhkaa korostava kehys on kaikissa tutkituissa uutislähteissä kehyksistä voimakkain ja yhteneväisin; vastamedian ja perussuomalaisten uutisoinnin kehystys ”Isis-naisista” ja ”Isis-lapsista” on lähes identtinen paitsi keskenään, hyvin samankaltainen myös journalistisessa mediassa. Vastamediassa lapset nähdään pelkästään uhkana, kun journalistisessa mediassa ja puoluemediassa uhkakehystyksen vastapainoksi ilmenee lapsia humanitaariselta kannalta kehystävää uutisointia. Tässä kehystyksessä Yle esittää lapsen edun ja oikeudet itseisarvoisen tärkeinä, mutta Suomen Uutiset korostaa niiden arvoa vain silloin, kun lasten puolustamisella saadaan alleviivattua suomalaisnaisten vaarallisuutta ”Isis-äiteinä”. Valtiollisena kehystettyä kontrollia puolestaan esiintyy kaikissa uutislähteissä. Ylellä se ilmenee ainoastaan al-Holin suomalaisten tilanteen esittämisenä vaihtoehdottomasti Suomen valtion kontrollin alaisena. Puoluemediassa ja vastamediassa kontrollin kehystykseen sisältyy myös oikeistopopulistinen identiteetin rakennusprosessi, jossa osa suomalaisista suljetaan suomalaisuuden ulkopuolelle rajaamalla al-Holin leirillä olijat ”kansan” ulkopuolisiksi toisiksi. Tällä sekä kansalaisuutta että suomalaisuutta kontrolloivalla kehystämisellä ne pyrkivät estämään al-Holin leirin suomalaisten – vähintään naisten – tulon Suomeen. Oikeistopopulististen sivustojen uutiskehyksiin yhdistyy poikkeuksetta agenda keskustella al-Hol-aiheen avulla sitä laajemmasta poliittisesta teemasta: maahanmuuton ja Suomen kansalaisuuden kontrollista. Kansalaisen ja perussuomalaisten uutisoinnissa luodaankin populistista kriisiä: ne yhdistävät al-Holin suomalaisten kysymyksen laajempaan maahanmuuton uhkakuvien ja kriisin performanssiin sekä vaatimukseen kontrolloida tiukemmin maahanmuuttoa. Näin ne tuottavat al-Hol-aihetta kehystäessään journalistista mediaa haastavaa vastatietoa. Myös journalistisessa mediassa al-Holin suomalaisia koskevan uutisoinnin kehystys on ilmentymä mediatilassa synnytetystä kriisistä. Ylellä kriisi pitäytyy uutisoinnin aiheessa, mutta uhan, vastakkainasettelun ja kontrollin korostuminen al-Holista uutisoidessa viittaa populismin mediatisaatioon: populistisen tyylin normalisoitumiseen mediassa. Mediapopulismi vaikuttaakin ujuttautuneen al-Hol-uutisoinnin yhteydessä Ylen journalismiin. Lisäksi Ylen tapa esittää leirin suomalaisten tilanne kriisinä hyödyttää populistisia toimijoita, sillä al-Hol-aiheen kriisiyttäminen legitimoi populistien sen pohjalta luomaa kriisiä. Al-Holin leirin suomalaisia toiseuttava ja näkökulmiltaan polarisoiva kehystys aiheesta uutisoitaessa on voinut vaikuttaa myös poliittiseen ratkaisuun – kysymystä koskevan hallituksen periaatepäätöksen yhtäältä turvallisuusuhkia ja toisaalta lasten parasta korostavaan sisältöön.

Koillis-Syyriassa sijaitseva al-Holin leiri syntyi, kun terroristijärjestö ISIS joutui vetäytymään keskeisiltä kannatusalueiltaan ja osa vierastaistelijoiden perheistä päätyi sota-alueilta al-Holiin. Leiriläiset ovat lähtökohtaisesti naisia ja alle 12-vuotiaita. Leirissä oleskelee ulkoministeriön mukaan kymmenkunta suomalaisnaista ja heidän noin 30 lastaan. Suomalaiset eivät voi lähteä al-Holista ilman Suomen valtion apua, sillä leiriä hallinnoivat kurdijoukot suostuvat luovuttamaan yksilöitä vain vastaanottavan hallituksen virallisille edustajille. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, voidaanko kansallisesta lainsäädännöstä sekä Suomea velvoittavista valtiosopimuksista johtaa julkiselle vallalle velvoitteita toimia aktiivisesti al-Holin leirillä oleskelevien suomalaisnaisten ja -lasten auttamiseksi. Tarkastelu tehdään ensisijaisesti lainopin keinoin ja lähdeaineistona käytetään kansallisen lainsäädännön osalta perustuslakia, konsulipalvelulakia ja lastensuojelulakia. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksella ja Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimuksella on merkittävää painoarvoa tutkimuskysymystä selvitettäessä. Palaajien rikosoikeudellinen vastuu ja terrorismin torjuntaan liittyvät kysymykset on rajattu tutkimusekonomisista syistä tarkastelun ulkopuolelle. Al-Holin leirillä oli alkuvuodesta 2020 noin 66 000 henkeä, vaikka leiri suunniteltiin alun perin korkeintaan 20 000 henkilölle. Leiriolosuhteet vaarantavat siellä oleskelevien henkilöiden keskeiset perus- ja ihmisoikeudet, sillä puhtaasta vedestä, ruoasta ja terveydenhuollosta on puutetta eikä leiriläisten turvallisuutta pystytä rajallisten resurssien vuoksi takaamaan. Lukuisat humanitääriset järjestöt, kansainvälisoikeudelliset toimijat sekä kansalliset tuomioistuimet ovat vaatineet valtioita kotiuttamaan kansalaisensa leiristä. Perustuslaki ja keskeiset Suomea velvoittavat valtiosopimukset takaavat lähtökohtaisesti oikeuksia valtion oikeudenkäyttöpiiriin kuuluville henkilöille. Koska leirillä oleskelevat Suomen kansalaiset ovat Suomen valtion alueen ulkopuolella, tarkastellaan tutkielmassa oikeudenkäyttöpiirin ulottuvuutta ja sitä, voidaanko Suomen oikeudenkäyttöpiirin katsoa laajentuneen koskemaan heitä. Valtion oikeudenkäyttöpiiri voi laajentua esimerkiksi sen positiivisten toimintavelvoitteiden nojalla. Koska leirillä oleskelu loukkaa jopa ehdottomiksi katsottuja perus- ja ihmisoikeuksia, voidaan julkiselta vallalta edellyttää aktiivisia toimia tilanteen korjaamiseksi perustuslain 22 §:ssä asetetun perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen nojalla. Leiriläisten haavoittuva asema korostaa julkisen vallan positiivisia toimintavelvoitteita. Perustuslain ohella velvoitteita voidaan johtaa konsulipalvelu- ja lastensuojelulainsäädännöstä. Konsulipalvelulaissa säädetään avustustoimenpiteistä, joita voidaan kohdentaa sen 3 luvun mukaisesti hädänalaisessa asemassa olevan henkilön auttamiseen tai 4 luvun nojalla kriisitilanteissa olevien henkilöiden henkilökohtaisen turvallisuuden suojaamiseksi. Tarkastelun keskiössä on se, syntyykö viranomaiselle konsulipalvelulain nojalla avustusvelvoite ja millainen painoarvo viranomaiselle jätetylle laajalle harkintavallalle voidaan tilanteessa antaa. Muiden Pohjoismaiden ja Euroopan unionin valtioiden toteuttamia toimia on tarkasteltava avustustoimiharkinnan yhteydessä konsulipalvelulain edellyttämällä tavalla. Tutkielmassa pyritään myös hahmottamaan, mitä lapsen edun ensisijaisuuden periaate tässä kontekstissa tarkoittaa ja mitä toimia voidaan pitää lapsen edun mukaisena. Koska lapsen etu ajautuu kollisioon yleisen edun sekä perhe-elämän suojan kanssa kotiuttamistoimia harkittaessa joudutaan intressipunnintaa suorittamaan näiden eri oikeuksien välillä. Lapsen edun mukaisena ei kuitenkaan voida pitää leiriin jäämistä. Tutkimusaiheen yhteiskuntapoliittisten sidoksien tähden tutkielmassa tehdään lisäksi arvioita viranomaisten tosiasiallisista toimintamahdollisuuksista al-Holissa sekä lainsäädännön kehittämistarpeista, jotta viranomaisella olisi jatkossa selkeämmät toimintamahdollisuudet ja -velvollisuudet vierastaistelijailmiön piiriin ajautuneiden suomalaisten auttamiseen.

Tutkielma tarkastelee turvallistamista eduskunnassa käydyssä välikysymyskeskustelussa, jonka aiheena olivat toimet al-Holin pakolaisleirillä olevien Suomen kansalaisten kotiuttamisesta. Tutkimuskysymykset ovat: Miten al-Holin leirillä olevia Suomen kansalaisia ja heidän mahdollista paluutaan Suomeen pyritään turvallistamaan eduskunnan täysistuntokeskustelussa? Miten al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten ja heidän mahdollisen paluunsa turvallistamista pyritään kyseisessä keskustelussa haastamaan? Tutkielmassa yhdistetään uskontotieteen, turvallisuuden tutkimuksen sekä kielentutkimuksen aineksia toisiinsa. Tutkielman aineistona toimii Pöytäkirjan asiakohta PTK 84/2019 4. Tutkimusmenetelmänä käytetään etenkin Norman Faircloughin ja John Richardsonin esityksistä vaikutteita saanutta kriittistä diskurssianalyysia, jossa keskeistä ei ole ainoastaan tekstin tasolla tapahtuva tarkastelu vaan myös pyrkimys tulkita tekstin suhdetta sen tuottamisen ja kuluttamisen tapoihin sekä laajempaan ympäröivään yhteiskuntalliseen ja sosiaaliseen kontekstiin. Teoreettisilta lähtökohdiltaan tutkielma sitoutuu sosiaalisen konstruktionismin ja dekoloniaalin tutkimuksen periaatteisiin. Tutkielmassa keskitytään etenkin al-Hol-keskustelun turvallisuusnäkökulmiin ja keskustelua tarkastellaan turvallistamisen käsitteen ohjaamana keskittyen niihin keinoihin, joiden kautta leiriläisistä luodaan kuvaa uhkana suomalaiselle kollektiiviselle identiteetille. Analyysin tuloksissa tuodaankin esille, että leiriläisiä kuvataan ei-suomalaisina muun muassa korostamalla heidän sitoutumistaan vieraaseen, väkivaltaiseen ideologiaan, painottamalla naisten omaa aktiivista päätöstä lähteä pois Suomesta sekä rinnastamalla heidät muihin maahanmuuttajiin. Keskustelun taustalla nähdään vaikuttavan nationalistisen diskurssin myytit suomalaisuudesta. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota lisäksi turvallisuusdiskurssin hegemonisuuteen sekä pyrkimyksiin käsitteellistää kysymys eri tavalla kuin turvallistamisen keinoin. Tulokset osoittavat kuitenkin, että turvallisuuden teema on keskustelussa niin vahva, että kaikkien osapuolten on otettava siihen tavalla tai toisella kantaa.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Medierna har en enorm makt att påverka och styra samhällets åsikter om händelser och personer. Journalisters medvetna och omedvetna val då de porträtterar personer spelar en nyckelroll i hur en händelse eller en person ramas in. Dessa val kan i vissa fall av medieporträtteringar leda till ökad stigmatisering och polarisering. Flera studier antyder att då medier porträtterar islam och nyheter eller personer som kan kopplas till religionen är det oftast ett negativt narrativ som bildas. Islam är också en återkommande faktor då det gäller porträttering av extremism och terrorism. I den här magisteravhandlingen studerar jag skillnader i hur Svenska Yle i Finland och DR i Danmark porträtterar de nordiska medborgarna i al-Hol i Syrien under januari – december 2019. För att ta reda på detta har jag analyserat artiklar publicerade av Svenska Yle och DR under denna tid med hjälp av en kvalitativ textanalys som grundar sig på den teoretiska ramen om gestaltningsteorin. Den kvalitativa analysen visar att det finns både skillnader och likheter i rapporteringen. Den största skillnaden mellan mediehusen är användningen av tematiska och episodiska ramar i rapporteringen. Svenska Yle använder sig mer av tematiska ramar och ansvarsutkrävande ramar och breddar genom detta den politiska diskussionen och efterlyser politiska beslut. DR använder sig mer av episodiska och moraliska ramar genom att bland annat skriva mer processnyheter och lyfta upp de danska kvinnornas och barnens religiösa tro. Detta gör de genom att bland annat påpeka att kvinnorna bär niqab och ställer det i konflikt med Danmarks förbud mot klädseln. Analysen visar att DR:s och Svenska Yles porträttering av de nordiska medborgarna i al-Hol har tre gemensamma huvudramar: säkerhetshot, utanförskap, terrorism. De nordiska kvinnorna och barnen hade i DR:s och Svenska Yles porträttering några återkommande benämningar och beskrivs bland annat som ”IS-kvinnor”, ”IS-barn” och ”IS-sympatisörer” som bidrog till bildandet av dessa tre huvudramar. Kvinnorna och barnen fick sällan komma till tals och deras religiösa bakgrund och tid i Syrien var ett mer återkommande narrativ i både DR och Svenska Yle än en diskussion om deras mänskliga och medborgerliga rättigheter. Journalisternas porträttering av kvinnorna och barnen leder till ett starkt ”vi och dem”-tänkande, där de nordiska medborgarna i al-Hol framställs som ett ”dem” som inte är välkomna tillbaka till sitt hemland. Skillnaden i användningen av tematiska och episodiska ramar kan bero bland annat på att den politiska diskussionen gick het i Finland, medan den redan var över i Danmark. Därmed behövde de politiska besluten luftas och ifrågasättas i finska medier, medan det inte fanns ett sådant behov i Danmark eftersom besluten redan hade fattats. Den politiska debatten och bristen på den återspeglas i porträtteringen. Det sätt som DR och Svenska Yle porträtterar de nordiska kvinnorna och barnen i al-Hol är ett belysande exempel på att det finns behov av att forska mer i hur terrorism och speciellt kopplingar till islam och religion ska framställas i medier utan att det leder till en redan existerande polarisering och stigmatisering av islam.

Syyrian sisällissota ja siihen liittyvät tapahtumat ovat näkyneet uutisoinnissa jo lähes vuosikymmenen ajan. Viimeisen vuoden ajan Syyrian sotaan liittyviä uutisia ovat hallinneet uudet, terroristijärjestö ISISin kukistamiseen liittyvät aiheet. Uutisoinnissa on keskitytty erityisesti kysymykseen, mitä tehdä ISISin eloonjääneille taistelijoille ja heidän perheenjäsenilleen. Keväällä 2020 ISIS-taistelijoiden perheenjäsenet, niin kutsutut ISIS-naiset ja heidän lapsensa ovat suljettuina al-Holin leirillä. Joukossa on myös kymmenkunta täysi-ikäistä Suomen kansalaista ja noin 30 heidän alaikäistä lastaan. Tutkimuksen tehtävänä on vastata kysymykseen, minkälainen vastuu Suomen valtiolla on palauttaa Syyrian al-Holin leirillä pidettävät suomalaiset niin kutsutut ISIS-naiset takaisin Suomeen. Tutkimuskysymystä tarkastellaan Suomen perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien ja Suomea velvoittavien ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tutkielma on metodologisesti puhtaasti lainopillinen. Tutkimuksen oikeusongelma tiivistyy kysymykseen siitä, mikä on valtion velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen oman oikeudenkäyttöpiirinsä ulkopuolella aktiivisin toimin muun muassa perustuslain 22 §:n nojalla. Tutkielma pyrkii liittämään varsinaisen tutkimuskysymystä koskevan oikeusongelman laajempaan perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamista koskevaan kontekstiin. Johtopäätöksenä tutkielmassa katsotaan, että valtiolle syntyy vastuu kotiuttaa ISIS-naiset takaisin Suomeen. Lisäksi tutkielmassa ehdotetaan tulkintatapaa, jonka mukaan valtiolle syntyy positiivinen toimintavastuu turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen yksittäisessä tapauksessa myös valtion oikeudenkäyttöpiirin ulkopuolella silloin, kun 1) valtiolla on todellinen ja tehokas toimivalta toteuttaa perus- ja ihmisoikeuksia ja 2) kysymyksessä ovat kaikista perustavanlaatuisimmat oikeudet ja valtion toimista pidättäytyminen johtaisi ristiriitaan perustuslain 1 §:n 2 momentin ihmisarvon loukkaamattomuuden kanssa.