Browsing by Subject "alakoulu"

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä lasten lukumotivaatioon. Kansainväliset lukutaitotutkimukset ovat herättäneet huolta lasten lukutaidon heikkenemisestä. Suomessa tähän on reagoitu perustamalla Kansallinen lukutaitostrategia 2030, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten lukutaitoa, monilukutaitoa sekä lukumotivaatiota. Näistä jälkimmäinen on tämän tutkielman aihe. Lukumotivaatiotutkimukset ovat osoittaneet, että lukumotivaatio on moniulotteinen ja siihen vaikuttavat tekijät voidaan karkeasti jakaa pätevyyden, ryhmään kuulumisen ja autonomian tunteiden alle, jotka ovat Ryanin ja Decin (2000) itsemääräämisteorian mukaan ihmisen kolme perustarvetta. Tutkielman tuloksien avulla saadaan käsitys lukumotivaatioon yhteydessä olevista tekijöistä, joita voidaan hyödyntää lasten lukumotivaatiota ja lukutaitoa tukemaan lähdettäessä. Menetelmät. Integroiva kirjallisuuskatsaus mahdollisti metodisesti erilaisten tutkimusten tarkastelun systemaattisin ottein. Hakukriteerien avulla EBSCO, ERIC ja Proquest tietokannoista aineiston läpikäymiseen päätyi 38 vertaisarvioitua artikkelia, joista 25 artikkelia sopi lopulliseen aineistoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa nousi esille perhetaustan, lapseen liittyvien tekijöiden, lukutaidon ja -aktiivisuuden sekä opettajan käyttämien lähestymistapojen yhteys lasten lukumotivaatioon. Erot tyttöjen ja poikien välillä lukumotivaatiossa havaittiin tutkielmassa tyttöjen eduksi. Lapsen muista ominaisuuksista nuori ikä, sisäinen hallintakäsitys sekä persoonallisuuksista avoimuus, tunnollisuus ja sovinnollisuus ennakoivat korkeampaa lukumotivaatiota lapsilla. Myös lukutaidolla havaittiin selvä yhteys lukumotivaatioon. Lukumotivaatio on korkea todennäköisesti lapsilla, joiden kotona näytetään lukemisen mallia, jotka kokevat voivansa vaikuttaa lukemaansa ja jotka viihtyvät koulussa, missä myös hyödynnetään erilaisia yhteisöllisiä tapoja käsitellä kirjoja. Tuloksia voivat hyödyntää varsinkin lapsen kanssa arjessaan työskentelevät varhaiskasvatus- ja luokanopettajat sekä vanhemmat, jotka omalla esimerkillään ja toiminnallaan mahdollistavat kirjoihin tutustumisen ja niistä innostumisen.

The purpose of the study is to review stress studies of primary school pupils. The aim is to find out how much and what kind of research has been published on the subject in Finnish. The second aim of the study is to survey the study of stress in general and to find out which reference groups stress the researches contained. Before starting the study, it was assumed that few articles would be published on stress of a primary school student. According to background information, researchers have historically been less interested in middle childhood than other ages. Stress as a phenomenon is affecting this age group as well and affects their development and hence the future well-being. The study reviewed all 360 research article in two peer-reviewed domestic publications, Kasvatus and Psykologia journals in the years 2009-2018. The survey searched articles with research on stress and looked at which reference group stress the article dealt with. In addition, research articles focused on primary school age children with results on anxiety, strain or load were selected for the survey. A total of 30 articles were selected for the research material. The articles were categorized according to the age group in which they dealt with stress and the context in which the word stress was used. Stress is a widespread phenomenon affecting many disciplines. Stress has no well-established scientific definition, and the word is used for very different purposes. Stress is studied directly by measuring and looking at the triggers or symptoms. None of the articles dealing mainly with stress focused on primary school children. The results of studies of three articles on primary school age also found observations related to stress, or anxiety, strain, or load, which are used as close concepts of stress. According to the study, there is a great need for research into childhood stress, as there has been alarmingly little research in Finland.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tarkastella alakoulun elämänkatsomustietoa ja sen opettamista. Tutkielmassa kuvataan elämänkatsomustiedon oppiaineen asemaa ja erityisyyttä sekä valmiuksia, joita alakoulun elämänkatsomustiedon opettaminen ja opetuksen järjestäminen edellyttävät. Elämänkatsomustieto on vaihtoehto oman uskonnon oppiaineelle. Elämänkatsomustieto on suunnattu uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille, mutta opetukseen osallistuu myös niin kutsuttuihin vähemmistöuskontokuntiin kuuluvia oppilaita. Oppiaine on ollut olemassa 36 vuotta, mutta tutkimukset osoittavat, että sitä leimaa yhä jonkinlainen hajanaisuus ja epämääräisyys. Elämänkatsomustiedon opettamista, erityisesti alakoulun osalta, on tutkittu vähän. Tutkimuskysymyksinä olivat ”Miten elämänkatsomustiedon oppiaine on rakentunut ja mikä on sen erityisyys alakoulun oppiaineena?” sekä ”Mitä valmiuksia alakoulun elämänkatsomustiedon opettamiseen ja opetuksen järjestämiseen tarvitaan?” Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostuu 18 artikkelista, vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden alakoulun elämänkatsomustiedon osuudesta sekä Opetushallituksen voimassa olevasta ohjeesta koskien peruskoulun katsomuskasvatusta. Aineistossa on viisi tieteellistä artikkelia ja 13 muuta artikkelia. Analyysissa hyödynnettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia, jossa aineistoa tiivistettiin ja luokiteltiin teoriaan ja käsitteisiin tukeutuen. Tutkielma osoitti, että elämänkatsomustiedon tieteenalatausta on monitieteinen ja hajanainen. Elämänkatsomustiedolla on uskonnon oppiaineen kanssa sekä yhteisiä että erillisiä sisältöjä. Oppiaineen lähtökohtana on oppilaan elämismaailma, ja työskentelyn ja arvioinnin tapojen tulee olla monipuolisia. Opetus järjestetään usein heterogeenisten yhdysryhmien opetuksena. Tulokset osoittivat, että opettaja tarvitsee valmiuksia aineenhallinnassa sekä ryhmän toiminnan ja oppilaiden ajattelun tukemisessa. Lisäksi opettajalta edellytetään oman katsomuksellisen positionsa reflektointia.

Aikaisempien tutkimusten perusteella lasten psyykkinen oireilu ja mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet kouluympäristössä. Tässä tutkimuksessa lapsen psyykkisellä oireilulla tarkoitetaan lapsen omaa psyykkistä häiriötä tai ulkoisten tekijöiden, aiheuttamaa reaktiota, jonka vuoksi oppilas ei syystä tai toisesta kykene, osaa tai halua toimia yleisesti asetettujen normien mukaisesti kouluympäristössä. Oppilaalla ei tarvitse olla erillistä diagnoosia, jotta oireilu voidaan katsoa psyykkiseksi oireiluksi. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, ettei erityisopettajien tämänhetkinen koulutus ja resurssit vastaa työelämän vaatimuksia liittyen psyykkisesti oireilevien oppilaiden kohtaamiseen ja tukemiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää alakoulussa työskentelevien laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia omista valmiuksista tunnistaa ja tukea psyykkisesti oireilevia oppilaita sekä kartoittaa millaista tukea erityisopettajat saavat psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelyyn. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusstrategiaksi valittiin fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa, jossa pyritään syvällisesti ymmärtämään ja tulkitsemaan ihmisen kokemusta ja kokemusmaailmaa. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemän alakoulussa työskentelevien laaja-alaisten erityisopettajien teemahaastatteluista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä hyödyntäen Gioia- metodologiaa. Tutkimuksen tulosten mukaan erityisopettajat tunnistivat oppilaan psyykkinen oireilun normaalista poikkeavana lapsen ulospäin ja sisäänpäin suuntauvana oireiluna. Psyykkisen oireilun ilmenemisessä painotettiin yksilöllisyyttä ja muutosten tunnistamisessa tärkeäksi koettiin hyvä oppilastuntemus. Erityisopettajat tunnistivat psyykkisen oireilun taustalla ympäristötekijöitä, neurologisia tekijöitä ja ikäkausiin liittyviä muutoksia. Työkokemus, haasteet, uuden oppiminen ja oppilaan asioiden edistämisen koettiin lisäävän voimavaroja ja työn antoisuutta. Toisaalta liialliset odotukset, resurssien puute ja käyttäytymisen haasteet koettiin uuvuttavana. Yleisesti erityisopettajan koulutus nähtiin hyödyllisenä, mutta sen ei koettu antavan riittävästi valmiuksia kohdata psyykkisesti oireilevia oppilaita. Erityisopettajat kokivat saavansa valmiuksia työkokemuksesta, työyhteisöltä sekä koulutuksista. Erityisopettajat mainitsivat saavansa tukea psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelyssä oppilashuollosta, luokanopettajilta, erityisluokan opettajilta, mentoriopettajilta ja lähiesihenkilöiltä. Ammatillisen yhteistyön toimivuudesta huolimatta oppilashuollon koettiin olevan liian työllistetty. Suomessa ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta, joka keskittyisi pelkästään alakoulussa työskentelevien erityisopettajien kokemuksiin oppilaiden psyykkisen oireilun tunnistamisesta ja tukemisesta. Tutkimus vahvistaa aikaisempia tutkimustuloksia siitä, ettei erityisopettajien koulutus ja saatavilla olevat resurssit vastaavat nykyisiin työelämän vaatimuksiin psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa toimiessa. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia alakoulussa työskenteleviä erityisopettajia, mutta tutkimus luo kuvaa erityisopettajien työn resursseista, koulutuksen tarpeista sekä työssäjaksamisesta psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskennellessä. Lisäksi tutkimus vahvistaa käsityksiä koulun tukitoimien resurssien puutteellisuudesta sekä kuinka laajasti psyykkisesti oireileva oppilas vaikuttaa kouluympäristössä.

The research assignment of the study is based on the research literature of body image, according to which children's body concerns are significant in nature and often begin early before school age. The purpose of the study was to clarify the perceptions of primary school teachers about the importance of the teacher in the phenomenon of the formation of body image in children. The study seeks answers to teachers' views on the question of the formation of children's body concerns and their prevention. The data was collected using an online questionnaire employing a narrative completion method. The data consists of the reports (n=34) of primary school teachers (n=17), which were analysed with a qualitative phenomenographic research approach. From the reports of primary school teachers on the formation of pupil body concerns and their prevention, four types of different perceptions emerged, which constitute the main result of phenomenographic analysis. The teachers understood the formation of the student's body concerns and their prevention from the perspectives of equality, positivity-negativity, neutrality and pedagogy. Teachers' perceptions of the formation and prevention of body concerns as a result of teacher activity were mainly consistent with previous research literature. In their reports, teachers also identified causes unrelated to the teacher. The study shows a realistic understanding of teachers in the phenomena of the formation and prevention of children’s body concerns, as well as the ignorance of teachers in the existence of minority phenomena. Based on the research, it would next be essential to examine the study of the status and body image formation of minority children in a Finnish elementary school, research aimed at promoting a positive body image, and the latent need in current teacher education to understand diversity and reflect on the teacher's own bodily position.

Finnish elementary school has been the solid foundation for Finnish education for decades. While the elementary school's name has stayed the same it has still been in a continuous process of change. Our elementary school is a time-related institution that changes and evolves together with the curriculum, teachers and pupils, and the prevailing culture. The environment and the people living in it are always interacting with each other and together they create a social or relational space. The school building and its surroundings are a special social space. The relation between people and the school makes the building a school and turns the people into teachers and pupils. Despite the fact that the school is an important social institution that has been created especially for children and their learning, there have been few studies about school from the children's perspective. This study aims to find out what is the social space of school like for pupils. How do the pupils display physical or social space in their photographs and texts? How does power divide between teachers and pupils? What kinds of feelings do the pupils attach to the photographs and texts they produced? The study involved seven sixth-grade pupils. They photographed their own school days for four consecutive days. After each photograph the pupils filled out a questionnaire in which they reported things regarding the photograph such as who was in charge at the time and how did the pupil feel at the moment. The study consisted of 122 photographs and texts related to the photographs. The material was analysed with the Collier & Collier visual content analysis. The study showed that the pupils photographed the school's physical rather than social space. Most pupils took photographs of different teaching aids such as text books on their desks. Social space was displayed in photographs taken during recesses when the pupils were playing with their friends. The pupils took very few photographs of the teachers. The most common answer to the questionnaire's question about who is in charge was "the teacher" though in many cases said question was left unanswered. This means that the pupils did not really pay attention to the teachers' use of power. The most common feelings of pupils during school hours were joy and tiredness.

International policy documents (FN (UN), 1989; WHO & BZgA, 2010, 2013; WAS, 2014; UNESCO, 2018) recommend that children should receive age-appropriate sexuality education, but it is unclear whether this is fulfilled in practice. There is relatively little research on sexuality education for younger students. Therefore, it is relevant to research how sexuality education for younger students is delivered. The purpose of this study is to describe how sexuality education is delivered in grades 1-2 in Finland and to examine teachers’ attitudes towards sexuality education for younger students. In this study I would like to draw attention to the potential of the Finnish curriculum when it comes to sexuality education. Five teachers, who at the time of the study taught grades 1-2 in Finnish primary schools, participated in this study. Data were collected through semi-structured interviews that were recorded, transcribed, and analysed with thematic analysis. The results found that teachers had difficulties defining sexuality education. Teachers taught sexuality education across subjects, spontaneously and sometimes also unconsciously. Teachers need help defining what sexuality education is and what themes are to be addressed. Sexuality education should be made an evident part of the subject environmental studies in the Finnish curriculum. This can hopefully encourage teachers to teach sexuality education. The sexuality education was not really planned, evaluated, or developed in any of the schools. This is a serious issue that needs to be addressed. Local plans for sexuality education should be written. The teachers had generally positive attitudes towards sexuality education for younger students, but in some situations sexuality education could be perceived as a difficult subject. Several of the teachers showed interest in promoting diversity and equal treatment in their teaching. This study failed in providing any deeper insight into how teachers work with norms in sexuality education.

Tässä tapaustutkimuksessa selvitän, miten saksan kielen kielioppia, tarkemmin sanottuna säännöllisen perfektin muodostamista, voi opettaa luontaisen kaltaisen syötteen avulla. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa konstruktiokielioppi. Konstruktiokielioppi on kielenkäyttöön perustuva, käytännönläheinen kielitieteen suuntaus. Goldberg (2006) kuvaa teoksessaan, miten lasten kielenoppiminen tapahtuu. Tärkeää oppimisprosessissa on usein toistuva syöte, jonka avulla oppija muodostaa yhteyksiä muodon ja merkityksen välille luoden mieleensä konstruktioita. Erityisesti varhaisessa kielenoppimisprosessissa on havaittu, että pienet lapset tuottavat aluksi vain jo aikaisemmin kuulemiaan ilmaisuja. Vähitellen kielenoppija tekee kuulemistaan konstruktioista yleistyksiä ja tuottaa itsenäisesti uusia ilmaisuja. Tein opetuskokeiluja saksaa valinnaisena vieraana kielenä A2-oppimäärän mukaan opiskeleville 16 alakoulun viidesluokkalaisille. Opetuskokeilujen alkaessa oppilaat olivat opiskelleet saksaa kolme oppituntia viikossa reilun viiden kuukauden ajan. Opetuskokeiluissa tarjotun syötteen tarkoituksena oli erityisesti saada oppilaat kiinnittämään huomiota muotoon yhdessä merkityksen kanssa. Toimintatutkimuksen periaatteita noudattaen pyrin reflektoimaan jokaista opetustuokiota ja muokkaamaan opetustani jatkon kannalta mahdollisimman optimaaliseksi. Opetuskokeilut olivat vain osa muuta opetusta ja pyrin integroimaan tehtäviä käytössä olleen oppimateriaalin sisältöihin. Tallensin opetuskokeiluja äänitteiksi tutkimusta varten. Luontaisen kaltaisen syötteen tarjoamat tuokiot etenivät vaiheittain. Kokeilujen alussa saksan kielen perfektirakenteita esiintyi luontaisissa yhteyksissä, kun perfektiä käytettiin mm. oppilaiden lomakuulumisia kysellessä. Kokeilut keskittyivät säännölliseen perfektiin, ja muutamia verbejä valikoitui prototyypeiksi, joita lähdin suunnitelmallisesti tarjoamaan luontaisen kaltaisena syötteenä oppilaille erilaisten harjoitusten muodossa. Prototyyppien opetuskokeiluja seurasi variaatiovaihe, jossa esiintyi uusia verbejä, joiden perfektitaivutus on säännöllinen. Opetuskokeilujen jälkeen testasin opittua ensin testaustarkoitukseen suunnittelemani lautapelin avulla, jossa oppilaat liikkuivat Saksassa jäljittäen ”rosvoa” ja muodostaen mahdollisesti oppimiaan perfektirakenteita löytäessään ”johtolankoja” rosvon tekemisistä. Lautapelin lisäksi testasin opittua oppilaiden suomenkielisten haastattelujen yhteydessä, jolloin kartoitin ensin heidän kokemuksiaan opetuskokeiluista. Haastattelun yhteydessä oli lisäksi saksankielinen osuus, jonka tarkoituksena oli myös testata opittua. Puolet oppilaista tuotti testausvaiheessa pelatessaan joko kokeiluissa harjoiteltuja prototyyppejä tai variaatioita, ja noin kolmannes pystyi muodostamaan säännöllisen perfektin verbeillä, joita ei opetuksen yhteydessä esiintynyt perfektissä. Haastattelujen yhteydessä yhtä lukuun ottamatta kaikki (14/15) tuottivat jonkin prototyyppinä käytetyn perfektimuodon. Sen sijaan perfektin produktiivistumista haastattelujen yhteydessä esiintyi vain kahden oppilaan ilmaisuissa. Tutkimuksen myötä voidaan todeta, että luontaisen kaltaisen syötteen opetuskokeilut motivoivat oppilaita. Oppimistulokset olivat käytettyyn aikaan ja syötteen määrään nähden lupaavia. Niistä voi päätellä, että oppilaiden oppimismotivaation kohottamisen kannalta kieliopin opettaminen implisiittisesti ja luontaista tai luontaisen kaltaista syötettä systemaattisesti käyttäen on hyödyllistä. Oma ymmärrykseni kielten oppimisesta ja opettamisesta syveni. Opetuskokeiluja olisi mielekästä kehittää edelleen ja tarkentaa syötettä, erityisesti sen laatua ja määrää

Objectives. The aim of this study is to examine elementary school teachers’ views on reading comprehension and teaching reading comprehension. The objective is to gain information about the different ways in which teachers think about reading comprehension. Another objective is to gain information on the ways in which teachers teach and assess reading comprehension. Methods. The study was conducted in Finland as a qualitative research. A semi-structured thematic interview was used to collect data. The interviews were conducted between February and May in 2023. The sample (N = 6) consisted of 4 class teachers and 2 teachers who taught Finnish as second language. After transcription the data was analyzed by using qualitative content analysis method. Results. According to teachers reading comprehension is a complex phenomenon. There were multiple factors that teachers associated with good reading comprehension such as language skills, the home literacy environment and textual factors. Reading comprehension was viewed as a tool for learning and a way of making it through everyday life. Teachers mentioned that it was important to support good reading experiences and reading motivation among students. Reading comprehension was taught simultaneously with different subjects. Instruction of reading comprehension also meant teaching of strategies and supporting children’s interest for reading. Instruction of reading comprehension is an important aspect of teaching as a whole. It’s important to support teachers in their efforts to nurture literacy.

The aim of this thesis was to find out what the concept of differentiation means and which theoretical arguments are attached to it in the studies. The thesis has also sought to identify the importance of differentiation in the context of physical education and to describe how the differentiation is implemented in physical education in a heterogeneous group of students and whether teachers face challenges with this aspect. Differentiation has been raised as a pedagogical starting point for all teaching in FNCC 2014. Nevertheless, teachers are experiencing differentiation to be a major challenge in their teaching, based on research. The subject of this thesis was formed by the interest in this contradiction. The extraordinary learning environment of physical education classes and my own experience of the challenge about differentiation in physical education increased the interest in the subject of the thesis. The research method of the study was a descriptive literature review. The material was selected in the books and studies on differentiation and physical education, which were mainly published in the 2010s, with the exception of a few classic works. As headwords, I used concepts related in the research topic to help me gather as versatile material as possible to illustrate the phenomenon of my thesis. According to the research method used, I summarized the material and sought to bring up new conclusions based on it. On the basis of this review, the challenge of differentiation teachers' are experiencing was partly due to the limited scope of the study. Theories attached to differentiation within the boundaries of the thesis emphasize the importance of knowing your students and seeing differentiation as a guiding philosophy that takes into account the individual characteristics of each student. According to research data, teachers find heterogeneous groups of pupils as a great challenge, making difficult to differentiate in physical education classes. However, every student has the right to participate in normal education and to receive teaching according to their own abilities. Teachers' resources to implement quality physical education are at a discrepancy with the objectives of the national curriculum. Developing teacher education, understanding differentiation as a teaching philosophy, and using teaching methods that are considered to be the best in research can give teachers more ways to differentiate their teaching.