Browsing by Subject "alkuperäiskansa"
Now showing items 1-15 of 15
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan Inarin 2000-luvun metsäkiistaa, joka syntyi poro- ja metsätalouden välisestä vastakkainasettelusta. Poronhoitajat kokivat, että he eivät voineet vaikuttaa Metsähallituksen hakkuusuunnitelmiin, jotka uhkasivat poronhoidolle tärkeitä laitumia. Murtaakseen syrjivänä pidetyn asetelman poronhoitajat pyysivät Greenpeacea äänitorvekseen. Osapuolet muodostivat hakkuiden vastaisen liittoutuman, jonka ympärille kerääntyi myöhemmin myös muita toimijoita. Saamelaisten oikeuksiin vetoamalla liittoutuma pyrki tekemään paikallisesta kiistasta kansainvälisesti merkittävän alkuperäiskansan oikeustaistelun, sillä metsäkiistan perimmäisenä syynä pidettiin saamelaisten ratkaisematonta maaoikeuskysymystä Suomessa. Tutkielmassa pohditaan, muodostuiko poronhoitajien ja Greenpeacen liittoutumasta yhteiskunnallista liikettä Alberto Meluccin kriteerien perusteella. Huomio kohdistuu etenkin siihen, syntyikö keskenään erilaisten liittolaisten keskuudessa kollektiivista identiteettiä eli käsitystä samaan sosiaaliseen yksikköön kuulumisesta. Lisäksi tutkielmassa kartoitetaan, mitkä muut tekijät vaikuttivat liittoutuman kehittymiseen. Koska metsäkiistaa käytiin lähinnä julkisuudessa, tutkielman pääaineisto koostuu kolmen sanomalehden, Helsingin Sanomien, Lapin Kansan ja Inarilaisen, vuosien 2000-2009 kiistaa käsittelevistä kirjoituksista. Aineistoa käytetään tutkielmassa eri tavoin, sillä sen lisäksi että lehtiuutisten perusteella kerrotaan metsäkiistan historia, aineiston avulla tarkastellaan osapuolten välistä argumentointia retoriikka-analyysin keinoin sekä pohditaan lehtien vaikutusta metsäkiistaan. Poronhoitajien ja Greenpeacen yhteistyö jäi pinnalliseksi, eikä siitä kehittynyt yhteiskunnallista liikettä. Liittolaiset toimivat toisistaan erillään, ja niitä erottivat monet sisäiset tekijät kuten erilaiset toimintatavat, arvot ja intressit. Lisäksi liittoutuman kasvamista ja syventymistä vaikeuttivat ulkoiset tekijät: hakkuita puolustanut paikallinen vastaliike onnistui myötämielisen paikallislehdistön kanssa kohdistamaan huomion Greenpeaceen, joka nähtiin ulkopuolisena ja pienen kunnan tulevaisuutta uhkaavana vastustajana. Liittoutumalla Greenpeacen ja saamelaistoimijoiden kanssa poronhoitajat rikkoivat perinteisen lappilaisen poliittisen toiminnan kaavaa ja tekivät konfliktin näkyväksi. Vaatimuksista huolimatta Suomen valtio ei puuttunut näkyvästi metsäkiistan ratkaisemiseen, vaan kiista päättyi Metsähallituksen ja poronhoitajien välisiin sopimuksiin. Metsäkiistan suurin häviäjä oli Inari, sillä julkisuuden kärjistämä vastakkainasettelu repi paikallista yhteisöä. Kun kiista nähtiin oman elinkeinon, elämäntavan ja kulttuurin eloonjäämiskamppailuna, lopputuloksena oli tilanne, jossa vastapuolta tai oman toiminnan vaikutusta toisiin ei ymmärretty.
-
(2023)Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia representaatioita Australian ja Uuden-Seelannin uutismediat välittivät dekolonisaatiosta maiden kansallispäivinä vuosina 2022 ja 2023. Kansallispäivät ovat merkittäviä tapahtumia, jotka juhlistavat valtioiden saavutuksia ja kulttuuria sekä kyseisten kansojen historiaa. Kansallispäivät voivat kuitenkin olla myös haastavia ja tunteita herättäviä, etenkin maissa, jotka ovat entisiä siirtomaita. Dekolonisaation tarkoituksena on purkaa niitä rakenteita, joita siirtomaavallan aikana on syntynyt ja jotka edelleen aiheuttavat epätasa-arvoisuutta maiden valtaväestön ja alkuperäiskansojen välille. Tarkastelen laadullisen sisällönanalyysin avulla, millaisena australialaiset uutissivustot SBS ja News.com, sekä uusiseelantilaiset NZ Herald ja Stuff.com esittävät dekolonisaation etenemisen valtioissa kansallispäiviin liittyvissä artikkeleissa. Neljästäkymmenestäkahdesta analysoimastani artikkelista esiin nousivat alkuperäiskansojen toimijuuden, dekoloniaalisen kielen, poliittisen ilmapiirin, sekä kansallispäiviin liittyvien perinteiden teemat. Tutkielmassa vertailin näihin teemoihin sisältyvien representaatioiden eroavaisuuksia Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kehystäen niitä kulttuurisella ja poliittisella kontekstilla. Analyysissa käytän apuna aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta muun muassa mediatutkimuksen, alkuperäiskansatutkimuksen ja postkoloniaalisen tutkimuksen kentiltä. Tutkimustani ohjasi ajatus siitä, että median välittämät representaatiot vaikuttavat käsityksiin dekolonisaatiosta. Aineistoni paljasti, että Australia ja Uusi-Seelanti pyrkivät molemmat edistämään dekolonisaation etenemistä yhteiskunnassa. Uusi-Seelanti on prosessissa pidemmällä, mutta molempien maiden suurten mediaorganisaatioiden välittämät artikkelit sisälsivät positiivisia kuvauksia dekolonisaatiosta sekä tietoa alkuperäiskansojen kulttuurista ja heidän kokemistaan historiallisista ja nykyisistä vääryyksistä. Kumpikin maa pyrkii navigoimaan siirtomaahistoriansa jättämien jälkien ja tulevaisuuden tasavertaisuuteen liittyvien pyrkimysten ristivirrassa.
-
(2023)Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia representaatioita Australian ja Uuden-Seelannin uutismediat välittivät dekolonisaatiosta maiden kansallispäivinä vuosina 2022 ja 2023. Kansallispäivät ovat merkittäviä tapahtumia, jotka juhlistavat valtioiden saavutuksia ja kulttuuria sekä kyseisten kansojen historiaa. Kansallispäivät voivat kuitenkin olla myös haastavia ja tunteita herättäviä, etenkin maissa, jotka ovat entisiä siirtomaita. Dekolonisaation tarkoituksena on purkaa niitä rakenteita, joita siirtomaavallan aikana on syntynyt ja jotka edelleen aiheuttavat epätasa-arvoisuutta maiden valtaväestön ja alkuperäiskansojen välille. Tarkastelen laadullisen sisällönanalyysin avulla, millaisena australialaiset uutissivustot SBS ja News.com, sekä uusiseelantilaiset NZ Herald ja Stuff.com esittävät dekolonisaation etenemisen valtioissa kansallispäiviin liittyvissä artikkeleissa. Neljästäkymmenestäkahdesta analysoimastani artikkelista esiin nousivat alkuperäiskansojen toimijuuden, dekoloniaalisen kielen, poliittisen ilmapiirin, sekä kansallispäiviin liittyvien perinteiden teemat. Tutkielmassa vertailin näihin teemoihin sisältyvien representaatioiden eroavaisuuksia Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kehystäen niitä kulttuurisella ja poliittisella kontekstilla. Analyysissa käytän apuna aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta muun muassa mediatutkimuksen, alkuperäiskansatutkimuksen ja postkoloniaalisen tutkimuksen kentiltä. Tutkimustani ohjasi ajatus siitä, että median välittämät representaatiot vaikuttavat käsityksiin dekolonisaatiosta. Aineistoni paljasti, että Australia ja Uusi-Seelanti pyrkivät molemmat edistämään dekolonisaation etenemistä yhteiskunnassa. Uusi-Seelanti on prosessissa pidemmällä, mutta molempien maiden suurten mediaorganisaatioiden välittämät artikkelit sisälsivät positiivisia kuvauksia dekolonisaatiosta sekä tietoa alkuperäiskansojen kulttuurista ja heidän kokemistaan historiallisista ja nykyisistä vääryyksistä. Kumpikin maa pyrkii navigoimaan siirtomaahistoriansa jättämien jälkien ja tulevaisuuden tasavertaisuuteen liittyvien pyrkimysten ristivirrassa.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan Pohjois-Amerikan tasankoalueen Sioux-alkuperäiskansan läntiseen Teton-haaraan kuuluvien lakota-intiaanien harjoittamia rituaaleja. Rituaalien kuvauksen ensisijaisena aineistona toimii Joseph Epes Brownin tallentama ja kirjan muotoon toimittama haastattelumateriaali, joka pohjautuu vuosina 1863–1950 eläneen lakotojen pyhien miesten joukkoon lukeutuvan Mustan Hirven (Hehaka Sapa) perinnetietoon kansansa seitsemästä pyhästä seremoniasta. Rituaalien analysointi on toteutettu kognitiivisen uskontotieteen piiriin kuuluvan, E. Thomas Lawsonin ja Robert N. McCauleyn kehittämän kompetenssiteorian avulla. Kompetenssiteorian näkökulmasta tavanomaisista kognitiivisista järjestelmistä muodostuvat mielensisäiset toiminnan representaatiot sisältävät uskonnollisten rituaalien kohdalla muusta toiminnasta poikkeavia elementtejä. Teorian hypoteesi olettaa uskonnollisten rituaalien osanottajilla olevan mielessään erityinen rituaalisen toiminnan rakenteellisen kuvauksen synnyttävä representaation järjestelmä, jolla he arvioivat kunkin rituaalin pätevää suorittamista. Koska lakotojen rituaalit ovat moniosaisia ja toteutukseltaan varioituneita toimituksia, tutkielman tarkoituksena on hahmottaa seitsemän rituaalin rakenteellinen ydin: kuka on rituaalin toimija, kenelle rituaali tehdään ja mitä erityisiä instrumentteja rituaaliin tarvitaan. Tämän lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään mihin toiminnalliseen tehtävään rituaalien taustalla vaikuttava, mytologiaan kytkeytyvä intuitionvastainen agentti lähtökohtaisesti asettuu. Seremonioiden oikeaoppinen toteutus on vahvasti kytköksissä intuitionvastaisen agentin toimintaan. Kompetenssiteoria jakaa uskonnolliset rituaalit kahteen rituaaliprofiiliin niiden toistuvuuden, peruutettavuuden ja korvattavuuden ominaispiirteiden perusteella. Näitä ominaispiirteitä tarkastelemalla on mahdollista osoittaa onko lakotojen uskomusperinteen intuitionvastainen agentti Wakhan Thanka ensisijaisesti rituaalin agentin eli toimijan, patientin eli toiminnan vastaanottajan, vai instrumentin ja sitä kautta itse toiminnan roolissa. Lakotojen seitsemän pyhää seremoniaa jakaantuvat rituaaliprofiileihin seuraavasti: hanblecheyapi – näyn tavoittelu on erityisagenttirituaali; wanagi yuhapi – sielun säilyttäminen ja ishnala awichalowanpi – tytön valmistaminen naiseuteen ovat erityispatienttirituaaleja; inipi – puhdistautuminen, wiwanyang wachipi kin – aurinkotanssi, hunkayapi – sukulaisten luominen ja thapa wankayapi – pallon heittäminen ovat erityisinstrumenttirituaaleja. Tutkielmassa käy ilmi, että kaikissa seitsemässä rituaalissa toiminnan vaikutusten vastaanottajana voidaan katsoa olevan lakotakansa.
-
(2017)Tässä tutkielmassa analysoin Never Alone -videopeliä ja millä tavoin se on adaptaatio Robert Nasruk Clevelandin perinteisesti suullisesti kerrotusta alaskalaisesta Inupiaq-alkuperäiskansan tarinasta Kunuuksaayuka. Tutkielman keskeisiä teemoja ovat Alaskan Inupiaq-alkuperäiskansan kulttuuriset vaikutteet videopelin henkilöhahmoihin ja keskeisiin teemoihin. Analysoin jokaista videopelin kolmeatoista lukua, sekä vertaan niitä alkuperäisen teoksen rakenteeseen ja sisältöön. Tutkimalla Inupiaq-kansan kulttuuria ja historiaa tarkoituksenani on selvittää, miten ne esitetään sekä videopelissä että alkuperäisessä tarinassa. Analyysini kohteena on videopelin kolmetoista lukua, joista jokaisessa esitetään Inupiaq-kansalle tärkeitä teemoja ja kulttuurisia arvoja. Analysoin myös, kuinka uskollinen videopelin tarina ja tapahtumat ovat alkuperäiseen tarinaan verrattuna tutkimalla mitä adaptaatioprosessissa on otettu huomioon, kun tarina on käännetty suullisen kerronnan muodosta interaktiivisen videopelin muotoon. Vertailen miten tarinan sisältöä on muutettu tarkastelemalla onko tarinallisia elementtejä muutettu, lisätty tai poistettu. Tutkielman keskeisin teoreettinen viitekehys on Robert M. Nelsonin teoria homologiasta kirjalisuudessa, jonka mukaan useat teokset voivat olla peräisin samasta lähteestä ja pitää sisällään saman perusrakenteen. Tarinasta Kunuuksaayuka on olemassa monta erilaista versiota, joista jokainen on omalla tavallaan erilainen kertojasta riippuen, mutta kaikissa tarinoissa on hahmotettavissa sama perusrakenne. Tämä tutkielma analysoi Clevelandin Kunuuksaayukan ja videopeli Never Alonen välillä olevaa homologiaa kirjallisuuden näkökulmasta. Tutkin jokaista videopelin lukua tapahtumajärjestyksessä, videopelin juonen tapahtumien kulun mukaisesti. Kiinnitän huomiota videopelin pelimekaniikkoihin ja siihen, miten tietyt pelimekaniikat heijastavat Inupiaq-kansan arvoja. Analysoin tapahtumien kulun mukaisesti videopelin yhteyttä alkuperäiseen teokseen, joka on Inupiaq-kansan jäsenen, Robert Nasruk Clevelandin, versio tarinasta Kunuuksaayuka, joka on hyvin tunnettu tarina Inupiaq-kansan keskuudessa. Inupiaq-kansan piirissä suullinen tarinankerronta on merkittävä osa heidän kulttuuriaan ja identiteettiään, ja tarinat pitävät sisällään huomattavan määrän kulttuuriperimää ja tietoa, jota välitetään uusille sukupolville tarinankerronnan kautta. Analysoin tutkimuksessani myös Cultural Insight -dokumenttivideoita, jotka ovat pelin sisällä olevia lyhyitä dokumenttivideotiedostoja, jotka kertovat Inupiaq-kansan tavoista, kulttuurista, uskomuksista ja arvoista. Videoilla Inupiaq kansan jäsenet keskustelevat arvoistaan ja kulttuuristaan aina senhetkisen teeman viitekehyksessä. Cultural Insights -videoita on yhteensä kaksikymmentäneljä ja niitä voi katsoa joko pelin aloitusvalikoista tai videopeliä pelatessa. Videot ovat aluksi lukittuja - kahta ensimmäistä lukuunottamatta - mutta vapautuvat katsottaviksi, kun pelaaja etenee pelissä tiettyyn kohtaan. Analysoin miten videot täydentävät ja puhuttelevat videopelin osien teemoja sekä miten ne antavat pelaajalle tietoa Inupiaq-kansan kulttuurista. Tarkastelen lopuksi millaisen vastaanoton Never Alone -videopeli on saanut sekä kansainvälisesti että Inupiaq-kansan keskuudessa, koska yksi pelikehittäjien tavoitteista on ollut välittää Inupiaq-kansan kulttuurista perimätietoa videopelin kautta.
-
(2021)Planning process for the Arctic Railway was initiated by the Ministry of Transport and Communications in 2017 and lasted until early 2019. The proposed railway line would cut through the homeland of the indigenous Sámi, which received harsh criticism from the Sámi Parliament for its adverse effects on the traditional Sámi culture and livelihood, both protected by the Constitution of Finland. In this thesis the claims of these two actors are analysed using the Justification theory and Justification analysis to gain insight into the underlying justifications that were used to either oppose or support the Arctic Railway. The results will also illuminate how the MTC’s use of justifications resulted in the constitutional rights of the indigenous Sámi being disregarded during the planning process. At the end of this thesis the reader should have a greater understanding of the Arctic Railway’s planning process, the main arguments and justifications of the two key actors, and how they were used to either resist or support the railway’s construction.
-
(2020)Tutkimuksessa tarkastellaan inarinsaamelaisten luontosuhdetta nykyaikana. Inarinsaamelaiset ovat alkuperäiskansa, joka on perinteisesti asuttanut Suomessa suurin piirtein nykyisen Inarin kunnan aluetta. Inarinsaamelaisten suhde luontoon on ollut hyvin läheinen ja luonnosta riippuvainen, mutta suhde luontoon on kuitenkin elänyt murroksessa erityisesti viimeisen sadan vuoden aikana esimerkiksi perinteisten elinkeinojen harjoittamisen parissa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Muutoksista huolimatta saamelaisten suhde luontoon nähdään edelleen yleisesti vahvana ja merkittävänä osana saamelaisten arkielämää. Käytän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ekologista perinnetietoa, jonka avulla on tutkittu erityisesti alkuperäiskansojen luontoon liittyviä tietoja, taitoja, arvoja ja uskomuksia. Hyödynnän analyysissa Nicolas Houden tapaa jakaa ekologinen perinnetieto kuuteen eri ulottuvuuteen, joiden mukaan tarkastelen myös omaa aineistoani. Itse tutkimuskysymys työssä on kaksiosainen: 1) millaista ekologista perinnetietoa inarinsaamelaisilla on, ja 2) miten ekologinen perinnetieto näkyy inarinsaamelaisten arjessa. Tutkimuksen aineistona toimivat kevättalvella 2018 suoritetut kahdeksan inarinsaamelaisen puolistrukturoidut haastattelut. Hyödynnän analyysissa sisällönanalyysia, jonka avulla olen jakanut aineiston erilaisiin aineistosta nouseviin teemoihin ja liittänyt teemat osaksi teoreettista viitekehystä. Analyysin runkona hyödynnetyt ekologisen perinnetiedon ulottuvuudet painottuvat analyysissa sen mukaan, kuinka vahvasti ne nousevat esille aineistossani. Käytännöllistä luontoon liittyvää tietoa enemmän aineistossani korostuvat luontoon liittyvä etiikka, kulttuurillinen merkitys ja maailmankuva, jotka näin ollen näkyvät enemmän myös analyysissa ja johtopäätöksissä. Tutkielmani perusteella voidaan sanoa, että inarinsaamelaisilla on edelleen vahva yhteys luontoon ekologisen perinnetiedon välityksellä. Aineistoni perusteella inarinsaamelaisilla on nykyisinkin ekologiseen perinnetietoon liittyviä tietoja ja taitoja, joita he pyrkivät pitämään yllä ja opettamaan eteenpäin. Tähän liittyen merkittävänä teemana aineistosta nousee ylisukupolvinen ajattelu, ja sekä menneet että tulevat sukupolvet ovat vahvasti läsnä haastateltavien ajatuksissa ja luontosuhteessa. Tutkimustuloksissa on keskeistä myös se, kuinka voimakkaasti kunnioitus luontoa kohtaan näkyy. Haastateltavat näkevät luontosuhteen selvästi vastavuoroisena ja tasavertaisena, eikä ihmistä nosteta luonnon yläpuolelle. Tuloksissa näkyy vahvasti myös tapa ajatella ihmisen olevan osa luontoa, eikä oma luonnosta erillinen yksikkönsä.
-
(2020)Tutkimuksessa tarkastellaan inarinsaamelaisten luontosuhdetta nykyaikana. Inarinsaamelaiset ovat alkuperäiskansa, joka on perinteisesti asuttanut Suomessa suurin piirtein nykyisen Inarin kunnan aluetta. Inarinsaamelaisten suhde luontoon on ollut hyvin läheinen ja luonnosta riippuvainen, mutta suhde luontoon on kuitenkin elänyt murroksessa erityisesti viimeisen sadan vuoden aikana esimerkiksi perinteisten elinkeinojen harjoittamisen parissa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Muutoksista huolimatta saamelaisten suhde luontoon nähdään edelleen yleisesti vahvana ja merkittävänä osana saamelaisten arkielämää. Käytän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ekologista perinnetietoa, jonka avulla on tutkittu erityisesti alkuperäiskansojen luontoon liittyviä tietoja, taitoja, arvoja ja uskomuksia. Hyödynnän analyysissa Nicolas Houden tapaa jakaa ekologinen perinnetieto kuuteen eri ulottuvuuteen, joiden mukaan tarkastelen myös omaa aineistoani. Itse tutkimuskysymys työssä on kaksiosainen: 1) millaista ekologista perinnetietoa inarinsaamelaisilla on, ja 2) miten ekologinen perinnetieto näkyy inarinsaamelaisten arjessa. Tutkimuksen aineistona toimivat kevättalvella 2018 suoritetut kahdeksan inarinsaamelaisen puolistrukturoidut haastattelut. Hyödynnän analyysissa sisällönanalyysia, jonka avulla olen jakanut aineiston erilaisiin aineistosta nouseviin teemoihin ja liittänyt teemat osaksi teoreettista viitekehystä. Analyysin runkona hyödynnetyt ekologisen perinnetiedon ulottuvuudet painottuvat analyysissa sen mukaan, kuinka vahvasti ne nousevat esille aineistossani. Käytännöllistä luontoon liittyvää tietoa enemmän aineistossani korostuvat luontoon liittyvä etiikka, kulttuurillinen merkitys ja maailmankuva, jotka näin ollen näkyvät enemmän myös analyysissa ja johtopäätöksissä. Tutkielmani perusteella voidaan sanoa, että inarinsaamelaisilla on edelleen vahva yhteys luontoon ekologisen perinnetiedon välityksellä. Aineistoni perusteella inarinsaamelaisilla on nykyisinkin ekologiseen perinnetietoon liittyviä tietoja ja taitoja, joita he pyrkivät pitämään yllä ja opettamaan eteenpäin. Tähän liittyen merkittävänä teemana aineistosta nousee ylisukupolvinen ajattelu, ja sekä menneet että tulevat sukupolvet ovat vahvasti läsnä haastateltavien ajatuksissa ja luontosuhteessa. Tutkimustuloksissa on keskeistä myös se, kuinka voimakkaasti kunnioitus luontoa kohtaan näkyy. Haastateltavat näkevät luontosuhteen selvästi vastavuoroisena ja tasavertaisena, eikä ihmistä nosteta luonnon yläpuolelle. Tuloksissa näkyy vahvasti myös tapa ajatella ihmisen olevan osa luontoa, eikä oma luonnosta erillinen yksikkönsä.
-
(2022)Tiivistelmä - Referat – Abstract Tässä tutkielmassa selvitetään kirjallisuuskatsauksen keinoin, millaista perusopetusta saamelaiset saavat Suomessa ja mitä haasteita se kohtaa. Aiheen pohjaksi avataan identiteetin, etnisyyden ja kulttuuri-identiteetin merkitystä yksilölle ja yhteisölle sekä saamelaisten koulutushistoriaa. Saamelaiset ovat neljän valtion alueella asuva kansa. Aiemmin heidän perusopetustaan Suomessa on toteutettu vain suomen kielellä, mikä on omalta osaltaan aiheuttanut saamen kielen taidon heikkenemisen, ja saamelaiskulttuurin sulautumisen valtakulttuuriin. Saamen kielen elvytystyö koulussa alkoi Suomessa vasta 1990-luvulla, kun opetuskieleksi vakiintuivat saamen kielet. Suomessa saamelaisten perusopetus järjestetään valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta, ja opetus on kieliperusteista. Suomessa ei tunnisteta erillistä saamelaisopetusta, joka kohdistuisi saamelaiseen oppilaaseen, saamen kielellä, ja siinä olisi kulttuurinen ulottuvuus. Kulttuurin elvytyksen näkökulmasta tilanne ei edistä saamelasikulttuurin vahvistumista. Haasteellisen tilanteesta tekee se, että saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella Valtio ei tue määrärahoilla saamen kielen opetusta, ja oppilaiden oikeudet ovat rinnastettavissa maahanmuuttajien kahden tunnin äidinkielenopetukseen viikossa. Saamelaisopetusta on vaikea toteuttaa suomalaisen arvopohjaan perustuvan opetussuunnitelman pohjalta. Oppiaineiden lähtökohtana on suomalainen kulttuuri, ja se ei riittävästi huomio moninaisia kulttuureita koulussa. Saamelaisten tietokäsitys eroaa suomalaisesta, ja perusopetukseen on vaikea tuoda saamelaisia arvoja. Peruskoulun struktuurit rakentuvat muun muassa aikataulujen sekä luokkatilojen ympärille, mikä vaikeuttaa entisestään saamelaisopetuksen toteuttamista. Jokaisen yksilön tulee saada vahvistaa omaa identiteettiään ja kulttuurisuuttaan. Saamelaisille on annettavaa mahdollisuus elvyttää ja vahvistaa omia kieliään ja kulttuurisuuttaan perusopetuksessa. Tietoa saamelaiskulttuurista tulee lisätä koko maassa, ja saamelaistietoutta voitaisiin esimerkiksi opettaa opettajankoulutuksen yhteydessä koko maassa.
-
(2024)Tutkielma käsittelee saamelaisten kulttuuriperusoikeuden (PL 17.3 §) ja ympäristöperusoikeuden (PL 20 §) sisältöä, yhtymäkohtia, jännitteitä ja kollisiotilannetta. Tutkielmassa tarkastellaan muun ohella sitä, minkälainen yhteys oikeuksilla on sekä sitä, miten näitä oikeuksia on tulkittu suhteessa toisiinsa tilanteessa, jossa on kyse biologisen monimuotoisuuden suojelusta saamelaisalueella. Kalastus on yksi saamelaisten perinteisistä elinkeinoista, joita PL 17.3 § suojaa. Esimerkkinä kulttuuriperusoikeuden ja ympäristöperusoikeuden välisestä oikeudellisesta punninnasta käytetään lohenkalastuksen rajoituksia ja täyskieltoja Tenojoella. Korkein oikeus on antanut kaksi ennakkopäätöstä KKO 2022:25 ja KKO 2022:26, joissa korkein oikeus katsoi, että saamelaisilla oli oikeus kalastukseen Tenojoessa kulttuuriperusoikeutensa nojalla silloin voimassa olleista kalastusrajoituksista huolimatta. Ennakkotapauksista huolimatta lohenkalastus Tenojoessa on ollut kiellettyä vuosina 2021-2023. Kalastuskielto perustuu perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuden mukaiseen tarpeeseen suojella lohikantoja. Kalastusoikeuksiin liittyviä kysymyksiä sekä perusoikeuksien rajoitusedellytysten mukaista punnintaa tarkastellaan sekä lainsäätäjän ja tuomioistuimen että saamelaiskäräjien näkökulmasta. Erilaisten näkökulmien välityksellä on tarkoitus tuoda esiin käsityksiä ja valta-asetelmia, joita tulkintoihin liittyy. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, voisiko ymmärrys ympäristöperusoikeuden ja kulttuuriperusoikeuden välisestä suhteesta johtaa myös molempien oikeuksien kattavampaan toteutumiseen. Tutkielmassa tuodaan esille biokulttuurinen lähestymistapa alkuperäiskansojen oikeuksiin, joka mahdollistaa alkuperäiskansojen luontoon ja kulttuuriin liittyvien oikeuksien yhdistämisen yhteen oikeudelliseen kehikkoon kokonaisvaltaisemman oikeussuojan aikaansaamiseksi. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (KP-sopimus) ja sitä tulkitseva ihmisoikeuskomitea, biodiversiteettisopimus ja sen osapuolten sopimat vapaaehtoiset Akwé: Kon- ohjeet sekä eri puolilla maailmaa käyttöön otetut yhteishallintamallit luovat pohjaa uudenlaiselle kokonaisvaltaisalle tavalle hahmottaa alkuperäiskansojen ympäristöllisiä oikeuksia.
-
(2024)Tutkielma käsittelee saamelaisten kulttuuriperusoikeuden (PL 17.3 §) ja ympäristöperusoikeuden (PL 20 §) sisältöä, yhtymäkohtia, jännitteitä ja kollisiotilannetta. Tutkielmassa tarkastellaan muun ohella sitä, minkälainen yhteys oikeuksilla on sekä sitä, miten näitä oikeuksia on tulkittu suhteessa toisiinsa tilanteessa, jossa on kyse biologisen monimuotoisuuden suojelusta saamelaisalueella. Kalastus on yksi saamelaisten perinteisistä elinkeinoista, joita PL 17.3 § suojaa. Esimerkkinä kulttuuriperusoikeuden ja ympäristöperusoikeuden välisestä oikeudellisesta punninnasta käytetään lohenkalastuksen rajoituksia ja täyskieltoja Tenojoella. Korkein oikeus on antanut kaksi ennakkopäätöstä KKO 2022:25 ja KKO 2022:26, joissa korkein oikeus katsoi, että saamelaisilla oli oikeus kalastukseen Tenojoessa kulttuuriperusoikeutensa nojalla silloin voimassa olleista kalastusrajoituksista huolimatta. Ennakkotapauksista huolimatta lohenkalastus Tenojoessa on ollut kiellettyä vuosina 2021-2023. Kalastuskielto perustuu perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuden mukaiseen tarpeeseen suojella lohikantoja. Kalastusoikeuksiin liittyviä kysymyksiä sekä perusoikeuksien rajoitusedellytysten mukaista punnintaa tarkastellaan sekä lainsäätäjän ja tuomioistuimen että saamelaiskäräjien näkökulmasta. Erilaisten näkökulmien välityksellä on tarkoitus tuoda esiin käsityksiä ja valta-asetelmia, joita tulkintoihin liittyy. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, voisiko ymmärrys ympäristöperusoikeuden ja kulttuuriperusoikeuden välisestä suhteesta johtaa myös molempien oikeuksien kattavampaan toteutumiseen. Tutkielmassa tuodaan esille biokulttuurinen lähestymistapa alkuperäiskansojen oikeuksiin, joka mahdollistaa alkuperäiskansojen luontoon ja kulttuuriin liittyvien oikeuksien yhdistämisen yhteen oikeudelliseen kehikkoon kokonaisvaltaisemman oikeussuojan aikaansaamiseksi. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (KP-sopimus) ja sitä tulkitseva ihmisoikeuskomitea, biodiversiteettisopimus ja sen osapuolten sopimat vapaaehtoiset Akwé: Kon- ohjeet sekä eri puolilla maailmaa käyttöön otetut yhteishallintamallit luovat pohjaa uudenlaiselle kokonaisvaltaisalle tavalle hahmottaa alkuperäiskansojen ympäristöllisiä oikeuksia.
-
(2016)The aim of this Master’s thesis is to find out what kinds of meanings the Mapuche living in Santiago de Chile give to food and food related practices. The study focuses on the meanings articulated in the interview talk on sociocultural practices and place attachment and is grounded on the notion of language as a tool in the social construction of reality. On the semantic level I study meanings constructed in the interview talk, but I also take into account how these meanings are described as embodied practices. The study has been influenced by place, identity, indigenous, everyday life, migration and memory studies but sets its ground in folklore studies for its aim to study what ’ordinary’ people tell about their life. The study reveals how food articulates culture and life and is related to spiritual and ritualistic practices in the everyday life of the Mapuche. In addition, food is a marker of belonging and identity: it is a way to differentiate us from ’the others’ and to strengthen the meaningful bond to the South, the Araucania region, from where the Mapuche have migrated to Santiago. For the Mapuche, food has an origin. Moreover, food can be seen as a site of memory, remembered in different food dishes and artefacts or by doing or talking about food. Food constructs the past in the present and is used as a tool to move between different spatiotemporal dimensions. There is an important distinction made between living and performing the culture, between adapting the culture ’naturally’ or consciously learning it. Some Mapuche argue that being a Mapuche can only be understood as a feeling inside while others find it important to practice the culture daily. These two opposing views form a basis for a new indigenous cultural theory that can offer understanding on how to practice culture and build identity in urban context distant from the land of origin. In the end, in spite of the worry for the continuity of food related practices to the following generations, food traditions still appear vivid and are actively transmitted in the lives of the Mapuche and show their importance to both migrated and Santiago-born Mapuche.
-
(2022)Tutkielmassani tarkastelen grönlantilaisten historiatietoisuuden kehittymistä osana pidempää jatkumoa sekä vuonna 2020 Grönlannissa näkyväksi tulleen aktivismin vaikutuksia nykyiseen ja mahdollisesti myös tulevaan yhteiskuntaan. Tutkielma perustuu aineistoon, joka koostuu kymmenestä vaikuttamaan pyrkivän grönlantilaisen haastattelusta. Aineistosta noussevat esiin seuraavat teemat: historiatietoisuuden yksipuolisuus, stereotypioiden vaikutus, perheiden tunnesiteiden yhteys menneisyyteen, historian erilaiset kerrontatavat nykyisyydessä ja grönlantilaismielinen liike osana globaalia aktivismia. Tutkielman teoriana on yhdistelmä nationalismia ja kollektiivista muistamista, joiden kautta tutkielman ydinteemat asettuvat laajempaan tutkimuskehykseen. Aineistosta ilmenee, että haastatellut grönlantilaiset pyrkivät moniäänistämään historiaa, jotta he voisivat tuntea kulttuurinsa tasavertaiseksi maailman muiden kulttuurien joukossa. Grönlannin historia perustuu lähinnä suulliseen kerrontaa, minkä myötä kansaa yhdistävät kollektiivisesti rakentuneet muistot. Grönlannissa tapahtuva liikehdintä osuu sanomaltaan ja ajankohdaltaan yhteen yhdysvaltalaislähtöisen Black Lives Matter -liikkeen kanssa, joka vastustaa mustiin kohdistuvaa syrjintää ja tavoittelee ihmisten välistä tasa-arvoa. Tutkielmassani pyrin kuvaamaan aktivistisen liikkeen paikallisia muotoja sekä sen kytkeytymistä osaksi globaalia ihmisoikeusliikettä.
-
(2022)Tutkielmassani tarkastelen grönlantilaisten historiatietoisuuden kehittymistä osana pidempää jatkumoa sekä vuonna 2020 Grönlannissa näkyväksi tulleen aktivismin vaikutuksia nykyiseen ja mahdollisesti myös tulevaan yhteiskuntaan. Tutkielma perustuu aineistoon, joka koostuu kymmenestä vaikuttamaan pyrkivän grönlantilaisen haastattelusta. Aineistosta noussevat esiin seuraavat teemat: historiatietoisuuden yksipuolisuus, stereotypioiden vaikutus, perheiden tunnesiteiden yhteys menneisyyteen, historian erilaiset kerrontatavat nykyisyydessä ja grönlantilaismielinen liike osana globaalia aktivismia. Tutkielman teoriana on yhdistelmä nationalismia ja kollektiivista muistamista, joiden kautta tutkielman ydinteemat asettuvat laajempaan tutkimuskehykseen. Aineistosta ilmenee, että haastatellut grönlantilaiset pyrkivät moniäänistämään historiaa, jotta he voisivat tuntea kulttuurinsa tasavertaiseksi maailman muiden kulttuurien joukossa. Grönlannin historia perustuu lähinnä suulliseen kerrontaa, minkä myötä kansaa yhdistävät kollektiivisesti rakentuneet muistot. Grönlannissa tapahtuva liikehdintä osuu sanomaltaan ja ajankohdaltaan yhteen yhdysvaltalaislähtöisen Black Lives Matter -liikkeen kanssa, joka vastustaa mustiin kohdistuvaa syrjintää ja tavoittelee ihmisten välistä tasa-arvoa. Tutkielmassani pyrin kuvaamaan aktivistisen liikkeen paikallisia muotoja sekä sen kytkeytymistä osaksi globaalia ihmisoikeusliikettä.
Now showing items 1-15 of 15