Browsing by Subject "allianssimalli"

Allianssimalli rantautui Suomeen Australiasta vuonna 2010 Lielahti-Kokemäki junarata hanketta varten. Sen jälkeen allianssimalli on vakiinnuttanut asemansa urakkamuotona Suomessa siinä määrin, että Rakennustieto Oy julkaisi kymmenen vuotta ensimmäisen allianssihankkeen käynnistämisen jälkeen vuonna 2020 allianssin yleiset sopimusehdot. Allianssimallin yleistymisen syynä pidetään perinteisten urakkamuotojen lisä- ja muutos-töihin perustuvaa rakentamiskulttuuria, jonka vuoksi hankkeet muokkautuvat erilaisiksi kuin alun perin on suunniteltu. Allianssimallissa tästä ongelmasta on pyritty hankkiutumaan eroon. Käytännössä allianssimallissa eniten haasteita tuottavat toteutusvaiheen muutokset. Yhtenä syynä tähän on, ettei alalla ole yhtenevää käsitystä toteutusvaiheen laajuusmuutoksen määritelmästä. Myöskään allianssin yleisessä sopimusehdoissa ei ole annettu toteutusvaiheen muutokselle tarkkaa määritelmää. Tutkimuksessa tunnistetaan kolmenlaiset muutokset toteutusvaiheessa; sopimuksen täydentymisen piiriin kuuluvat muutokset, laajuusmuutokset sekä riskien realisoitumisesta aiheutuvat muutokset. Tutkimuksen tavoitteena on antaa määritelmä toteutusvaiheen laajuusmuutokselle sekä tehdä rajanveto sille, mitä eroa on sopimuksen täydentymisen piiriin kuuluvilla muutoksilla, laajuusmuutoksilla ja riskien realisoitumisesta aiheutuvilla muutoksilla. Näiden osalta huomio kiinnitetään erityisesti siihen, miten ne vaikuttavat tavoitekustannukseen ja lisäpalkkioon. Tutkimuskysymyksiä pohditaan sopimusoikeudellisessa viitekehyksessä.

Projektimuotoinen, eri alojen asiantuntijat yhteen saattava tiimityö on joustavuudessaan tehokas työnteon malli monimutkaistuvassa maailmassa. Myös rakennusalalla suurhankkeiden menestyksekkään läpiviemisen on todettu edellyttävän toimijoilta laaja-alaista yhteistyötä. Yhteistyötä ja laatua pyritään rakennusalalla lisäämään eri organisaatiot ja osaamisalueet yhdistävien yhteistoiminnallisten projektimallien avulla. Näitä projekteja suunnittelevat ja koordinoivat asiantuntijatiimit, joiden avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutus on hankkeiden onnistumisen kannalta ratkaisevaa. Tämä pro gradu -työ tukee rakennusalan RAIN-kehityshankkeen hankekohtaisen integraatiokyvykkyyden edellytysten selvitystavoitetta. Työn käytännöllisenä tavoitteena on ollut tiimien yhteistyökykyisyyttä edistävien tekijöiden esiin nostaminen. Työssä tarkastellaan hybridi- ja allianssihankkeen asiantuntijatiimien jäsenten kokemuksia yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta sekä verrataan niitä viestinnän ja sosiaalipsykologian alojen tutkimustietoon. Näkökulmina yhteistyökyvykkyyteen käytetään tiimitoiminnan mahdollistavan ja oppimista edistävän vastuullisen ja dialogisen työyhteisöviestinnän (Juholin, Åberg & Aula 2015) sekä yhteistyötä monesti haittaavien työilmapiirin ja -kulttuurin käsitteitä. Tietoa hankkeiden viestinnästä, vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä tarjoaa kahdeksan teemahaastattelun avulla kerätty aineisto. Työn keskeisin tulos on, että asiantuntijatiimien yhteistyökykyisyys muodostuu organisaatiorakenteiden ja toimintatapojen, tiimissä toimivien asiantuntijoiden osaamisen sekä organisaation ilmapiirin ja kulttuurin yhdistelmästä. Erityisesti riittävä tietämys ja ymmärrys viestinnästä sekä yhteistyökykyisyyden ohella yhteistyöhalukkuus havaittiin toimijoiden yhteistyötä edistäviksi tekijöiksi. Avoimeen vuorovaikutukseen rohkaisevan ilmapiirin aikaansaamista haittasivat eniten asiantuntijatoiminnan päätöksentekokeskeinen sekä projektin aikataulua ja tuloksellisuutta uhkaavia tekijöitä välttelevä toimintatapa. Allianssiprojektin yhteistoimintaa tukevat rakenteet, kuten sopimusmallit, yhteiset työtilat ja projektiryhmätyöskentely, todettiin tiedonkulkua, yhteisen ymmärryksen syntymistä sekä yhteisöllisyyttä edistäviksi. Puutteet viestinnällisessä osaamisessa muodostuivat haasteiksi hankeviestinnän koordinoinnin ja yhteisöllisen organisaatiokulttuurin muodostamisessa. Asiantuntijoiden tiedonsiirtoon painottuneen viestintäkäsityksen vuoksi vastuullista ja avointa dialogia ei johdettu, eikä siihen kannustettu, jolloin työyhteisön koko potentiaalia ei pystytty hyödyntämään hankkeen hyväksi. Jatkotutkimuksen kannalta kiinnostuin dialogisen kulttuurin johtamisesta.

The purpose of this study was to find out whether team climate and organizational justice affect project alliance performance. The study also examined whether the psychological models of team climate and organizational justice apply to the context of construction project alliances. The construction sector has long suffered from low productivity, overruns and disagreements. Although the construction industry has begun to seek better performance from integrated delivery models, the psychological phenomena in this context have not yet been studied. A survey with short versions of the Team Climate Inventory and the Organizational Justice Inventory alongside different project performance related questions was sent to 21 different Finnish construction project alliances. Data was collected from 125 respondents from different roles and organizations in 13 different projects. A linear regression analysis was conducted to determine the association between team climate, organizational justice and alliance performance. Both team climate and organizational justice were associated with better project alliance performance. Team climate acted as a mediator between organizational justice and project alliance performance. When team climate was controlled, the association between organizational justice and project alliance performance was statistically significantly decreased. The constructs of team climate and organizational justice were somewhat inconsistent with previous studies, which was probably influenced by poor implementation of goal setting and decision making processes in the alliances.