Browsing by Subject "aluekehitys"

Unprecedented environmental challenges require new entrepreneurs who develop disruptive ideas, products and services. These entrepreneurs are becoming increasingly dependent on their surrounding context and the other actors situated within this context. Against this background, this research focused on the emergence of bioeconomy entrepreneurial ecosystems in two Finnish regions: Lahti and Tampere, and investigated regional differences in entrepreneurial ecosystem emergence, evolution and legitimacy. This research was based on an iterative process of theory elaboration. Spigel’s relational perspective to entrepreneurial ecosystem attributes was used as the main guiding perspective. An integrative literature review conceptualized and synthesized literature around the topic. A comparative case study design was applied, and case regions were selected based on theoretical relevance. The primary data consisted of 21 interviews which were analyzed using thematic analyses. The results showed contrasting development paths for ecosystem emergence: the Lahti ecosystem was emerging from established and maintained arrangements, whereas the Tampere ecosystem was emerging from change processes; the change seemed to be easiest for those areas within cities that do not suffer from path-dependent arrangements. The findings challenge standard evolutionary models and bottom-up models of entrepreneurial ecosystems. When successful, changing ecosystems could potentially reduce the timespan for ecosystem development. Moreover, different ecosystems had different implications for legitimacy. In conclusion, the public sector and research institutions should play a more prominent role in the development of entrepreneurial ecosystems in the bioeconomy and work towards a more inclusive collaborative process. Nonetheless, the dichotomy between change and path dependence in entrepreneurial ecosystems was based on preliminary categorizations that can be elaborated in further study and broader empirical data.

In public debate, peripheral areas have become accustomed to dealing with through the problems that are related to them. Declining populations, poor physical accessibility, decaying services and disappearing jobs are typical ways of describing rural and remote areas. Also, comparing to cities and growth centers is a typical part of the style of conversation. The peripheral regions and their decision-makers have had to come up with new ways of discussing and engaging their residents as part of a more positive aspect of regional development and a more solution-oriented discussion style. The objective of inclusive regional development activities that arise from this need is to involve the residents of the area in planning so that development is more likely to be oriented in the right and desired direction from the perspective of the actual inhabitants of the places. The relationship of young people with and living in peripheral areas has been complex over time and, despite their attempts, their perspective does not seem to be able to be considered when developing services and activities in peripheral areas. On the other hand, young people attach importance to many features of remote areas, such as proximity to nature and tranquility, and are able to use remote and empty space innovatively. However, at the same time, they miss opportunities for recreational possibilities familiar from cities, such as cafes and diverse recreational opportunities, as well as greater physical accessibility. The lack of a continuum traditionally drives young people from remote areas to move away from home to growth centres in order to pursue work and study, but in the absence of these opportunities in the region, a return move is not even dared or wanted to dream of. However, today's Finland has been awakened to recognise the fact that the places of the future will be built for today's young people, so making their voice heard is the key in the development of the regions. My research focuses on examining young people's views on desired regional developments through the texts of the Upper Savo of My Dreams 2030 - writing contest. The writing competition was organised in spring 2020 by the Ylä-Savon Veturi ry, which is part of the European Union's Leader Network. The competition was aimed at collecting the ideas of young people living in Upper Savo municipalities about the desired developments in their own places of residence. The data for the study consists of 54 participating works, 51 of which are in text and 3 in video format. Participants in the competition are students in the 9th grade of elementary schools, as well as 2nd year students at upper secondary schools. Based on the results of the study, young people in the region share a wide range of common views on the need to improve the accessibility of the area, to safeguard access to basic services and to maintain a close relationship with nature. In addition, young people have plenty of concrete ideas for developing services that concern them, such as pastimes, events, and educational services. The future images of young people in the region are also tinged with a kind of acceptance of scarcity, as young people in the upper Savo perceive the resource realities of their home municipalities well and see many shortcomings as opportunities. At the same time, the acceptance of scarcity acquires familiar aspects of public discourse, contributing to perhaps nitrotting young people's ability to imagine future images that are different from norms and generally accepted ideas. Overall, young people in the region have an uncomplicated approach to combining the features of rural and urban areas, and young people wish for some of the services and features that are familiar from urban areas to improve their playing field as well.

Tutkielmassa perehdytään Myllypuron ja Kontulan maineeseen selvittämällä, millaisina alueina ja kotipaikkoina nämä huonosta maineesta ja sosioekonomisista ongelmista kärsineet lähiöt on 2000 ja 2010 lukujen aikana esitetty Helsingin Sanomissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, ovatko Myllypurossa toteutetut laajamittaiset kehityshankkeet vaikuttaneet positiivisesti mediajulkisuuteen. Tutkielman teoreettinen tausta jakautuu kahteen eri tutkimuskeskusteluun. Tutkimusalueiden maineeseen liittyviä lähtökohtia valotetaan kotimaista lähiötutkimusta tarkastellen. Lähiöstä on muotoutunut suomalaisen kaupunkihierarkian huonoin vaihtoehto, jota selittää todellisuuden sijaan paljolti myös lähiöistä käyty negatiivinen keskustelu julkisuudessa. Teoreettisena kehikkona toimii maine, josta huonomaineisten alueiden yhteydessä puhutaan alueen stigmana. Stigma on seurausta alueen asukkaita koskevista kielteisistä stereotypioista, jotka määrittävät aluetta ja asukkaita ulkopuolisten silmissä vaikuttaen negatiivisesti sekä asukkaiden elämään että alueen mahdolliseen kehitykseenkin. Tutkielman aineistona on Kontulaa ja Myllypuroa käsittelevä uutisointi Helsingin Sanomissa vuosien 2000 ja 2017 väliltä. Medialla on keskeinen rooli maineen rakentajana. Helsingin Sanomat on merkittävä mielipidevaikuttaja ja tietolähde myös niiden keskuudessa, joiden tiedot alueista todennäköisimmin ovat puhtaasti mediatietojen varassa. Aineiston analyysi nojaa laadullisen sisällönanalyysin teoriaohjaavaan tutkimusperinteeseen, jolloin analyysissa on painotettu sekä aiemman maine- että lähiötutkimuksen perusteella relevanteimpia sisältöjä. Tutkielman perusteella Myllypuron mediajulkisuuteen perustuva maine on kohentunut tutkimusjakson aikana, kun taas Kontulan on heikentynyt. Kontulan heikentynyt kuva juontaa juurensa stigmaa mukailevan kirjoittelun kasvaneeseen määrään sekä toisaalta alueen paikallista identiteettiä vahvistavan uutisoinnin vähenemiseen. Tämän kaltainen uutisointi on vähentynyt myös Myllypuroa käsittelevässä kirjoittelussa, mutta Myllypurossa on monipuolisten kehityshankkeiden myötä onnistuttu saavuttamaan positiivista mediahuomiota. Alueen fyysisen ympäristön muutoksella on onnistuttu purkamaan niitä paikkoja, joista stigmaa myötäilevä uutisointi lehdessä ammentaa, sekä toisaalta rakentamaan kohteita, joista uutisointi on sisältänyt maineen kannalta myönteisiä sisältöjä. Tulokset todentavat näkemystä maineesta alueen sosiaalisena statuksena. Stigmatisoiva kirjoittelu ammentaa alueen sosiaalisen ympäristön epäjärjestyksestä ja toisaalta maineen kannalta positiiviset sisällöt liittyvät niin ikään alueen sosiaalisen ympäristön positiiviseen muutokseen. Myllypurosta on tutkimusjakson aikana muodostunut lehdessä esimerkillinen ja kehittyvä lähiö, kun taas Kontulan toimii lähiökeskustelussa negatiivisena esimerkkinä. Alueiden lehdessä esitetyt vastakkaiset roolit voivat johtaa niiden väliseen eriytymiseen myös todellisuudessa, jos Myllypuron kohentuneen statuksen myötä alueen kasvanut hintakehitys ohjaa pienituloisempien muuttoliikettä poispäin alueelta, esimerkiksi viereiseen Kontulaan.

Niin Suomessa kuin muissa länsimaissa alueellisista eroista on tullut uudella tavalla poliittisia vastakkainasetteluja määrittävä jakolinja. Vuoden 2019 eduskuntavaaleista lähtien Suomessa on puhuttu ”alueiden kostosta”, eli Perussuomalaisten keräämästä kannatuksesta suurten kaupunkien väliin jäävillä reuna-alueilla. Näistä alueista voidaan käyttää yleisnimitystä Väli-Suomi. Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset voitti Keskustan kilpailussa Väli-Suomen pienten ja keskisuurten kuntien kannatuksesta. Samalla Keskusta menetti kokonaisuudessaan eniten kannattajia Perussuomalaisille. Tässä maisterintutkielmassa analysoidaan populismin alueellista kannatusta 2020-luvun Suomessa. Populismin kannatusta ja sen alueellista painottumista käsitellään Keskustan ja Perussuomalaisten välillä tapahtuneen kannatussiirtymän kautta. Tutkielmassa selvitetään, miksi Perussuomalaisten kaltainen radikaalioikeistolainen populistipuolue nousi vuoden 2023 eduskuntavaaleissa suosituimmaksi puolueeksi niin monessa Keskustan perinteisesti hallitsemassa kunnassa. Tutkimuskohteena on Etelä-Pohjanmaan maakunta, joka edustaa monessa mielessä hyvin “perussuomalaista Väli-Suomea”, unohtamatta kuitenkaan alueellisia erityispiirteitä. Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset voitti Etelä-Pohjanmaalla monta kuntaa, joissa Keskusta on ollut aiemmin suosituin puolue. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään populismin tutkimusta. Populismi määritellään ensin käsitteellisesti, jonka jälkeen vertaillaan populismin kannatuksen taloudellisia, kulttuurisia ja sosiaalisia selitysmalleja. Teoreettista osuutta syvennetään David Goodhartin anywheres- ja somewheres-käsitteillä, jotka auttavat hahmottamaan, miten populismin kannatus liittyy paikallisiin identiteetteihin. Lopuksi populismin kannatusta taustoitetaan länsimaisen äänestyskäyttäytymisen muutoksella ja kertomalla, millaisilla alueilla populistinen politiikka on ollut erityisen suosittua ja mitkä kehityskulut tätä alueellista suosiota selittävät. Tutkielman aineistona käytetään Vaasan vaalipiirin perussuomalaisehdokkaiden vastauksia Ylen vuoden 2023 eduskuntavaalien vaalikoneeseen ja Vaasan Perussuomalaisten vuoden 2023 eduskuntavaalien vaalilehteä. Eduskuntavaaleissa Etelä-Pohjanmaa on osa Vaasan vaalipiiriä, joten vaalikonevastausten ja vaalilehden sisältö sopii myös Etelä-Pohjanmaan tilanteen tarkasteluun. Aineiston analyysissa sovelletaan tutkimusmenetelmänä laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistosta käsitellään niitä ajatuksia, asenteita ja arvoja, joista Perussuomalaisille tärkeät poliittiset teemat koostuvat ja arvioidaan niiden perusteella, miksi Perussuomalaiset nostivat niin paljon kannatustaan Etelä-Pohjanmaalla ja ylipäätään Väli-Suomessa. Analyysityössä korostuvat käytetyn tutkimuskirjallisuuden ja Etelä-Pohjanmaan aluekehityksestä kerätyn tilannekuva- ja tilastotiedon merkitys. Tutkielmassa päädytään tulokseen, jonka mukaan Perussuomalaisten kannatukseen Etelä-Pohjanmaalla ja muualla Väli-Suomessa vaikuttavat niin pitkäaikainen arvo- ja väestökehitys, talouden rakennemuutokset kuin kaupungistumiseen ja aluekehitykseen kytkeytyvät jännitteet. Lisäksi alueelliset erityispiirteet koskien paikallisia elinkeinoja ja äänestäjien laajempaa arvopohjaa vahvistavat entisestään Perussuomalaisten vetovoimaa Etelä-Pohjanmaalla. Yhteenvetona esitetään, että Perussuomalaisten kannatuksen kasvussa Etelä-Pohjanmaalla on lopulta kyse identiteeteistä ja elämäntavoista. Näyttää siltä, että Perussuomalaiset pystyivät vaalikampanjassaan vastaamaan Etelä-Pohjanmaan äänestäjien toiveisiin vakaasta identiteetistä ja yhteisöön kuulumisesta. Kansallista ja paikallista identiteettiä korostava politiikka menestyi maakunnassa, jossa tulevaisuuteen suhtaudutaan pikemminkin uhkien kuin mahdollisuuksien kautta. Keskustan ja Perussuomalaisten välistä kannatussiirtymää Etelä-Pohjanmaalla ja Väli-Suomessa voidaan selittää yksinkertaisesti sillä, että Perussuomalaiset pystyivät vuoden 2023 eduskuntavaaleissa tarjoamaan pitkään hallituksessa istuneelle Keskustalle uskottavan vaihtoehdon. Väli-Suomen alueiden äänestäjiin tehosi ajatus uudenlaisesta kansallisvaltiosta, joka Perussuomalaisten mukaan hyödyttäisi myös näiden alueiden asukkaita. Tutkielman lopussa annetaan kolme ehdotusta jatkotutkimukselle. Ensinnäkin tarvitaan kattavampaa empiiristä tutkimusta niistä syistä, joiden vuoksi Perussuomalaisten kannatus on noussut ja Keskustan kannatus on laskenut Väli-Suomessa. Olisi myös tärkeää tutkia, miten tyytymättömyys poliittiseen päätöksentekojärjestelmään vaikuttaa populismin kannatukseen Väli-Suomessa. Lisäksi populismin alueellista kannatusta olisi mahdollista tutkia ilmentymänä kulttuurisista luokkaeroista.

This thesis studies the negative labeling of a neighborhood or territorial stigmatization in a residential suburb of Helsinki called Mellunmäki. The purpose of this thesis is to find out whether a territorial stigma features in local residents accounts of the area. The theoretical framework for this thesis is drawn from Loic Wacquant’s idea of a territorial stigma. Wacquant proposes that a negative label or a stigma easily becomes a self-fulfilling prophecy, when the residents of stigmatized areas begin to look for ways of distancing from their neighbors and begin to blame neighbors for the area’s alleged hardships. Another theoretical tool to better study the topic in the Finnish context is drawn from previous research on media depictions of Finnish residential suburbs or lähiös through recent decades. The data has been collected by semi-structured interviews. The residents of Mellunmäki have been interviewed in depth about their experiences and opinions on Mellunmäki. Only by understanding the experiences on an individual level can we say something concrete about the wider phenomenon of territorial stigma. By comparing the collected data, themes have been constructed of the phenomenon. The analysis of these themes provide findings as follows. A stigmatizing discourse is found in Mellunmäki through a distinction between Old and New Mellunmäki. New Mellunmäki is used in local discourse to denote areas of social housing within Mellunmäki. These areas are looked down upon by homeowners in Old Mellunmäki and seen as concentrations of unemployed and immigrants. The lived social realities between new and old areas are marked by a symbolic distancing from neighbors. Mellunmäki was also reported to suffer from a wider stigma of East Helsinki. The bad reputation of East Helsinki was seen as easily affiliated to a rather unknown neighborhood of Mellunmäki. Amongst others, a strong need arises from this thesis for further research on the effects of territorial stigma on neighbor relations.