Browsing by Subject "alustatyö"

This study examines the way in which four key European social partner organisations - ETUC, BusinessEurope, SGI Europe and SMEunited – frame the issue of platform work, shedding light on the differences and similarities between the employer and employee organisations. The context of the study is the European Commission legislative proposal “Directive on Improving Working Conditions in Platform Work”, published in December 2021, following several national court decisions and intense political debate. Recent policy initiatives taken by the Commission have increasingly paired the regulation of digital platforms with the wider social policy aims of the EU and simultaneously granted a central role for the European social partners, whose positions on digitalisation have not been much researched. This thesis aims to contribute to filling this research gap and extend our knowledge on social partners’ positions on platform work, digitalisation and employment. The data consists of 35 policy documents, collected from the websites of the four organisations. Through frame analysis, four key frames on platform work were identified. “Platform work as historical continuation of precarious work” -frame, employed by the employee side, constructs platform work as precarious work, and its digital aspects as inherently exploitative. “Platform work as flexible work” -frame, used by the employer side, constructs platform work as a personal choice of the self-employed workers. “Platform work as not a separate category” -frame, is employed by both employer and employee organizations, employers using it to support their position on the self-employed status of the workers and the employee side opposing it. Last, “platform work as new type of work” -frame presents platform work as inherently innovative line of business ultimately benefitting everyone, if the potential is not hampered with regulation. The social partner organisations bring forward competing understandings on digitalisation and its implications for labour, which supports the conception of platform work regulation as an extremely contested area of political action. The contestation between the organisations highlights the role of framing as a political act. The organisations are not only competing for platform work to be understood in a certain way, but also for the future arenas on which the policy discussions on platform work are held.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan oikeussuhteen luonteen määrittelemistä työtä koskevassa oikeussuhteessa digitaalisessa alustataloudessa. Digitaalinen alustatalous on uusi talouden muoto ja sen merkitys niin taloudessa kuin työmarkkinoilla on kasvanut viime vuosina. Alustatyöstä on myös tullut merkittävä osa työmarkkinoita. Suomen lainsäädännössä työtä koskevan oikeussuhteen luonnetta on perinteisesti arvioitu työsopimuslain 1 luvun 1 pykälän mukaan, jonka mukaan työsopimus on sopimus, jolla työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Kuitenkin pykälän soveltaminen alustatyöhön aiheuttaa ongelmia. Alustayritykset luokittelevat itse työn suorittajat ammatinharjoittajaksi, vaikka todellisuudessa osa heistä tosiasiallisesti luokiteltaisiin työntekijöiksi. Väärinluokittelu johtaa siihen, ettei työntekijän asemassa oleva saa pakottavan työlainsäädännön tarjoamaa suojaa. Toisaalta kuitenkin myös aidosti yrittäjämuotoisessa alustatyössä on etunsa ja potentiaalia. Se tarjoaa työn suorittajille joustavan työn muodon ja siten myös sen voidaan nähdä parantavan työllisyyttä. Viime aikoina rajanvedon ongelmaan on myös pyritty vastaamaan vireillä olevilla uudistuksilla. Suomessa vireillä on hallituksen esitysehdotus työsopimuslain soveltamisalasäännöksen muuttamisesta, jossa kokonaisharkinnan lisäämisellä lain tasolle pyritään osaltaan selkeyttämään työn murroksen aiheuttamia ongelmia rajanvedossa. Lisäksi Euroopan unionin tasolla vireillä on komission antama direktiiviehdotus työolojen parantamisesta alustatyössä (COM (2021) 762 final (2021)), jossa pyritään luomaan selkeitä kriteereitä alustavälitteisen työn oikeussuhteen luonteen arviointiin. Tässä tutkielmassa syvennytään alustan välityksellä työskentelevän oikeussuhteen luonteen arviointiin ja siinä esiintyviin ongelmiin on-demand -alustataloudessa. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä tutkielmassa pyritään selvittämään miten alustan välityksellä työskentelevän oikeussuhde luokitellaan nykyisen lainsäädännön mukaisesti Suomen oikeusjärjestelmässä. Toisena tutkimuskysymyksenä tutkielmassa pyritään arvioimaan alustatyötä koskevia vireillä olevia uudistuksia ja selvittämään miten vireillä olevat uudistukset mahdollisesti vaikuttavat oikeussuhteen luonteen arviointiin ja tuovatko uudistukset apua ongelman ratkaisemiseen. Tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia käytännöllisen lainopin keinoin. Tutkielmassa päädytään ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta siihen johtopäätökseen, että on-demand -alustataloudessa alustan välityksellä työskentelevät ruokalähetit ja muut vastaavassa asemassa työskentelevät on katsottava itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi Suomen oikeusjärjestelmän kontekstissa. Ratkaisuun päädyttiin, koska työn johto- ja valvontatunnusmerkin ei voitu nähdä täyttyvän täysimääräisesti alustatyössä, sekä sen vuoksi, että alustatyössä on havaittavissa useita yrittäjyyden tunnusmerkkejä. Toisen tutkimuskysymyksen osalta päädytään siihen, että hallituksen esitysehdotus työsopimuslain soveltamisalasäännöksen muuttamisesta ei tuo muutosta eikä ratkaisua alustan kautta työskentelevän oikeussuhteen luonteen arviointiin. Sen sijaan Euroopan komission ehdottama direktiiviehdotus koskien työolojen parantamista alustatyössä saattaa tuoda apua alustan välityksellä työskentelevien oikeussuhteen luonteen arviointiin.