Browsing by Subject "amerikkalaistuminen"

Euroopan yleisradiounionin perustama yleisradioyhtiöiden välinen Eurovision laulukilpailu on järjestetty ja televisioitu vuosittain jo yli 65 vuoden ajan. Se kuuluu maailman pitkäikäisimpiin ja suosituimpiin viihdeohjelmiin. Kilpailu on monin tavoin kytkeytynyt politiikkaan, nationalismiin ja yhteisen eurooppalaisen arvopohjan ideologiaan. Kulttuuripoliittisesta näkökulmasta poplaulukilpailun historia heijastelee sitä, miten ideologisen Lännen ja länsimaalaisuuden historia kietoutuvat populaarimusiikkikulttuuriin ja länsimaalaisen kulttuurillisen post-modernin syntyyn. Tutkielma keskittyy ennen kaikkea Euroopan ja poliittiskulttuurillisen Lännen idean väliseen suhteeseen Euroopan näkökulmasta. Keskiössä on läntisen itseymmärryksen malli (auto-oksidentalismi) sekä eurooppalaisen identifikaation suhde Lännen ideaan. Tutkielmassa kysytään, miten Länsi ja siihen liittyvä narratiivi yhtäältä omaksutaan ja toisaalta torjutaan Eurovision-kilpailuesitysten muodostamassa narratiivissa, ja mitä omaksumisen tapa kertoo kuvitellun Euroopan sijoittumisesta suhteessa Länteen ja Yhdysvaltoihin kylmän sodan aikana, nykypäivänä ja toisaalta tulevaisuudessa. Keskeisenä aineistona on käytetty laulukilpailun lähetyksiä vuosilta 1966, 1979 ja 2017. Huomiota on kuitenkin kiinnitetty lähetyksiin ja kilpailuesityksiin koko kilpailun historian ajalta. Aineistosta tehdyistä havainnoista siirrytään havaintojen jaotteluun laajempiin, Länsi-suhteeseen liittyviin temaattisiin kokonaisuuksiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Lopuksi pohditaan sitä, miten aineistosta löydetyt merkitykset representoivat laajempaa poliittiskulttuurillista maailmaa ja sen mahdollista tulevaisuutta. Auto-oksidentalismia ja länsimaalaisen identiteetin määrittymistä ennen kylmää sotaa, sodan aikana ja sen jälkeen on pyritty avaamaan ja yhdistämään aineistomateriaaliin käyttämällä antropologian alalla muotoiltuja teorioita oksidentalismista (mm. James G. Carrier, Alastair Bonnett), kansainvälisen politiikantutkimuksen näkemyksiä amerikkalaistumisesta ja sen roolista länsimaalaisen ideologisen blokin ylläpitämisessä (mm. Alexander Stephan) sekä Eurovision laulukilpailuun perehtyvän tutkimuksen huomattavimpia tutkielmia (mm. Dean Vuletic). Poplaulun yhteiskunnallista merkitystä on pyritty käsittelemään sisäistämällä popmusiikkikulttuurin tutkimuksen päämetodeja (mm. Simon Frith). Valitun menetelmän avulla kyetään havainnoimaan ainoastaan kilpailukappaleen tekijöiden ja tulkitsijoiden käyttämiä keinoja ja niiden toistuvuutta, ei kuulijan tai katsojan tulkintaa merkityksestä. Tutkielman keskeisiin tuloksiin kuuluu se, että länsimaalaisuutta pyritään omaksumaan monin erilaisin muotokeinoin, mutta toisaalta myös torjumaan erityisesti silloin, jos sen koetaan esimerkiksi amerikkalaistumisen tai eurooppalaisen universalismin muodossa uhkaavan jotakin läheisempää tai ”juurevampaa” identiteettiä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että läntisen omaksuminen on hallitseva tendenssi Eurovision laulukilpailun kilpailuesityksissä. Läntisen torjuminen näyttäytyy yleensä osana Lännen sisäistä kehitystyötä. Kun tutkitaan erityisesti laulukilpailun suhdetta ideologisen Lännen tulevaisuuteen, huomataan kilpailussa kenties tendenssi kohti homogenisaatiota, mutta toisaalta myös musiikillisia hybridigenrejä ja yleisetnisiä nimittäjiä. Idän ja Lännen vastakkainasettelu korvautuu kuvitellun menneisyyden ja pelätyn tulevaisuuden vastinpareilla. Kuviteltu menneisyys on humaaneihin arvoihin perustuvaa omalähtöistä yhteisöllisyyttä, kun taas tulevaisuuden dystopia on ylhäältä käsin saneltua, universalismiksi naamioitua homogenisaatiota. Uusien maailmanpoliittisten kriisien edessä on kuitenkin liian aikaista todeta, että Lännen rooli identifikaation kohteena olisi jäänyt pelkästään implisiittiseksi taustajuonteeksi eurooppalaisessa populaarimusiikkikulttuurissa – kenties Länsi tulee lähitulevaisuudessa jälleen nousemaan entistä selkeämmän poliittiskulttuurisen identifikaation kohteeksi.

Kylmän sodan päättyminen 1980- ja 1990-lukujen taitteessa synnytti tarpeen tarkastella kylmän sodan aikaa uudesta näkökulmasta. Uusi kylmän sodan historiantutkimuksen sekä kulttuurisen kylmän sodan tutkimuksen synnyt vastasivat uuden aikakauden synnyttämiin tarpeisiin. Kulttuurin ja politiikan suhde korostui kylmän sodan aikaisessa vastakkaisten blokkien kaksin kamppailussa. Kulttuurista tuli yksi kylmän sodan aseita. Kylmän sodan kuumennettua entisestään nousi kulttuuri kylmän sodan kontekstissa entistä merkittävämpään asemaan. Yhdysvaltain harjoittama soft power –poltiikka yhdessä amerikkalaistumisilmiön kanssa vaikuttivat Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolelle saakka. Tässä tutkimuksessa on selvitetty, kuinka ulkopoliittista kulttuuripolitiikkaa hoidettiin Suomen ja Yhdysvaltojen välillä 1960-luvulla. Erityisesti maiden väliset vaihto- ja stipendijärjestelmät peilaavat ulkopoliittisen kulttuuripolitiikan kehitystä ja asemaa kahdenvälisissä suhteissa. Tutkimuksen kannalta oli merkittävää peilata Suomen ja Yhdysvaltojen välisten vaihto- ja stipendiohjelmien kehitystä muiden Pohjoismaiden vastaavaan kehitykseen 1960-luvulla. Maailmanpoliittinen tilanne ja Suomen kansainvälis-poliittinen asema osaltaan vaikuttivat näiden ulkopolitiikan kulttuuripoliittisten suhteiden kehittymiseen. Tutkimuksessa pääasiallisena aineistona toimivat ulkoasianministeriön arkiston materiaali, Yhdysvaltojen hallituksen julkaisemat sähköiset materiaalit sekä keskeinen tutkimuskirjallisuus amerikkalaistumisesta, stipendiohjelmista sekä ulkopoliittisesta kulttuuripolitiikasta. Tutkimus osoittaa, että Suomen vaihto- ja stipendijärjestelmät 1960-luvulla olivat poikkeavanlaiset verrattuna muihin Pohjoismaihin. Keskeisimpänä tutkimustuloksena voidaan pitää sitä, että Suomen ja Yhdysvaltojen väliseen kulttuurivaihtoon ja stipendiohjelmiin on panostettu merkittävästi Yhdysvaltojen taholta. Voidaan myös katsoa, että Suomen 1960-luvulla kehittynyt liennytyspoliittinen rooli on keskeinen amerikkalaistumisen leviämisen kannalta Suomessa. Todisteena amerikkalaistumisen ilmentymisistä Suomessa voidaan pitää kiinnostuneisuutta vaihto- ja stipendiohjelmiin. Toisaalta myös yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen läpimurtoa stipendiohjelmien avustuksella voidaan pitää todisteena siitä, että amerikkalaistuminen on vaikuttanut stipendiohjelmien kautta.