Browsing by Subject "amylaasi"

Tutkimuksen tarkoitus: Samanaikainen haima- ja munuaissiirto on ainoa parantava hoito tyypin 1 diabetekseen, mutta siihen liittyy huomattava leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden riski. Tietoa näiden komplikaatioiden ennustetekijöistä on vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erilaisten laboratoriotutkimusten kykyä ennustaa siirron jälkeisiä komplikaatiota. Aineisto ja menetelmät: Kaikki Suomessa ennen helmikuuta 2020 toteutetut samanaikaiset haima- ja munuaissiirrot analysoitiin retrospektiivisesti. Ensimmäisten kolmen leikkauksen jälkeisen päivän plasman amylaasin, dreeniamylaasin, C-reaktiivisen proteiinin, c-peptidin, plasman trypsinogeenin ja leukosyyttien tasot kerättiin, ja niiden kykyä ennustaa leikkauksen jälkeistä sairastuvuutta (mitattiin Comprehensive Complication Indexillä, CCI) ja komplikaatioita 90 päivän sisällä tarkasteltiin ROC-analyysillä. Tulokset: Tutkimukseen sisällytettiin 164 potilasta ja näistä potilaista relaparotomiaa vaativia komplikaatioita oli kolmellakymenelläyhdeksällä. Korkeimman AUC-arvon perusteella ensimmäisen leikkauksenjälkeisen päivän plasman amylaasi ennusti parhaiten 90 päivän sairastuvuutta ja Youden-indexin avulla optimaaliseksi raja-arvoksi määrittyi 6 kertaa ylempi normaali viiteraja. Negatiivinen ja positiivinen ennustearvo tälle raja-arvolle oli 0.81 ja 0.71 sille, että potilas joutui relaparotomiaan. Vastaavasti arvot olivat 0.91 ja 0.71 sille, että potilaan CCI ylitti 47.7 (vastaa kahden reoperaation sairastuvuutta). Johtopäätökset: Ensimmäisen leikkauksen jälkeisen päivän plasman amylaasitason perusteella voidaan ennustaa haima- ja munuaissiirrepotilaan riski leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Haimatulehdus eli pankreatiitti on haiman tulehdusprosessi. Pankreatiitin oireet ovat epäspesifisiä ja ei ole olemassa mitään erityistä "pankreatiittioiretta". Oireena esiintyy kuivumista, vatsan tunnustelun aristamista, kuumetta, ikteerisuutta, äkillistä oksentelua, väsymistä ja ruokahalun huonontumista. Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä ainoaa testiä, jolla pankreatiitti voitaisiin diagnostisoida. Tutkimusten mukaan edes haimaentsyymien, seerumin amylaasi- ja lipaasiaktiivisuuden tai trypsiinin pitoisuuden (cTLI), perusteella ei voida tehdä luotettavaa diagnoosia. Röntgen- tai ultraäänitutkimukset eivät nekään ole kovin luotettavia menetelmiä pankreatiitin diagnostisoinnissa. Tutkimuksessa arvioitiin endoskooppisen retrogaadin haimatiehyiden kuvantamismenetelmän (ERP) suoritusmahdollisuuksia terveillä beagle-koirilla, haimanestenäytteiden ottamista ja mahdollisia komplikaatioita. Toimenpiteet suoritettiin kahdesti seitsemälle terveelle beaglerotuiselle koiralle. Ensimmäisellä toimenpidekerralla suoritettiin haimatiehytjärjestelmän varjoainekuvaus. Toisella kerralla otettiin koirilta haimanestenäyte ja uusittiin varjoainekuvaus. Mahdollisia komplikaatiota arvioitiin ennen toimenpidettä ja toimenpiteen jälkeen tehdyin kliinisten perustutkimuksien (lämpötila, hengitys- ja sydänfregvenssi, vatsan palpointi) ja otettujen verinäytteiden perusteella (hkr-, Na-, Ca-, K-, amylaasi-, lipaasi- ja cTLI-arvot). Tutkimuksessa saatiin tehtyä molemmilla tutkimuskerroilla kaikille koirille ERP. Toimenpiteessä oli pieniä ongelmia viidellä suorituskerralla neljästätoista. Ongelmat liittyivät esimerkiksi varjoaineen haimatiehyeen injisoimiseen. Saatujen fluoroskopiakuvien perusteella koirien haimatiehyiden rakenteessa esiintyy vaihtelua. Haimanestenäytteiden ottaminen koiralta osoittautui hyvin vaikeaksi ja kunnollisia näytteitä ei saatu otettua. Kliinisissä perustutkimuksissa sekä verinäytteiden hematokriitti- ja ionipitoisuuksissa ei havaittu ERP:n aiheuttamiin komplikaatioihin viittaavia muutoksia. Haima-arvot kohosivat toimenpiteiden jälkeen tilastollisesti merkitsevästi. Lähes kaikkien koirien entsyymiarvot palautuivat yhden vuorokauden kuluessa perustasolleen. Lasku oli selvästi hitaampaa koirilla, joilla kaikki haima-arvot olivat kohonneet erittäin korkealle. Yhdellä koiralla toisen toimenpidekerran jälkeen haima-arvot laskivat vasta kuuden vuorokauden kuluttua. Tälle koiralle ERP indusoi lievän, itsestään rajoittuvan, akuutin pankreatiitin. Saatu komplikaatioriski (7,1 %) on samaa luokkaa humaanilääketieteen tutkimusten kanssa. Tutkimustulosten perusteella voidaan laatia suositukset ERP:n riskien hallitsemiseksi. Toimenpidettä ennen otetaan verinäyte seerumin amylaasin ja lipaasin aktiivisuuden sekä cTLI:n pitoisuuden lähtötason määrittämiseksi. Toimenpiteen jälkeen koiraa tarkkaillaan vähintään kaksi vuorokautta. Mahdollisten komplikaatioiden havaitsemiseksi otetaan toimenpiteen jälkeen yhden ja kahden vuorokauden kuluttua verinäyte, ja määritetään siitä seerumin amylaasin ja lipaasin aktiivisuus sekä cTLI:n pitoisuus.