Browsing by Subject "analogia"

The aim of the study was to investigate ideas and idea generation of designers in free improvisation tasks at conceptual level in the experiment, planned primarily for the physiological and neurological measurements. My study was a part of the multidisciplinary research project Handling Mind: Embodiment, Creativity and Design which concentrated on studying relations between mind, body and materials combining the fields of psychology, neuroscience and creativity. The neurological study did not reveal what and how participants felt, thought and experienced during the experiment which was the main interest in my study. Previous research has focused on investigating various fields of the design process, as well as the ideation phase, but investigating idea generation in the context of neuroscientific research is a new and interesting chance for the research. The ideation phase represents an iterative and vibrant nature of the design process. Previous studies have brought out the meaning of available sources of inspiration, and designers' competence to adapt the essential parts of the original sources and transform them into design outputs regarding the aspects of novelty and functionality. Therefore, I developed my research questions concerning ideas and idea development in freely improvising tasks in a new design situation. The 30 participants participated in the study as volunteers from the School of Art, Design and Architecture in Aalto University from November 2014 to March 2015. They performed copying, designing or free improvising tasks by drawing or forming clay. I organized the Stimulated Recall (SR) interviews with my colleague to collect data. We selected the 15 out of 30 interviews to represent the data in our studies. I analyzed the transcript data by qualitative content analysis: the classification scheme was both data and theory driven. The analysis revealed that designers had different ideas emerging from internal stimuli, for example, from their mental library or they were impressed by external stimuli, for instance, material, tools and cup images from the experiment. The experiment represented an external design constraint: it confined the problem space and narrowed down the alternative solutions. Designers had concrete and abstract ideas, but also the abstractions of ideas were developed. They relied on familiar topic choices but also were capable of creating analogies. Even this minimalistic design experiment revealed that designers are able to use their mental sources of inspiration and capable of picking profitable stimuli from their surroundings in new and uncertain situations for adapting and developing ideas further. Designers sought meaning for their sketching and experimenting as well.

Tutkielma käsittelee Anni Kytömäen romaania Kivitasku (2017). Keskiössä ovat Kivitaskun henkilöhahmot sekä henkilöhahmojen peilikuvat ja kaksoisolennot. Tutkielmassa paneudutaan erityisesti siihen, miten ja missä kaksoisolennot ilmenevät sekä minkälaisia peilikuvia ja -rakenteita teoksessa on. Työssä käsitellään kolmea keskeistä henkilöhahmoa ja lopuksi tarkastellaan laajemmin eri henkilöhahmojen välisiä kytköksiä sekä sukulaissuhteiden merkityksiä. Tutkielmassa hyödynnetään erityisesti Markku Envallin (1988) teorioita kaksoisolennoista sekä nojataan Anna Makkosen (1991) ajatuksiin peilirakenteista. Kaksoisolennon käsitteen avulla puretaan Kivitaskun henkilöhahmojen kahtiajakautumisia. Peilikuvien ja -rakenteiden kautta käsitellään upotuksia ja kerronnan muotoja, jotka kuvaavat sisäistä todellisuutta ulkoisen todellisuuden kautta. Tutkielma osoittaa, että Kivitaskussa toistuu kahdentumisen prosesseja, joissa keskeisimmät henkilöhahmot jakautuvat kuvainnollisesti, psykologisesti tai jopa teoksen maailmassa fyysisesti kahdeksi. Hahmot jakautuvat joko toisiksi henkilöhahmoiksi tai peilaavat kokemuksiaan ympäröivään maailmaan. Ulkoisen todellisuuden muutokset rinnastuvat hahmojen mielenliikkeisiin muodostaen niille analogioita. Analyysista ilmenee, että peilirakenteet tuottavat tietoa henkilöhahmoista siten, että ne jatkavat yksittäisten hahmojen elämäntarinoita myöhemmin muita henkilöhahmoja käsittelevissä luvuissa. Myös kerronnan aukkokohdat paljastuvat upotuksissa muualla tekstissä. Kaikilla Kivitaskun kahde tumisilla tai peilirakenteilla ei ole teoksessa yhtäläisiä merkityksiä, mutta ne muodostavat merkityksiä teoksen syklisesti toistuvaan kokonaisrakenteeseen ja aikakäsitykseen.

Tässä työssä tutkitaan arkeologisia hautalöytöjä kirkkojen sisältä, kirkkomaasta ja hautausmaasta sekä verrataan niitä perinneaineiston tuntemiin hauta-antimiin. Ajallinen rajaus on luterilaisessa ajassa, pääasiassa kuitenkin 1700- ja 1800-luvuilla. Alueellinen rajaus kattaa Suomen alueen Ahvenanmaata, Lappia ja luovutettua Karjalaa lukuun ottamatta. Työssä selvitetään, millaisia hauta-antimia Suomesta on löydetty arkeologisista konteksteista ja mitä sellaisista tiedetään perinneaineiston perusteella. Tämän lisäksi selvitetään, kuinka aineistot vastaavat toisiaan ja millaista tietoa hauta-antimista voi eri aineistojen perusteella saavuttaa. Hauta-antimia ei Suomessa ole tutkittu systemaattisesti, vaan niitä on esitelty usein yksittäisinä löytöryhminä, kuten kuolinpuvut, vainajan pääkoristeet tai helmet. Sekä arkeologian että kansatieteen puolella hauta-antimista on olemassa käsityksiä, jotka eivät pohjaudu kovinkaan laajaan analyysiin. Esimerkiksi silmälaseja pidetään arkeologisessa tutkimuksessa hyvin usein hauta-antimina, vaikka yhtäkään varmennettua tapausta ei ole löydetty, eikä perinneaineistokaan tunne tapaa laajasti. Uuden ajan hautauksia tutkittaessa on keskitytty kirkkohautojen tutkimukseen kirkkomaiden ja hautausmaiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Työn aineistona on käytetty eri perinneaineistoja sekä arkeologisista tutkimuksista tehtyjä tutkimusraportteja. Suurimman osan perinneaineistoa muodostavat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston aineistot sekä kirkollisen kansanperinteen yleiskysely. Aineistoja on myös muun muassa Museoviraston kyselystä 20 ja Museoviraston Kansatieteellisestä käsikirjoitusarkistosta. Perinneaineistojen mainintoja eri hauta-antimista on 588 kappaletta, varmoja arkeologisesti todennettuja hauta-anteja puolestaan 29 kappaletta (17:ltä eri vainajalta). Kirkkoihin, kirkkomaihin ja hautausmaihin kohdistuneita tutkimuksia on tutkimusalueella tehty lähes kolmesataa. Vainajille on annettu hauta-antimia lähinnä kolmesta osittain rinnakkaisesta syystä: 1. Vainajan on uskottu tarvitsevan käyttöönsä erilaisia hauta-antimia kuolemansa jälkeen. Tällaiset tarpeet olivat samankaltaisia kuin hänen eläessään. 2. Vainajan paluu kotiin pyrittiin estämään kaikin tavoin, mistä syystä yritettiin varmistaa, ettei vainajan tarvinnut palata hakemaan mitään puuttuvaa. 3. Kuolleelta toivottiin apua tai siunausta ja samalla estettiin häntä viemästä onnea ja terveyttä eläviltä. Sellaisista hauta-antimista, joista on varmaa arkeologista näyttöä, ei välttämättä löydy useita mainintoja perinneaineistosta. Tällaisia ovat esimerkiksi tupakointiin liittyvät löydöt. Toisaalta perinneaineiston perusteella yleinen tapa antaa vainajalle viinapullo mukaan ei taas näy arkeologisessa aineistossa. Orgaanisen materiaalin maatuvuus ja hautojen vuosisatojen aikana eri muodoissa kokema häirintä vaikeuttaa tutkimusta. Hauta-antien merkityssisältö on myös usein muuttunut 1900-luvulle tultaessa. Historiallista analogiaa hyväksikäyttämällä voidaan kuitenkin todeta, että hauta-antien laittaminen vainajan mukaan saattaa olla yleisempää, kuin arkeologinen aineisto antaa yksistään ymmärtää.