Browsing by Subject "argumentti"

Tutkimuksen tarkoitus oli analysoida vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suviseuroissa pidettyjä radiosaarnoja. Tutkimus kiinnittyi kahteen tutkimukselliseen pääkohtaan saarnojen sisältöön ja retoriikkaan. Tutkimustehtävänä oli tutkia miten puhujat argumentoivat puheitaan sekä millaisia teemoja ja retorisia tehokeinoja he käyttivät radiosaarnoissa, jotka Yleisradio lähetti suviseuroista vuosina 1959–1961. Ajankohta valikoitui sen mielenkiintoisten historiallisten tapahtumien vuoksi. Vanhoillislestadiolainen herätysliike kamppaili opillisissa ristiriidoissa, jotka johtivat hajaannukseen vuonna 1961. Suomalainen yhteiskunta eli murroksessa, joka näkyi vahvana muuttoliikkeenä maalta kaupunkiin. Samoihin aikoihin syntyi opiskelijoiden ja vasemmiston keskuudessa radikalismiin pyrkivää liikehdintää. Tutkimuksessa haluttiin myös tarkastella vaikuttivatko nämä tapahtumat saarnojen sisältöön. Tutkimuksen aineistona käytettiin kuutta Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry:n arkiston vuosikokouspöytäkirjoista kopioitua saarnaa. Saarnojen sisällön tutkimus tehtiin argumenttianalyysin menetelmällä ja retoriikkaa tutkittiin retorisen analyysin keinoin. Metodit perustuivat pääsääntöisesti Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan ja Chalm Perelmanin kirjallisuuteen. Muita viitekehyksiä olivat Heikki-Tapio Niemisen, Voitto Huotarin, Markku Heikkilän, Martin Lönnebon sekä Jukka-Pekka Puron tutkimukset. Tutkimuksen kulku eteni siten, että ensin kysymyksenasettelulla määriteltiin pääargumentti ja siitä johdettuna pääteema sekä sivuteemat, joita peilattiin Raamatun tekstiin. Määrittelyä auttoi aiheen esiintymistiheys saarnassa, mutta lopullinen valinta argumenteista ja teemoista perustui tutkijan näkemykseen. Radiosaarna tutkimuskohteena oli mielenkiintoinen sen retorisen tilanteen monimuotoisuuden johdosta. Suviseuroissa paikalla olevien ihmisten lisäksi kuulijakunnan muodostivat radion kuuntelijat, joista suurimman osan oletettavasti muodostivat liikkeen ulkopuoliset. Saarna täytyi kohdistaa sekä ulkopuolisille, että sisäryhmälle. Puheen lajit muodostuivat tämän johdosta parannussaarnoiksi, että opetus-ja lohdutuspuheiksi. Saarnojen retorisista tehokeinoista painottuivat Kaanaan kieli, kielikuvat, kysymykset, antiteesit. Toistojen painopiste kohdistui erityisesti synninpäästön julistukseen. Retorisen kokonaisuuden tarkastelu tiivisti tutkimustuloksen saarnojen sisällön osalta niin, että esiin nousi niiden merkittävin funktio, joka oli: Saarnata parannusta ja julistaa evankeliumia, sekä liikkeen ulkopuolisille, että sisäryhmälle. Tässä näkymässä aikaan liittyvät historialliset tapahtumat jäivät vain joihinkin yksittäisiin mainintoihin. Saarnat välittyivät retorisesti rikkaina kuulijoilleen. Jatkotutkimusaiheina merkittävintä olisi tutkia muutosta vanhoillislestadiolaisessa saarnassa

Tutkielman tehtävänä on selvittää miten läntisen imperialismin purkautuminen on näkynyt Malcolm X:n retoriikassa vuosina 1960–1965. Tutkimustehtävänä on tutkia miten Malcolm X argumentoi puheissaan, millaisia teemoja hän nostaa esille ja millaisia retorisia tehokeinoja hän käyttää. Ajankohta sijoittuu vuosikymmenelle, jonka aikana siirtomaavallat menettivät otteensa Afrikassa ja samaan aikaan Yhdysvalloissa mustat nousivat vastustamaan vuosisadan jatkunutta rotuerottelua. Afrikkalaisissa itsenäistymisprosesseissa taustalla oli usein nationalistisia liikkeitä. Myös Malcolm X liittyi mustan nationalismin perinteeseen. Yhdysvaltojen muutosliikkeessä vaikuttamassa roolissa oli kuitenkin kansalaisoikeusliike, eivätkä niinkään nationalistit. Tutkielmassa tarkastellaan miten nämä erilaiset ideologiat näkyivät miehen puheissa. Malcolm X oli pitkään uskonnollisen Nation of Islam -liikkeen toimija. Tästä syystä opinnäytetyö tarkastelee myös Malcolm X:n uskonnollista retoriikkaa. Taustaluvuissa käsitellään Amerikan mustien vapaustaistelun pitkää prosessia aina orjuudesta kansalaisoikeustaistelun aikaan ja rasismin läpileikkaavaa roolia mustien jokapäiväisessä elämässä sekä Afrikan itsenäistymisprosesseja. Analyysi koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen tarkastelee sitä kuinka Afrikan maiden itsenäistyminen toimi esikuvana Malcolm X:n puheissa ja tuki hänen ajatustaan rotujen välisestä lopullisesta separaatiosta Yhdysvalloissa. Toinen analyysiluku kietoutuu Malcolm X:n käyttämän Exodus-narratiivin ympärille, joka on vapautuksen teologiassa käytetty vertauskuva sorrettujen matkasta kohti luvattua maata. Sama narratiivi oli käytössä myös Martin Luther Kingillä. Malcolm X:n puheissa Exodus toimiikin osana hänen hyökkäävää retoriikkaansa liian maltilliseksi mieltämäänsä kansalaisoikeusliikettä kohtaan. Kolmas analyysiluku käsittelee sitä, kuinka Malcolm X käänsi tuolloin Amerikassa negatiiviseksi mielletyt asiat, kuten afrikkalaisuuden ja mustan ihon, tarkoittamaan vahvuutta ja ylpeyttä. Malcolm X:n kielenkäytössä mustien kohtaamat ongelmat nostettiin esille koruttomasti ja hän ei toivonut niiden ratkaisuun kompromisseja vaan radikaaleja toimia. Toivotut toimet saattoivat olla radikaaleja, mutta vaatimukset eivät niinkään: ne olivat vapaus ja ihmisoikeudet mustille.