Browsing by Subject "armolahjat"

Tässä työssä tutkitaan sitä, millaisia merkityksiä helluntailaiset antavat kielillä puhumisen armolahjalle. Kielillä puhumista eli glossolaliaa pidetään yliluonnollisena armolahjana, jonka uskova voi saada Pyhän Hengen, kristinuskon Jumalan kolmannen persoonan, vaikutuksesta. Päätutkimuskysymys on, mikä on kielillä puhumisen armolahjan merkitys helluntailaiselle yksilölle ja yhteisölle. Työssä siis tarkastellaan sekä yksilöllistä uskonnollisuutta että uskonnollisen yhteisön dynamiikkaa. Merkitykset avautuvat kielillä puhumiseen liittyvien opin, uskomusten ja kokemusten tarkastelun kautta. Aineistona tässä työssä on 61 helluntailaisen Ristin Voitto –lehden kirjoitusta. Niiden joukossa on opetuskirjoituksia, pääkirjoituksia, artikkeleita, mielipidekirjoituksia ja kysymyspalstan vastauksia. Aineistoa lähestytään laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulkinnat aineistosta muodostetaan teoriasidonnaisesti. Työn teoriatausta perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaan sosiaalinen todellisuus ei ole annettu, vaan se muokkautuu jatkuvasti uudelleen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kielillä puhumista tarkastellaan lisäksi sosiologisesta näkökulmasta rituaalina, jonka kautta uskonnollinen yhteisö voi uusintaa omaa uskomusjärjestelmäänsä, sosiaalista järjestystä ja normeja. Aineistossa ilmenee kolme suurta teemaa: ensitodisteoppi, jonka mukaan uskovat puhuvat kielillä merkiksi saamastaan henkikasteesta, uskomukset armolahjan saamisesta sekä käsitykset armolahjan seurauksista. Kielillä puhumisen rituaalin merkitys koko yhteisölle avautuu erityisesti ensitodisteoppi-keskustelun kautta. Ensitodisteopilla perustellaan sitä, miksi helluntailaisuus on eronnut muusta kristillisyydestä ja miksi se on kristinuskon oikea muoto. Kielillä puhumisen rituaaliin osallistumisen kautta yksilöt kokevat uudelleen tämän uskomuksen. Kaikki eivät kuitenkaan kannata ensitodisteopin tiukkaa noudattamista. Aineiston kertomusten perusteella kielillä puhumista vaaditaan silti merkkinä henkikasteesta ja osoituksena siitä, että yksilö on todella sitoutunut helluntailaiseen oppiin. Kielillä puhumisen armolahjan saamiseen ja käyttämiseen liittyvät ehdot, joita käsitellään toisessa analyysikappaleessa, tukevat helluntailaista moraalista normistoa. Lisäksi uskonnollisten spesialistien uskotaan voivan auttaa armolahjan saamisessa ja turvallisessa käyttämisessä, jolloin sen kautta uusinnetaan myös yhteisön sosiaalista hierarkiaa. Kielillä puhumisen kautta yksilön uskotaan myös saavan voimaa vastustaa syntiä. Esitän tässä työssä, että uskomukset, joita kielillä puhumiseen liitetään, vaikuttavat siihen, miksi kokemus on uskovalle niin positiivinen. Glossolalian aikana yksilön nimittäin uskotaan käyvän Pyhän Hengen kanssa terapeuttista keskustelua, jossa yksilön salaisimmatkin synnit ja ongelmat tulevat käsiteltyä.