Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "artriitti"

Sort by: Order: Results:

  • Marttinen, Piia (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)
    Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet muodostavat huomattavan osan hevosten sairauksista. Traumaattinen artriitti on tavallisin syy nivelperäiseen ontumiseen. Akuutista nivelkalvon ja –kapselin tulehduksesta voi seurata tulehduksen välittäjäaineiden pitkittynyt tuotanto, nivelruston hajoaminen ja edelleen degeneratiivinen nivelsairaus. Viime vuosina on tutkittu useita mahdollisia osteoartriitin kehittymiseen johtavia reittejä. Erityisesti on selvitetty matriksin metalloproteinaasien osuutta erilaisissa tulehduksellisissa tiloissa. Matriksin metalloproteinaasit (MMP) ovat ryhmä sinkistä riippuvaisia, proteolyyttisiä entsyymejä, jotka ovat olennaisesti mukana fysiologisessa ruston soluväliaineen metaboliassa. Tulehduksellisissa tiloissa entsyymien toimintaa säätelevät mekanismit saattavat kuitenkin pettää ja gelatinaasi-MMP:en (MMP-2 ja –9) aktivoitumista pidetäänkin nykyään keskeisenä tekijänä nivelsairauksien patogeneesissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin MMP-2 ja –9 suhteellisia aktiivisuuksia amfoterisiini B:llä indusoidussa kokeellisessa niveltulehdusmallissa. Gelatiinizymografia on elektroforeesiajoon polyakryyliamidigeelissä perustuva entsyymien tutkimiseen soveltuva menetelmä, joka erottelee entsyymit toisistaan molekyylipainon perusteella. Gelatiinizymografiaa ja tietokoneavusteista kuva-analyysiä käyttäen määritettiin 22 hevosen nivelnestenäytteistä ennen ja jälkeen artriitin induktion MMP-2 ja –9:n suhteelliset aktiivisuudet. Artriitin induktio aiheutti sekä entsyymien tsymogeenimuodon että aktiivisen muodon tilastollisesti merkitsevän pitoisuuksien nousun. MMP-2 ja –9 ovat varmasti tulevaisuudessa farmakologisten hoitokokeilujen kohteina artriitissa, koska nykyisin käytössä olevilla intra-artikulaarisesti annosteltavilla lääkkeillä ei tutkimusten mukaan tuntuisi olevan merkittävää vaikutusta näiden entsyymien toimintaan. Humaanilääketieteessä kehitetyt valmisteet saattavat tulla aikanaan käytettäväksi myös hevosen nivelsairaudessa.
  • Heiskanen, Tiina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hevosen nivelnesteen hyaluronihapon ja proteoglyknaanin konsentraatioiden vaihtelua eri artriittitiloissa korkean erotuskyvyn nestekromatografialla (HPLC). Hyaluronihappopitoisuuden muutokset heijastavat nivelen patofysiologista tilaa. Proteoglykaanipitoisuuksien nousun avulla voidaan mahdollisesti diagnosoida rustovauriot jo ennen muiden näkyvien muutosten havaitsemista. Nykyään ainoa menetelmä rustovaurion diagnosointiin on artroskopia. Nivelnesteet analysoitiin pakastuksen jälkeen HPLC-laitteella. Analysointi oli helppoa eikä muita edeltäviä näytteiden käsittelyjä tarvittu kuin sentrifugointi ja laimennus. Tämän puolesta laite sopisi mielestäni erittäin hyvin myös rutiinidiagnostiikkaan. Hyaluronihappopitoisuudet muodostivat samankaltaisen jakauman sekä kontrolli- että potilasnäytteissä. Tämän tutkimuksen mukaan hyaluronihappopitoisuuksien perusteella ei pystytä erottamaan akuutteja eikä kroonisia artriitteja kontrollinivelistä. Proteoglyknanipitoisuuksia ei määritetty sopivan standardiaineen puutteen takia. Tyydyttiin vain toteamaan pystytäänkö ko. laitteella detektoimaan pitoisuuden vaihtelut eri artriittitiloissa. Kaikissa infektiivisissä artriiteissa (5 kpl) todettiin proteoglykaania mutta myös muutamissa muissa artriiteissa sekä jopa kontrollinivelissä. Molempien yhdisteiden konsentraatiovaihteluiden arvostelua vaikeuttaa suuret yksilökohtaiset erot jopa terveiden nivelten välillä. Jatkuvaa perustutkimusta ko. yhdisteiden parissa tarvitaan, jotta menetelmästä saadaan kliinikkojakin hyödyntävä diagnoosimenetelmä.
  • Biström, Mia (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)
    Reovirukset kuuluvat Reoviridae -heimoon ja Orhtoreovirus –sukuun. Ensimmäiset reovirukset löydettiin ihmisen hengitysteistä ja suolistosta, mutta niiden merkitystä taudinaiheuttajana ei tunnettu. Tästä syystä ne nimettiin sanoilla "respiratory enteric orphan". Sanojen alkukirjaimista muodostuu nimi "reo". Lintujen reoviruksia on löydetty useista lintulajeista. Ne voivat olla mukana aiheuttamassa sairauksia, mutta niitä löytyy yleisesti myös kliinisesti täysin terveistä yksilöstä. Reovirukset aiheuttavat siipikarjalle kinnerjänteen tulehdusta (artriitti) sekä jännetupin tulehdusta (tenosynoviitti). Reovirukset ovat taloudellisesti merkittävä virusryhmä niiden aihettamien tuotantotappioiden vuoksi. Tutkielman tarkoituksena oli perustaa elintarviketurvallisuusvirasto Eviran eläintautivirologian tutkimusyksikköön diagnostinen menetelmä lintujen reovirusten osoittamiseksi. Aihe tuli ajankohtaiseksi, kun teuraslinjoilla havaittiin broilereita, joiden kinnernivelet olivat tulehtuneet ja vihertävät. Monilla todettiin myös akillesjänteen repeämä. Tulehdusoireet muistuttivat paljolti kirjallisuudessa kuvattua artriittia ja tenosynoviittia. Tautia ei ole aiemmin varmuudella todettu siipikarjalla Suomessa. Menetelmäksi valittiin RT-PCR (reverse transcriptase polymerase chain reaction) sen herkkyyden ja nopeuden vuoksi. Lisäksi menetelmän etuna on se, ettei se edellytä elävän viruksen löytymistä, vaan viruksen genomin läsnäolo riittää positiiviseen diagnoosiin. Työssä kokeiltiin myös real time RT-PCR:n toimivuutta. Kolmea eri reoviruskantaa käytettiin menetelmän kehityksessä kontrollikantoina. Tutkielman tuloksena luotiin RT-PCR –menetelmä reovirusten toteamiseksi. Näytemateriaalina oli 37 broilerin ja kahden kalkkunan tulehtuneet jänteet ja jännetupet. Niistä eristettiin totaaliRNA ja tehtiin RT-PCR yhdellä tai useammalla kolmesta eri reoviruksille spesifistä alukeparista. Lisäksi jännenäytteitä käytettiin solulinjojen infektioon mahdollisten virusten kasvattamiseksi. Jännenäytteistä reoviruksia ei todettu PCR:llä eikä soluviljelyssä. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että tulehdus ei olisi reovirksen aiheuttama. Jos reovirus on tulehduksen aiheuttaja, sitä ei löytynyt näytteistä todennäköisesti tulehduksen kroonistumisen vuoksi. Tulehduksen alkuvaiheessa otetuista näytteistä virusta saattaisi löytyä paremmin.