Browsing by Subject "arvostus"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2013)Talouden jatkuva globalisaatio ja korkeasti koulutetun työväestön liikkuvuuden kasvu pakottavat monet maat huomioimaan maahanmuuttajat potentiaalisena ja tarpeellisena osana maan työväestöä. Tässä tutkielmassa tutkitaan korkeasti koulutettujen ja itsenäisesti ulkomaille muuttavien ekspatriaattien organisaatioon identifioitumiseen yhteydessä olevia tekijöitä ja näiden yhteyksien mahdollisia eroavaisuuksia maahanmuuton eri vaiheissa. Tavoitteena on myös testata teoreettinen malli, joka yhdistää molemmista maahanmuuton vaiheista organisaatioon identifioitumista selittävät tekijät. Selittävinä tekijöinä maahanmuuton vaiheesta riippuen tutkielmassa ovat organisaation arvostus, menetelmätapojen oikeudenmukaisuus, työtehtävä, organisaation tarjoama tuki sekä muuttoon valmistautumiseen annetut resurssit. Tutkielman taustateoriat pohjautuvat sosiaalisen identiteetin lähestymistapaan. Tutkielman aineisto on kerätty sosiaalipsykologian oppiaineen InterProf-tutkimusprojektia varten vuosien 2007-2009 aikana. Tutkittavina ovat Helsinkiin vuonna 2007 perustetun EU:n Kemikaaliviraston ulkomaalaiset työntekijät. Tutkielmassa käytetään kolmea eri aineistoa: poikkileikkausaineistot maahanmuuttoa edeltävästä (N = 97) ja maahanmuuton jälkeisestä vaiheesta (N = 66), sekä pitkittäisaineisto (N = 41), jonka avulla tutkitaan muuttoa edeltävien tekijöiden yhteyksiä muuton jälkeiseen organisaatioon identifioitumiseen. Menetelminä tutkielmassa käytetään Pearsonin korrelaatioanalyysia, osittaiskorrelaatioanalyysia, lineaarista regressioanalyysia ja hierarkkista regressioanalyysia. Muuttoa edeltävän vaiheen poikkileikkausasetelmassa vain organisaation arvostus on yhteydessä organisaatioon identifioitumiseen. Muuton jälkeisessä vaiheessa vahvimmassa yhteydessä organisaatioon identifioitumiseen on menetelmätapojen oikeudenmukaisuus. Näistä selittävistä tekijöistä sekä muuttoa edeltävästä organisaatioon identifioitumisesta muodostettu yhdistetty regressiomalli on selitysasteeltaan korkea (R² = .47). Myös organisaation tarjoama tuki on muuton jälkeisessä poikkileikkausasetelmassa yhteydessä organisaatioon identifioitumiseen. Pitkittäisasetelmassa tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei löytynyt. Tutkielman aineiston erityispiirteinä on tasainen sukupuolijakauma sekä se, että kyseinen aineisto on tiettävästi ensimmäinen itsenäisesti ulkomaille muuttavien ekspatriaattien kontekstissa, jossa organisaatioon identifioitumista on mitattu jo muuttoa edeltävässä vaiheessa. Tutkielman aineiston koon rajoitteista johtuen tutkielma pystyy vain rajatusti täydentämään aikaisemman tutkimuskirjallisuuden puutteita organisaatioon identifioitumisen selittämisessä ekspatriaattien kontekstissa. Yksi ehdotetuista jatkotutkimuksen aiheista on organisaatioon identifioitumisessa tapahtuvan muutoksen tutkiminen.
-
(2022)Muuttuva työelämä on luonut uuden tarpeen ymmärtää erityisesti työelämän positiivisia ulottuvuuksia. Työn positiivisiin ulottuvuuksiin keskittyvän tutkimuksen myötä myös arvostus ja sen mahdolliset vaikutukset on tunnistettu työelämässä entistä laajemmin. Arvostus voidaan määritellä kokemukseksi ihmisten hyväksynnästä ja tunnustamisesta sekä kunnioituksen ja ihailun osoittamisesta. Arvostus on yhteydessä niin tarvittaviin työelämätaitoihin kuin työn voimavaratekijöihin ja on siksi keskeinen osa työyhteisöjen ja organisaatioiden toimintaa. Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on tarkastella arvostusta työyhteisössä. Tutkimuksen keskiössä ovat arvostuksen kokemus sekä arvostuksen koetut vaikutukset työyhteisössä etenkin psykologisen turvallisuuden näkökulmasta. Kvalitatiivisen tutkielman aineisto on kerätty sekä ryhmähaastatteluilla että kyselylomakkeella. Kerätty aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineiston perusteella arvostusta koetaan erityisesti inhimillisenä ja kunnioittavana kohteluna sekä suoraan työn kautta ilmenevänä arvostuksena. Arvostus ilmenee moninaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, joissa yksilöt kokevat tulevansa huomioiduiksi, kuulluiksi ja nähdyiksi yksilöinä. Inhimilliseen ja yksilölliseen kohtaamiseen lukeutuvat kokemukset tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta, myötätuntoisuudesta sekä aitoudesta. Työn kautta ilmenevä arvostus nähdään erityisesti luottamuksen sekä tuen osoittamisena ja saamisena. Arvostusta osoitetaan muun muassa palkitsemalla sekä muiden ammattitaitoa tukemalla, mutta myös itsearvostuksen merkitys havaitaan. Keskeistä on tunnistaa arvostuksen ilmiön yksilöllinen luonne ja sen moninaisuus. Arvostuksen koetut vaikutukset psykologisen turvallisuuden näkökulmasta keskittyvät luottamuksen ja yhteisöllisyyden kokemuksiin. Arvostavassa ilmapiirissä yksilöt uskaltavat ottaa sosiaalisia riskejä mikä osaltaan lisää psykologisen turvallisuuden kokemusta. Arvostus tukee lisäksi uskallusta toimia ja tehdä päätöksiä omana itsenään sekä avoimuutta toisia työntekijöitä kohtaan. Arvostuksen koetaan työyhteisön psykologista turvallisuutta tukemalla vaikuttavan laajemminkin esimerkiksi työhyvinvointiin sekä työkulttuuriin.
-
(2022)Muuttuva työelämä on luonut uuden tarpeen ymmärtää erityisesti työelämän positiivisia ulottuvuuksia. Työn positiivisiin ulottuvuuksiin keskittyvän tutkimuksen myötä myös arvostus ja sen mahdolliset vaikutukset on tunnistettu työelämässä entistä laajemmin. Arvostus voidaan määritellä kokemukseksi ihmisten hyväksynnästä ja tunnustamisesta sekä kunnioituksen ja ihailun osoittamisesta. Arvostus on yhteydessä niin tarvittaviin työelämätaitoihin kuin työn voimavaratekijöihin ja on siksi keskeinen osa työyhteisöjen ja organisaatioiden toimintaa. Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on tarkastella arvostusta työyhteisössä. Tutkimuksen keskiössä ovat arvostuksen kokemus sekä arvostuksen koetut vaikutukset työyhteisössä etenkin psykologisen turvallisuuden näkökulmasta. Kvalitatiivisen tutkielman aineisto on kerätty sekä ryhmähaastatteluilla että kyselylomakkeella. Kerätty aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineiston perusteella arvostusta koetaan erityisesti inhimillisenä ja kunnioittavana kohteluna sekä suoraan työn kautta ilmenevänä arvostuksena. Arvostus ilmenee moninaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, joissa yksilöt kokevat tulevansa huomioiduiksi, kuulluiksi ja nähdyiksi yksilöinä. Inhimilliseen ja yksilölliseen kohtaamiseen lukeutuvat kokemukset tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta, myötätuntoisuudesta sekä aitoudesta. Työn kautta ilmenevä arvostus nähdään erityisesti luottamuksen sekä tuen osoittamisena ja saamisena. Arvostusta osoitetaan muun muassa palkitsemalla sekä muiden ammattitaitoa tukemalla, mutta myös itsearvostuksen merkitys havaitaan. Keskeistä on tunnistaa arvostuksen ilmiön yksilöllinen luonne ja sen moninaisuus. Arvostuksen koetut vaikutukset psykologisen turvallisuuden näkökulmasta keskittyvät luottamuksen ja yhteisöllisyyden kokemuksiin. Arvostavassa ilmapiirissä yksilöt uskaltavat ottaa sosiaalisia riskejä mikä osaltaan lisää psykologisen turvallisuuden kokemusta. Arvostus tukee lisäksi uskallusta toimia ja tehdä päätöksiä omana itsenään sekä avoimuutta toisia työntekijöitä kohtaan. Arvostuksen koetaan työyhteisön psykologista turvallisuutta tukemalla vaikuttavan laajemminkin esimerkiksi työhyvinvointiin sekä työkulttuuriin.
-
(2020)Arvostuksen merkitys työpaikoilla nostetaan jatkuvasti esiin. Aiemmassa tutkimuksessa arvostus on liitetty esimerkiksi työtyytyväisyyteen, työhyvinvointiin ja parempaan suoriutumiseen. Lisäksi arvostus esitetään organisaation keinona palkita ja sitouttaa työntekijöitä. Painotus tutkimuksessa on ollut johtajan ja alaisen välisessä myönteisessä vuorovaikutussuhteessa, jota kutsutaan arvostavaksi johtajuudeksi. Arvostusta on pääsääntöisesti lähestytty realistisen psykologian paradigmojen kautta, pyrkien operationalisoimaan arvostusta mitattavaksi konseptiksi. Vähemmällä ovat jääneet laadulliset tutkimusajatelmat. Tässä tutkielmassa arvostusta tarkastellaan sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä. Tutkielman teoreettis-metodologiset nojaavat diskurssianalyyttiseen lähestymistapaan. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisia versioita työpaikka-arvostuksesta rakentuu haastattelupuheessa ja millaisiin kulttuurisiin resursseihin nojaten näitä versioita rakennetaan. Tutkimuksen analyyttisena käsitteenä hyödynnetään tulkintarepertuaarin käsitettä. Aineisto koostuu kahdeksan ICT-ammattilaisen haastattelusta, joiden aiheena oli arvostus työympäristössä. ICT-ammattilaisista on huutava pula työmarkkinoilla ja työnantajat ovat valmiita näkemään vaivaa parhaiden osaajien houkutteluun ja sitouttamiseen. Tämän vuoksi ammattiryhmä on kiinnostava kohde myös arvostuksen tutkimusta ajatellen. Aineistossa rakentuvat arvostuksen versiot ovat rikkaita ja moniulotteisia. Arvostuksesta puhutaan sekä ihmisten että organisaation toimintana ja toisaalta tehdään myös tulkintoja, joissa arvostusta ei eksplisiittisesti osoiteta, vaan päätellään muuta kautta. Arvostuksen osoittamiselle annetaan aiemmassakin tutkimuksessa tunnistettuja merkityksiä sanallisena vahvistamisena, materiaalisena palkitsemisena, luottamuksen ja vastuutehtävien osoittamisena sekä inhimillisenä kohteluna. Täydennyksenä aiempaan tutkimukseen, haastateltavien puheessa esiintyy myös kiistanalaisia tulkintoja arvostuksesta. Haastateltavat esittävät narratiiveja, joissa jokin toiminta ei saa arvostuksen merkitystä kaikissa tilanteissa. Kiistanalaisuus liitetään arvostuksen osoittajaan, osoittajan vilpittömyyteen, vastaanottajaan ja arvostuksen systemaattisuuteen. Tutkielmassa tunnistettiin kolme tulkintarepertuaaria, joihin nojaten arvostuksesta puhutaan. Repertuaarit on nimetty kyvykkyyden, inhimillisen arvon ja managerialismin repertuaareiksi. Kyvykkyyden repertuaarin mukaiset tulkinnat hallitsevat haastatteludiskurssia. Siinä arvostus rakentuu työntekijän suoriutumisen ja ammattitaidon validaatiokeinoksi, joka kuuluu osoittaa sen ansainneille ihmisille. Inhimillisen arvon repertuaarissa arvostus esitetään ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kuuluvaksi ilmiöksi, johon kaikki työpaikalla ovat oikeutettuja. Managerialismin repertuaarissa arvostuksesta puhutaan työnantajan ja työntekijän välisen vaihtokaupan valuuttana, jonka avulla sitoutetaan ja motivoidaan työntekijöitä. Haastateltavat esittävät hallitsevansa useita eri tulkintarepertuaareja ja he vaihtelevat sujuvasti repertuaarista toiseen puhuessaan arvostuksesta. Tutkielman diskursiivinen näkökulma täydentää aiempaa tutkimusta tuoden esiin arvostuksen monimerkityksellistä luonnetta. Lisää tutkimusta tarvitaan laadullisista tutkimusasetelmista. Jos organisaatioissa halutaan lisää arvostusta, on tärkeää ymmärtää, miten erilaisia merkityksiä arvostukselle on mahdollista antaa.
-
(2021)The Master´s thesis examines the conceived value patterns the city officials use in the context of land-use regulation of small forest fragments. As a theoretical framework, the study utilises Boltanski and Thévenot´s theory on the common worlds with complementary literature, such as Thévenot’s cognitive formats and engagements. In light of extensive scientific research, urban greenspaces have multiple positive impacts to both urban structure and wellbeing of the residents. Small greenspaces, so-called forest fragments with no appointed recreational activities are, nevertheless, often presented as potential sites for infill construction. This appears especially in cities where strong population growth causes pressure for urban development. This Master´s thesis complements existing research in this regard by revealing the diversity of valuation that form the basis to differing interests, perspectives and decisions that direct urban land-use policy in these forest fragments. The empirical phase has been conducted among city officials in the City of Espoo (FI), who represent different operative units and positions. The analysis was conducted through an exploratory and semiquantitative Q methodology. In the study, the respondents (N=27) validated statements (Q=35) related to planning decisions on small forest fragments. The factor extraction was conducted by principal component analysis. The seven analysed factors form consistent value patterns, which may be used when describing and interpreting the justification of urban planning regulation in forest fragments. In each individual value pattern, either valuation of the local landscape, public good or personal advantage is emphasised. From the common worlds, argumentation based on the industrial or the market worlds highlight personal affinity, whereas, for instance, the civic or the domestic world form a basis for argumentation on social values and the common good. Human-centred biophilia is the most explanatory of the value patterns. Based on the valuation, forest fragments are seen as an integral part of the urban structure especially due to their cultural ecosystem services, such as recreational possibilities, effect on residents´ environmental consciousness and stability of the local landscape.
Now showing items 1-5 of 5