Browsing by Subject "asennetutkimus"

Tässä sosiolingvistisessä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomen kielen adjektiivia "jees". Tutkielman tavoite on kartoittaa englannin sanasta "yes" juontuvan adjektiivin syntaktisia, semanttisia ja indeksikaalisia ominaisuuksia. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: pidetäänkö adjektiivia "jees" taipumattomana, mikä sanan denotaatio on ja millaisia indeksikaalisia merkityksiä sanaan liitetään. Tutkielman kantavana ajatuksena on tutkia, millaisia muutoksia lainasanaan on kohdistunut lainautumisen jälkeen ja miten se on integroitunut suomen kieleen. Tutkielman taustaosiossa käsitellään englannin kielen asemaa Suomessa, kielikontakteja ja lainautumista sekä sanan "jees" kehitystä suomen kielessä. Aineisto kerättiin verkkopohjaisella Google Forms -kyselyllä, johon kutsuttiin osallistujia keskustelufoorumeilta, Facebookista ja opiskelijasähköpostilistoilta. Kyselyyn vastasi 265 osallistujaa, joista 58,5 % oli miehiä ja 38,5 % naisia. Suurin osa vastaajista oli 16–30-vuotiaita, ja yli puolet kaikista vastaajista oli opiskelijoita. Kyselylomake oli suomenkielinen ja muodostui viidestä osiosta. Adjektiivin "jees" taipumista tutkittiin esimerkkilauseilla, joiden kieliopillista hyväksyttävyyttä osallistujat arvioivat. Adjektiivin denotaatiota selvitettiin avoimella kysymyksellä ja sanan indeksikaalisia merkityksiä tutkittiin useiden osioiden, kuten semanttisen differentiaalin avulla. Viimeisessä osiossa kerättiin vastaajien taustatiedot. Kysely tuotti sekä määrällistä että laadullista aineistoa kieliasenteista valinta-, monivalinta-, positio- ja avoimilla kysymyksillä. Kieliopillisen hyväksyttävyyden testilauseet osoittavat, että valtaosa vastaajista pitää adjektiivia "jees" taipumattomana useimmissa syntaktisissa konteksteissa paitsi predikatiiviadverbiaalina. Osallistujien määritelmät sanalle ovat pääosin yhteneväiset sanakirjojen määritelmien kanssa. Vastaajien mukaan sanaa "jees" käytetään erityisesti epämuodollisessa puhutussa ja kirjoitetussa kielessä. Adjektiivin liitettävistä indeksikaalisista merkityksistä erityisesti positiivisuus, rahvaanomaisuus ja epämuodollisuus korostuvat tuloksissa. Adjektiivia pidetään myös urbaanina, nuorekkaana ja sukupuolineutraalina. Monet indeksikaaliset merkitykset ovat yhdenmukaisia aiemman tutkimuksen kanssa, mutta osa vastaajista yhdistää sanaan myös maskuliinisuuden. Negatiiviset asenteet sanaa kohtaan näkyvät korostetusti aineistossa. Tutkielma on ensimmäinen lainasanaan "jees" keskittyvä tutkimus, ja se tarjoaa hyvät lähtökohdat jatkotutkimukselle. "Jees" on esimerkki lainasanasta, jolle on kehittynyt lainautumisen jälkeen uusia käyttötarkoituksia ja merkityksiä. Tulokset kuvaavat kuitenkin vain kielenkäyttäjien käsityksiä adjektiivin "jees" käytöstä, eivät sen varsinaista käyttöä. Esimerkiksi korpustutkimus tai muu spontaaniin kielenkäyttöön perustuva tutkimus olisi luonteva jatko tälle tutkielmalle. Tämän lisäksi voidaan tutkia lainasanan muita kieliopillisia funktioita eli partikkelia, interjektiota ja adverbia suomen kielessä.

Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa suomalaisten saksanopettajien käsityksiä monikielisyydestä ja monikielisyysdidaktiikasta saksan kielen opetuksessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millainen kielellinen tausta saksanopettajilla on. Monikielisyys on ajankohtainen teema vieraan kielen tutkimuksessa ja Euroopan koulutuspolitiikassa. Monikielisyys korostuu myös uudistetuissa peruskoulun (POPS 2014) ja lukion (LOPS 2015) opetussuunnitelmissa, joissa painotetaan, että jokainen kouluyhteisön on monikielinen. Vieraan kielen opetuksen tulee mm. tukea yksilöllistä kaksi- ja monikielisyyttä ja parantaa oppilaiden kielitietoisuutta. Tutkimus pohjautuu ajankohtaiseen monikielisyys- ja tertiäärikielididaktiseen tutkimukseen, jotka puoltavat tutkimuksen aiheellisuutta saksan kielen aseman huomioon ottaen. Saksaa opiskellaan usein vasta toisena vieraana kielenä eli tertiäärikielenä englannin jälkeen, jolloin saksan kielen oppimista voidaan helpottaa aiemman kielitaidon, kielten vertailun ja kieltenoppimisstrategioiden avulla. Tämän lisäksi työssä tarkastellaan identiteetti- ja asennetutkimuksen tärkeimpiä käsitteitä, jotka ovat oleellisia tutkimuksen kannalta. Kyseessä on empiirinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto on kerätty Helsingin yliopiston sähköisen kyselylomakkeen (E-lomake) avulla. Kyselylomake on puolistrukturoitu ja sisältää kielibiografisen osuuden, asenneväittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä kolmekymmentäyksi saksanopettajaa. Tutkimusmateriaalin analysoinnissa hyödynnettiin laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Tutkimustulokset osoittavat, että kaikki tutkimukseen osallistuneet saksanopettajat ovat taustaltaan monikielisiä. Kaikki saksanopettajat käyttävät säännöllisesti vähintään kahta oppimaansa vierasta kieltä äidinkielen ohella. Aktiivisesti käytetyt kielet, erityisesti opetuskielet, ovat osa saksanopettajien ammatillista, henkilökohtaista ja monikielistä identiteettiä. Saksanopettajat suhtautuvat positiivisesti sekä monikielisyyteen että monikielisyysdidaktiikkaan. He kokevat, että monikielisyys helpottaa uuden kielen oppimista, mutta myös lisää avoimuutta muita kulttuureja kohtaan. He kannustavat oppilaitaan opiskelemaan useita kieliä ja pitävät tärkeänä, että oppilaan kielellinen tausta huomioidaan opetuksessa. Saksanopettajat kokevat, että kaikenlainen kielten vertailu tehostaa oppimista. Myös kielten välinen interaktio koetaan enemmän positiivisena kuin negatiivisena. Monikielinen kompetenssi nähdään hyödyllisenä kaikilla elämän osa-alueilla sekä yhtenä vieraan kielen opetuksen tärkeimmistä tavoitteista. Toisaalta osa saksanopettajien asenteista on ristiriidassa keskenään, esimerkiksi kohdekieli on edelleen tärkeintä saksan opetuksessa. Saksanopettajat käyttävät opetuksessaan mieluiten vain niitä kieliä, joita osaavat. Koska monikielisyys on vielä uusi teema opetussuunnitelmissa, saksanopettajat toivoivat erityisesti jatkokoulutusta, uusia materiaaleja sekä yhteistyötä eri opettajien kanssa monikielisen opetuksen tueksi.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää edistyneiden saksanopiskelijoiden asenteita monikielisyyteen ja monikieliseen saksanopetukseen sekä kartoittaa heidän kielitietoisuuttaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia vaikutuksia monikielisellä opetusmateriaalilla on monikielisyysasenteisiin sekä kielitietoisuuden kehittymiseen. Monikielisyys ja kielitietoisuus ovat ajankohtaisia aiheita sekä vieraan kielen tutkimuksessa että Euroopan ja Suomen koulutuspolitiikassa. Tutkielma pohjautuu monikielisyys- ja tertiäärikielididaktiseen tutkimukseen sekä kielitietoisuutta koskevaan tutkimukseen. Saksaa opiskellaan usein tertiäärikielenä eli vasta toisena vieraana kielenä tyypillisesti englannin jälkeen. Tällöin kielen oppimista voidaan helpottaa aiemman kielitaidon avulla mm. vertailemalla kieliä keskenään sekä käyttämällä erilaisia oppimisstrategioita. Tutkielmassa paneudutaan myös tutkielman kannalta oleellisiin asennetutkimuksen käsitteisiin. Tutkimus on empiirinen ja koostuu kahdesta eri osasta. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeiden avulla. Ensimmäisessä kyselylomakkeessa on taustakysymyksiä, asenneväittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Tässä yhteydessä opiskelijat tekivät myös monikielisiä kielioppitehtäviä. Toinen kyselylomake on toteutettu Helsingin yliopiston sähköisen kyselylomakkeen (E-lomake) avulla ja se sisältää monikielisiä tehtäviä koskevia avoimia kysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 15 saksanopiskelijaa. Analysoinnissa hyödynnettiin määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet saksanopiskelijat ovat taustaltaan monikielisiä ja käyttävät useampaa kieltä säännöllisesti. Kokemus monikielisestä kieltenopetuksesta on kuitenkin vähäistä. Monikielisyys nähdään yleisellä tasolla positiivisena asiana, mutta asenteet monikieliseen saksanopetukseen sitä vastoin ovat suurimmaksi osaksi negatiivisia. Opiskelijat ovat kuitenkin tietoisia muiden kielten hyödyntämisestä kielenoppimisessa ja osaavat käyttää monipuolisesti erilaisia oppimisstrategioita. Monikielisen opetusmateriaalin jälkeen asenteet monikieliseen saksanopetukseen ovat muuttuneet positiivisemmiksi. Suurin vaikutus materiaalilla on kielitietoisuuden kehittymiseen ja erityisesti kielenoppimiseen liittyvään tietoisuuteen, sillä uudenlaisen opetusmateriaalin avulla opiskelijat joutuivat muuttamaan totuttuja toimintatapojaan. Opiskelijat myös hahmottavat paremmin kielten välisiä yhteyksiä sekä eri kielille tyypillisiä ajattelutapoja.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten ilmastonmuutos näyttäytyy espoolaisnuorten elämässä ja millaisiin ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin nuoret ovat valmiita tarttumaan. Ilmastonmuutoksen ympärillä vellovaan keskusteluun liittyy käsitys siitä, että nuorempi sukupolvi tulee olemaan ilmastonmuutoksen ensisijainen kärsijä. Nuorempi sukupolvi ehtii elinaikanaan nähdä, mitä ilmastonmuutoksesta seuraa. Tutkimusten perusteella ihmisten motivaatio ilmastonmuutosta hillitsevään käytökseen on heikkoa, jos pelissä on oma mukavuus. Ilmastonmuutosta tulee tarkastella yhteiskunnallisena ja sosiaalisena ilmiönä. Ihmisten asenteet, avoimuus ja saatavilla oleva tieto ovat osa ihmisten ilmastoasenteita ja sopeutettavia ilmastotoimia. Valtioiden, yritysten ja kansalaisten on sopeutettava arkeensa ilmastonmuutosta hillitsevää käytöstä, jotta hiilidioksidipäästöt saadaan vähenemään. Tutkielmassa sovelletaan laadullista asennetutkimusta, jonka avulla selvitetään vastausta nuorten ilmastonmuutosta koskevan huolen tasoon ja kokevatko nuoret voivansa hillitä ilmastonmuutosta omalla käyttäytymisellään. Lisäksi tutkitaan, miten nuoret uskovat ilmastonmuutoksen näkyvän konkreettisesti heidän elämässään tulevaisuudessa. Aineisto kerättiin haastatteluilla, joihin osallistui kymmenen nuorta. Tämän tutkielman tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, sillä tulosten perusteella valtaosa nuorista ei ole valmis sopeuttamaan ilmastonmuutosta hillitseviä käyttäytymismalleja elämäänsä, jos vaa'an toisella puolella on oma mukavuus. Tulosten perusteella nuorten motivaatio ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on alhainen, sillä nuoret eivät koe olevansa vastuussa ilmastonmuutoksesta ja he kokevat omat vaikutusmahdollisuutensa pieniksi. Ilmastonmuutosta hillitsevän käyttäytymisen estäväksi motivaattoriksi osoittautui sosiaalinen paine. Erityisesti kasvisruokavalion ja kierrätettyjen vaatteiden ostaminen nähtiin vaikeaksi muiden negatiivisten mielipiteiden takia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset nähdään koskevan muita maita kuin Suomea, vaikka nuoret uskoivat ilmastonmuutoksen vaikuttavan heidän elämäänsä.