Browsing by Subject "asiantuntijatyö"

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia asiantuntijoilla on työskentelystä muuttuvassa työympäristössä. Tutkimuksen empiirisessä osassa kartoitetaan, millaisia työhyvinvointikokemuksia pitkään työelämässä olleilla asiantuntijatyötä tekevillä on työurien pidentämisen kontekstissa. Alatutkimuskysymysten avulla selvitetään, mitkä tekijät edistävät, ja mitkä tekijät estävät työssä jaksamista. Lisäksi haetaan vastausta, miten asiantuntijat kokevat työnantajan ja lähiesimiehen tukevan omaa työssä jaksamistaan. Empiirinen aineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2018 fenomenologisella teemahaastattelulla seitsemältä iältään 40–49-vuotiaalta asiantuntijatyössä työskentelevältä informantilta. Teoreettisina käsitteinä käytetään työkykyä, kokemusta ja kokemuksellista työhyvinvointia. Metodologiana käytetään fenomenologis-hermeneuttista asiantuntijan kokemusta huomioivaa ja tutkijan tulkintaan perustuvaa lähestymistapaa. Aineisto analysoidaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä ja jaetaan työssä jaksamista edistäviin ja estäviin teemoihin. Analyysiä syvennetään jakamalla asiantuntijat kahteen tyyppiin, kokemusten yhteisten piirteiden mukaan. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että työssä jaksamista edistävät kokemukset liittyvät työn hallittavuuteen, etätyön mahdollistamaan työrauhaan ja kollegiaalisen tuen saamiseen. Omat arvot ja asenteet auttavat selviytymään muuttuvassa työympäristössä ja työsuhde-edut edesauttavat työssä jaksamista. Työhyvinvointiin estävästi vaikuttavat kokemukset liittyvät työrauhan puutteeseen, liialliseen työkuormaan ja kollegiaalisen tuen puutteeseen sekä pitkiin työmatkoihin ja epäsäännöllisiin työaikoihin. Kun kuormittavia tekijöitä on useita, tilanne näyttäytyy työn ja arjen epätasapainona ja heikentää merkittävästi työssä jaksamista. Esimiehiltä koetaan tarvittavan ymmärrystä ja todellisia keinoja työrauhan järjestämiseen ja työkuorman hallintaan. Jo yksi etätyöpäivä viikossa mahdollistaa keskeneräisten työtehtävien hoitamisen ja helpottaa työn ja arjen yhteensovittamista. Ajantasaiset työvälineet ja IT-osaamisen päivittäminen koetaan tärkeiksi työntekoa tehostaviksi elementiksi digitalisoituvassa työympäristössä. Tutkimuksen päällimmäisenä johtopäätöksenä todetaan, että työrauha on merkittävässä roolissa keskittymistä vaativissa työtehtävissä. Mahdollisuuksia etätyöhön tulee asiantuntijatyössä mahdollistaa nykyistä laajemmin. Työkykyjohtaminen on hyvä nostaa myös itseohjautuvassa asiantuntijatyössä toiminnan keskiöön, jotta työnantaja ja lähiesimies ymmärtävät huomioida asiantuntijan kokemusta työhön liittyvän psykososiaalisen kuormituksen osa-alueilla paremmin. Työoloihin liittyvät puutteet tulee korjata viipymättä ja työtaakkaa on kevennettävä työntekemispaikkajärjestelyillä, työyhteisön tuella ja ajantasaisilla työvälineillä. Lisäksi tulee huomioida, että kompleksisessa työympäristössä tapahtuvassa asiantuntijatyössä tarvitaan IT-osaamisen päivittämistä. Muuttuvassa työympäristössä tarvitaan myös eri-ikäistä kollegiaalista tukea ja nykyistä tiiviimpää yhteyttä työterveyshuoltoon, jotta mahdolliset työkykyhaasteet havaitaan varhaisemmassa vaiheessa. Kun asiantuntijoiden kokemukset työn ja arjen yhteensovittamisesta ovat oikeanlaisessa balanssissa keskenään, vapaa-ajan hyvinvoinnista huolehtimiselle jää aikaa. Kokemukset digitalisoituvasta työympäristöstä ovat myönteisempiä, kun työntekijän osaamista arvostetaan ja häneen luotetaan. Myös ajatukset työurien pidentymistavoitteista ovat myönteisempiä, kun työntekijällä on enemmän vaikutusmahdollisuuksia rytmittää työpäiviään.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan haastattelupuheesta ilmeneviä kielitaitoon ja kulttuuritaustaan liittyviä kategorioita monikielisessä asiantuntijatyössä. Tarkastelun kohteena on, millaisia luokittelevia ilmauksia työyhteisön jäsenet käyttävät itsestään ja toisistaan ja millaisia suhteita eri kategorioiden välillä on. Tavoitteena on valottaa, millaisina ilmiöinä monikielisyys ja kielenoppiminen näyttäytyvät työyhteisön arjessa ja miten kielitaitoa määritellään suhteessa monikieliseen asiantuntijatyöhön. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Sen aineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joissa on haastateltu saman työyhteisön jäseniä. Kyseisessä työyhteisössä käytetään suomea ja venäjää vahvasti rinnakkain ja toisinaan myös englantia. Työyhteisöä on haastateltu Suomen kielen tilanteinen oppiminen -tutkimushankkeen yhteydessä. Tutkimusmetodina on kategoria-analyysi, ja teoriatausta pohjautuu kategoria-analyyttisen tutkimuksen lisäksi tilanteiseen oppimisnäkemykseen ja muuhun suomi toisena kielenä -tutkimukseen. Tutkimushaastatteluissa työyhteisön jäsenet käyttävät paljon erilaisia kieleen ja kulttuuritaustaan liittyviä kategorisia ilmauksia itsestään, toisistaan ja koko työyhteisöstään. Kategorisia ilmauksia käytetään jossain määrin eri tavoin kuvaamaan itseä kuin toisia, ja vaikka suurimmilta osin työyhteisön jäsenet käyttävät toisistaan samankaltaisia kategorisia ilmauksia, osa kategorioista kyseenalaistetaan problemaattisina. Kategorisin ilmauksin työyhteisön jäsenet kuvailevat eroja työyhteisön jäsenten toiminnassa, sosiaalisissa suhteissa ja kielitaidossa yleisellä tasolla. Kategoriset ilmaukset heijastelevat sekä työyhteisön sosiaalista jäsentyneisyyttä että laajempia yhteiskunnallisia diskursseja. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että haastateltavien käsitykset kielenoppimisesta ja monikielisyydestä ovat melko ristiriitaisia ja haastatellut monikielisen työyhteisön jäsenet pitivät kielitaitovaatimuksia melko korkeina monikielisessä työyhteisössä. Kielenoppiminen koetaan mahdolliseksi, mutta vaikeaksi työympäristössä. Työyhteisön jäsenten monikielisyyteen suhtautumiseen vaikuttaa yksilön kielitaito ja kieliorientoituneisuus, eli kuinka mielellään käyttää eri kieliä. Yksilöiden erilaiset kielitaitoprofiilit vaikuttavat merkittävästi työyhteisön sisäiseen kommunikaatioon ja aiheuttavat sen, että eri kielien välillä täytyy osata luovia joustavasti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Huomionarvoista on se, että kielitaito vaikuttaa haastateltavien mukaan olennaisesti siihen, kenen kanssa on vuorovaikutuksessa työpäivän aikana, mistä syystä kokemukset työpaikan kielimaisemasta ja kielitaitovaatimuksista vaihtelevat yksilötasolla huomattavasti.

Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata ja tuottaa tietoa työssä koetun oikeudenmukaisuuden kokemuksista asiantuntijatyössä. Työssä koettu oikeudenmukaisuus liittyy jaon, päätöksenteon ja kohtelun reiluuteen organisaatioissa, ja lisäksi sen katsotaan kuuluvan osaksi psykososiaalisia työoloja. Oikeudenmukaisuuden ongelmat voivat altistaa työntekijöitä haitalliselle psykososiaaliselle kuormitukselle, jonka kokeminen on yleistä etenkin vaativassa asiantuntijatyössä. Oikeudenmukaisuuden kokemusten tukeminen on työn henkisen kuormittavuuden hallitsemiseksi tärkeää, sillä psykososiaalisella kuormituksella on monia vaikutuksia työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin. Koska työssä koettua oikeudenmukaisuutta on aikaisemmin tutkittu pääosin kvantitatiivisin menetelmin, haluttiin tässä tutkielmassa antaa tilaa asiantuntijoiden omille näkemyksille aiheesta. Tutkielmassa tarkasteltiin, millaisia kokemuksia opetus- ja teknologia-alojen asiantuntijoilla on työssä koetun oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Lisäksi tutkielmassa kartoitettiin, millaisia työssä koettuun oikeudenmukaisuuteen liittyviä psykososiaaliselta työkuormitukselta suojaavia ja toisaalta kuormitukselle altistavia tekijöitä näiden asiantuntijoiden työssä esiintyy. Tutkielmassa käytetty aineisto hankittiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi yhdeksän opetus- ja teknologia-alan asiantuntijaa. Aineisto analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin, ja tuloksia peilattiin sekä työssä koetun oikeudenmukaisuuden että psykososiaalisten työolojen teoriaan. Opetus- ja teknologia-alan asiantuntijat kokivat oikeudenmukaisuuden eri muotojen toteutuvan työssään melko hyvin, mutta sekä jaon, päätöksenteon että kohtelun oikeudenmukaisuudessa oli molemmilla aloilla myös parannettavaa. Esihenkilöasemassa työskentelevät asiantuntijat arvioivat oikeudenmukaisuuden toteutuvan hieman paremmin verrattuna muiden asiantuntijoiden näkemyksiin. Molemmilla aloilla esiintyi samankaltaisia oikeudenmukaisuuteen liittyviä psykososiaaliselta kuormitukselta suojaavia ja sille altistavia tekijöitä, mutta myös asiantuntijatöiden luonteista johtuvia eroja näiden tekijöiden suhteen oli havaittavissa. Tulokset näyttivät työssä koetun oikeudenmukaisuuden ja muiden psykososiaalisten työolojen olevan osittain päällekkäisiä. Lisäksi tulokset osoittivat asiantuntijoiden hahmottavan työssä koettua oikeudenmukaisuutta joiltakin osin eri tavoin kuin se työssä koetun oikeudenmukaisuuden teoriassa luokitellaan. Oikeudenmukaisuuteen liittyvien psykososiaalisten tekijöiden tunnistaminen ja kuormitustekijöihin puuttuminen on tärkeää, jotta työssä jaksamista ja työkykyä voitaisiin tukea organisaatioissa entistä paremmin. Ymmärrystä aiheesta olisi kannattavaa edistää esimerkiksi organisaatioiden johtoa ja esihenkilöitä kouluttamalla, sillä oikeudenmukaisuuteen liittyvät parannukset voivat tarjota vaikuttavia sekä kustannuksiltaan maltillisia ratkaisuja työhyvinvoinnin tukemiseksi.