Browsing by Subject "astma"

Ei-tarttuvat sairaudet muodostavat kansanterveydellisesti merkittävän kroonisten sairauksien kirjon. Näihin sairauksiin luetaan muun muassa allergiat, astma, diabetes, metabolinen oireyhtymä, ärtyneen suolen oireyhtymä, keuhkoahtaumatauti, kardiovaskulaariset taudit ja syövät. Näitä tauteja yhdistää elimistön matala-asteinen tulehdus ja näistä yleisimpiä ovat allergiset sairaudet. Allergisten sairauksien määrä on noussut 1960-luvulta alkaen. Esiintyvyys on noussut erityisesti teollisuusmaissa ja korkean sosioekonomisen luokan kohdalla. Vuonna 1989 David Strachan esitti, että monilapsisessa perheessä myöhemmin syntyneet lapset sairastivat vähemmän allergista nuhaa. Biodiversiteetin pienenemisen on myös katsottu johtaneen allergisten tautien lisääntymiseen. Tätä kutsutaan Hygienia-hypoteesiksi ja siinä ajatellaan luonnollisen immuunipuolustuksen kehityksen häiriintyvän liian vähäisestä allergeenialtistuksesta. Aineistona oli 20-vuoden prospektiivinen seuruuaineisto Savolaisten lasten allergian kehittymisestä. Aineisto kerättiin Kuopion yliopistosairaalassa täysiaikaisena syntyneistä lapsista ajanjaksolla 1.9.1979 - 1.4.1980. Aineistoon saatiin 100 atooppisen perheen lasta ja verrokkiryhmään valittiin 88 lasta. Täysimetyksestä, passiivisesta tupakoinnista ja lemmikkieläimestä ohjeistettiin. Tässä tutkimuksessa on aineistona lapset, jotka olivat mukana 20-vuoden iässä. Atooppisen perheen lapsista mukana oli 82 lasta ja verrokkiryhmästä 61 lasta. Aineistosta analysoitiin genetiikan ja ympäristötekijöiden vaikutusta astman ja atooppisen ihottuman synnylle. Aineistossa atooppiseen perheeseen syntyminen ja alle seitsemänvuotiaana alkanut vinkuva yskä ennusti astmaa 18-vuotiaana. Atooppista ihottumaa aikuisiällä ennusti, jos atooppista ihottumaa oli jo kaksivuotiaana tai allergisia nuha- tai silmäoireita alle seitsemänvuotiaana.

Työperäinen altistuminen voi pahentaa jo olemassa olevan astman oireita tai aiheuttaa uutta työperäistä astmaa, ja sillä on osoitettu olevan myös merkitystä keuhkoahtaumataudin (COPD) synnyssä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella voivatko eroavaisuudet ammattiluokituksissa, työperäisessä altistumisessa ja tupakoinnissa vaikuttaa astman, COPD:n, hengitystieoireiden ja ilmateiden eosinofiilisen tulehduksen esiintyvyyteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kuinka eri ammattiluokittelut soveltuvat epidemiologiseen tutkimukseen. Kolmen Itämeren alueen valtion (Suomi, Viro ja Ruotsi) yhteistyönä toteutettiin vuosituhannen vaihteessa monikeskustutkimus, jossa tutkittaville tehtiin jokaisessa keskuksessa yhteneväinen lomakehaastattelu, spirometria sekä uloshengitysilman typpioksidimittaus (FENO). Tätä kolmesta maasta kerättyä aineistoa käytettiin nykyiseen tutkimukseen, jossa sitä tarkasteltiin kolmen eri ammattiluokittelun avulla. Lisäksi arvioitiin työperäistä altistumista altistematriisin (JEM) avulla. Iän, sukupuolen ja tupakoinnin mukaan säädetyssä monimuuttuja-analyysissa havaittiin tilastollisesti merkittävä riski kahdessa eri ammattiluokittelussa, jotka liittyivät ei-manuaaliseen työhön ja terveydenhoito- ja sosiaalialan töihin. Näissä ryhmissä oli myös korkea hengitystieoireiden esiintyvyys. Merkittävä COPD:n riski tuli ilmi kaikissa kolmessa luokitusjärjestelmässä manuaalisten töiden osalta ja työperäinen altistus aiheutti myös merkittävän COPD:n riskin sekä COPD:n liittyvien hengitystieoireiden riskin monimuuttuja-analyysissä. Uloshengitysilman typpioksidimittaustulokset erosivat esiintyvyyksiltään ammattiryhmissä mutta monimuuttuja-analyysissä ei havaittu merkittäviä riskejä kohonneen FENO:n suhteen. Eri ammattiluokituksilla oli erilainen kyky löytää tauteja, oireita ja työperäistä altistumista, ja tutkimuksen hyöty on auttaa sopivien työkalujen käyttämisessä tulevissa epidemiologissa tutkimuksissa, jotka tarkastelevat myös sosioekonomista näkökulmaa.

Background: Inhaled therapy is the most widely used treatment for asthma and chronic obstructive pulmonary disease (COPD). Inhaled medicinal product has several advantages, including high local drug concentration in the lungs and reduced systemic adverse effects. However, the challenge with inhaled therapy is that many asthma and COPD patients do not know how to use their inhaler properly. Suboptimal inhaler use can lead to poor clinical control. The Association of Finnish Pharmacies has developed inhalation technique assessment service (ITAS) to detect and correct patients’ inhalation technique and to give information regarding the inhaler and inhaled therapy, such as drug storage and oral care. Objective: The aim of the study is to investigate whether asthma and COPD patients’ ability to prepare the Respimat inhaler and the patients’ ability to properly inhale the drug improve after receiving ITAS. The second objective is to find out what patients and pharmacists think about the service and which customer groups benefit the most from the service. Methods: The study design is an uncontrolled pre-post intervention. 33 pharmacies participated in the study. All patients who were buying a prescribed Respimat inhaler, were offered to participate in the study. Patients’ inhalation technique was assessed before (baseline) and immediately after ITAS (follow up 1). In addition, the inhalation technique was assessed the next time the patient came to pharmacy to buy Respimat inhaler (follow-up 2). Questionnaires were used to assess patients’ and pharmacists’ perceptions of ITAS. Results: 228 baseline and follow-up ITAS were performed. The results of follow-up 2 will be published later in a separate article. 14 % of the patients performed all the steps (both inhaler preparation before first inhalation and inhalation process itself) correctly at baseline. After ITAS the number increased to 77 %. At baseline 30 % of the patients had an optimal inhalation technique (all inhalation steps correct) and after ITAS the number increased to 85 %. 70 % of the patients had an acceptable technique (all critical steps correct) before and 93 % after ITAS. Both patients and pharmacists felt that the service was beneficial to the patients when thinking the proper inhaler preparation and proper inhalation technique. Overall patients’ and pharmacists’ satisfaction were high towards ITAS. Our study indicates that patients benefit from ITAS regardless of patient’s age or how long the patient have been using the Respimat inhaler. Conclusions: A pharmacist-led inhalation technique assessment service significantly improves asthma and COPD patients’ inhalation technique with Respimat inhaler. ITAS should be performed regularly as part of the delivery of the inhaled drug to the patient. Further research is needed on the effectiveness of ITAS with other inhalers.

This study aims to address how easily an individual with no prior inhaler experience can learn to use a dry powder inhaler (DPI) through video education. This is a comparative study of four DPIs (Diskus, Easyhaler, Ellipta and Turbuhaler). Different properties affecting ease of use, patient preference as well as educational videos as a method of providing inhaler instructions were investigated. The study used a triangular methodology. The sample consisted of 31 individuals (24-35 years). All participants were considered inhaler naïve. After watching the video education material for a particular inhaler the participants' demonstrated the use of it. Educational videos for all four inhalers were watched and use of all placebo inhalers was demonstrated in a random order. These demonstrations were videotaped. The demonstrations were thereafter checked against a predefined checklist and all mistakes were recorded. Only 33 % of inhaler demonstrations were completed without the participants making any mistakes that could compromise the efficacy of the inhaled medication in a real-life situation. The frequency of error varied greatly between different types of inhalers. Ellipta proved to be most often used correctly with 55 % demonstrating use without making any mistakes. This was closely followed by Diskus for which 48 % demonstrated correct use. The difference between the average error frequency for Ellipta and Diskus was statistically insignificant. With Easyhaler 19 % percent of participants were able to demonstrate correct use, the corresponding percentage for Turbuhaler was 16 %. When comparing participants' demonstrations for Easyhaler and Turbuhaler, the difference in average error frequency between the devices were not statistically significant. The average frequency of error was lower when using Ellipta in comparison to Easyhaler and Turbuhaler (statistically significant). The same indications were found when comparing average frequency of error for Diskus, to those for Easyhaler and Turbuhaler. Comparing the participants self-reported correct use against the actual numbers it is clear that participants often thought they were using the inhaler correctly when they in fact were not. When asked to rank the inhalers from most preferred to least preferred, Ellipta emerged as a favorite. Turbuhaler received the second highest scores, Diskus the third and Easyhaler was least preferred. However, only the difference between preference scores for Ellipta and Easyhaler was deemed statistically significant. The high frequency of error suggests that even though participants generally considered the inhalers intuitive and easy to use, they would have required more comprehensive inhaler education in order to achieve correct inhaler technique. Further, the results indicate that video demonstrations are not ideal for providing inhaler education for first time inhalers users. The most prominent problem with video education is that it provides no feedback to the user regarding their inhaler technique. This may present real problems as the results of this study show that participants tended to overestimate their own inhaler technique. Patient education plays a central role in asthma care and needs to be given proper attention even though the inhalers might be considered intuitive and easy to operate. Interesting areas for future research include investigating interactive learning videos as a way of improving video education on inhaler technique.

Eosinofiilit ovat valkosoluja, jotka ovat tärkeitä välittäjäsoluja erityisesti allergisissa reaktioissa, tulehdusprosesseissa ja puolustuksessa parasiittejä vastaan. Veren ja kudosten eosinofilia tunnistetaan yhdeksi tärkeimmäksi toimijaksi immuniteetissa loisia vastaan ja allergisten sairauksien patogeneesissä. Termit ’’pulmonaarinen eosinofilia’’ ja ’’keuhkojen eosinofiilinen tulehdus’’ kattavat kirjallisuudessa laajan alan tarttuvia ja ei-tarttuvia keuhkosairauksia koirilla ja kissoilla, joihin liittyy eosinofiilien tunkeutuminen keuhkoihin, ja toisinaan myös perifeerinen veren eosinofilia. Termistö ja sairauksien luokittelu kuitenkin vaihtelee kirjallisuudessa ja tutkimuksissa runsaasti. Vain muutamat tutkimukset ovat käsitelleet koiran ja kissan eosinofiilisten keuhkosairauksien kirjoa laajemmin. Keuhkojen eosinofiilinen tulehdus liittyy moniin, taudinkuvaltaan toisiaan muistuttaviin oireyhtymiin. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tehdään katsaus koirien ja kissojen eosinofiilisiin keuhkosairauksiin, joista käsitellään kissan astmaa, koiran eosinofiilistä bronkopneumopatiaa ja eosinofiilistä bronkiittia sekä koiran ja kissan eosinofiilistä keuhkotulehdusta aiheuttavia loisia. Näiden sairauksien etiologiaa ja patofysiologiaa, anamneesia, oireita, diagnostiikkaa sekä hoitoa ja ennustetta käsitellään yleisesti. Keuhkojen eosinofiilinen tulehdus voi kehittyä vasteena lois-, sieni- tai kasvainsairauksille tai immunologisena vasteena tuntemattomalle laukaisijalle. Eosinofiilisten keuhkotulehdusten jaottelussa hyödynnetään hematologiaa, diagnostista kuvantamista ja bronkoskopiaa sekä keuhkohuuhtelunäytteen sytologista arviointia. Tarkan diagnoosin asettaminen voi olla vaikeaa, sillä oireenkuva ja rintaontelon kuvantamislöydökset voivat olla päällekkäisiä. Eosinofiilisille keuhkotulehduksille on ominaista yskä, keuhkokudoksen eosinofilia, ja usein myös veren eosinofilia. Useimmissa tapauksista etiologia ei selviä. Eosinofiilinen keuhkosairaus (eosinophilic lung disease, ELD) terminä tunnetaan hyvin ihmis- ja eläinlääketieteessä, ja sen ajatellaan voivan koiralla johtaa erilaisiin kliinisiin oireyhtymiin: eosinofiiliseen bronkiittiin, eosinofiiliseen bronkopneumopatiaan sekä eosinofiiliseen granulomatoosiin, joista eosinofiilistä bronkopneumopatiaa ja eosinofiilistä bronkiittia pidetään yleisempinä kuin eosinofiilistä granulomatoosia. On vielä epäselvää, onko niillä sama etiopatogeneesi vai edustavatko ne täysin erillisiä sairausprosesseja. Kissoilla hengitysteiden eosinofiilinen tulehdus voi viitata löydöksenä loisten lisäksi allergeenien aiheuttamaan yliherkkyysreaktioon, kuten astmaan. Vaste glukokortikoidihoitoon on liitetty immuunitoiminnan parametrien normalisoitumiseen kissan astmassa sekä koiran eosinofiilisessä bronkopneumopatiassa ja eosinofiilisessä bronkiitissa. Pitkittynyt tai jopa elinikäinen hoito on usein tarpeen, koska pahenemisvaiheet ovat yleisiä. Loisten mahdollisuus eosinofiilisen keuhkotulehduksen ja hengitystieoireilun aiheuttajana on tärkeää pitää erotusdiagnoosina myös Suomessa, erityisesti nuorilla koirilla ja kissoilla. Lisätutkimusta aiheesta tarvitaan. Tutkimukset, joissa määritellään tiukemmat eosinofiilisten keuhkosairauksien alaryhmät, voivat tarjota parempaa ymmärrystä taudin molekyylimekanismeista ja taustalla olevasta immunopatogeneesistä, ja sen myötä parempaa hoitoa ja elämänlaatua, ennakoitavampaa hoitovastetta ja jopa sairauksista parantumista.