Browsing by Subject "atopia"

Atooppinen dermatiitti eli atopia on koirilla yleinen allerginen tulehduksellinen ihosairaus. Atopiaa sairastavilla koirilla on IgE-välitteinen yliherkkyysreaktio erilaisia ympäristöallergeeneja kohtaan. Tautiin liittyy epänormaali ihon suojakerros ja ihon tulehdusreaktio sekä sekundääriset stafylokokkibakteerien ja Malassezia-hiivan aiheuttamat iho- ja korvatulehdukset. Oireena on usein voimakas kutina. Atopiaa esiintyy myös monen muun taudin taustasyynä. Useita atooppisia sairauksia voi esiintyä samaan aikaan, esimerkiksi allergista astmaa, nuhaa ja silmän sidekalvontulehdusta. Tämän lisensiaatintutkielman kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on esitellä koiran atooppista dermatiittia, sen hoitoa ja siihen liittyviä sairauksia. Tutkimusosuuden tavoitteena on selvittää tilastotieteen keinoin atopian ja muiden koirilla esiintyvien sairauksien yhteyttä. Tutkimuksen hypoteesina on, että atooppista dermatiittia sairastavilla koirilla esiintyy keskimääräistä enemmän tiettyjä muita sairauksia, kuten korva-, iho- ja varvasvälitulehduksia. Tutkimuksen aineistona käytettiin suomalaista DOGRISK-ruokintakyselyä koiranomistajille, joka oli internetissä avoinna vuosina 2009–2021. Tutkimukseen osallistui kaiken kaikkiaan 10470 koiraa, joista atopiaa sairastavia oli 1723 ja ei atopiaa sairastavia 8747. Näiden ryhmien välillä vertailtiin perustietoja, kuten ikää, sukupuolta, rotua, koiran syntymäpaikkaa ja painoa. Lisäksi tarkasteltiin atopian kanssa korreloivien sairauksien esiintyvyyttä suomalaisilla koirilla, sairauden alkamisikää, emän sairauksia, ruokinnan vaihdoksen vaikutusta oireisiin sekä yleisimpiä lääkityksiä atopian hoidossa. Atopiaa sairastavilla koirilla paino oli hieman suurempi kuin ei atopiaa sairastavilla. Uuteen kotiin siirtyneet koirat sairastivat hieman useammin atopiaa kuin syntymäkotiin jääneet koirat. Muuten perustiedot eivät poikenneet tutkimusryhmien välillä merkittävästi. Yleisimmät koirarodut molemmissa tutkimusryhmissä olivat saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja ja kultainennoutaja. Atopian kanssa korreloivat: ihotulehdus, korvatulehdus, varvasvälitulehdus ja suolistosairaudet. Näistä ensimmäisenä alkoivat suolistosairaudet, sitten atopia, korvatulehdus, ihotulehdus ja viimeisenä varvasvälitulehdus. Poikkeuksellisesti atopiaa sairastavilla koirilla korvatulehdukset alkoivat ennen atopiaa. Atooppisen dermatiitin keskimääräinen alkamisikä oli 1,86 vuotta. Atopiaa sairastavien koirien emillä oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän atopiaa, korva-, iho-, varvasvälitulehduksia ja suolistosairauksia kuin ei atopiaa sairastavien koirien emillä. Ruokavalion muuttaminen auttoi 20–50 %:lla atopiaa sairastavista koirista atopiaan, korva- ja ihotulehdukseen sekä suolistosairauksiin. Hieman alle 10 % koki saavansa avun ruokavalion muutoksesta varvasvälitulehduksiin. Yleisin atopian hoitoon käytetty lääke on kortisoni, toiseksi eniten käytetään siklosporiinia. Hypoteesi piti paikkansa ja vaikuttaa siltä, että atopia ilmenee koirilla erilaisina iho-, korva- ja varvasvälitulehduksina sekä suolisto-oireina. Tämän takia siitä tulisi puhua syndroomana. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että ruokavalion vaihtamisesta on hyötyä koirille, joilla on näitä oireita. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta ja kliinisiä kokeita.

Tutkimuksessa selvitettiin siedätyshoidon vaikutusta ja tehoa atooppista ihottumaa sairastavilla koirilla, Tutkimukseen osallistui 86 atooppista ihottumaa sairastavaa tai sairastanutta koiraa, joille tämän tutkimuksen ohjaaja ELT-PhD Leena Saijonmaa-Koulumies oli vuosien 1987 - 2001 välisenä aikana antanut siedätyshoitoa. Hoidon aloittamista olivat edeltäneet Saijonmaa-Koulumiehen tekemät intradermaaliset allergiatestit, joiden perusteella siedätyshoidossa käytettävät allergeenit oli valittu. Siedätyshoidot toteutettiin vallitsevien suositusten mukaisesti. Retrospektiivisellä asiakaskyselyllä selvitimme tilanteen ennen siedätyshoitoa ja sen jälkeen. Atooppisten koirien ensisijaiset oireet ennen hoidon aloittamista olivat kutina, ihon punoitus, ärtyneisyys ja sekundääriset ihotulehdukset. Hoidon aloittamisen jälkeen oireet hävisivät kokonaan seitsemältä prosentilta, oireet vähenivät 72 prosentilta mutta tilanne pysyi ennallaan runsaalla viidenneksellä eli 21 prosentilla tutkimukseen osallistuneista potilaista. Luvut ovat linjassa muiden vastaavien aiheesta tehtyjen tutkimusten kanssa. Hoidon aikana 72 prosenttia koirista sai myös muuta lääkitystä. Tutkimus tukee väitettä, että suurin osa niistä koirista joille siedätyshoidosta näytti olevan hyötyä, sai lievitystä oireisiinsa 9 kuukauden kuluessa hoidon aloittamisesta. Koiran iällä ei näyttänyt olevan vaikutusta siihen, vähenivätkö oireet hoidon avulla. Noin neljänneksellä potilaista raportoitiin lieviä paikallisia sivuvaikutuksia hoitopistosten antamisen yhteydessä. Kolmella potilaalla (vajaat 4 prosenttia) vaikutukset olivat niin mittavia, että hoito keskeytettiin. Enemmistö omistajista antoi hoitopistokset ongelmitta. Yleisesti ottaen potilaiden omistajat pitivät siedätyshoitoa hyvänä. Valtaosa koki sen tuovan helpotusta ja hoito oli helppo toteuttaa. Hintaa pidettiin kalliina.

Koirien atooppinen dermatiitti eli atopia on tulehdukselliinen ja kutiseva allerginen ihosairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttavat nykykäsityksen mukaan sekä geenit että ympäristötekijät. Atopia vaivaa jopa noin 10 prosenttia koirista aiheuttaen koirille kutinaa ja sekundäärisiä ihotulehduksia. Atopian hoito on pitkäjänteistä ja usein elinikäistä, ja sairaus vaikuttaa koirien elämänlaatuun. Atopian syntymekansimeja ja taustatekijöitä ymmärretään edelleen huonosti. Tämän lisensiaatin tutkimuksen tarkoituksena on koota yhteen ja saada lisää tietoa eri ravintoaineiden ja atopian välisestä yhteydestä. Tutkimus vertailee atooppisten ja terveiden koirien veren ravintoainepitoisuuksia. Samalla tarkastellaan ruokavalion vaikutusta veren ravintoainepitoisuuksiin. Hypoteesina on, että veren ravintoainepitoisuuksista löytyy eroa atooppisten ja terveiden sekä erilaista ruokaa syövien koirien väliltä. Tutkimus suoritettiin poikittaisena pilottitutkimuksena Helsingissä Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuonna 2013 osana staffordshirenbullterriereiden atopia- ja allergiatutkimusta. Tutkimukseen osallistui 26 atopiaa sairastavaa staffordshirenbullterrieriä ja kontrolliryhmään 10 tervettä staffordshirenbullterrieriä. Lisäksi kontrolliryhmään hyödynnettiin aiemmin toista tutkimusta varten otetut näytteet kahdeksasta terveestä pitkäkarvaisesta colliesta ja viidestä sileäkarvaisesta noutajasta. Tutkimukseen osallistuville koirille tehtiin kliininen yleistutkimus sekä dermatologinen tutkimus. Koirista otettiin verinäytteet ravintoaineiden tutkimusta varten. Sairaat koirat aloittivat käynnin jälkeen 8 viikkoa kestävän eliminaatiodieetin selvän ruoka-aineallergian poissulkemiseksi. Lisäksi koirat saivat ulkoloishäädön. Omistajilta kysyttiin lomakkeen avulla tietoja koirien iho- ja ruuansulatuskanavaoireista, kutinan voimakkuudesta, muista sairauksista, ruokavaliosta, ravintolisistä, lääkityksistä sekä mahdollisten allergiatestien tuloksista. Kontrolliryhmään hyväksyttiin yli vuoden ikäiset koirat, joilla ei ollut iho-oireita tai muita sairauksia. Veren ravintoainepitoisuudet tutkittiin ulkopuolisessa laboratoriossa. Tutkimuksessa sairailla koirilla oli tilastollisesti merkitsevästi suuremmat fosforin, natriumin, magnesiumin, raudan, gammalinoleenihapon ja homogammalinoleenihapon veripitoisuudet (p-arvo<0,05). Sen sijaan palmitoleenihapon pitoisuus oli atooppisilla pienempi. Myös E-vitamiinin ja dokosapentaeenihapon pitoisuudet olivat kohtalaisen merkitsevästi pienemmät atoopikoilla (p-arvo<0,1). Alfalinoleenihapon pitoisuus oli kohtalaisesti suurempi atoopikoilla kuin terveillä. Koiran ruokavaliolla oli vaikutusta veren E-vitamiinin ja raudan pitoisuuksiin siten, että veren E-vitamiinipitoisuus oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi ja raudan pitoisuus tilastollisesti merkitsevästi suurempi pelkkää raakaruokaa syövillä koirilla kuin prosessoitua ruokaa tai prosessoitua sekä raakaruokaa syövillä. Myös C-vitamiinipitoisuus oli kohtalaisesti merkitsevästi pienempi raakaruokaa syövillä. Tutkimuksen heikkouksia olivat pieni otoskoko, puuttuvat tulokset osalta koirista sekä ravintolisien kontrolloimattomuus. Tästä johtuen tutkimuksen tuloksista voi tehdä johtopäätöksiä vain maltillisesti. Tämä pilottitutkimus antaa kuitenkin suuntaa tuleville tutkimuksille, joita voisivat olla esimerkiksi E-vitamiinin, raudan ja magnesiumin assosioituminen atopiaan koirilla sekä raakaruokinnan vaikutus koirien veren C- ja E-vitamiinipitoisuuksiin.