Browsing by Subject "authoritarianism"

Trust is one the key concepts in analyzing the maintenance of social order and diversity in modern societies. Previous studies have reported that trust correlates, for instance, with higher economic growth, better governance, higher levels of education and subjective wellbeing. However, former Soviet countries face particular problems in developing the habits of trust. These observations of trust call for a more comprehensive and in-depth areal understanding of the concept. The present thesis examines the dynamics of political trust in contemporary Russia, and draws inspiration from W. Mishler and R. Rose’s (2001, 2005) studies of political trust. Mishler and Rose (2001) studied the origins of political trust in post-Communist Eastern European countries in the late 1990s. Their main finding was that while socio-demographic factors explain poorly the variance of political trust in post-Soviet sphere, the individual perceptions of political and economic performance of the institutions correlate significantly with it. Thus, they advance that political trust is a rational response to institutional performance in those countries. In this regard, political trust in Eastern European countries seems to adhere to conditions of the Russian proverb “doverjaj, no proverjaj” (“trust but verify”). This thesis aims to examine how relevant the aforementioned argument is in the context of contemporary Russia. This examination is done by conducting a kind of replicate analysis of Mishler and Rose’s model. Moreover, a critical evaluation of the results of thesis’ model is given by applying recent insights from Russian studies. The data for the thesis’ model are drawn from the third round of the Life in Transition survey (LiTS III). Analyses were performed using principal component factor analysis and ordinary least squares linear regression models. In general, the results of the thesis’s model are consistent with those of Mishler and Rose (2001): the subjective perceptions of political and economic performance of Russian institutions were the most significant domains associated with political trust in modern Russia, whereas socio-demographic factors had only a minuscule effect in shaping it. However, the hypothesis about political trust as a rational response to political and economic performance contradicts with the recent data and research on Russian economy and politics: economy has stagnated or even fallen in Russia during recent years, and, at the same time, Russian domestic policy has become increasingly repressive. These observations suggest that political trust might be a reflection of something else than mere rational response to institutional performance in Russia. On the other hand, the fluctuation of the Russian political trust implies that it presents evaluative attitudes toward institutions, but in the light of the evidence of this thesis, the level of rationality of these evaluative attitudes remains unclear and questionable.

Tutkielmassa tarkastelen Istanbulin ja Ankaran kaupungeissa vaikuttavien keskiluokkaisten ympäristötoimijoiden asemaa Turkin ympäristöpolitiikassa. Tutkin tapoja, joilla nämä ympäristötoimijat ovat voineet vaikuttaa ympäristöpolitiikkaan vuoden 2013 Gezi-protestien jälkeen, aikana, jolloin autoritäärisyys ja neoliberalistinen kehityskeskeisyys, ns. neoliberalistinen developmentalismi, määrittävät pitkälti Turkin politiikkaa. Tutkimukseni kontribuoi ajankohtaiseen ja tärkeään keskusteluun kansalaisyhteiskunnan ja ympäristötoimijoiden nykyisistä ja tulevista rooleista ja toimintamahdollisuuksista, niin Turkissa kuin muissakin epädemokraattisissa maissa. Tutkimuskysymyksiäni ovat 1) Miten neoliberalistinen ja kehityskeskeinen poliittinen päätöksenteko sekä autoritäärisyys ovat vaikuttaneet ympäristöpolitiikkaan Turkissa?; 2) Miten kaupungeissa työskentelevät ympäristötoimijat ovat pystyneet toimimaan Turkin autoritäärisen hallituksen harjoittaman neoliberalistisen ja kehityskeskeisen poliittisen ja taloudellisen agendan kontekstissa vuosien 2013-2018 aikana? Tutkin kriittisen teorian keinoin sitä, miten Turkissa vallitsevat neoliberalistiset kehityskeskeiset ja autoritääriset sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset rakenteet vaikuttavat ympäristötoimijoiden mahdollisuuksiin toimia ympäristön hyväksi. Tämä tutkimus osoittaa, että hegemonisesta vallankäytöstä huolimatta nämä toimijat ovat vaikuttaneet ympäristöpolitiikkaan luovimalla ennalta-arvaamattomissa ja uhkaavissa valtion ja yhteiskunnan välisissä olosuhteissa. Toimijat pyrkivät luomaan tilaa ympäristötoiminnalle ja hegemoniaa haastavalle keskustelulle sekä pitämään kansalaisyhteiskuntaa elossa kontekstissa, jossa suurin osa kansalaisjärjestöistä on lopetettu tai peloteltu hiljaiseksi. Tutkielman teoreettisena päämääränä on ollut pohtia, miten kriittinen teoria osoittaa ja selittää sitä, miten Turkin hallitus on onnistunut rakentamaan hegemoniaansa ja miten kansalaisyhteiskunta on vastannut siihen. Tutkimusaineistoni koostuu 14 teemahaastattelusta sekä tuoreesta aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkimustani varten haastattelin kaupungeissa toimivia keskiluokkaisia järjestöjen ja yhdistysten työntekijöitä, aktivisteja, vapaaehtoisia, dokumentaristeja sekä luennoitsijoita. Käytän kriittistä teoriaa analyyttisenä metodologisena pohdiskelun välineenä urbaanin Turkin ympäristötoimijoiden ja niiden olosuhteiden tutkimiseen, joiden puitteissa ympäristötoimijat suojelevat ja tutkivat luontoa, protestoiva ja informoivat yhteiskuntaa ympäristöasioista. Tutkimustulokseni osoittavat, että Turkin autoritäärisesti toimivan poliittisen ja taloudellisen eliitin harjoittaman politiikan neoliberalistinen ja kehityskeskeinen luonne 1) vahingoittaa luonnonympäristöjä huomattavasti, vaikeuttaa ihmisten elinoloja ja harjoittaa ympäristöpolitiikkaa tukeakseen omia intressejään 2) rajaa ympäristöjärjestöjen ja aktivistiryhmien mahdollisuuksia osallistua ympäristöä koskevaan poliittiseen päätöksentekoon sekä ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Vaikka yllämainitut olosuhteet vähentävät kansalaisyhteiskunnan toimijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristön tilaan mielivaltaisten lakien ja toimenpiteiden, rahoituksen ja yhteistyön puutteen sekä itsesensuurin takia, moni heistä on löytänyt tapoja toimia näissä vaikuttamisen, aktivismin ja suojelun kapenevissa tiloissa. Voidaankin päätellä, ettei vuoden 2013 Gezi-protestien jälkeinen Turkin konteksti eivätkä muutkaan samankaltaiset olosuhteet välttämättä estä ympäristötoimijoita jatkamasta vaikuttavien tapojen etsimistä ja vaikuttamista kehityspoliittiseen päätöksentekoon. Kriittisen teorian menetelmät auttavat haastamaan vallitsevan tilan ja huomamaan uusia mahdollisuuksia ympäristötoimijoille tässä autoritäärisessä kontekstissa.

Tutkielma keskittyy analysoimaan kapinallisryhmien muodonmuutosta poliittisiksi puolueiksi sisällissodan jälkeen ja siihen, kuinka kapinallistausta näkyy poliittisen puolueen toiminnassa. Aiempi tutkimus kapinallisryhmien muodonmuutoksesta poliittisiksi puolueiksi on kehittynyt pääosin viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Kylmän sodan päättyminen, lisääntyneet sisällissodat ja demokratisaation kolmas aalto ovat kaikki osaltaan vaikuttaneet siihen, että yhä useamman konfliktin jälkeen sen osallisina olleista entisistä kapinallisryhmistä kehittyy poliittisia puolueita. Työn tavoitteena on aiempaa tutkimuskirjallisuutta hyödyksi käyttäen ja kahta maatapausta vertaillen tuottaa analyysia kapinallisryhmistä poliittisiksi puolueiksi ryhtyneiden poliittisten toimijoiden vaikutuksesta maan demokratiakehitykseen pidemmällä aikavälillä. Lisäksi työ osaltaan kontribuoi sekä konfliktinjälkeistä demokratisaatiota analysoivaan tutkimuskirjallisuuteen sekä Burundia ja Ruandia analysoivan kirjallisuuteen. Tutkimuskysymyksiä etsitän vastauksia aikaisempaa tutkimusta analysoivan vertailevan tutkimuksen avulla, missä käytetään lisäksi kahta esimerkkitapausta. Vertailevaan tutkimukseen on valikoitunut kaksi samankaltaista Keski-Afrikan valtiota, Burundi ja Ruanda. Maiden jaettu historia, yhtenevä etninen rakenne ja samankaltainen kehityskulku siirtomaavallan jälkeen tekevät niistä ideaaliset vertailukohteet, sillä muuttujien määrä pysyy minimissään ja vertailussa voidaan keskittyä analysoimaan kapinallistaustan vaikutusta valtapuolueiden toimintaan. Työn materiaalina käytetään aiempaa akateemista tutkimusta, maakohtaisia raportteja sekä muuta olennaista kirjallisuutta. Konfliktinjälkeinen demokratiakehitys sekä Burundissa että Ruandassa on ollut negatiivista. Kummassakin maassa poliittiset vapaudet ovat erittäin rajalliset ja valta on keskittynyt valtapuolueiden ja niiden sidosryhmien käsiin. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana maista on tullut autoritaarisia yksipuoluevaltioita, jossa poliittiset päätökset tekee valtapuolueen sisällä oleva pienempi ryhmä. Poliittinen oppositio on olematon ja säännöllisiä vaaleja järjestään näön lähinnä vuoksi.

The resignation of Kazakhstan’s first and only president, Nursultan Nazarbayev, has brought attention to Kazakhstan’s political regime and the political structure it maintained since its establishment. Regardless of Nazarbayev’s resignation from the presidency post, he still holds great power. Thus, this thesis focuses on Nazarbayev, still a relevant actor and a critical figure in understanding the political conditions in Kazakhstan. This thesis discusses the political structure that Nazarbayev built and maintained. In this thesis, the structure is stated to be preserved through different forms of monitoring and control, however surveillance on telecommunication channels is made the focus. Surveillance on telecommunication channels does not only allow the political structure to be preserved but also upholds the ontological security of the leader in control of the structure. This thesis introduces the changing telecommunication surveillance regulations and practices and discusses them in detail. Even though the state surveillance that targets telecommunication is justified for its security impact on the society, it can also be seen as a tool for ontological security of the people deploying it. Further exploration of telecommunication surveillance and its impacts suggests that there can occur ontological security dilemmas within the state, concerning the leader and the society. The members of society may not achieve ontological security as a result of the surveillance practices that target them, whereas the leader or the other political figures can reinforce their ontology. Although being present elsewhere, the concepts of ontological security, surveillance and ontological security dilemma are studied specifically in the context of Kazakhstan.

Regional integration in Central Asia (CA) has seen very limited success, despite strong cultural and historical connections and shared grievances. I attempt to identify factors that promote or inhibit intensification of regional cooperation. I use a political economy approach to identify foundational factors, stakeholders and political phenomena that influence deepening regional cooperation. I analyse the formal institutional integration initiatives through realist and constructivist IR theories. I also bind the case study of Central Asia to a broader theoretical debate on the relationship between regionalism and multilateralism in 21st century. The relationship between intraregional dynamics (comprising the CA states) and interregional dynamics (comprising external sponsors or partners contributing to regionalism) is complex, and partially characterized by conflict of interests. CA states lack incentives to promote regional institutions and identities, but are willing to exploit regionalism opportunistically. I analyse CA policy principally through the framework of political elites, emphasizing nationalism and state sovereignty. Simultaneously, CA elites have used open regionalism to meet goals in globalist foreign policy and nationalistic domestic policy. On the other hand, external hegemons perceive strong incentives to promote regionalism under their own leadership. I analyse the external sponsors mostly through a neorealist framework of hegemonic influence. Despite these conflicts, there are some specific areas of shared interests, particularly fighting non- traditional security threats. Use of regional integration initiatives in CA can be perceived as not incompatible with greater multilateralism, even contributing to the integration of the region to a global system on its own terms. Based on this case study, I argue for a complex, non- categorical understanding of regionalism and multilateralism. I argue that new regionalism, and open regionalism in particular, have been used in CA for promoting specifically globalist policy agendas. This conclusion supports the premise that regionalism and multilateralism exist in a dynamic relationship, influencing each other in a mutually supportive manner. Rather than understanding regionalism as a “stumbling block” or temporary “building block”, it should be perceived as a permanent part of the contemporary global system.