Browsing by Subject "autoetnografia"
Now showing items 1-17 of 17
-
(2023)Tässä autoetnografiassa tarkasteltiin tunnekasvatuksen opetusta varhaiskasvatuksessa opettajan pedagogisen ajattelun kautta. Tarkoituksena tutkielmassa oli saada tietoa, kuinka opettajan pedagoginen ajattelu kehittyy pienryhmätoimintaa suunnitellessa, havainnoidessa toimintaa sekä toimintaa arvioidessa. Menetelmänä tässä tutkimuksessa toimii autoetnografia, jolloin tuotin itse tutkimuksessa käy-tettävän aineiston. Autoetnografinen aineistoni koostui päiväkirjamerkinnöistä, jotka pitivät si-sällään toimintasuunnitelmat, toiminnalle asetetut tavoitteet sekä reflektointia omasta opetuk-sesta ja toiminnan toimivuudesta. Toteutin tunnekasvatusta pitämällä pienryhmätoimintaa ker-ran viikossa neljän kuukauden ajan. Aineisto kerättiin 2021 syyslukukaudella toimiessani työ-suhteessa varhaiskasvatuksen opettajana 0–2-vuotiaiden ryhmässä. Aineisto on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysi menetelmää. Analyysissä keskityttiin päiväkirja-merkintöjen kohtiin, joista nousi esiin pedagogisen ajattelun kehitys. Aineistostani ilmeni pedagogisen ajattelun kehitys ja siihen vaikuttaneet tekijät. Pedagoginen ajattelu rakentui kolmen teoreettisen käsitteen ympärille, jotka ohjasivat sen kehitystä. Tutkimuksessa havaitsin ulkoisten tekijöiden, opetustyylini sekä lapsilähtöisyyden muokkaavan omaa opetuskäsitystäni ja pedagogista ajatteluani. Jatkotutkimusta olisi mahdollista tehdä esimerkiksi syventymällä pelkästään teoreettisiin käsitteisiin, kuten opettajan opetustyyliin. Myös opetustyyliin vaikuttavia tekijöitä voisi tutkia. Jos tutkimusta olisi jatkettu pidempään, olisi myös aineisto ollut laajempi. Tällöin olisi voitu tarkastella pedagogisen ajattelun kehitystä ajallisesti laajemmin ja saatu tarkempi kuvaus sen kehityksestä.
-
(2020)Tutkimuksen tavoitteena oli tutustua kansanpuku feresiä koskevaan kirjalliseen aineistoon sekä sen omakohtaiseen valmistusprosessiin. Tutkija sai lahjana tarvikepaketin ja ohjeet kansanpuvun valmistusprosessiin. Teoreettisessa taustatutkimuksessa syvennytään pukeutumiseen sekä kansanpuvun ja feresin historiaan, joiden avulla valmistusprosessi lähti käyntiin. Prosessia varten tutkittiin useita erilaisia kansanpukumalleja, joita Suomessa on valmistettu, sillä aiempaa tutkimusta kansanpuku feresin valmistuksesta ei ole. Tutkija on erinomainen ompelutaidoiltaan, mutta ei ole aiemmin valmistanut kansanpukua. Tutkimustehtäväksi määräytyi selvittää, kuinka kansanpuku feresin valmistus onnistuu noviisilta, joka ei ennen ole kansanpukua valmistanut. Tutkimuksessa kuvataan tutkijan omakohtainen valmistusprosessi kansanpuvun valmistuksesta, jonka ympärille tutkimus kietoutui. Tämä kvalitatiivinen tutkimus toteutettiin autoetnografisena tutkimuksena. Aineisto koostui tutkijan omista muistiinpanoista, valmistusprosessin aikana kerätystä kuva- ja videomateriaalista sekä kahdesta haastattelusta. Lähdin analysoimaan aineistoa paneutumalla ensin huolellisesti teoreettiseen taustaan ja kansanpuvun historiaan, jonka avulla jäsentyi selkeä kuva valmistusprosessista. Valmistusprosessin jälkeen muistiinpanot ja kuvamateriaali yhdistettiin yhteiseksi dokumentiksi, jotta niistä oli selvitettävissä tutkimuksen merkityksen kannalta tärkein asiasisältö reflektoivaan tutkimusprosessiin. Tutkimuksen tulos koostui yksilöllisestä valmistusprosessin kuvauksesta, jossa tutkijan prosessi ja teoria etenevät lomittain. Valmistusprosessissa ilmeni haasteita, mutta haastattelun ja lisäavun turvin prosessi saatiin päätökseen ja kansanpuku saatettua valmiiksi. Tutkimustulos yksilöllisenä valmistusprosessina osoitti, että feresin valmistus vaati paljon käsityöllistä taitoa ja täysin noviisin ompelijan olisi vaikea pukua valmistaa, vaikka hänellä olisi kuvalliset ohjeet tarjolla. Puvun valmistus onnistui tutkijalta kuitenkin hyvin, aiemman laajan ompelutaustan vuoksi.
-
(2020)The objective of this research was to describe autoethnographically the intecration points on my personal history´s narrative identities. Material comprises of work plans and work diaries, and the resulting artworks. The scope of the study reference frame was set around narrative identity consepts, integrated with the narrative identity of personality psychologist Dan McAdams (1995) and narrative identity theories of hermeneutic philosopher Paul Ricoeur (1992). The reference frame concerning the craft science was practice-led research where artist acts as researcher of his/her own work. Maarit Mäkelä´s dessertation (2003) ” Memories on Clay” has influenced this work. Mäkelä studied representations of subjective creating process and gender, and verbally described the creative process and the resulting artworks. Research questions: 1. How integration points of my personal history´s narrative identity are materializing into textile art? What kind of process it is? 2. How this research process is shaping my narrative identity? Methods The research material was composed of autoethnographical processing of my personal history´s narrative identity integration points. The work plans and work diaries material comprised 85 pages and included photographs from different stages of the process. During my research process, I created five piece of textile art based on the fragments of my personal narrative identity. I interpreted and analysed the process in the course of it (reflection-in-action) and retrospectively (reflection-on-action) applying to the practice-led research. Results and conclusuions The outcome of this study were five textile art works.
-
(2020)Hietsu Beach Volley (HBV) on urheiluyhteisö, jonka pelipaikkana toimii Hietarannan uimaranta, Hietsu. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin HBV:ssa määritellään koettua paikkaa, naisvartaloiden seksualisointia ja toiminnallista yhteisöä. Kiinnostus aiheeseen perustuu omakohtaisiin kokemuksiin beach volleyn harrastamisesta ja Hietsu Beach Volley -yhteisöön kuulumisesta. Tutkimusmenetelmänä on autoetnografia. Aineistona käytetään tutkijan henkilökohtaisia kokemuksia yhteisöstä. Tutkielmassa liitetään omakohtaisten kokemusten rinnalle haastateltavien kertomuksia ja lehtiartikkeleista kerättyä aineistoa. Tutkimukseen on haastateltu yhdeksää seuraan kuuluvaa jäsentä. Paikkaa tarkastellaan Arnold Berleantin luoman käsitteistön pohjalta. Berleant kuvaa paikkaa koettuna ja elettynä elämänä, joka koetaan kehollisesti ja moniaistisesti. Tutkielmassa selvitetään, minkälainen koettu paikka Hietsu on HBV:n jäsenille. Naisvartaloiden seksualisoinnin merkitystä beach volley yhteisössä tarkastellaan sekä harrastus- että huippu-urheilun näkökulmasta. Tutkittava ilmiö liitetään siihen, millaista naiskuvaa luodaan kulttuuriin perustuvan median kautta. Tutkimuksessa selvitetään myös, millainen toiminnallinen yhteisö on HBV. Tarkastelu perustuu Heikki Lehtosen luomaan toiminnallisen yhteisön käsitteeseen. Lehtosen mukaan toiminnallinen yhteisö perustuu vuorovaikutukseen ja yhdessä jaettuun asiaan. Tutkimuksessa päädyttiin seuraavanlaisiin johtopäätöksiin. Hietsu on ensisijaisesti pelipaikka. Beach volleyn pelaajat eivät tule rannalle aistikokemuksien vuoksi, mutta ne ovat merkittävä osa pelikokemusta ja lajiin liittyvää rentoutta. Hietsu on hiekkaa varpaissa, auringon lämpöä ja tuulen hyväilyä iholla. Naisvartaloiden seksualisoinnin merkitys beach volley -yhteisössä on kaksijakoinen. Harrastajien parissa ei ole seksualisointia, mutta huippu-urheilussa naisvartalot seksualisoidaan pienillä peliasuilla. Tällä tavoin haetaan medianäkyvyyttä, mutta samalla tuotetaan ja ylläpidetään naisvartaloiden seksualisointia. HBV on aikuisten harrastajayhteisö, joka liittää yhteen samasta lajista kiinnostuneet. Kyse on beach volleyn ympärille rakentuvasta vuorovaikutuksesta. Ikäeroilla ja taustoilla ei ole merkitystä, vaan kaikki ovat beach volleyn pelaajia ja HBV:n jäseniä.
-
(2020)Hietsu Beach Volley (HBV) on urheiluyhteisö, jonka pelipaikkana toimii Hietarannan uimaranta, Hietsu. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin HBV:ssa määritellään koettua paikkaa, naisvartaloiden seksualisointia ja toiminnallista yhteisöä. Kiinnostus aiheeseen perustuu omakohtaisiin kokemuksiin beach volleyn harrastamisesta ja Hietsu Beach Volley -yhteisöön kuulumisesta. Tutkimusmenetelmänä on autoetnografia. Aineistona käytetään tutkijan henkilökohtaisia kokemuksia yhteisöstä. Tutkielmassa liitetään omakohtaisten kokemusten rinnalle haastateltavien kertomuksia ja lehtiartikkeleista kerättyä aineistoa. Tutkimukseen on haastateltu yhdeksää seuraan kuuluvaa jäsentä. Paikkaa tarkastellaan Arnold Berleantin luoman käsitteistön pohjalta. Berleant kuvaa paikkaa koettuna ja elettynä elämänä, joka koetaan kehollisesti ja moniaistisesti. Tutkielmassa selvitetään, minkälainen koettu paikka Hietsu on HBV:n jäsenille. Naisvartaloiden seksualisoinnin merkitystä beach volley yhteisössä tarkastellaan sekä harrastus- että huippu-urheilun näkökulmasta. Tutkittava ilmiö liitetään siihen, millaista naiskuvaa luodaan kulttuuriin perustuvan median kautta. Tutkimuksessa selvitetään myös, millainen toiminnallinen yhteisö on HBV. Tarkastelu perustuu Heikki Lehtosen luomaan toiminnallisen yhteisön käsitteeseen. Lehtosen mukaan toiminnallinen yhteisö perustuu vuorovaikutukseen ja yhdessä jaettuun asiaan. Tutkimuksessa päädyttiin seuraavanlaisiin johtopäätöksiin. Hietsu on ensisijaisesti pelipaikka. Beach volleyn pelaajat eivät tule rannalle aistikokemuksien vuoksi, mutta ne ovat merkittävä osa pelikokemusta ja lajiin liittyvää rentoutta. Hietsu on hiekkaa varpaissa, auringon lämpöä ja tuulen hyväilyä iholla. Naisvartaloiden seksualisoinnin merkitys beach volley -yhteisössä on kaksijakoinen. Harrastajien parissa ei ole seksualisointia, mutta huippu-urheilussa naisvartalot seksualisoidaan pienillä peliasuilla. Tällä tavoin haetaan medianäkyvyyttä, mutta samalla tuotetaan ja ylläpidetään naisvartaloiden seksualisointia. HBV on aikuisten harrastajayhteisö, joka liittää yhteen samasta lajista kiinnostuneet. Kyse on beach volleyn ympärille rakentuvasta vuorovaikutuksesta. Ikäeroilla ja taustoilla ei ole merkitystä, vaan kaikki ovat beach volleyn pelaajia ja HBV:n jäseniä.
-
(2020)Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutustua hirsirakentamiseen ja raportoida omakohtainen hirsilaavun rakennusprojekti. Tutkimusongelmana on, kuinka rakennetaan hirsilaavu käsityön näkökulmasta. Tutkimuksessa perehdytään hirsilaavun rakentamiseen työvaihe työvaiheelta. Tutkimus syntyi omasta tarpeesta saada omaan käyttöön hirsilaavu ja kiinnostuksesta perehtyä tarkemmin hirsilaavun rakentamiseen. Retkeilijät yöpyvät usein hirsilaavuissa metsässä, mutta harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka vaativaa sellainen on tehdä. Hirsilaavun rakentaminen tuo uutta perspektiiviä retkeilyyn. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin autoetnografista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen keskeisin osallistuja oli tutkija itse. Tutkija raportoi tutkimuksen omakohtaisesta kokemuksesta. Tutkimusaineistona käytettiin tutkijan tuottamia dokumentteja, jotka koostuivat valokuvista, videoista ja päiväkirjasta. Aineisto raportoitiin tutkijan omien kokemusten kautta ja aineisto analysoitiin rakennusvaiheittain. Hirsilaavun rakentaminen käsityönä oli haastavaa ensikertalaiselle. Laavun rakentaminen on aikaa vievää ja tarkkuutta vaativaa käsityötä. Tutkimuksessa havaittiin, että hirsilaavun rakentaminen on mahdollista, vaikka ei ole aikaisemmin rakentanut hirsirakennusta. Perinteisellä tavalla rakennettu hirsilaavu vaatii useamman ihmisen apua. Hirret ovat painavia ja niiden liikuttaminen yksin käsivoimin on mahdotonta. Käsitöiden toteuttaminen yhdessä useamman ihmisen kanssa vaikuttaa käsityön tekemisen merkitykseen positiivisella tavalla. Yhteisöllisyys lisää motivaatiota saada käsityö valmiiksi tehtyä.
-
(2017)Tutkielma käsittelee suomen ja englannin välistä kielikontaktia nuorten aikuisten keskustelussa monen pelaajan videopeliä pelattaessa. Aineistona käytetään neljän Dota 2 -videopelin ottelun aikana käytyjä keskusteluja, jotka on taltioitu ja translitteroitu. Lisäksi tutkimukseen osallistujia haastateltiin tutkimuksen aikana. Ääniteaineisto jakautuu kahteen tyyppiin: kaksi äänitteistä on pelimuodosta, jossa peli tallentaa sijoitustietoja ja jossa sijoituksissa liian kaukana toisistaan olevat pelaajat eivät voi pelata samassa joukkueessa, kaksi muuta taas pelimuodosta jossa pelaajat voivat vapaasti pelata kenen tahansa kanssa. Tutkimus eroaa lähestymistavaltaan aikaisemmista pelitutkimuksesta, jotka ovat pääasiassa tutkineet erilaista videoaineistoa mm. keskusteluanalyysin ja multimodaalisuuden keinoin. Teoreettinen lähestymistapa perustuu etnografiaan ja autoetnografiaan, jotka korostavat osallistujien kokemusta ja tutkijan osallisuutta tutkimustilanteeseen ja -kohteeseen. Etnografinen lähestymistapa helpotti myös ääniteaineiston tutkimusta ilman peliä tai pelitilannetta kuvaavan video tarjoamaa kontekstia – kontekstia ja paikallisia merkityksiä selvitettiin tarvittaessa osallistujien haastatteluilla. Etnografisen metodologian ansiosta tutkimuksessa saatettiin lisäksi hyödyntää tutkijan olemassaolevaa tietämystä videopelitilanteista ja Dota 2:sta. Suuri osa kielikontakteista aineistossani koostuu koodinvaihdosta. Tutkimuksessa koodinvaihdon määritelmänä käytetty Myers-Scottonin matriisikielikehysmalli (engl. Matrix Language Frame model) osoittautui selitysvoimaisemmaksi kuin aikaisemmissa pelitutkimuksissa käytetyt (esim. Auerin ja Poplackin) mallit. Tutkimus osoittaa, että suomen ja englannin lisäksi kielikontaktia esiintyy myös esim. suomen ja saksan sekä venäjän välillä. Vieraskielisten sanojen käytön lisäksi aineistossa esiintyi niin suomenkielisten kuin vieraskielistenkin sanojen muuntelua ryhmän sisäiseksi erikoissanastoksi sekä Dota 2:n kansainvälisessä pelaajakunnassa vakiintunutta muunneltua erikoissanastoa. Aineistossa esiintyvät keskustelutilanteet ovat varsin samankaltaisia kuin aiemmissa työetnografisissa tutkimuksissa lennonjohdon ja lentokapteenien toiminnasta. Etenkin erikoissanaston jakauma osoittautui hyvin samankaltaiseksi kuin reittilennon laskeutumista edeltävässä tilanteessa.
-
(2021)Tutkimukseni tavoitteena oli kehittää pedagogista ammattitaitoani omaa opetus-toimintaani reflektoimalla, tarkastelemalla sitä kriittisesti monesta eri näkökulmasta esitettyjen kysymysten avulla. Tutkimukset osoittavat, kuinka opettajan oma reflek-toiva työote kehittää hänen opetustaan ja parantaa lasten oppimistuloksia (Jyrhä-mä, Hellström, Uusikylä & Kansanen, 2016, s. 208). Tutkimusongelmani oli selvit-tää, millaisena oma opettajuuteni ja sitä ohjaava käyttöteoriani näyttäytyivät lasten tunnetaitoryhmissä. Tutkimusaineistonani olivat omat päiväkirjamerkintäni vuodelta 2017 kahden pitä-mäni lasten tunnetaitoryhmän ajalta. Molempiin tunnetaitoryhmiin osallistui neljä iältään 6–7-vuotiasta lasta ja kokoonnuimme kummankin ryhmän kanssa 10 ker-taa. Tutkimuksessani keskityin tarkastelemaan omia kuvauksiani vuorovaikutuk-sestani, toiminnalle asettamistani tavoitteista ja niiden saavuttamisesta, lasten osallisuudesta, käyttämistäni opetusmenetelmistä ja saamastani palautteesta tun-netaitoryhmistä. Tutkimukseni oli laadullinen, autoetnografinen tutkimus, joka pe-rustui induktiiviseen sisällönanalyysiin, omien päiväkirjatekstieni narratiiveja tutki-malla. Opettajuuteni näyttäytyi monitahoisena, palkitsevana ja alati kehittyvänä, vastavuo-roisena vuorovaikutusprosessina tunnetaitoryhmiini osallistuneiden lasten kanssa. Opettajuuteni palkitsevuus syntyi tutkimukseni perusteella vastavuoroisen ja yhtei-sen tiedon rakentumisen välityksellä. Taiteelliset työskentelymenetelmät mahdol-listivat syvemmän tason tunnetaitotyöskentelyn, jossa lapset ilmensivät monipuoli-sesti ajatuksiaan ja kokemuksiaan itsestään ja ympäristöstään. Tutkimukseni antoi tietoa siitä, millaiset pedagogiset menetelmät osoittautuivat toimiviksi pitämissäni tunnetaitoryhmissä. Lisäksi se kertoo reflektoinnin avulla tehdyistä oivalluksista, joiden tarkastelu tässä tutkimuksessa auttoi minua parem-min tiedostamaan käyttöteoriaani ja jäsentämään omaa opettajuuttani vahvuuksi-neen ja kehitystarpeineen. Tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä opetustyössäni ja opettajuuteni kehittämisessä.
-
Radikaali vapaus marginaalissa : Taiteen ja julkisen keskustelun suhde taiteen tekijän näkökulmasta (2019)In this thesis, the relationship between art and public discussion is studied in the context of the maker of art. The starting point of this work is the observation that in the discussion and research about the role of art in society, the viewpoint of the maker often plays the role of a walk-on. Art is frequently the object of different societal desires and expectations that concern for example art’s impact in the societal activation of citizens. These desires commonly disregard the context and condition that effect the process of the making of art. In this study, the ideals of the role of art in public discussion, the structures that effect the actualisation of these ideals, and the potential of art as a part of public discussion, are discussed from the perspective of the maker. The relationship between art and public discussion is considered in the light of Jürgen Habermas’ ideal of communicative rationality, Chantal Mouffe’s idea of agonistic politics, and Jacques Rancière’s concept of the distribution of the sensible. Their ideas are put into dialogue with the point of view of the maker both through interviews of artists as well as through reflective autoethnographic artistic research. The interviews are conducted by using a semistructured theme interview method and the autoethnography leans on the tradition of artistic research. The interviewees are from the fields of visual arts and dance, as these fields share similarities for instance in their economic structures. Part of the material of the thesis consists of statistics and reports on the conditions of the making of art. In the interviews, art’s role in society is seen through the modern idea of art as a field that is to a certain extent detached from the rest of society, thus forming a radical sphere of freedom in relation to public discussion. Art is located in the margins of society which both enables the freedom of art but also suppresses it. Economical and institutional structures as well as structures related to publicity effect the actualisation of the ideals of art’s role in society. Changes in the societal structures seem to influence art’s makers perception of the place of art in society and in public discussion. In the study, art comes out as an activity that has either a supportive or a resisting political position in relation to the hegemonic order. The possibility for art to influence public discussion through mainstream media doesn’t appear strong in the interviews. Journalism related to art is criticised for concentrating on stories of the artists or on the success of the art, instead of on the contents of the art. The picture that is formed in the study of the relationship between art and public discussion shares similarities with the ideas of both Habermas and Mouffe as well as Rancière. Art is seen to have an important role in public discussion because it can for example challenge the existing power structures and bring forth things that have formerly been invisible in society. Through art it is possible to raise emotions and effect people especially through provoking shared affects. In the autoethnographic artistic research, art forms an affective and performative moment of discontinuity in relation to public space and discussion.
-
Radikaali vapaus marginaalissa – Taiteen ja julkisen keskustelun suhde taiteen tekijän näkökulmasta (2019)In this thesis, the relationship between art and public discussion is studied in the context of the maker of art. The starting point of this work is the observation that in the discussion and research about the role of art in society, the viewpoint of the maker often plays the role of a walk-on. Art is frequently the object of different societal desires and expectations that concern for example art’s impact in the societal activation of citizens. These desires commonly disregard the context and condition that effect the process of the making of art. In this study, the ideals of the role of art in public discussion, the structures that effect the actualisation of these ideals, and the potential of art as a part of public discussion, are discussed from the perspective of the maker. The relationship between art and public discussion is considered in the light of Jürgen Habermas’ ideal of communicative rationality, Chantal Mouffe’s idea of agonistic politics, and Jacques Rancière’s concept of the distribution of the sensible. Their ideas are put into dialogue with the point of view of the maker both through interviews of artists as well as through reflective autoethnographic artistic research. The interviews are conducted by using a semistructured theme interview method and the autoethnography leans on the tradition of artistic research. The interviewees are from the fields of visual arts and dance, as these fields share similarities for instance in their economic structures. Part of the material of the thesis consists of statistics and reports on the conditions of the making of art. In the interviews, art’s role in society is seen through the modern idea of art as a field that is to a certain extent detached from the rest of society, thus forming a radical sphere of freedom in relation to public discussion. Art is located in the margins of society which both enables the freedom of art but also suppresses it. Economical and institutional structures as well as structures related to publicity effect the actualisation of the ideals of art’s role in society. Changes in the societal structures seem to influence art’s makers perception of the place of art in society and in public discussion. In the study, art comes out as an activity that has either a supportive or a resisting political position in relation to the hegemonic order. The possibility for art to influence public discussion through mainstream media doesn’t appear strong in the interviews. Journalism related to art is criticised for concentrating on stories of the artists or on the success of the art, instead of on the contents of the art. The picture that is formed in the study of the relationship between art and public discussion shares similarities with the ideas of both Habermas and Mouffe as well as Rancière. Art is seen to have an important role in public discussion because it can for example challenge the existing power structures and bring forth things that have formerly been invisible in society. Through art it is possible to raise emotions and effect people especially through provoking shared affects. In the autoethnographic artistic research, art forms an affective and performative moment of discontinuity in relation to public space and discussion.
-
(2021)Tämä maisterintutkielma käsittelee yksilön subjektiviteetin ja itseyden kokemuksen muutosta S. N. Goenkan Vipassana-meditaatiokurssin johdosta. Kyseistä meditaatiotekniikkaa opetetaan 10 päivän alkeiskurssila retriittikeskuksissa ympäri maailmaa. Kurssille osallistujat henkilöt sitoutuvat jaloon hiljaisuuteen, joka tarkoittaa kaikenlaisesta kommunikoinnista pidättäytymistä 10 päivän ajan. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka kyseinen kurssi vaikuttaa yksilön suhtautumiseen sisäiseen maailmaansa. Sisäisellä maailmalla tarkoitan kaikenlaisia yksilön sisäisiä kokemuksia: tunteita, ajatuksia, muistoja ja kehollisia aistimuksia sekä kokemuksia. Tutkimukielman aineisto pohjautuu antropologisesti perinteisen haastattelututkimuksen lisäksi autoetnografialle. Autoetnografisessa tutkimuksessa tutkija toimii itse kenttänä, eli tässä tapauksessa analysoitavana on myös tutkijan henkilökohtainen Vipassana-meditaatiokurssikokemus. Autoetnografisen aineiston keruu suoritettiin osallistumalla Vipassana-meditaatiokurssille Meksikossa San Bartolon kylässä marraskuussa 2019. Semistrukturoidut haastattelut pidettiin aikavälillä marraskuu 2019 - helmikuu 2020. Haastatteluaineisto koostuu yhdeksästä haastattelusta ja kaikki haastateltavat ovat osallistuneet yhdelle tai useammalle 10 päivän Vipassana-meditaatiokurssille. Haastateltaviin kuului neljä meksikolaista ja viisi suomalaista. Tutkielman analyysivaiheessa tarkastellaan, kuinka yksilön subjektiviteetti muuttuu meditaation harjoittamisen pohjalta tarkkailijapohjaisemmaksi. Merkittävässä osassa ovat meditaatiota tutkineiden Culadasa et al vastaavat havainnot (2015) sekä Karl Smithin teoria huokoisesta itseydestä (2012). Vertaistutkimuksena toimii muun muassa Julia Cassanitin etnografinen tutkimus arkielämän buddhalaisuudesta thai-yhteisössä (2015) sekä Michal Pagiksen etnografia Vipassana-meditaatiosta (2009 & 2019). Tutkielman mukaan S. N. Goenkan meditaatioretriitille osallistuvan yksilön subjektiviteetti muuttuu tarkkailijapohjaisemmaksi. Retriitillä painotettu mielentyyneys opettaa suhtautumaan kaikenlaisiin tuntemuksiin neutraalisti: haluamatta ikävien tuntemuksien poismenoa tai takertumatta positiivisina koettuihin tuntemuksiin. Lisäksi kurssilla harjoitellaan todistamaan ohimenevyyttä niin kehollisella kuin mentaalisella tasolla. Näiden oppien ja itse meditaatiotekniikan harjoittaminen intensiivisesti 10 päivän ajan näkyy lopulta yksilön muuttuneena suhtautumistapana sisäistä maailmaansa kohtaan. Subjektiviteetin muuttuessa myös yksilön itseys alkaa nojata autonomisempaan, maltillisesti toimivaan ja objektiivisesti analysoivaan eli huokoisemman itseyden suuntaan. Näin ollen yksilö ei enää identifioidu erilaisiin tunne- ja mielentiloihin yhtä vahvasti. Lisäksi tutkielman johtopäätelmä on, että yksilön sisäisyyden tutkimus voi lisätä tietoa yksilön omasta olemassaolon kokemuksesta. Tätä voidaan pitää merkittävän inhimillisen ilmiön äärellä olemisena tuoreella tavalla, joka ei liene helpoimmasta päästä antropologisen tutkimustavan huomioiden. Tutkielma ehdottaakin, että klassisen antropologian, vieraiden kulttuureiden tutkimisen lisäksi, antropologisella otteella voidaan tarkastella myös modernin yhteiskunnan ilmiöitä omassa kulttuurisessa ympäristössä tai globaalisti. Toisaalta myös ihmisten välisten ilmiöiden sijasta yksilön sisäisyyttä tutkimalla voidaan tarkastella sitä, kuinka kulttuurinen ja yhteiskunnallinen toimii yksilössä.
-
(2021)Tämä maisterintutkielma käsittelee yksilön subjektiviteetin ja itseyden kokemuksen muutosta S. N. Goenkan Vipassana-meditaatiokurssin johdosta. Kyseistä meditaatiotekniikkaa opetetaan 10 päivän alkeiskurssila retriittikeskuksissa ympäri maailmaa. Kurssille osallistujat henkilöt sitoutuvat jaloon hiljaisuuteen, joka tarkoittaa kaikenlaisesta kommunikoinnista pidättäytymistä 10 päivän ajan. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka kyseinen kurssi vaikuttaa yksilön suhtautumiseen sisäiseen maailmaansa. Sisäisellä maailmalla tarkoitan kaikenlaisia yksilön sisäisiä kokemuksia: tunteita, ajatuksia, muistoja ja kehollisia aistimuksia sekä kokemuksia. Tutkimukielman aineisto pohjautuu antropologisesti perinteisen haastattelututkimuksen lisäksi autoetnografialle. Autoetnografisessa tutkimuksessa tutkija toimii itse kenttänä, eli tässä tapauksessa analysoitavana on myös tutkijan henkilökohtainen Vipassana-meditaatiokurssikokemus. Autoetnografisen aineiston keruu suoritettiin osallistumalla Vipassana-meditaatiokurssille Meksikossa San Bartolon kylässä marraskuussa 2019. Semistrukturoidut haastattelut pidettiin aikavälillä marraskuu 2019 - helmikuu 2020. Haastatteluaineisto koostuu yhdeksästä haastattelusta ja kaikki haastateltavat ovat osallistuneet yhdelle tai useammalle 10 päivän Vipassana-meditaatiokurssille. Haastateltaviin kuului neljä meksikolaista ja viisi suomalaista. Tutkielman analyysivaiheessa tarkastellaan, kuinka yksilön subjektiviteetti muuttuu meditaation harjoittamisen pohjalta tarkkailijapohjaisemmaksi. Merkittävässä osassa ovat meditaatiota tutkineiden Culadasa et al vastaavat havainnot (2015) sekä Karl Smithin teoria huokoisesta itseydestä (2012). Vertaistutkimuksena toimii muun muassa Julia Cassanitin etnografinen tutkimus arkielämän buddhalaisuudesta thai-yhteisössä (2015) sekä Michal Pagiksen etnografia Vipassana-meditaatiosta (2009 & 2019). Tutkielman mukaan S. N. Goenkan meditaatioretriitille osallistuvan yksilön subjektiviteetti muuttuu tarkkailijapohjaisemmaksi. Retriitillä painotettu mielentyyneys opettaa suhtautumaan kaikenlaisiin tuntemuksiin neutraalisti: haluamatta ikävien tuntemuksien poismenoa tai takertumatta positiivisina koettuihin tuntemuksiin. Lisäksi kurssilla harjoitellaan todistamaan ohimenevyyttä niin kehollisella kuin mentaalisella tasolla. Näiden oppien ja itse meditaatiotekniikan harjoittaminen intensiivisesti 10 päivän ajan näkyy lopulta yksilön muuttuneena suhtautumistapana sisäistä maailmaansa kohtaan. Subjektiviteetin muuttuessa myös yksilön itseys alkaa nojata autonomisempaan, maltillisesti toimivaan ja objektiivisesti analysoivaan eli huokoisemman itseyden suuntaan. Näin ollen yksilö ei enää identifioidu erilaisiin tunne- ja mielentiloihin yhtä vahvasti. Lisäksi tutkielman johtopäätelmä on, että yksilön sisäisyyden tutkimus voi lisätä tietoa yksilön omasta olemassaolon kokemuksesta. Tätä voidaan pitää merkittävän inhimillisen ilmiön äärellä olemisena tuoreella tavalla, joka ei liene helpoimmasta päästä antropologisen tutkimustavan huomioiden. Tutkielma ehdottaakin, että klassisen antropologian, vieraiden kulttuureiden tutkimisen lisäksi, antropologisella otteella voidaan tarkastella myös modernin yhteiskunnan ilmiöitä omassa kulttuurisessa ympäristössä tai globaalisti. Toisaalta myös ihmisten välisten ilmiöiden sijasta yksilön sisäisyyttä tutkimalla voidaan tarkastella sitä, kuinka kulttuurinen ja yhteiskunnallinen toimii yksilössä.
-
(2017)This research was based on a need to repair a national costume and willingness to document the repair process. The product repaired was an old national costume from Kemiö district. The main research question was: how to repair an old national costume. The sub-questions of the research were: how to define the version of the dress, what are the limitations which the dress itself is causing to the repair options and how the traditional sewing methods of a national dress could be utilized in the repair process. Several factors were impacting the repair process, such as: traditions, the features of the dress and the target identified by the researcher. Kemiö is located in the Swedish speaking area of Finland, and therefore the aim was also to find out whether there was any special guidance related to the traditions of Swedish speaking area’s national costumes. There were several problems in the costume, such as the incorrectness of some parts compared to the model costume, incorrect sewing methods used, poor shape of some items and the wrong size of some items. The research strategy used was a case study research and the research method was autoethnography. Some features of the practice-led research were utilized as well. The data consists of narratives and notes written by the researcher during the research process as well as photographs of phases before and after repair. The data was analyzed by reflecting the narratives and the analysis is merged with the data. The best suitable practices regarding the repair of this specific national costume taking into consideration the targets defined by the researcher were identified as a result of this research. Some of the research results can benefit other repair processes as well, even though the target was not to create generalizable guidance.
-
(2017)This research was based on a need to repair a national costume and willingness to document the repair process. The product repaired was an old national costume from Kemiö district. The main research question was: how to repair an old national costume. The sub-questions of the research were: how to define the version of the dress, what are the limitations which the dress itself is causing to the repair options and how the traditional sewing methods of a national dress could be utilized in the repair process. Several factors were impacting the repair process, such as: traditions, the features of the dress and the target identified by the researcher. Kemiö is located in the Swedish speaking area of Finland, and therefore the aim was also to find out whether there was any special guidance related to the traditions of Swedish speaking area's national costumes. There were several problems in the costume, such as the incorrectness of some parts compared to the model costume, incorrect sewing methods used, poor shape of some items and the wrong size of some items. The research strategy used was a case study research and the research method was autoethnography. Some features of the practice-led research were utilized as well. The data consists of narratives and notes written by the researcher during the research process as well as photographs of phases before and after repair. The data was analyzed by reflecting the narratives and the analysis is merged with the data. The best suitable practices regarding the repair of this specific national costume taking into consideration the targets defined by the researcher were identified as a result of this research. Some of the research results can benefit other repair processes as well, even though the target was not to create generalizable guidance.
-
(2023)Objectives. My goal in this research was to take a look at early childhood education teaching and to consider how it appears itself through the teachers own thinking and self-reflection. Teaching in general and especially early childhood educations teaching has been studied very little in recent years. Early childhood education and especially its shortage of teachers has been talked about significantly in the media and in general discussion in the 2020s. I believe that in order to properly comprehend, among other things, like the problem of attraction and retention of qualified teachers, we need to understand more deeply what early childhood education is all about. A majority part of an early childhood education teacher’s working time is filled with interacting with children, teaching and guiding them. Preschool education is a significant vital link between early childhood education and school, and it is strongly characterized by goal orientation and its learning components for which the early childhood education teacher is responsible for. In this study I ended up examining early childhood education teaching in those moments when the teacher guides a group of children as part of preschool education. Methods. This research is qualitative, focusing on describing and understanding in-depth the teaching of early childhood education. I carried out the research as an autoethnographic study, where I put myself and my own thoughts and experiences from my teaching at the centre of the research. The research consisted of my own diary-like notes, in which I reflected on the preschool activities I implemented. The analysis model that was used was mainly data-oriented, but as the analysis progressed, I also used theory driven analysis to my advantage. Results and conclusion. In the preschool situation, the work of the early childhood education teacher appeared to be interactive and dynamic. As teacher, I used my observations, theoretical knowledge and experience to my advantage when guiding a group of children and when reflecting on my own activities. I constantly observed the group of children and its activities and modified the activities and my own thinking according to these observations and my own pedagogical views. As an early childhood education teacher my thought processes when guiding the preschool group multi-level. According to the results of this study, the work of an early childhood education teacher appears as demanding and multidimensional when the teacher guides a group of children. The work requires constant vigilance and observation as well as pedagogical readiness and competence.
-
(2023)Objectives. My goal in this research was to take a look at early childhood education teaching and to consider how it appears itself through the teachers own thinking and self-reflection. Teaching in general and especially early childhood educations teaching has been studied very little in recent years. Early childhood education and especially its shortage of teachers has been talked about significantly in the media and in general discussion in the 2020s. I believe that in order to properly comprehend, among other things, like the problem of attraction and retention of qualified teachers, we need to understand more deeply what early childhood education is all about. A majority part of an early childhood education teacher’s working time is filled with interacting with children, teaching and guiding them. Preschool education is a significant vital link between early childhood education and school, and it is strongly characterized by goal orientation and its learning components for which the early childhood education teacher is responsible for. In this study I ended up examining early childhood education teaching in those moments when the teacher guides a group of children as part of preschool education. Methods. This research is qualitative, focusing on describing and understanding in-depth the teaching of early childhood education. I carried out the research as an autoethnographic study, where I put myself and my own thoughts and experiences from my teaching at the centre of the research. The research consisted of my own diary-like notes, in which I reflected on the preschool activities I implemented. The analysis model that was used was mainly data-oriented, but as the analysis progressed, I also used theory driven analysis to my advantage. Results and conclusion. In the preschool situation, the work of the early childhood education teacher appeared to be interactive and dynamic. As teacher, I used my observations, theoretical knowledge and experience to my advantage when guiding a group of children and when reflecting on my own activities. I constantly observed the group of children and its activities and modified the activities and my own thinking according to these observations and my own pedagogical views. As an early childhood education teacher my thought processes when guiding the preschool group multi-level. According to the results of this study, the work of an early childhood education teacher appears as demanding and multidimensional when the teacher guides a group of children. The work requires constant vigilance and observation as well as pedagogical readiness and competence.
-
(2019)Aims. Information and communication technologies are defined as important civics in the new curriculum and every student should have the opportunity to improve these skills. They are seen both as an instrument and as a target of learning. The increasing importance of social media in society has also remarkably increased the social media discourse. It is seen as an opportunity although it simultaneously raises fears and concerns. The previous research has focused on examining social media as a tool for learning. Less attention has been given to the opportunities it offers to building interaction between pupils and teachers. This study examines the collective interaction of a school class in WhatsApp application. The aim of the study is to find out how the role of the teacher is formed in the conversation and to approach the interaction from the third space viewpoint. In addition this research aims to locate the dissonance experienced by the researcher as a class teacher taking part in the informal interaction in social media. Methods. The data in this study is a WhatsApp discussion from the spring semester of 2016. It was not originally collected for research purposes but was selected for research at the end of the academic year. The study was attended by all 22 pupils of the class and the class teacher who later assumed the role of the researcher. The data is approached through discourse analysis with autoethnographic features that are based on the teacher’s experience in researching her own practice. This analysis utilized both data-driven and theory-driven analysis. The framework of the analysis is based on Gutiérres et al. (1995) theory of a third space by means of building the conditions of a third space. This concept worked as a middle level analytical tool. The experienced dissonance was located using the concepts of agency and especially the contradiction of control – agency as well as through the dialectics of the epistemic and the existential dimensions of being a teacher. Results and conclusions. Pupils were active agents in the interaction. They were more active in initiating and participating in discussions than the class teacher whose role was emphasized by the existential dimension of being a teacher. The teacher appeared as an equal participant in the conversation. The WhatsApp conversation acted as a third space and building this space required the abandonment of traditional institutional interaction. WhatsApp application worked as an interesting mediator that enabled the subjects of the study to build their interaction in a new way. The dissonance was placed in the dialectics of control - agency and balancing between the existential and epistemic dimensions of teaching. This study helps to see the opportunities of interaction in social media and reveals the challenges it brings from the teachers point of view. It also points out the importance of the teachers presence.
Now showing items 1-17 of 17