Browsing by Subject "avuntarve"

Soran Reader (1963-2012) oli moraalifilosofiaan perehtynyt filosofi. Tutkielmassa esitellään Readerin tarpeiden normatiiviseen perustavanlaatuisuuteen perustuva tarve-eettinen teoria ohitettuna feministisen etiikan teoriana. Readerin tarve-etiikka asettaa kohdellun näkökulman moraalisen ongelmanratkaisun keskiöön. Tarpeen ja kohdellun näkökulman korostamisesta huolimatta Readerin tarve-etiikka ei ole uhriutuvaa tai poliittisesti passivoivaa, paternalistista moraalifilosofiaa, eikä myöskään hoivaa tai hyvinvointia ylikorostavaa filosofiaa. Tarvitseminen on tila, joka ontologisesti määrittää kaikkea olevaa. Tarve viittaa yksinkertaisesti siihen tosiasiaan, että maailma on yhteenkietoutuneiden relaatioiden dynaaminen verkosto – kaikki täällä tarvitsevat toisiaan. Tässä tutkielmassa esitetään Readerin tarve-eettisen teorian peruskäsitteet: tarve, kohdeltu ja uutena selventävänä käsitteenä teoriaan esitetty avuntarve. Lisäksi tutkielmassa esitetään tarve-etiikan perusprinsiipit ja puolustetaan Readerin ei-ihmiskeskeistä näkemystä tarpeen perustavanlaatuisuudesta. Esitän, millaisiin perusteisiin Readerin näkemys tarpeesta normatiivisesti perustavanlaatuisena käsitteenä nojaa, sekä mitä seurauksia tällä normatiivisella perustalla on Readerin näkemykselle etiikasta käytännöllisenä toimintana eli praktiikkana. Lisäksi tutkielmassa vertaillaan Readerin tarve-eettistä teoriaa feministisenä tarveteoriana feministisiin hoivaetiikoihin, joissa tarpeeseen vastaaminen on myös keskiössä. Tutkielmassa esitetään, että Readerin tarve-etiikkaa ei voida pitää ominaispiirteiltään hoivaeettisenä teoriana. Tutkielman päälähde on Soran Readerin pääteos “Needs and Moral Necessity” vuodelta 2007. Tutkielmassa tulkitaan myös muuta Readerin tuotantoa suhteessa tarve-etiikkaan. Muina merkittävinä lähteinä tutkielmassa käytetään keskeisiä tarve-teorioita, sekä keskeisiä hoivaeettisiä teorioita. Tutkielmassa avuntarpeen käsite esitetään Readerin tarve-etiikkaa selkeyttävänä käsitteellisenä lisäyksenä. Erona välttämättömään tarpeeseen avuntarpeen käsite alleviivaa moraalitoimijan ja välttämättömän tarpeen välistä vuorovaikutussuhteita avuntarpeita ja vastuuta konstituoivana seikkana: Ilman moraalisesti vastuuttavaa vuorovaikutussuhdetta ei ole myöskään avuntarpeita. Siinä missä välttämätön tarve ja kohdeltu ovat ontologisia käsitteitä ja voivat ilmetä myös sellaisissa vuorovaikutussuhteissa, joissa ei ole mukana yhtäkään moraalitoimijaa, avuntarve on olemuksellisesti moraalipraktinen käsite, joka pitää sisällään erityisen moraalisen tietotaidon näkökulman. Avuntarve määräytyy moraalitoimijan moraalipraktisen tietotaidon ja tarvitsijan vuorovaikutuksessa ja luo vuorovaikutussuhteesta moraalisesti kiitettävä-moitittava -skaaloilla arvioitavissa olevan asiantilan. Tutkielmassa esitetään, että tarpeen normatiivinen perustavanlaatuisuus perustuu ensisijaisesti siihen, että nimenomaan tarve antaa moraalitoimijalle mahdollisuuden erotella toisistaan normatiivisesti vastuuttavat avuntarpeet normatiivisesti neutraaleista asiantiloista. Tarve on siis tarve-etiikan näkökulmasta käsite ja asiantila, joka perustavalla tavalla rajaa moraalin alan. Tarve-eettisesti moraalin ala rajoittuu avuntarpeiden tunnistamisen ja avuntarpeisiin vastaamisen käytännöllisiin toimintoihin. Hyvän elämän kysymykset eivät ole tarve-eettisesti normatiivisesti merkittäviä. Lisäksi tutkielmassa esitetään, että Readerin tarve-etiikkaa ei voi tulkita ominaispiirteiltään hoivaeettiseksi teoriaksi, mutta teoria on mahdollista tulkita feministiseksi teoriaksi huolimatta siitä, että sukupuolenkysymykset eivät ole tarve-etiikassa merkityksellisiä.

Ikääntyneiden osuuden kasvaessa muistisairaiden määrä väestössä lisääntyy. Sosiaali- ja terveyspolitiikan haasteena on tarjota oikea-aikainen ja riittävä tuki sairastuneille tilanteessa, jossa hoivapolitiikka suosii itsenäistä selviytymistä kotona ja moni ikääntyneistä asuu yksin. Hoivan ja tuen puuttuessa muistisairas joutuu hoitamaan asioitaan itsenäisesti, vaikka selviytymisen edellytyksiä ei enää olisi. Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa muistisairaan hoivan ja tuen puutteiden esiin tulemista yksityisellä palvelusektorilla. Keskeisenä käsitteenä käytän hoivaköyhyyttä, joka tarkoittaa yksilöllisistä ja rakenteellisista ongelmista johtuvaa tarvittavan avun riittämättömyyttä. Tutkimuksen pääkysymyksenä selvitän: Minkälaisena muistisairautta oirehtivan yksinään asioivan asiakkaan kohtaamiset toteutuvat apteekin ja pankin asiakaspalvelijoiden näkökulmasta? Tämän alakysymyksinä esitän: 1. Minkälaiset tekijät saavat asiakaspalvelijat epäilemään asiakkaalla muistisairautta? 2. Miten asiakaspalvelijat suhtautuvat ja toimivat epäillessään asiakkaalla muistisairautta? 3. Minkälaisia velvollisuuksia, keinoja ja rajoitteita asiakaspalvelijat mieltävät itsellään olevan tukea tarvitsevan asiakkaan kohtaamisessa? Tutkimusaineistona käytän keräämiäni apteekin ja pankin asiakaspalvelijoiden kerronnallisia haastatteluja (n=10) ja analyysimenetelmänä kategorista sisällönanalyysia. Muistisairaan hoivaköyhyys tulee esiin yksityisen sektorin asiakaspalvelutilanteissa. Apteekissa ja pankissa lääke- ja taloudellisen turvallisuuden sekä pystyvyyden ja pärjäämisen puutteiden havaitseminen luo asiakaspalvelijoille paineen toimia muistisairaan asiakkaan hyväksi. Asiakaspalvelijoiden toimijuutta kehystää sääntely. Asiakaspalvelutilanteen laatuun vaikuttavat julkisen sektorin palveluiden toimivuus, työorganisaation toimintamallit sekä asiakaspalvelijoiden yksilökohtaiset ominaisuudet ja suhtautumisen tapa. Pulmallisesta asiakaspalvelutilanteesta selviytyminen edellyttää yhteistyötä asiakkaiden, muistisairaan läheisten, työyhteisön sekä viranhaltijoiden kanssa. Havainto muistisairaan hyvinvoinnista viittaa virallisen tai epävirallisen tuen toteutumiseen. Palvelutilanteesta koituva asiakaspalvelijoiden turhautuminen ja kuormittuminen puolestaan indikoi rakenteiden puutteita ja/tai toimimatonta yhteistyötä. Edunvalvontavaltuutus ja muut ennakkoon laaditut valtakirjat helpottaisivat muistisairastuneen asioiden hoitamista. Selkeä toimintamalli muistisairautta oirehtivan asiakkaan kohtaamisen varalle yrityksissä sekä toimiva julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö edistäisivät muistisairaiden hyvinvointia ja helpottaisivat asiakaspalvelijoiden työtä. Apteekin ja pankin asiakaspalvelijoiden huoli-ilmoitusten tulisi olla vakava signaali hoivan ja tuen puutteesta ja niiden tulisi aina johtaa palvelutarpeen arviointiin.